Passi

Olen huomannut palstasta yhden kiintoisan säännönmukaisuuden. Jos palstalle ilmestyy avaus, joka on sillä hilkulla tullaanko se poistumaan vai ei, niin sen poistuminen on sen varmempaa, mitä pidemmän vastauksen siihen olen ehtinyt kirjoittaa. Näin kävi Naisasialooserin tekemälle avaukselle uutisesta Roxy Musicin keulahahmo Bryan Ferrystä, joka nyt 66-vuotiaana avioitui 29-vuotiaan naisen kanssa (joka oli aiemmin Ferryn pojan naisystävä). Pohdin tuolloisessa tekstissäni artistin musiikkia ja imagoa, ja rekonstruoin sen nyt tähän aiempaa laajempana, huonompana ja sekavampana.

Bryan Ferry on yksi harvoista muusikoista, jotka ovat pystyneet vuosikymmeniä esittämään playboyn ja dandyn roolia uskottavasti. Tämä tarkoin rakennettu imago ei ole yksinomaan ulkomusiikillinen, vaan heijastuu myös miehen levytyksiin. Vaikkapa Screaming Jay Hawkinsin "I Put A Spell On You" muuttuu miehen käsittelyssä luonteeltaan täysin eri biisiksi: originaalin brutaalista läsnäolosta tulee viileää ja etäiseksi jäävää eroottisuutta, melkein kuin pornografiaa - teknisesti täydellistä muttei koskaan hiottua pintaansa syvemmälle menevää. Kuten hyvästä pornosta, nautin myös Ferryn musiikista juuri tästä syystä.

http://www.youtube.com/watch?v=ESJxRt9I-Ag

Ferryn imago ja estetiikka edustavat mennyttä ja jo kadotettua maailmaa (ei ole sattumaa, että mies on poliittiselta kannaltaan konservatiivi). Tässä maailmassa naiset olivat salaperäisiä ja kohtalokkaita, globaali ympäristömme kotikorttelin tai viimeistään heti rajan takana vieras, eksoottinen ja vaarallinen - ja miehet viileitä seikkailijoita, valmiina valloittamaan niin maailman kuin sen naiset. Laulajasta kerrotaan seuraavaa anekdoottia: 80-luvulla hänelle oli hankittava uusi passi jotakin musiikkivideonkuvausmatkaa varten, ja juoksupoika sai säntäillä virastosta toiseen hoitamassa asiaa. Mitä Ferry teki saadessaan lopulta passin käsiinsä? Tietenkin tuhosi sen. Miksi? Koska sen valokuvaa ei ollut hyväksytetty hänellä etukäteen, eikä hän pitänyt passikuvaansa riittävän edustavana.

Tarina on merkittävä kahdesta syystä. Ensinnäkin se rakentaa kuvaa turhamaisesta keikarista tavalla, jota Bruce Wayne voisi käyttää sarjakuvassa hämätäkseen rahvasta pois ajatuksesta, että hän on myös uhrautuva hyväntekijä Batman. Yhtä tärkeä on kuitenkin esine itse, jonka ympärille episodi rakentuu. Seikkailevalla maailmanmiehellä ja naissankarilla piti ainakin vielä ennen olla passi, vieläpä tyylikäs sellainen. MacGyverin introssa passi näkyy pitkän tovin - eikä hänelläkään ollut naisista pulaa.

Maailman muuttumista ei vain voinut estää. Kasari-ikoni Richard Dean Andersonista tuli vanha ja lihava, Ferryn yritys säilyttää iäinen naistenmiehen imagonsa alkaa viimein näyttäytyä hieman epätoivoisena, naiset eivät enää ole salaperäisiä ja kohtalokkaita matahareja (heidän ei tarvitse; voivathan he nykyisin ajaa miehen turmioon täysin julkisestikin oikeusistuimien ja organisaatioiden avulla)... Passiakaan ei enää tarvitse näytellä niin usein, koska liittov... öh, ollaan niin yhteisöllisiä ja kavereita.

Ja minä itse, miksi näitä mietin? Aihe tuli mieleeni taannoin siivotessani, kun löysin passini. Pari hassua Eesti Vabariik -leimaa takasivulla, viimeinen vuodelta 2003. Asiakirja on mennyt vanhaksi 19.2.2008. Uuden hankkiminen ei ole ajankohtaista lähiaikoina jos milloinkaan. En pidä kontrolliyhteiskuntakehityksestä biopasseineen sun muine vaarallisine potentiaaleineen, maksan mieluiten vähäiset ostoksenikin yhä käteisellä... Enkä ole menossa minnekään. Maailmalla voi olla yhä vapautta, ikiaikaisia seikkailuja ja valloituksia tarjottavanaan, mutta ei kaikille. Ehkä niitä ei ollut ennenkään kaikille: Ferryn ja kumppaneiden edustama tosimiesten maailma on kuitenkin siitä lohdullinen, ettei sitä ole sellaisena olemassa enää kenellekään - jos on koskaan ollutkaan. Siksi siitä voi nauttia yksin lauantai-iltana peräkammarissa olematta erityisen katkera. (Tuo on syy, miksi moderni bilemusiikki on mielestäni sietämätöntä veitsen kääntämistä haavassa.) Ajan hampaan ja kadotuksen edessä olemme sentään lopulta tasa-arvoisia.

En odota tähän vastauksia, koska tämä ei ollut kysymys. Voitte kuitenkin kaivaa passinne esille ja kertoa, jos siitä löytyy jotakin mainitsemisen arvoista. Tai hyviä biisejä yksinäisen iltakammaroinnin taustalle.