kohtaa sinkulla luisui asiat siihen jamaan että seuran hakeminen tuntuu niin vastenmieliseltä ja on sitä mieltä että yksin parempi?
Missä
kysyy citynainen
17158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jotkut katkeroituu, kun tulee ryppy rakkauteen. Bohohooo.
Siinä kohtaa, kun omat valinnat ovat menneet liian usein pieleen.
Tarpeeksi monta epäonnistunutta suhdetta. Jossain vaiheessa vaan kyllästyy siihen säätämiseen ja riitoihin ja eroihin, että haluaa tasaista ja rauhallista elämää.
m35
Siinä vaiheessa, kun pakkeja vain tuli. Tylyjä ja enemmän tylyjä, no sattui muutama kohteliaskin väliin. Eikä mitään positiivista vastakaikua vastakkaiselta sukupuolelta. Baareissa käyntikin lakkasi kiinnostamasta siinä reilun kahden kympin jälkeen. Tuntee baareissa itsensä vain niin ulkopuoliseksi, ne on parempien ihmisten paikkoja. Miksi hakata päätään seinään, kun aikansa voi käyttää muuhunkin esimerkiksi itsensä kehittämiseen. En täysin ole vielä luopunut toivosta, ja välillä pitää erehtyä yrittämään lähestyä jotakin naista, mutta kerrat käyvät kokoajan harvemminksi, alkaa ymmärtää tasonsa.
Ihan kuin mun suusta :) En nyt ihan ole vielä lopettanut toivomista, että se mies löytyisi. olen vain lopettanut etsimisen ja omistautunut itselleni.
Ei naisten yleensä tarvitse etsiä, tulee niitä miehiä muutenkin. Vai haluatko jotain niin erikoista ja mahtavaa, että sitä täytyy etsiskellä?
Ihan vain, ei kaikki naiset saa miestä, meissäkin on ns. rumempia ja kauniimpia ja miehet on niin helkutin pinnallisia olentoja. On tätä maailmaa tullut katseltua kohta 40 vuotta, joten tiedän, mistä puhun.
Minä huomasin noin kolmevitosena, että oma rauha on mukavampaa kuin jatkuva seura. En enää ihmettele, miksi kyllästyin jokaiseen seurustelukumppaniini muutamassa viikossa; ei ollut kyse henkilöstä itsestään vaan siitä, että ihan kuka tahansa olisi saanut minut lopulta tuskastumaan.
Minun tapauksessani ei siis ole kyse "jamasta" vaan siitä, että viihdyn itsekseni tavattoman hyvin. Kaikki eivät viihdy, ja se onkin onneton tilanne.
Silloin kun ei tapaa muita kun ns. pelimiehiä. Missä on kunnolliset, vilpittömät miehet???
Ne on niitä miehiä, joita et edes laske miehiksi, kun ei ole "kemiaa".
Vilpittömyys ja monet muut kunnollisen ihmisen määrittelyominaisuudet juurikin synnyttävät sen kemian. Pelaajat eivät itse huomaa kuinka läpinäkyvää heidän toimintansa on, ja hyvä niin.
Se on se epäonnistumisen kohta, missä se sitten onkaan. Jotkut pääsevät suhteeseen joka sitten epäonnistuu, ja jotkut epäonnistuvat jo seuranhaussa. Naiset taitavat kuulua useimmiten ensimmäiseen ja miehet jälkinmäiseen ryhmään.
Minulle tuo tehtiin kyllä selväksi jo ala-asteella.
Siinä vaiheessa kun tiesin kaikkien sinkkunaisten olevan jo nussittuja ja käytettyhä ilmaisia huoria.
Ei se järvi soutamalla kulu...
Itsenäisenä luonteena niin sanotaanko ihan suoraan että naisten paskamaisuus mitä tulee niin parisuhteisiin, tuttaviin, kavereihin jne.
Muuten voisi ehkä ajatella hakevansa seuraa ihan oikeasti, mutta sen verran huonoja kokemuksia että kattelen lähinnä huvikseni mitä on tarjolla.
Koska sieltä alta paljastuu kuitenkin valittava pikku pentu joka haluaa saada tehdä mielihalujensa ja tunteidensa mukaan kaiken elämässä niin sitä odotellessa on aina hyvä olla rauhassa ihan yksikseen.
Muut ovatkin sitten lähinnä jo varattu "isommille vonkaleille".
Sen lisäksi en juuri jaksa tätä nykyistä Sinkkuelämää-citylehti-säätöä-siellä-sun-täällä kuluttavaa parisuhdekulttuuria sitten yhtään joka vaivaa parikymppisten elämää päälle kolmekymppisten levottoman sukupolven.
Osa vastakkaisesta sukupuolesta taas haluaa kuluttaa elämäänsä syömällä itsensä liikuntakyvyttömään kuntoon tai eläen tavis-tupperware-teija elämää joka sekin on suht kuluttavaa.
Joten joko ollaan yksin etsien jotain kevyempää poikkeusta tai odotellaan että tapaisi jonkun joka oikeasti on nainen eikä pelkkä kani, muurahainen tai yksinkertainen idiootti.
Tarjonta on siis huonoa ja toisaalta turhaan kuvittelee naiset että miehellekään riittää kana-aivoinen nätti naama joka sanelee miten elämää tulisi elää jotta olisi varmasti heteronormatiivisen ihanaa.
Älkää nyt unta nähkö.
Iän kaiken oon tiedostanu ,että sinkkuna elämäni on helpompaa ja vapaampaa kuin parisuhteessa. Kyllähän sitä silti seuraa voi katsella,mut mulla ei oo niin sanotusti tarvetta "ale-päiville" näissä asioissa.