En oikein tiedä, miten aloittaisin. Varmaan alusta...
Eli olen 18-vuotias nuori nainen ja poikaystäväni on 21-vuotias (täyttää 22). Asumme ihan eri kaupungeissa, ajomatkaa noin tunnin verran per suunta. Meillä on siis oikeammin kaukosuhde, koska näemme viikonloppuisin. Olemme olleet yhdessä noin vuoden.
Ongelma on varmaankin minä tai minä & välimatka. Aiemmin olin onneni kukkuloilla, kun näimme viikonloppuisin. Arkisin olin siis yksin, vaikka kotona yhä asun. Nyt olen huomannut ärtyväni pikkuseikoista ja kaipaavani rutkasti omaa aikaa, ihan vain itselleni. Olen luonteeltani kylläkin lukutoukka ja erakohko, mutta en enää jaksa vain innostua poikaystäväni viikonloppuvierailusta tai kun en vietä viikonloppuja kotona.
Hän on ihan rauhallinen, eikä mikään öykkärijätkä, mutta nykyään hän tuntuu mielestäni tylsältä. Tai siis, en jaksa innostua enää hänen jutuistaan. En vain koe oloani kovin hyväksi, olen aina helpottunut kun hän lähtee kotiinsa.
Ero on käväissyt mielessäni useammin kuin kerran, mutta olen pohtinut, olenko liian vaativa? En myöskään jaksa selittää hänelle esim. miten päiväni on mennyt. Huomasin myös tänään haaveilevani sinkkuna olosta. Kuitenkin, kun ajattelen eroa, se ahdistaa. En haluaisi jättää häntä, rakastan häntä kuitenkin, mutta tuntuu etten saa suhteesta enää mitään irti. Kaikki tuntuu tyhjältä.
En kykene edes puhumaan hänelle asiasta ja kaikki ns. henkevä keskustelu tapahtuu kymmenen minuuttia ennen nukkumaanmenoa... :( Tuntuu vain, ettei suhde etene. Olemme kyllä puhuneet kihlauksesta, mutta enää en ole niin varma siitä... Hän on sanonut, että olen muuttunut - ei hyvää, ei pahaan. Mitä lie meinaa, en tiedä.
Onko neuvoja? Olen epätoivoinen... :(
Auttakaa minua.
Olenko liian vaativa?
26
1180
Vastaukset
- pppppk
Pitäskö teidän lopettaa yhteyden pito hetkeksi, vaikka edes viikon tai kahden ajaksi? Itselläni oli aika sama tilanne n. vuosi sitten. Soittelimme poikaystäväni kanssa päivittäin jne. Asuimme kylläkin samalla paikkakunnalla joten näimme kyllä melko usein - ehkä n. neljänä päivänä viikossa. Sitten minua ei oikeastaan kiinnostanut nähdä enää poikaystävääni, yksinkertaisesti olin mielummin yksin tai jonkun kaverin kanssa.
Selitin poikaystävälleni tilanteen ja miltä minusta tuntui. Hän tietenkin luuli, että haluan erota kokonaan ja että minulla oli joku toinen. Ei ollut. Kerroin että rakastan häntä ja sanoin että haluan olla yksin pari viikkoa, että saisin miettiä hetken rauhassa ja katsoa tuleeko minulle ikävä häntä. Ja ikävä tuli. Puolentoista viikon päästä soitin hänelle ja kyselin haluaako hän tulla käymään. Hän tuli illa käymään ja juttelimme. Me molemmat olimme sitä mieltä että pieni breikki teki ihan hyvää. Sai omaa aikaa ja ehti tekemään muutakin kun olla kahdestaan jossain.- Guaranteen
Olen miettinyt tuota "taukosysteemiä" ja ajattelin olla seuraavan viikonlopun aivan yksin, pikemmin lähteä mummolaan hetkeksi pois kotoa. Uskon pienen tauon tekevän hyvää, kiitos neuvostasi. :)
- vähän miesnäkökulmaa
Kuulostat ihan samanlaiselta tapaukselta kuin exäni oli. Ihan oikeasti, pelottavan paljon. Hänellä tuli tuollaisia väsyneitä kausia aina silloin tällöin - vaikka siitä aluksi olinkin tyrmistynyt ja otin itseeni niin tajusin, että pitääkseni hänet minun täytyisi myös antaa hänelle omaa aikaa. Olin siinä luulossa, koska näimme vain kerran tai lykyllä kahdesti kuussa, että siinä olisi ihan tarpeeksi sitä omaa aikaa. Mielestäni tunteesi ovat lapselle tai nuorelle aikuiselle tyypillisiä, mutta on todella hyvä käydä niitä läpi. Sinun kannattaa myös kysyä itseltäsi rakastatko häntä todella, vai oletko vain tottunut rakastamaan suhdettanne. Tsemppiä!
Oma tarinani oli kuitenkin aika inha. Aina näiden "oman ajan" jaksojen jälkeen palasimme kuukausiksi yhteen. Erehdyttiin myös eräänä pitkänä kesänä muuttamaan yhteen. Muutaman kerran jaksoin katsella niitä hänen kausiaan ja pidin niitä jopa luonnollisina, kunnes lopulta tajusin etten enää oikeastaan edes pitänyt hänestä. Pikemminkin vain se perimmäinen pelko menetyksestä ja tottumus oli pitänyt minua kiinni suhteessamme. Kun hän lopulta myös petti minua, päätin, että nyt olen nähnyt tarpeeksi. Suhtauduin petokseen aika tyynesti ja sain hyvän syyn lähteä kävelemään; sisimmissäni olin jo pitkään tiennyt lopputuloksen. Nyt ehkä joku nainen tulee sanomaan että vika oli minussa, että jotenkin ajoin hänet siihen. Nyt elän kuitenkin onnellisessa parisuhteessa, jossa tuntuu että toinen oikeasti välittää ja näkee vaivaa suhteemme vuoksi. Ansaitsin parempaa ja niin tekee myös poikaystäväsi, sillä jos toista rakastaa ei leiki ollako vai eikö olla -leikkejä hänen kanssaan. Voimia molemmille!- Guaranteen
En siis olekaan aivan outo tunteineni? Kun tuntuu, että olen ihan yksin... Olen tutkiskellut niitä ja pohtinut sitä sun tätä. Rakkautta, tulevaisuutta ja kaikkea tältä väliltä. En todellakaan aio leikkiä poikaystäväni tunteilla, siitä ei ole kyse! Mutta, ehkä se tauko olisi paikallaan, kuten edellinen jo ehdotti. :) Kiitos paljon neuvostasi. :)
- tylsä kiltti mies
Olet vasta 18 vuotias ja et muka saa enään suhteesta mitään irti. et ole edes kokenut kunnolla mitä siitä suhteesta vois saada kaikkea. Sitten kun se ihastumis aika on ohi niin sit alkaa tavallaan arki jonka mukaan eletään. Tarviiko Et taida olla valmis sitoutumaan vielä kun tollasta puhut. Jos tykkäät mielummin öykkäri miehistä jotka tappelee viikonloppuisin niin sehän on sun asia mut teitä on siinä kaksi ja mitäs jos poikaystäväs sanois sulle et jättää sut koska olet tylsä.
- Guaranteen
Tosiaan olen vasta 18, mutta tiedätkö sinä minun elämästäni muuta kuin tuon tekstin? No, kerro minulle, kun tiedät, että mitä kaikkea suhteesta saa irti? En itse ole saanut suhteesta paljoa irti - tähän mennessä.
Mikä arki? Asumme eri paikkakunnilla, ja meille se ns. arki kulkee viikonlopun ratoja pitkin. Tarviiko mitä? Kerro pois.
Tarvitseeko minun vielä olla valmis? Enkö saisi ennen kokeilla, sujuuko suhde? Kaikilla Se Oikea ei löydy nurkan takaa, enkä tiedä olenko löytänyt sitä? Minulla tietääkseni on vielä aikaa "haistella tuulia" ennen aloilleni asettumista. Pitäisikö minun jo tietää, milloin asetun?
En ole puhunut, että pitäisin öykkärimiehistä, minä inhoan sellaisia. Meitä on kaksi, tiedetään. Enkä ole jättämässä poikaystävääni! Kysyin vain neuvoja tilanteeseen? Onko se kiellettyä?
Ja vastauksestasi ei ollut paljoa hyötyä, se pisti minut epäilemään itseäni. Kiitos vain siitä... :( - äidin mietteitä
Guaranteen kirjoitti:
Tosiaan olen vasta 18, mutta tiedätkö sinä minun elämästäni muuta kuin tuon tekstin? No, kerro minulle, kun tiedät, että mitä kaikkea suhteesta saa irti? En itse ole saanut suhteesta paljoa irti - tähän mennessä.
Mikä arki? Asumme eri paikkakunnilla, ja meille se ns. arki kulkee viikonlopun ratoja pitkin. Tarviiko mitä? Kerro pois.
Tarvitseeko minun vielä olla valmis? Enkö saisi ennen kokeilla, sujuuko suhde? Kaikilla Se Oikea ei löydy nurkan takaa, enkä tiedä olenko löytänyt sitä? Minulla tietääkseni on vielä aikaa "haistella tuulia" ennen aloilleni asettumista. Pitäisikö minun jo tietää, milloin asetun?
En ole puhunut, että pitäisin öykkärimiehistä, minä inhoan sellaisia. Meitä on kaksi, tiedetään. Enkä ole jättämässä poikaystävääni! Kysyin vain neuvoja tilanteeseen? Onko se kiellettyä?
Ja vastauksestasi ei ollut paljoa hyötyä, se pisti minut epäilemään itseäni. Kiitos vain siitä... :(Mulla myös oli nuoruudessani tuo tilanne. Se on aika kamalaa, kun et edes itse tiedä, mitä haluat, toinen vaan jotenkin tympii. Mulle tuli kamala ahdistus, kun poika alkoi puhua kihloihin menosta ja perheen perustamisesta. Minulla vielä koulut käymättä, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut ja toinen jo perhettä perusti.
Me myös pidettiin taukoa. Palattiin yhteen ja erottiin parin kuukauden kuluttua. Se oli hyvä ratkaisu meille molemmille. En todellakaan ollut valmis vakavaan suhteeseen. Hän löysi aika nopeasti uuden tytön, jonka kanssa on edelleen naimisissa, ollut jo parikymmentä vuotta. Ja vaikuttavat hyvin onnellisilta.
Vaikea tilanne, kun tuntuu, ettei kukaan ymmärrä sua. Eikö vaan? Veikkaan, että kaverisi sanoisivat, että mitä sä hölmöilet, haluat etäisyyttä mukavaan poikaan. Itse tiedät parhaiten, mikä on sinulle hyväksi. Ole rohkea ja toimi omien tuntojesi mukaan. Mutta toista loukkaamatta. Ehtii sitä parisuhteessa elämään aivan tarpeeksi yhden elämän aikana. Minä ainakin olen ehtinyt. Elonpäivistä ei kukaan tietysti tiedä, mutta ei pidä siltikään jäädä tuleen makaamaan. - Guaranteen
äidin mietteitä kirjoitti:
Mulla myös oli nuoruudessani tuo tilanne. Se on aika kamalaa, kun et edes itse tiedä, mitä haluat, toinen vaan jotenkin tympii. Mulle tuli kamala ahdistus, kun poika alkoi puhua kihloihin menosta ja perheen perustamisesta. Minulla vielä koulut käymättä, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut ja toinen jo perhettä perusti.
Me myös pidettiin taukoa. Palattiin yhteen ja erottiin parin kuukauden kuluttua. Se oli hyvä ratkaisu meille molemmille. En todellakaan ollut valmis vakavaan suhteeseen. Hän löysi aika nopeasti uuden tytön, jonka kanssa on edelleen naimisissa, ollut jo parikymmentä vuotta. Ja vaikuttavat hyvin onnellisilta.
Vaikea tilanne, kun tuntuu, ettei kukaan ymmärrä sua. Eikö vaan? Veikkaan, että kaverisi sanoisivat, että mitä sä hölmöilet, haluat etäisyyttä mukavaan poikaan. Itse tiedät parhaiten, mikä on sinulle hyväksi. Ole rohkea ja toimi omien tuntojesi mukaan. Mutta toista loukkaamatta. Ehtii sitä parisuhteessa elämään aivan tarpeeksi yhden elämän aikana. Minä ainakin olen ehtinyt. Elonpäivistä ei kukaan tietysti tiedä, mutta ei pidä siltikään jäädä tuleen makaamaan.Se on kamalaa, enkä välillä tiedä, mitä pitäisi edes sanoa hänelle! :( Ja joskus, kun ei puhu, se on huono juttu ja jos puhuu, niin sekin on huono... Olen ihan hukassa, mutta toivon ensi viikonlopun "tauon" (ollaan siis yksi viikonloppu yksinään) tuovan itselleni helpotusta tilanteeseen.
Itseäni on alkanut ahdistaa koko ajatus edes kihloista, en ole valmis vielä... en todellakaan ole, en ainakaan usko olevani. Välillä sitä epäilen itseäni ihan kympillä, tuntuu että olen tulossa "hulluksi" ja että kaikki järki on poissa päästä.
Just siltä tuntuu, ettei kukaan tajua. Sen takiahan mä tänne kirjoitin, josko jollain olisi neuvoja... No, yksi kaveri kysyi, että "ette kai te oo eroomassa?!" , kun sanoin poikaystäväni suuttuvan mulle jostakin. Kaveri katsoi kieroon, mutta sanoin ettei olla. Vaikka päässä oli ahdistus edes seurustelun jatkamisesta...
Itse tiedän tai pitäisi tietää... On kyllä tämä kaukosuhde hankalaa, välillä tuntuu ettei jaksa jatkaa, muttei niitä voimvaroja ole myöskään sanomaan tälle että olisi ohi... Kun en itsekään ole varma, jatkaako, mutten ole heti valmis myöskään eroamaan.
Kiitos kovin! Tämä auttoi paljon!! :)
- Guaranteen
Jatkoa...
Tuntuu myös, että hän ei ymmärrä mitä sanon. Eli jos sanon, että on stressiä koulun takia, saan kuulla "älä sä turhaan stressaa" ihan kuin voisin sille mitään!! Mieluiten teen kouluhommat kunnolla, enkä vain sutaise. Yksi on myös, että hän suuttuu jos haluan omaa rauhaa ja loukkaantuu, jos monta kertaa selitän jonkun asian, eli esim. miksi yksi veljistäni ei muista kolmea asiaa kerralla. Se turhauttaa, että päivänselvistä asioista sanon...
Puhumisesta ei tule mitään, kun hän ei joko ymmärrä, ei halua ymmärtää tai suuttuu tai jopa loukkantuu "ihan sama, en mä enää jaksa".
Tunnen aina itseni hirviöksi, kun hän loukkaantuu sanomisestani... Onko ero ainoa vaihtoehto? - yleistietäjä
On. Jos asuisitte yhdessä tai muutaman kilsan päässä toisistanne, huomaisit sen tarpeeksi nopeasti. Nyt kaukosuhde vain pitkittää välttämättömiä ratkaisuja.
- Guaranteen
Taidan olla hullu, mutta tunnepuoli haluaisi nähdä, auttaako keskustelu ja suun puhumisen puhtaaksi.... Eroa olen ajatellut...
Ei kiva tilanne. - yrittäkää vielä!
Guaranteen kirjoitti:
Taidan olla hullu, mutta tunnepuoli haluaisi nähdä, auttaako keskustelu ja suun puhumisen puhtaaksi.... Eroa olen ajatellut...
Ei kiva tilanne.Ainahan kannattaa yrittää jos suhde lähtisi toimimaan, eikö vaan? Mitä te menettäisitte siinä että juttelisitte kunnolla jne? Mutta jos heitätte hanskat tiskiin ilman puhumista, niin voi olla että se kaduttaa myöhemmin. Tsemppiä!:)
- Guaranteen
yrittäkää vielä! kirjoitti:
Ainahan kannattaa yrittää jos suhde lähtisi toimimaan, eikö vaan? Mitä te menettäisitte siinä että juttelisitte kunnolla jne? Mutta jos heitätte hanskat tiskiin ilman puhumista, niin voi olla että se kaduttaa myöhemmin. Tsemppiä!:)
Tietty jutellaan, mutta JOS sekään ei auta... mitä muita apuja on? Onko keskustelun epäonnistumisen lopputuloksena väistämättä ero?
Tsemppiä tarvitaan... :) Mutta kiitos!
- Guaranteen
Olenko vaativa?
- ~cissi~
Joo hirveen vaativa olet kun uskallat edes harkita, että eläisit kuten haluaisit.
Syyllisyydentunne saa sut väittämään, että rakastat, mutta et vaan saa enää suhteesta mitään irti. Kyllä siitä saa irti vaikka mitä, jos rakastaa. Eli et rakasta. Miksi se on niin vaikea tunnustaa itselle?
Tunteita ei ole velkaa kellekään, eikä niitä voi pakottaa. Jahkailu on typerää, koska aika kuluu ja lanka menee yhä pahempaan solmuun. Et tuhlaa vain omia mahdollisuuksiasi, vaan myös toisen. - Guaranteen
~cissi~ kirjoitti:
Joo hirveen vaativa olet kun uskallat edes harkita, että eläisit kuten haluaisit.
Syyllisyydentunne saa sut väittämään, että rakastat, mutta et vaan saa enää suhteesta mitään irti. Kyllä siitä saa irti vaikka mitä, jos rakastaa. Eli et rakasta. Miksi se on niin vaikea tunnustaa itselle?
Tunteita ei ole velkaa kellekään, eikä niitä voi pakottaa. Jahkailu on typerää, koska aika kuluu ja lanka menee yhä pahempaan solmuun. Et tuhlaa vain omia mahdollisuuksiasi, vaan myös toisen.Eipä paljoa oloa parantanut... :(
Ehken rakasta, mutta mikä olisi ns. "kaunein" tapa sanoa se hänelle? "Mä en rakasta sua enää" kuulostaa verrattain tökeröltä, mutta lienee ainoa tapa vai?? Lanka on jo solmussa... :( - ~cissi~
Guaranteen kirjoitti:
Eipä paljoa oloa parantanut... :(
Ehken rakasta, mutta mikä olisi ns. "kaunein" tapa sanoa se hänelle? "Mä en rakasta sua enää" kuulostaa verrattain tökeröltä, mutta lienee ainoa tapa vai?? Lanka on jo solmussa... :(En minä tiedä. Tärkeintä kai on tehdä asia selväksi ja hoitaa käytännön asiat sivistyneesti.
Eron vakavuutta aina liioitellaan. Aina voi palata takaisin yhteen jos molemmat haluaa.
- Kornholiooo
Laitetaas vähän miehistä näkökulmaa tähän väliin.
Ymmärrän että koulun käynti on tosi tärkeä juttu sinun elämässä.
Minä en miestäsi tunne niin en osaa sanoa mimmoinen hän on luonteeltaan ja näin muutenkin.
Suosittelen vahvasti ihan miehenkin kannalta että avaa suu ajoissa ja kerro mitä mieltä olet tän hetkisestä elämänmenosta ja omista tuntemuksistasi.
Mutta jos sinun tunteesi ovat tuota luokkaa niin kannattaako seurustella kyseisen henkilön kanssa?
Älä ainakaan suostu missään nimessä kihloihin!!!
Se on nimittäin miehelle varmasti kova paikka että mennään kihloihin ja silloin sinä avaat suusi ja kerrot että haluat olla sinkku ja oot miettinyt että on omaa aikaa yms yms yms.
Oma tarinani:
Olin silloin 25 vuotias ja tyttö oli 24
Olimme molemmat työssäkäviä ihmisiä ja hänellekkin tuli näitä haluaa omaa aikaa ja tehdä omia juttujaan.
No tottakai annan toiselle henkireiän enkä väkisin pidä häntä.
Näitä rupes tulemaan vähän väliä että haluaa omaa rauhaa jne jne
No meillähän tuli kanssa tämä kihlaus asia esiin tyttöystävän aloitteesta.
No kihloihin mentiin ja hetken aikaa meni tosi hyvin ja sitten yhtääkkiä tyttöystävä aloitti tämän haluaa omaa aikaa...
Taas oltiin yhessä hetki ja taas että haluaa omaa aikaa..
Itellä rupesi jo vitutuskynnys nousemaan ihan totaalisesti ja tunteet hiipu että ei jaksanut osoittaa mielenkiintoa koko hommaan.
No taas kerran tuli tämä että hän haluaa omaa aikaa ja silloin minä puhuin suuni puhtaaksi ja kerroin oman mielipiteeni koko asiaan.
No häneltä pääsi itku ja sitten alkoi valitus että seuraavaksi hän haluaakin lapsen. Onneksi pidin pääni asiassa ja sitä lasta ei tullut.
Jos parisuhde on tämmöistä koko ajan niin mihinkäs väliin se lapsi sitten tulee..
Kysyin sitten suoraan että haluaako jatkaa suhdetta että kyllä tai ei riittää vastaukseksi.
Sanoin että minä haluan vastauksen nyt että minä en enään odota.
No hän halusi miettimis aikaa että jatkaako suhdetta vai ei.
No minä avasin sanaisen arkkuni siinä vaiheessa ja kerroin ihan suoran mielipiteeni asiaan että en enään osaa välittää ja rakastaa eikä jaksa enään innostua hänestä.
Tuleva ex kihlattu sanoi että ei tiedä rakastaako vai ei että hän haluaa olla vapaa ja parisuhteessa samaan aikaan.
Siinä vaiheessa minä tein päätöksen jätin hänen asunnon avaimen pöydälle ja kihlasormuksen ja totesin että voit olla vapaa koko loppuelämäsi ja poistun....
No seuraavan 2 viikon aikana tuli varmaan monta sataa puhelua ja tekstiviestiä että hän haluaa vielä yrittää...
Laitoin monta kertaa takas viestin että minä en tämmöisessä parisuhteessa halua olla että voidaan kyllä moikata kun tavataan.
Veikkaisin että tämä palstan naisväki haukkuu minut tästä hyvästä, Mutta on jumalauta minullakin tunteet....
Eli suosittelen ihan miehesi kannalta että kerrot miehellesi suoraan ja valehtematta miltä sinusta tuntuu..
JA nyt kokeilemaan nukkumista öitä kaikille--->- Guaranteen
"Suosittelen vahvasti ihan miehenkin kannalta että avaa suu ajoissa ja kerro mitä mieltä olet tän hetkisestä elämänmenosta ja omista tuntemuksistasi."
Juttelua tässä tarvitaan, sen tiedän jo. Mutta, kiitos avusta :)
"Mutta jos sinun tunteesi ovat tuota luokkaa niin kannattaako seurustella kyseisen henkilön kanssa?"
Sitä olen miettinytkin, todella. Ja on tunne, ettei tämä suhde kestä.. vaikka mies sanookin toista. Että hänen mielestään suhde tulee kestämään. Mutta, eihän se kestä jos toinen epäilee? Keskustellaan viikon päästä asioista ja vasta viikon päästä, koska näen hänet vasta silloin.
"Älä ainakaan suostu missään nimessä kihloihin!!!"
En ole suostumassa, mutta MITEN kerron miehelle, etten halua kihloihin? Silloin hän luulee, että haluan erota tms... Auttakaa minua, pliis...
"Se on nimittäin miehelle varmasti kova paikka että mennään kihloihin ja silloin sinä avaat suusi ja kerrot että haluat olla sinkku ja oot miettinyt että on omaa aikaa yms yms yms."
Sen voin uskoa, vaikken asiasta tiedäkään... konkreettisesti. Kiitos kuitenkin avustasi!!
- 18+4
Ymmärrät kai, että kihlaus on sopimus avioliitosta? jos nyt jo ahdistaa niin miksi ihmeessä haluat sitoutua mieheen loppuiäksesi?
Et ole liian vaativa, olet liian kiltti ja liian arka pitääksesi puoliasi. Haluat omaa aikaa ja vapautta - ja jestas sentään 18-vuotiaana sinun kuuluukin haluta!
Jos puhuttaisiin avioliitosta ja yhteisistä lapsista niin silloin varmaan kuuluisi "tehdä kaikkensa", jotta suhde jatkuisi, mutta nyt on kyse kahden nuoren seurustelusta. Ja se seurustelu on osoittanut, ettette ole oikeita toisillenne. Aikuisena ehtii kokea monta seurustelusuhdetta ennen kuin löytyy se, johon oikeasti on valmis sitoutumaan loppuelämäkseen.- Guaranteen
Ymmärrän, koska juuri sitä kihlaus minulle merkitsee... Ahdistaa enemmän puheet kihlauksesta, mutta muuten ei. Enkä ole varma, haluanko olla hänen kanssaan KOKO loppuelämäni....
Olen kiltti joo, mutta en kuitenkaan anna hänen "kävellä yli" tässä asiassa eli en suostu vastoin omaa halua, vain jotta hän olisi onnellinen. Niin kiltti en ole.
Hankalaa...
- Kornholiooo
"En ole suostumassa, mutta MITEN kerron miehelle, etten halua kihloihin? Silloin hän luulee, että haluan erota tms... Auttakaa minua, pliis..."
Mitä jos sanot suoraan mitään hissuttelematta että et halua kihloihin.
Jos kiertelet ja kaartelet asiaa koko ajan niin siitä ei välttämättä mies tiedä missä mennään.
Eli Sano suoraan äläkä hissuttele...
"Sitä olen miettinytkin, todella. Ja on tunne, ettei tämä suhde kestä.. vaikka mies sanookin toista. Että hänen mielestään suhde tulee kestämään. Mutta, eihän se kestä jos toinen epäilee? Keskustellaan viikon päästä asioista ja vasta viikon päästä, koska näen hänet vasta silloin."
Kun olen näitä sinun kirjotuksia lukenut niin tulee itselle mieleen että oletko itse edes jossain vaiheessa panostanut parisuhteeseen mitä vissiinkin on joskus ollut...?
Helpompi olis sinulle ja miehelle että puhalla koko peli poikki.
Näytä vaikka tämä keskustelupalsta asiasta...- Guaranteen
Juuri siinä on ongelma, kun en haluaisi suoraa päätä töräyttää; "en mä sun kaa mee kihloihin, mä jätän sut." (huom. esimerkki)
Olen panostanut, ja jos en olisi ollut mukana täysillä, en olisi tänne kirjoittanut. Ja on parisuhde vieläkin, ei vain samanlainen kuin aiemmin...
- Guaranteen
Eroa olen harkinnut, kun tuntuu että suuttuu joka asiasta. Seuraa joka suuntaan, on omistushaluinen ja mustasukkainen. Huomenna on edessä keskustelu ja jos ei suju, peli poikki... Ei mitään järkeä jatkaa, jos toinen ei kuuntele tai suuttuu rehellisyydestä.
- random-man
Anteeksi että kysyn mutta mihin lopputulokseen pääsitte tilanteessa.
Erositteko vai yritittekö korjata suhdettanne.- Guaranteen
Kysyä saa ja lopputuloksena oli ero. No, olipahan tästä oppia seuraavaa varten eli puhun asioista tarpeeksi ajoissa ja kerron tuttavuuden alussa, millainen olen. En pahimpia, mutta niitä jotka on tarpeellista tietää. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1171897Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1181786Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101771Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561446Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341385Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii4881026Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50966Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai237913Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115911Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347869