Ikisinkku

Ite olen vähän niinku omasta tahdostani ikisinkku, tai kun ikää tullu jo lähes 30 v. niin on vaikeaa/noloa "hypätä takas satulaan" jossa ei ole koskaan oikeestaan ollutkaan. Neitsyys ja yksinolo ei sinäänsä haittaa ja nolota, mutta jos nyt pitäis tästä lähteä yks kaks asioita muuttamaan, niin tahtomattaan sitä tuntis ittensä outolinnuksi miesten silmissä ja häpeisin sanoa ääneen mikä tilanteeni on: eli ikinä en ole seurustellut saati ollut muutenkaan läheisemmässä kontaktissa miehen kanssa. Säälittävää? Varmasti monen mielestä, mutta minä pystyn vielä toistaseks kattomaan itteäni peilistä. Haluaisinko joskus löytää vielä jonkun samanhenkisen kumppanin ja rohkaistua päästämään jonkun kunnolla lähelleni? Kyllä.

kyllä löytyy muitakin itellänihän ei oo koskaan ketään ollut edes lyhyitä juttuja..

Sama ongelma. Juhlapyhien aikaan sitä kaipaisi jotakuta. Minua on alkanu pelottaa, että olen jo niin tottunut olemaan yksin, että ahdistun ajatuksesta, että elämäni olisi jakamassa toinen ihminen. Kertokaahan ex-ikisinkut kuinka peliin pääsee mukaan? Pyysittekö itse jotakuta treffeille vai mikä on se avain?