Kaukosuhteet

No, sulla ei pitäisi olla mitään ongelmia, koska olet jutuissa pelinaisen kanssa, jolla on jo toinen mies kierroksessa.

En ole valmis matkustamaan yli kolmea tuntia / yli 200 kilometriä yhdenkään ihmisen takia. Siis kevyemmässäkään seurustelumielessä.

Kerran pari vuodessa voin kyllä käydä jörnimässä jotain vaikka 500 kilometrin päässä, jos kyyti on hyvää.

Vakavampaan seurusteluun vaaditaan asumista samassa kaupungissa.

Mä en ole luonteeltani etäsuhde tyyppiä. Voin olosuhteiden pakosta olla erossa jonkun määrätyn lyhyehkön ajan, mutta tietoisuus siitä, että se on sitä viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ehkä jopa vuodesta toiseen. En usko että olisin ihan helpolla valmis moiseen.

Kokeillut olen, mutta tuskallista se oli. Olla erossa pitkän aikaa.

Mä luulen, että löytyy ihmisiä jolle käy sekä että. Kerran jälkeen erilleen kasvaminen ja vakavasti yrittäminenkin.

Etäisyys ei ole kuin hidaste silloin, jos sen etäisyyden pystyy äkkiä kuromaan kiinni, koska vaan halutessaan niin. :-)

Kukas se hahmista vonkaa etäsuhteeseen niin kauas?
Oiskos Orimattilaan vai Rovaniemelle?

http://www.youtube.com/watch?v=EFZg9KmzUF0

Entinen minä olisi sanonut, anna mennä, rakkaus voittaa. Kerranhan tässä eletään.

Nyt sanoisin, ettei kannata. Jaksaisitkohan? Kun pitää jo tässä vaiheessa epäröidä ja kysyä netistä tuntemattomalta kööriltä. Millähän menisit vai meinasitko virvelöidä kotiovelle asti?

Olishan se tilaisuus....

Olen kerran ollut pakon edessä puoli vuotta etäsuhteessa ja kokemuksesta tiedän, etten toista kertaa kokeile. Kuukauden voisi olla, jos olisi varmaa, että se loppuisi. Minulle ei sovi edes mikään viikonlopputapailu vaan arjen eläminen yhdessä.

olin kaukosuhteessa koko alkuvuoden 2011, tosin välimatkaa ei ollut kuin "vain" n. 8 tunnin matka.. mut eipä sitäkään ollut ihan joka viikko mahdollista matkustaa.
eikä se jatkuva ikävä toisen luo ja yksinäiset yöt vain tyyny kainalossaan mitään helppoja olleet. yhteenmuuttaminen oli suunnitteilla jo hyvin varhaisessa vaiheessa, piti vain ensin miettiä kumpi muuttaa vai muuttaako molemmat ja jos, niin mihin?

mur

Yhden kerran olen tavannut niin kiinnostavan ihmisen, että ajatelin muuttoa (teorettisesti). En käytännön tasolla, kun se oli ehdoton ei.

Ei ne kaukosuhteet ehkä oikein hyvin toimi, mutta tiedän tapauksia joissa ihmiset ovat menneet "niin sekaisin toisistaan", että ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle. Vaatiihan se juuri sitä hulluutta.. Siitä kai se vaan on kiinni loppujen lopuksi.

En enään.

Kaipaan ihmisuhteeltani sitä että toinen on lähettyvillä, voi soitella puolin sekä toisin ja kysyä kiinnostaako tänään tehdä sitä tai tätä.
Ainoastaan työkomennus on se juttu, minkä hyväksyisin. Jos kumppani menee toiselle puolelle maapalloa töihin vaikka puoleksi vuodeksi se sopii, kun tietää että kotiapäin tullaan takaisin.

Lähtökohdat ratkaisevat eli se, onko Mitään mahdollisuutta yhteiseloon ehkä joskus tulevaisuudessa ja onnistuuko siihen asti tapaaminen silloin tällöin välimatkasta huolimatta. Olen itse asiassa tottunut etäsuhteeseen; en tosin käytännössä ihan kymmenen tunnin matkan takana, mutta joka tapauksessa. - Haluan kuitenkin tavata edes kerran viikossa tai max kahdessa, jos tilanne niin vaatii. Ja silloin tosiaan yhdessä olemista ja -tekemistä. - Ratkaisevinta on kuitenkin se muu yhteydenpito siinä välissä, eli mielellään (lähes) joka päivä joko kännykässä tai mesessä tms.

- Kaukosuhteen onnistuminen vaatii luonnetta. - Kaikille se ei sovi. - Sellainen kuin minä, joka tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa, se on ihan OK ja melkein parempikin vaihtoehto kuin läheltä ;) Ehkä sitten joskus taas yhdessä asuminenkin maistuu, kuka tietää ?

Riippuu elämäntilanteesta. Nuorena meni ihan sujuvasti neljä vuotta niin että asuttiin yhdessä viikonloppuisin ja lomilla. Suhteessa oli muita ongelmia, mutta ei matkasta (pari sataa kilsaa, jonka minä yleensä matkustin) johtuen.

Nykyään, perheellisenä, on ollut tilanteita että kumppani on max pari kuukautta kerrallaan ollut töissä tai opiskelemassa, niin että päässyt vain viikonlopuksi kotiin.Se on aika maksimi. Koska perheessä jossa on pieniä lapsia, kahdenkeskistä aikaa on kumminkin päivässä vain se pari tuntia yhdeksän, kymmenen jälkeen kun lapset nukkuu. Jos sekin aika puuttuu arkipäivistä, ja jää vain viikonloppuihin, alkaa se jo ajan kanssa syödä suhdetta. Tosin, tavallaan, se päivittäinen (iltainen) puhelinsoittelu oli tavallaan romanttista ja uudenlaista piristystä.

Samassa kaupungissa pitää asua, mutta molemmilla omat asunnut. Sellainen toimii minulla. Joka päivä silti nähdään jomman kumman luona, jos ei ole kaveri-ilta.

Minä en ainakaan ole niin erityinen että matkojen päästä mitään kannattaisi yrittää. Kyllä se juttukaveri pitää tunnin säteeltä löytyä.

Toimisi se parikin vuotta mutta yleensä seksin saaminen lisää seksihaluja ja jos toista ei ole lähettyvillä tulee houkutuksia...

ennemmin siihen mitä päivittäiseen toisen naaman näkemiseen.

No way! Mahdollisuus siirtyä toista lähemmäs on ainoa ratkaisu. En edes lähtisi yrittämään.