Olen eroamassa jo toisesta liitosta ja mietin voiko suruaika olla jotenkin helpompi ja lyhyempi, kun sellaisen on jo eka liitossa läpikäynyt. Tavallaan tuntee sen vaiheet, ym pelot, niin voikohan olla helpompi? Onko kellään kokemuksia?
Helpottaako suru toisessa erossa?
2 Ero
12236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
joo se on hiukan helpompi ja jos menet kolmannen kerran naimisiin ja eroat niin et sitten sure enään lainkaan.
Niin toisessa erossa ja sitten kolmannessa. Sinun kyllä pitäisi herätä jo ajattelemaan miksi näitä eroja kohdallesi osuu.
Jotakin peruaajatuksissasi on vialla, joten suositten elämää yksin toistaiseksi, älä sotke enempää toisten ihmisten elämää. Sinun pitäisi ymmärtää että sinä yksin et erossa ole kärsivä ihminen, sillä ympärilläsi ja puolisosi ympärillä on paljon läheisiä ihmisiä, jotka kärsivät.
Kyllä ihminen turtuu ja ei tunne juuri mitään, mutta nämä muut ympärillä eivät ole turtuneet, heihin koskee , kukaan ei toivo sinua läheiselleen kumppaniksi, tietäen, että olet jo sielusi haaskannut. Sinuun ei pystytä luottamaan.
Jää nyt yksin ja yritä löytää apua löytääksesi ihmisyyden.
Eihän se koskaan helppoa ole, oikeastaan aina vaan vaikeampaa. Itse olen eronnut yhdestä avioliitosta ja kahdesta avoliitosta. Pahinta on, että sitä tuntee joka kerran jälkeen itsensä aina vaan epäonnistuneemmaksi ja parisuhdekelvottomammaksi. Olen lähtenyt suhteisiin, vaikka tieto suhteen mahdollisesta toimimattomuudesta on ollut olemassa. Olen ottanut riskejä, jotka ovat sitten toteutuneet. Enää en halua erota enkä uskalla ottaa pientäkään riskiä.
Miksi avioerojen määrä pitää laskea? Meillä on vain tämä yksi elämä.
Aivan, vain tämä yksi elämä. Ja virheitä tulee myös parinvalinnassa ja kaikenlaista sattuu. Tärkeää on, ettei epäonnistumisen jälkeen luovu toivosta löytää uusi kumppani, jos haluaa elää kumppanin kanssa. Suhteen kariutuminen ei kerro siitä, ettei olisi hyvä kumppani. Suhteen alussa on vaikea tietää, miten suhde toimii pitemmällä aikavälillä. Ja jollei toimi, täytyy erota. Raskastahan se monesti on, mutta eipä elämä monestikaan ole helppoa. Yksin jääminen se vasta katkera kohtalo onkin. Itse olen ollut paljon yksinkin, eikä tunnu hyvältä elämältä, koska minusta kumppani on oleellinen osa hyvää elämää.
Kyllä yksin olostakin voi pitää, mutta jos on ollut parisuhteessa,jotenkin sitä kaipaa. Itsellä on ollut kolme suhdetta ja ensimmäinen ero oli vaikein, toinen haikein ja kolmas hailein eli ei mitään ikävääkään edes.
Avioero on aina murha lapsille, joita olette yhdessä tehneet. On suorastaan hirveää , että oma järkenne jo ei sano, että seis suhteet ja harkintaa.
Kun kirjoitatte, on kirjoituksenne niin itsekeksisesti vain oma näkemyksenne miehen ja naisen suhteesta esillä, miten voitte unohtaa lapsenne tuon suhdesotkun alle.
Jos ei ole onnistunut se suhde, jonka kanssa lapset on hankittu, on syytä jäädyttää koko suhdeelämä ja elää lasten kanssa, antaa heille koti ja turvallisuus.
Kyllä te pystytte olemaan ilman miestä tai naista, hankkikaa elämäänne arvoja, jotka antavat teille rikkaan ja onnelisen elämän lastenne kanssa.
Kasvakaa lapsenne kanssa, olkaa mukana hänen elämässään. Tulee aika, että lapset lähtevät ja silloin teille jää ihan riittävästi aikaa seuraelämään ja toivottavasti siihen mennessa myös turhat unelmat ovat kadonneet ja osaatte arvostaa tavallista arkista elämää, viihdytte omassa kodissanne.
Valintanne suhteen kanssa on varmasti paljon järkevämpi kuin etsimällä etsityn pikaisen suhteen kanssa olisi ollut, jossa lapsenne olisivat jääneet tämän suhteen jalkoihin.
Älkää rynnikö suhteissiin päätä pahkaa.
Ei kai nyt sentään, jos lapset jo aikuisia ja vaikka ei olsikaan, jos on väkivaltaa ja alkoholismia, lapsille ei ole hyväki, jos ei se lopu, mielummin rauhallinen koti ja turva.
Et kertonut ovatko erot olleet oma tahtosi vai toisen osapuolen, mutta itselleni toinen ero oli huomattavasti kovempi paikka. Oli pakko hyväksyä se, että olen onneton paska, kun jo toinen puoliso pettää ja jättää.
Jos puoliso pettää ja jättää, se ei tarkoita sinun olevan *****. Kumppani oli vain vääränlainen sinulle.
Ja mieti miten ikävää olisi, jos puolisosi olisi pettänyt, mutta haluaisi roikkua kanssasi viimeiseen asti. Keksisi vähintään kaikenlaista jäynää, että erosta tulisi mahd. hankala.
Yksi ero takana. Aivan kertakaikkisen ihana.
Eiköhän jokainen ero ole omanlaisensa, oli "järjestysnumero" mikä tahansa. Et sinäkään kai just samasta syystä nyt eroa kuin ensimmäisellä kerralla..?
Itselle toinen ero oli - ja ei ollut - helpompi. Ensimmäinen liitto jätti lyhyestä kestostaan huolimatta minuun syvät arvet, jotka ovat haitanneet näihin päiviin saakka. Eroprosessi oli pitkällinen ja sanalla sanottuna uhkaava, mutta suht pian uskalsin lähteä mukaan "seuraelämään" katselemaan ympärillen.
Toinen liitto ja ero olivat jollain tavalla henkisesti "helpompia" - mutta olihan se ero rankka, koska toinen epäonnistuminen veti itsetunnon maan rakoon. Teki mieli vetää ylle "total looser"-tekstillä varustettu paita ja neuvoa ihmisiä kiertämään kaukaa. Nyt erosta on kolmisen vuotta - mutta eipä ole edelleenkään mikään kiire etsiä kolmatta "siippaa". Parempi pitää huolet yhden myssyn alla ja keskittyä olemaan hyvä äiti ainokaiseksi jäävälle lapselleni.