Pari kuukautta sitten meille tuli mieheni kaksi vuotta onnellista yhteiseloa täyteen. Ihastus on kasvanut syväksi rakkaudeksi ja välittämiseksi. Hän on hellä ja rakastava, huomioi minut, viihdymme yhdessä ja ja tiedän että olen hänellä tärkeintä maailmassa, tai tiesin.
Juhannuksena kaikki meni sirpaleiksi. Vietimme juhlaa erillämme, minä sukuni kanssa ja hän ystäviensä. Yöllä soitin hänellä ja mieheni oli kovassa humalassa. Hän sanoi rakastavansa minua.
Seuraavana aamuna soitin hänellä ja hän sanoi, että meidän täytyy puhua.
Menin rakkaani luo. Se tuli kuin isku vasten kasvoja, kaataen minut voimattomana maahan. Hän oli pettänyt. Humalassa mieheni oli maannut toisen naisen kanssa.
Hän itki niin paljon. Itkimme päivän ja yön yhdessä. Hän sanoo rakastavansa minua ja katuvansa. Hän ei kuulemma ollut tajunnut tapahtumista mitään, humala oli ollut niin kova. Tiedän teon olevan vastoin kaikkia mieheni periaatteita, hän vihaa pettämistä. Hän sanoo inhoavansa itseään tekonsa vuoksi. Hän ei olisi koskaan tahtonut loukata minua.
Rakastan häntä suunnattomasti, sattuu niin paljon. Hän toivoo minun voivan antaa anteeksi, mutta ymmärtää jos en voi. Hän tahtoisi meidän vielä yrittävän. Olen surusta palasina. Mieleni on täynnä epätoivoa ja tuskaa. Vihaa en tunne.
Ensi viikolla oli tarkoitus lähteä katselemaan kihloja. Olimme onnellisia.
Tahtoisin niin antaa hänelle anteeksi. Kuitenkaan en ole varma onko se viisainta ja pystynkö siihen. Voinko enää luottaa mieheeni, alanko aina epäillä ja pelätä? Oliko mieheni tosiaan niin ymmärrystä vailla pettäessään, voiko olla niin humalasssa? Entä jos hän tekikin sen täysissä järjissään ja alkoi vasta myöhemmin katumaan?!
Olen neuvoton. En tiedä kuinka jatkaa. Kaikki mihin olen uskonut on palasina.
Juhannuksena kaikki meni sirpaleiksi. Vietimme juhlaa erillämme, minä sukuni kanssa ja hän ystäviensä. Yöllä soitin hänellä ja mieheni oli kovassa humalassa. Hän sanoi rakastavansa minua.
Seuraavana aamuna soitin hänellä ja hän sanoi, että meidän täytyy puhua.
Menin rakkaani luo. Se tuli kuin isku vasten kasvoja, kaataen minut voimattomana maahan. Hän oli pettänyt. Humalassa mieheni oli maannut toisen naisen kanssa.
Hän itki niin paljon. Itkimme päivän ja yön yhdessä. Hän sanoo rakastavansa minua ja katuvansa. Hän ei kuulemma ollut tajunnut tapahtumista mitään, humala oli ollut niin kova. Tiedän teon olevan vastoin kaikkia mieheni periaatteita, hän vihaa pettämistä. Hän sanoo inhoavansa itseään tekonsa vuoksi. Hän ei olisi koskaan tahtonut loukata minua.
Rakastan häntä suunnattomasti, sattuu niin paljon. Hän toivoo minun voivan antaa anteeksi, mutta ymmärtää jos en voi. Hän tahtoisi meidän vielä yrittävän. Olen surusta palasina. Mieleni on täynnä epätoivoa ja tuskaa. Vihaa en tunne.
Ensi viikolla oli tarkoitus lähteä katselemaan kihloja. Olimme onnellisia.
Tahtoisin niin antaa hänelle anteeksi. Kuitenkaan en ole varma onko se viisainta ja pystynkö siihen. Voinko enää luottaa mieheeni, alanko aina epäillä ja pelätä? Oliko mieheni tosiaan niin ymmärrystä vailla pettäessään, voiko olla niin humalasssa? Entä jos hän tekikin sen täysissä järjissään ja alkoi vasta myöhemmin katumaan?!
Olen neuvoton. En tiedä kuinka jatkaa. Kaikki mihin olen uskonut on palasina.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kävi myös niin, että mies petti ja jäi vielä kiinni itse hommissa (ei varsinaisesti yhdynnässä, mutta pelehti sängyssä naisen kanssa kuitenkin). Usko tai älä se sattui paljon, kun ei ollut kyse edes humalatilasta vaan ihastumisesta toiseen. Minä lähdin kävelemään ja 4 kuukautta myöhemmin palasimme yhteen. Oli tajunnut mokansa ja on todella itkenyt sitä miten tyhmä oli ja mitä on minulle tehnyt. Onneksi tunnen mieheni luonteen hyvin, joten annoin vielä yhden mahdollisuuden, koska en minäkään aina ole mikään pulmunen ollut. Petin kerran aikanaan, kun ihastuin ja halusin saada selville mitä tunsin.Siinä mielessä ymmärrän häntä jollakin tapaa.
Eroaikamme opetti meille molemmille paljon siitä, miten tärkeitä toisillemme kuitenkin olemme. Rakkautemme on kaikesta huolimatta kauniimpaa kuin koskaan. Jos minulle tulee tapahtuneista paha mieli, minulla on lupa puhua.(Siitä on jo 10 kk aikaa). Näen hänestä, ettei hän voisi ikinä tehdä vastaavaa minulle uudestaan, koska se sattuisi niin paljon.
Jos minä olisin sinä, niin antaisin vielä toisen mahdollisuuden. Humala ei ole mikään hyvä selitys, ei todellakaan. Mutta arvosta sitä, että hän oli niin rehellinen, voi kun minunkin mieheni olisi ollut silloin taannoin:(
Rakkaus voittaa jos niin on tarkoitettu!Mutta jos päätät antaa anteeksi, muista että sinun on elettävä sen mukaisesti, eli todella kyettävä siihen. Jos sinusta tuntuu siltä, ettet kykene, on parempi erota ainakin joksikin aikaa ja katsoa, miltä sitten tuntuu. Miehesi tulee myös ymmärtää, että yksikin vastaava virhe ja peli on pelattu, sitten sinä lähdet. Niin minäkin tekisin.
Hankala juttu. Luottamukseen tuo on tehnyt pysyvän särön, sen voin kokemuksesta sanoa, mutta tuo kaikki voi myös vahvistaa rakkauttanne. Niin meille ainakin kävi.
Voimia sinulle, mitä sitten päätätkin.
Ajan kanssa helpottaa...mutta sinuna antaisin vielä yhden mahdollisuuden, minulla on tunne, että hän olisi sen arvoinen:)
tämä mitä kirjoitan mutta teen sen kuitenkin. Aluksi sanon että olen pahoillani mitä olette nyt joutuneet kokemaan. Sulla oli lopussa aika monta kysymystä ja sen vain sanon, että et ikinä saa niihin vastuksia jos työ eroatte. Mies teki virheen mutta katuu sitä. Sinä rakastat häntä. Kysy nyt sydämeltäsi vain tätä kysymystä " Onko hän EDELLEEN mies jonka kanssa haluat olla hamaan loppuun asti" ja jos vastaus on KYLLÄ, yrittäkää. Vaikeuksia varmasti tulee. Varmasti ainakin alussa epäilet häntä ties mistä, varmasti tämä asia on unissasi vielä pitkää, mutta tuo kaikki kannattaa ottaa vastaan koska lopussa kiitos seisoo. Älä jätä onneasi vaikka hän on tehnyt väärin. Jokainen tekee virheitä oli ne sitten isoja tai pieniä. Pettämistä ei saa tekemättömäksi vaikka kuinka haluaa. Sinulla on nyt kuitenkin lähelläsi elämäsi mies ( sellaisen kuvan kirjoituksestasi sain ) joten ÄLÄ käännä selkääsi sille...YRITTÄKÄÄ..minultä meni maailman ihanin ihminen ja syynä oli minun virheeni..ja arvaa tekisinkö mitä tahansa jotta saisin hänet takaisin...minulla oli onni..teillä ja sinulla se ON...
sanoit ettet tunne vihaa...en minäkään tuntenut kun ukkoni petti kuukausi sitten,aluksi en edes tajunnut sitten tuli ne kamalat itkun puuskat,mietin ja vatvoin asiaa päässäni päivästä toiseen,vasta nyt kuukauden jälkeen olen tuntenut suurta vihaa....mitä siinä toisessa oli niin paljon parempaa kuin minussa??miehenikin katuu paljon ja sanoo ettei ikinä enää...sen jälkeen kaikki erillään olo on mietityttänyt että missähän mahtaa nytkin olla...TUSKAA TÄMÄ ON!!nyt suhteemme on ollut eron partaalla ja jo useita kertoja parin viime viikon aikana..pari viikkoa pettämisestä muakin kosittiin mutta ei se tässä vaiheessa oikealta tunnu...ei ennen kuin on asiat selvitetty...jotain meni sisältä rikki todella,nyt vasta olen sen tajunnut.sen kyllä uskon että se toinen ei merkinnyt hänelle mitään sen katumuksen yms.näkee,myös hän kärsii mutta pelkään vain kestänkö sen toisen kerran jota kuulemma EI TULE!!!!ero ei itselläni silti tunnu oikealta mutta halusin vain sanoa että varaudu sinulla on vielä paljon käsiteltävää edessä...toivon sinulle jaksamista tiedän täysin tunteesi ja kivun mikä sisälläsi on.
poikakaverini jätti minut juhannuksena.eka kerran tav.tiin maaliakuussa 2004.Hän oli kans sairas kuten minä.kun aloimme seurustelemaan,hän sanoi,et olen hänen tuleva vaimo.20 vuotta ikä eroa.hän olis ollu se oikea.kumpa löytäisin sen oikean.
Mies petti sinua ja sillä selvä. Minulle ainakin olisi aivan turha selittää yhtään mitään.
Kertomuksesi perusteella uskoisin että mies on tosissaan. Kyllä voimakas humalatila voi aiheuttaa tuollaista harkinnan pettämistä, olen nähnyt lukuisia kertoja kuinka näin tapahtuu.
Ainoa missä itse epäilisin on juuri tuo viinan kanssa läträys, en usko että selvin päin kulkisi enää aidasta...
..omasta kokemuksesta sen tiedän.. Mutta ihmisen on käytävä todella _pohjalla_ surussa/epätoivossa/häpeässä,jotta niin voi tapahtua..
...sen kihlauksen kanssa. Se tekee hyvää molemmille. On parempi selvittää sekavat tunteet ja antaa ajan kulua. se on aina parempi kuin suinpäin tehdä päätöksiä. Valitettavasti tällaista tapahtuu koko ajan. Nykyään suositaan sekoilua ja näytetään kavereille jne.
Kaveris pyytää sinua antamaan anteeksi. Muista sanoa sille että miettii tekosiensa seuraamuksia ja ANTAA ANTEEKSI myös itselleen.
Voitte olla edelleen yhdessä, mutta anna poikaystäväs katua riittävän pitkään ja sopikaa jokin aika vaikka 3 kk ja katsotte sitten uuden kihlajaispäivän. Sulla on aikaa nähdä mihin tapaus johtaa menettämättä kuitenkaan ystävääsi. Harmi vaan yleensä on, kun kerran pettää, pettää toisenkin kerrran. Pidä silmäs auki. Onnea matkaan!
Ei kannata ehkä luottaa,jos miehellä on kerran periaatteet niin niitä ei rikota humalassakaan,sisimmässään hän on varmaan valmis pettämään uudelleen.
Minun parisuhteessani kävi juuri samalla lailla mutta toisinpäin. Minä petin. Kaduin sitä niin paljon ja itkin ja huusin, petin samalla myös itseni ja maailman ihanimman miehen. Jos rakastat häntä, anna vielä yksi mahdollisuus. Itse ainakin opin teostani sen verran, etten tee sitä toiselle ihmiselle koskaan enää. Se on hirveintä mitä olen tehnyt. Jos minä olisin saanut anteeksi olisin näyttänyt hänelle kuinka tärkeä hän on minulle, koska vasta sen hirveän tekoni jälkeen tajusin mitä hän minulle merkitsee....kaikkea. Hän oli elämäni tärkein ihminen.
Jos hän katuu ja itkee syvästi ja on varma että rakastaa sinua, ja sinä häntä. Anna anteeksi.
Minä petin, kaduin syvästi, en saanut anteeksi, pilasin elämäni ja hänen elämän ja nyt vain itken. Tiedät kyllä mitä lopulta teet mutta muista että ihminen on inhimillinen ja tekee virheitä, ja virheistä oppii. Et tiedä mitä siitä tulee jos et anna mahdollisuutta. Itse olisin antanut kaikkeni.