Onko kukaan palannut eksänsä kanssa onnellisesti yhteen vuosien tauon jälkeen? Mä puhun omalla kohdallani 4 vuodesta...
Vuosien tauon jälkeen yhteen
ap
401564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mieli tekisi..
Miten teillä oletko kuullut hänestä mitään tuona aikana ja miten?
Itse en kuullut juurikaan, paitsi lähettämiään syntymäpäiväkortteja ja joulukortteja lukuunottamatta.
Makasin hevosen kanssa taas 10 vuoden tauon jälkeen ja se oli yhtä ihanaa kuin muistinkin. Iso leka
Jos tollasia kysyy niin ei ehkä kannata edes ajatella, rohkeus puuttuu.
Ei kukaan pysty sinua auttamaan tuossa ja pitelemään kädestä kiinni, aikuinen ihminen tekee niin kun sydän sanoo.
varmaan jotkut on, se on ollu varmaan aitoa sillon.
Oliskohan jo aika? Mun puolestani kyllä.
On palattu. Välissä taukoa tuli 5 v.
Nyt meillä on yhteinen koti ja lapsi.
Niin, ei ole tarkoitus mitenkään vähätellä syytä eroomme, mutta silloiset olosuhteet huomioon ottaen tuntuu ja on tuntunut kokoajan, että miksei?
mitenkähän see toinen osapuolisitten. mitä hän ajattellee onko kertonut omasta halustaan?
Meillä kaatu miehen velkaahdinkoon josta ei halunnut kenellekään kertoo ees mulle kertoa paitsi paljon myöhemmin. kova paikka!
Nyt ollaan ees puhelimessajuteltu jonkin verran.
Niin kukahan uskaltaa ottaa puheeksi rahan suhteessa?
Varmaan aika vaiettu aihe suhteen päättymisen syy ja mitä tuskaa voikaan tuottaa?
Kaikenlaisia huijareita kun on liikkeellä. aikamoinen kynnys meinaan mieluumin pitää omana tietonaan ja yrittää vaan selvitä.
Vaatii kasvua ihmisenä, oikeita työkaluja ja kykyä syvälliseen keskusteluun.
Mä luulen, että meiltä löytys nyt noi kaikki kolme ja osattaas arvostaa taas niitä yhteisiä asioita ja mikä on elämässä tärkeintä.
Kyllä, itsekin mietin tuota mahdollisuutta. ero ensimmäisestä puolisosta tapahtui jo 94 meillä on kaksi jo aikuista lasta.
Kummallakin on ollut suhteita eron jälkeen. MInä erehdyin naimisiinkin toisen miehen kanssa. Siitä erosta on jo yli neljä vuotta Nyt on käynyt niin että olemme lasten ja lastenlasten kautta lähentyneet ensimmäisen mieheni kansa paljon. Exästäni on tullut paras miespuolinen ystävä mitä minulla on koskaan ollut.
Siksi mietin melkeinpä päivittäin että usklataako yrittää uudestaan vaan onko tämä vain ystävyyttä.
En haluaisi pilata sitä jos niin on. Ystävyys on kallisarvoista.
Ehkä sitä vain moni mielessään kuvittelee miten vaikeata kaikki olisi, vaikka todellisuudessa kaikki loksahtaisi kohdalleen, eikä uskalla tehdä mitään.
Muistatko mitä kaikkea?
http://www.youtube.com/watch?v=T0qAKnh2KZM
Antaisin itse mitä vain jos saisin toisen takaisin.. jos 4 vuoden jälkeen toinen vielä heltyisi ja ymmärtäisi.. Ja voisin 100% takuulla sanoa, että se saataisiin toimimaan. Toiset asiat vain tietää. Ja kyllä, tunnen ainakin yhden parin joka oli 2 vuotta erossa ja nykyään omakotitalo ja 2 lasta. Joten.. uskon unelmiin.
http://www.youtube.com/watch?v=ddTYRp3uhzI
Pahimman esteen yhteenpalaamiselle näkee kun katsoo peiliin.
Omat ja opitut ajatusmallit estää, sellainen arkielämän pessimistisyys, mielessä jo ennalta kuvitellut mahdolliset ja mahdottomat tapahtumat.
Haluaisin palata ko. miehen kanssa yhteen. Mäkin puhun neljästä vuodesta... Toivon, että jos sä olet mun "neljän vuoden" mies, niin ota yhteyttä! Muuta en voi.
Minä olin nykyisen mieheni kanssa vuosia! Asuimme yhdessä ja olimme kihloissa. Se on pitkä juttu miksi purimme kihlauksen ja muutimme erikseen. Vuoden verran olimme erillään ja pikkuhiljaa aloimmekin taas seurustella. Muutaman vuoden kuluttua muutimme yhteen ja menimme kihloihin ja äsken naimisiin. Kaikki on oikein hyvin! Rakasta miestäni ja saan vastarakkautta. Aina on mahdollista palata yhteen jos vaan rakkautta riittää. Oikeastaan sitten kun on ollut erossa niin oikein tajuaa sen kuinka tärkeä ja rakas se toinen on...kuin ehkä senkin, ettei se ruoho sielä aidan takana ole vihreämpää. Aitoa rakkautta harvoin löytää.
"Pahimman esteen yhteenpalaamiselle näkee kun katsoo peiliin.
Omat ja opitut ajatusmallit estää, sellainen arkielämän pessimistisyys, mielessä jo ennalta kuvitellut mahdolliset ja mahdottomat tapahtumat. "
Jos ei yritä ei ikinä voi saadakaan mitään. Sanoisin, että jos 4 vuoden jälkeen toinen liikkuu vielä mielessä ja kummatkin tuntee samoin niin joku syy on siihen ettei kumpikaan ole päässyt yli ja uskoisin, että se on rakkaus.
Edelliseen kommenttiini vielä lisätäkseni, oletko varma ettei se ole vain juuri se pessimistisyys ja oman itsetunnon puute mikä kaatoi suhteen alunperinkin? Ainakin näin oman miehen kohdalla.. On vaikea rakastaa toista jos ei saa vastakaikua kun toinen olettaa että lähdet kuitenkin - miten luulet että tällaisten odotusten kanssa käy? No lähdin kun ajattelin että toinen ei halua edes yrittää.. K-a-d-u-t-t-a-a.
Kun oon miettiny niin varmasti on juuri oma itsetunto vaikuttanut ja pelko mitä toinen ajattelee, olin silloin itse taloudellisesti vaikeessa tilanteessa.
Ei oo helppo ottaa tiettyjä asioita esille, vaikkei ollut hänestä johtuvaa ja jäi siihen käsitykseen kuitenkin?
Mua kaduttaa kun suoraan sanoen valehtelin hänelle, tai en ainakaan kertonut oikeata syytä silloin, tuntu helpommalta ..silloin.
Kokeiltiin 5 kertaa yhteenpaluuta 2,5 vuoden aikana..ei sit onnistunu kuitenkaan.Se mitä on menetetty,sitä ei saa enää koskaan takas.Tarkotan luottamusta ja miksi se on
..jatkoa edelliseen..menetetty. Mut rakkaus on kummallinen asia..ei ota selvää..
Jospa yrititte liikaa?
Mut kait se vähän riippuu siitäkin miksi ja mihin se luottamus on kadonnut?
Mä ainakin tunnen ettei se luottamus ihmiseen mihinkään ole kadonnut, vaan elämäntilanne oli rasittava ja toinen olisi ehkä saanut sellaisen käsityksen, et haluan taloudellista hyötyä.
No yritinhän minä kertoa, mutta tuntui itsestäkin ikävältä vaivata omilla murheilla..
Joka tapauksessa se olisi ollut helpompaa yhdessä kestää, mitä en silloin ymmärtänyt.
Varmaan hyvää bisnestä noi kaiken maailman treffi- ja kontaktipalvelut?
Mainoksia ja naamankuvia änkee nykyään joka sivulta minkä netistä avaa, edes sähköpostiin ei pääse niitä ilman, ÄRSYTTÄVÄÄ!! :(
http://www.youtube.com/watch?v=UHr1y5P_KFs&feature=related
Me ei olla palattu, muuten onnistuisi mut ylpeys estää kaiken.
Hän on ylpeä, minä en.
Aika usein varmaan noin, no harvemmin sitä ylpeälle onni kohdalle osuukaan.
Niin ylpeys ei oo hyvä juttu, eikä huono itsetunto myöskään, varsinkaan kun siihen ei hänellä olis mitään syytä.
Mut kai se on niin että kun tarpeeksi monta kertaa on ihmissuhteissa pettynyt niin kovettuu ja ei anna toiselle anteeksi, vaikka hän olisi rehellinen ja myöntäisi oman virheensä.
aikoinaan silloin nuorena likkana seurustelin tovin erään kanssa, erottiin ja katsottiin maailmaa ja nyt kymmenen vuoden maailman katselun jälkeen kumpikin huomasi että kuulumme yhteen
Jos maljakko menee rikki niin vakka sen liimaa niin jäljet näkyvät, niin on myöskin asiat uusintojen kanssa,
Tyhmä vertauskuva ei ihminen ole esine, maljakko voi mennä kyllä rikki
niin kun ihminenkin, mutta ihmistä ei korjata vaan kootaan.
Ihminen on pinistä paloista koottu ja ne osat voi levitä kunnes ne kootaan uudelleen eheäksi.
Aika nopeestii menny aika, luulisin et oltas viisaampia nyt.
Mitään kunnollista syytä ei eroon ees ollu.
Toivon, että onnistuisi.
Kummallakin selvästi haluja siihen.
Ei Jaska. Liian hapokasta.
4v, otin J:aan yhteyttä. Ei vastausta. Kertoo kaiken mutta tulipahan yritettyä. Katse eteenpäin, elämällä on aina tarjotaa jotain kun on valmis vastaanottaan :)
Ootkohan liian hätiköivä, tuollainen asja ottaa aikaa, etkä tiedä ees hänen tilannettaan.
Ootko varma et meni viesti perille?
Tuntuu etten koskaan löydä enää yhtä upeaa suhdetta, nyt voisi olla parempi hetki jatkaa..
Varmaan sen ottaisi nyt 'vakavemmin', siis siinä mielessä et puhuttaisiin asiat kunnolla kuntoon, silloin oli sitä tutustumisen aikaa ja ei uskaltanut ihan kaikesta avautumaan kuitenkaan (vaikka luottamus olikin kunnossa).