Heips. Tämä ihannenainen- palsta taitaa olla väärä palsta hakemaan apua.. :D Mutta päätin kuitenkin. Ongelmani on hieman erikoinen, mua nimittäin harmittaa, että oon itseäni täynnä oleva naishenkilö. Elämä menee onnellisena eteenpäin, tulee vastoinkäymisiä, niistä selvitään, olen iloinen.. Tulee miehiä, niistä selvitään, olen iloinen.. Mua kehutaan päivittäin, joko luonteen puolesta tai ulkonäön. En vaan voi enää näyttää siltä, ettenkö pitäisi itsestäni. Kunnioitan jokaista muuta eliötä tällä planeetalla, eli en ole ylimielinen. Olen vain itseäni täynnä. Minä on jatkuva puheenaihe, musta ollaan kiinnostuneita, mun ulkonäköä ylistetään ja mä hymyilen. Mun lähimmät ystävät tietävät, että mä olen tyytyväinen itseeni ja on sanonu että mulle ei pitäis sanoa "mitään ääneen", koska mä alan leijumaan aina pilvilinnoissa. Mietin itseäni tosi paljon, analysoin kaikenlaista, kehitän itseäni ihmisenä, haluan näyttää omissa (ja muiden) silmissä "täydelliseltä". Jos ihminen kehuu mua kauniiksi, mä en voi olla hymyilemättä, en vaan osaa siinä tilanteessa surkutella sitä kuinka ruma mä olen, vaan kiitän ja kehun luultavasti toista osapuolta. Silti, mua ällöttää se, että mä olen niin täynnä itseäni. (taaskin..!) Miten pystyy kohdistamaan huomion itsestään pois, jos jatkuvasti saa kehuja siitä, kuinka ihmeellinen ihminen olen?! Teen vapaaehtoistöitäkin jo, eli pyrin suuntaamaan energiaa myös muihin. Onkohan tällänen ongelma ainutlaatunen suomessa?
Välillä hävettää kulkea peilin eestä julkisella paikalla, kun hymy tulee väkisin suupieliin. :D
Ja tämä kaikki on totta kun kuitenkin joku muuta väittää!
Lähinnä poikaystävän vittuilujen riitatilanteissa (olet itseäs täynnä yms) ja tuttavien kateuden takia tämän keskustelun tein. :S Neuvoja.
Parempi sääliä itseään, vai hymyillä ja katsoa eteenpäin? Mä luulin, että toi jälkimmäinen, mutta saan kyllä paskaa niskaani hiukan liikaa tämän takia. (:
Välillä hävettää kulkea peilin eestä julkisella paikalla, kun hymy tulee väkisin suupieliin. :D
Ja tämä kaikki on totta kun kuitenkin joku muuta väittää!
Lähinnä poikaystävän vittuilujen riitatilanteissa (olet itseäs täynnä yms) ja tuttavien kateuden takia tämän keskustelun tein. :S Neuvoja.
Parempi sääliä itseään, vai hymyillä ja katsoa eteenpäin? Mä luulin, että toi jälkimmäinen, mutta saan kyllä paskaa niskaani hiukan liikaa tämän takia. (:
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän sinä olet itseäsi täynnä - nimittäin sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta et sellainen, johon tuo käsite useimmiten yhdistetään. Mielestäni terveellä tavalla rakastat itseäsi, ja jokaisen kuuluisi suhtautua itseensä noin. Ja kehuista pitääkin tulla iloiseksi, ja oikea tapa ottaa ne vastaan onkin kiittää hymyillen ja ehkä sanoa vastakohteliaisuus jos siihen on yhtään aihetta. Itseriittoisuus ja itsetyytyväisyys on kaksi eri asiaa, ja mielestäni sinä edustat jälkimmäistä ja hyvä niin. Jatka samaan malliin (kehuista ja muista kuitenkaan jatkossakaan ylpistymättä), tässä maassa on jo aivan tarpeeksi itseinhossa kieriskeleviä, naama nurinpäin laahustavia kansalaisia!
Voih.. kiiiitos! :) Noin olen itsekin asiaa ajatellut, mut mulla on huono omatunto nykyään siitä, kun usein tuntuu, ettei omasta itsestään ja saavutuksistaan yms, saisi olla onnellinen. :( Ehkä se on perussuomalainen luonteenlaatu, ulkomailla ihmiset tosiaan hymyilee useemmin kun täällä.. Toivon, että jokainen vois olla ylpeä itsestään.
Rakastat itseäsi ja pidät ulkonäöstäsi, siinä ei ole mitään pahaa, KOSKA et ole muille ihmisille ylimielinen/ilkeä tai katso heitä ylimielisesti. :)
Juuri noin, jos et ole muille ilkeä tai paina heitä alaspäin, miksi sillä olisi väliä mitä itsestäsi ajattelet? Tuot luultavasti vain hyvää tuulta ympärillesi kun olet positiivisella mielellä.