minun pikkusiskoni ja pikkuveljeni ovat kuolleet

Sinulla ja läheisilläsi on suuri suru, otan osaa. Koeta olla syyttämättä äitiäsi, hän varmasti syyllistää itseään muutenkin ja hän myös suree varmasti lapsiaan. Syyttäminen ei auta ketään, pahentaa vain toisen oloa. Auton alle jääneillä sisaruksilla on varmaankin tullut vuotavia haavoja ja siksi verta on ollut näkyvissä. Toisaalta on hyvä että olet nähnyt heidät kuolleena koska silloin ymmärrät paremmin että he ovat kuolleet, vaikka se näky ei varmasti ole mukava ollut.
Nyt pitää saada itkeä ja muistella heitä, ja itkeä niin kauan ja monta kertaa kuin sille tuntuu. Suru pitää saada surra rauhassa ja ajan kanssa, se kestää kauan. Sisaruksillesi oli suunniteltu lyhyt elämä täällä maan päällä. Minä uskon että elämä ei lopu kuolemaan, vaan muuttuu vain toisenlaiseksi. Kuoleman jälkeen emme vain voi heitä enää, he elävät henkimaailmassa. Sitten kun meidän elämämme on aika päättyä, tapaamme taas kaikki edellä menneet rakkaamme siellä toisella puolen.
Meiltä kuoli poika, 7v. Joulun alla. Ymmärrän ikävääsi. rakkautta ja voimaa sinulle surussasi, pieni tyttö

"Sureva" Otan osaa sinun ja perheesi suureen suruun ja toivon voimia teille kaikille. Pyydä äitiäsi ostamaan sellainen kirja kuin "Enkeleitä hiuksissani" Se tuo lohtua ja siitä näemme kuinka enkelit pitävät huolen kaikesta ja sisaresikin ovat siellä enkelien huomassa

Luin ihan vasta että voisi tehdä omaan kotiin surupaikan jossa saa olla ja surra. Mietin itse että laitan säkkituolin yhden huoneen nurkkaan ja sinne lähelle nenäliinoja ja valokuvia ym. Muistoja. Saa katsella niitä ja itkeä surua pois. Se kuulostaa hyvälle että kotona on ihan luvallinen paikka jossa voi itkeä rauhassa. Itku helpottaa ja on taas hetken aikaa parempi olo. Voimia!

Lorna Byrne on kirjoittaja. Sylvia Browne kirja elämää toisella puolen on lohduttava myös.