Olen jo vuosia ollut erittäin tyytymätön seksiin suhteessamme. Aihe ei ole mitenkään tabu suhteessamme. Monta kertaa olen ajatellut, että otan kyllä vielä rakastajan.
Sitten tapasin miehen, joka kolahti HETI. Olemme tavanneet töiden merkeissä ja ihan ilman mitän. Kai se mies huomasi kuitenkin että käyn ihan kierroksilla siihen ja kuinkas ollakaan päädyimme viettämään yhteisen yön. Ja sitten toisen. Ja sitten kolmannen. Seksi oli aivan taivaallista. Toisen yön jälkeen kyllä tajusin ettei tuo voi jatkua noin. Sovimme vielä yhdestä, viimeisestä tapaamisesta.
Nyt. No, nyt on sitten ihan helvetin paha olo. Unelmointi, viritttynyt tunnelma ja kipinä. Se oli ihanaa, mutta nyt se on koettu ja nyt se on ollut. Tuntuu jotenkin, että olisi ihanaa jos se olisi edelleen toteutumaton fantasia. Nyt kun sain toteuttaa sen ja seksi oli juuri niin ihanaa kuin olin kuvitellut, niin sitä tyytymättömämpi olen puolisoni ja minun suhteeseen. Koko tämän suhteen miehen rakkaús on kannatellut suhdettamme ja niin näyttää jatkuvan. Ok, kärsin ja olen ansainnut sen.
Sitten tapasin miehen, joka kolahti HETI. Olemme tavanneet töiden merkeissä ja ihan ilman mitän. Kai se mies huomasi kuitenkin että käyn ihan kierroksilla siihen ja kuinkas ollakaan päädyimme viettämään yhteisen yön. Ja sitten toisen. Ja sitten kolmannen. Seksi oli aivan taivaallista. Toisen yön jälkeen kyllä tajusin ettei tuo voi jatkua noin. Sovimme vielä yhdestä, viimeisestä tapaamisesta.
Nyt. No, nyt on sitten ihan helvetin paha olo. Unelmointi, viritttynyt tunnelma ja kipinä. Se oli ihanaa, mutta nyt se on koettu ja nyt se on ollut. Tuntuu jotenkin, että olisi ihanaa jos se olisi edelleen toteutumaton fantasia. Nyt kun sain toteuttaa sen ja seksi oli juuri niin ihanaa kuin olin kuvitellut, niin sitä tyytymättömämpi olen puolisoni ja minun suhteeseen. Koko tämän suhteen miehen rakkaús on kannatellut suhdettamme ja niin näyttää jatkuvan. Ok, kärsin ja olen ansainnut sen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikset jätä ukkoasi ja etsi jotain toista, jota sinäkin voit rakastaa koko sydämmestäsi?
En tiedä. Kai sitä jotenkin näin 40 iässä pelkää jäävänsä lopulta kokonaan yksin. Jotenkin parisuhteesta irrottautuminen tuntuu hankalalta, kun mies on niiiin tunteellinen ja niin palvova/rakastava. Pelkään hänen reaktiotaan, pahaa oloaan jne. Minun osaltani tunteet menivät jäähylle vuosia sitten jatkauvan seksuaalisen torjutuksi tulemisen myötä.
Jotenkin tuntuu, että nyt vain olen olemassa eikä mitään sen enempää. Tuo kokemus seksuaalisesta miehestä, joka aidosti nauttii seksistä ja haluaa tuottaa toisele nautintoa, ei kyllä mitenkään helpottanut oloani vaikka niin aiemmin kuvittelin.
Onko tuo mies, jonka kanssa seksi on taivaallista, myös naimisissa?
Sinähän nyt hulluja puhut, minä otin askeleen viisikymppisenä ja en ole koskaan katunut sitä, kun ei sivi kalossit saman sängyn alle niin miksi viettää ainutta elämäänsä ihmisen kanssa jonka kanssa ei synkkaa.
Sinulla kuten meillä muillakin on vaan YKSI elämä ja sinun tulee elää se kuten itse hluat eikä katkerana ja tyytymättömänä.
Voihan sitä olla kaveri miehen kanssa siitä huolimatta.
Jos ostaa liian pienet kengät esim niin ne vaihdetaan sama on suhteissa
Joo, on naimisissa. Avioitunut vain vähön ennen ekaa kohtaamistamme. On selvää, että tuo liitto on miehen "elämän rakkaus", vaikka emme siitä puhuneetkaan.
Eli alusta asti minulle oli selvää, että meidän välillä on vain tuo salainen hetki.
Tuo on kyllä totta. Mieheni on minulle erittäin kiva kaveri. Parisuhdetta välillämme ei ole ollut vuosiin siinä merkityksessä kuin pitäisi olla. Pelkään silti yksin jäämistä. Myös sitä, että jos irrotaudun tästä turvallisesta suhteesta, niin minulle tulee oikopäätä vaihdevuodet enkä edes kaipaa sitten enää seksiä suhteeseen ja jään ikuisesti yksin?
Voi rähmä....
Mitä pelkäät siinä yksin jäämisessä..? Miksi ihmeessä vaihdevuodet tulisivat eron myötä?!
Monet sanovat noin, mutta ei ole itselleni avautunut tuon ajatus... Olen 40 nainen, eronnut kohta kolme vuotta sitten, koska en kyennyt enää jatkamaan kulissiliittoa rakastuttuani toiseen mieheen. Olin ollut tyytymätön liittooni - eikä exänikään kovin "onnessaan", mutta olisi varmaan jatkanut ilman kitinöitä, jollen olisi nostanut kissaa pöydälle. Muutin siis kouluikäisen tyttären kanssa omilleni - enkä päivääkään ole katunut. Minulla on oma elämäni, oman näköiseni... Tytär ja työ ovat ykkösprioriteetit, ystäviä ja harrastuksia unohtamatta. En kaipaa miestä jakamaan arkeani, pärjään hyvin näinkin. Mieheen, johon rakastuin vuosia sitten, olen yhä silloin tällöin yhteydessä, mutta hän jatkaa liittoaan toisaalla enkä siihen halua enempää sotkeutua.
Kuulostaapa tutulta. Oleko varma siitä, mitä mies haluaa?
No, tästäkin vilpittömästä casesta tulee esiin se perustarina (ainakin kuulostaa aidosti vilpittömältä):
Seksittömyys saa aikaan uskottomuutta.
Irrottauttukaa nyt ihmeessä noista seksiongelmaisiat suhteista. Niistä kärsii kaikki. Jos ette anna, niin lähtekää kävelemään, vapauttakaa toinen. Ja päin vastoin, jos ette saa parisuhteessa vastakaikua seksuaalisuuteen niin älkää nyt odottako ihmeitä. Jos toinen ei halua niin se ei halua, jättääkää se ja eläkää itsellenne, ehkä vastaan tulee joku joka on tasapainossa seksuaalisuuden kanssa.
Olen samaa mieltä. Kumma miten tarpeiltaan erilaiset ihmiset usein pariutuvat ja kärsivät sitten seurauksista.
No ei sitä alussa aina huomaakaan... kun suhteen alussa peuhailtiin kuin kanit ja romantiikkaa ja erotiikkaa oli vaikka muille jakaa (no ei nyt :D ) mut sitten ku aika kuluu... mies lihoo... ja nyt muutaman vuoden suhteen jälkeen meillä seksiä kerran pari kuussa... mies ei halua. Pettänyt en ole, ja mies lupaa parantaa tapansa seksin suhteen... sitä odotellessa. :D
Ohimennen, juuri ton takia en lähde sänkyyn erään miehen kanssa koska tiedän/tiedämme sen olevan juuri niin taivaallisen upeaa. Parempi näin, pidetään yhteinen salaisuus ja unelmoidaan vain. Koska se ei jäisi varmasti siksi yhdeksi kerraksi eikä toiseksi, ja loppujen lopuksi kun kaikki hyvä kuitenkin aikanaan loppuu, tulee vain paska olo.
Yhteistä tulevaisuutta ei tule koska mies on 40 ja omasta halustaan liitossaan kiinni, ei halua enää eikä jaksa muuttaa enää elämäänsä.
Teet viisaasti. Ensimmäistä kertaa seuraa toinen, toista kolmas, kolmatta neljäs jne. On erittäin vaikeaa tehdä järkiperäinen päätös siitä, ettei tapaamiset jatku. Pakko tunnustaa että olen jollain tasolla romuna.
Jätin mieheni, asumme kuitenkin edelleen yhdessä miehen etsiessä asuntoa. Mies on minulle kiva ja mukava, mutta kyllä tämä nyt on ohi eikä voi mitään. Olisi kai helpompaa, jos mies olisi edes piikikäs ja v-mäinen.
Pelkään lopullista yksin jäämistä, mutta toisaalta koen että tämä on minulle oikein ja ehkä opin jotain.
Olihan tuo vaimo humalassa jossain käynyt sekoilemassa. Alkoi sitten omatuntoa kolkutella, kertoi tapahtuneesta ja pahoitteli, vannoi rakkautta jne... No sattuhan sitä totesin ja pyysin ettei nyt koko aikaa hössötä tapahtuneesta... En tiedä, ilmeisesti en enään (pitkään) aikaan ole vaimoa rakastanut kun ei tuo tunnustus herätänyt minussa oikein mitään tunne reaktioita. Hilpeyttä ehkä hieman, kun ajattelin että noinhan se olis mullekkin varmaan käynyt ellen olisi jättänyt alkoholia jo vuosia sitten.