Tämä on jotain, mitä en ole ikinä tajunnut. Rokkihan on suunnilleen yhtä kapinallista nykyään kuin keski-ikäisen toimistotyöläisen pikkujoulukänni. Tuli taas mieleen tätä videota katsoessa, että kuinka naisiin voi edelleen upota rokkarien "villi kapinallisuus", kun rock-musiikin todellisuus on tämä http://www.youtube.com/watch?v=uU6U-8LP1DY
Rokkijätkien "kapinallisuus" viehättää naisia
sillitrooli
45431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Aijai siiliä, taas yksi yksinäinen perjantaiyö edessä eli katkeraa molotusta luvassa suoli24 kanavalla. Onneks en oo linjoilla.
En jaksanu katsoa linkkiäsi mutta kyllä mä ainakin tunnen kohtuu monta muusikkoa ja on ne aika villejä. Ja ihania ;P
Naisten kuuluisaa empatiaa.
Näin jälkeenpäin reflektoiden huomaan oman harrastelumuusikkouteni olevan puhdasta anti-kapinaa. Vaikka kuuntelen toisinaan myös raskaampaa ja "rock-uskottavampaa" musiikkia, en ole koskaan tuntenut mielenkiintoa soittaa itse sellaista - saati että olisin muokannut olemustani siihen suuntaan. Mukavampi olla tekemättä numeroa mistään.
Dire Straits ja Mark Knopfler ovat näin lähempänä esikuvaa kuin The Sex Pistols ja Johnny Rotten. Minusta Knopflerissa oli anti-kapinassaan 70-luvulla paljon enemmän aitoa kapinaa, kun hän antoi keikkajärjestäjille ohjeeksi miksata bändinsä soiton sellaiseen volyymitasoon, että ihmiset voisivat jutella. Elettiinhän punkin aikakautta, jolloin suunnilleen kaikki isot nimet soittivat täysillä ja hajottivat instrumenttejaan omaperäiseen ja kapinalliseen tyyliin.
Keskimäärin tuntuu olevan niin, että mitä vähemmän bändillä on musiikillista annettavaa, sitä enemmän ulkomusiikilliseen imagoon ja kapinallisuuteen kiinnitetään huomiota. Poikkeuksia on: Queen onnistui aikoinaan olemaan sekä musiikillisesti taitava ja omaperäinen että teatraalinen - mutta median silmissä teatraalisuutta ei sitten pidettykään "uskottavana", vaikka Mercuryn gay-imago tuohon aikaan oli vielä oikeasti kapinallinen (vaikkapa Lady Gaga puolestaan... Helppoahan se suvaitsevuuspuhe 2010-luvulla on, kun kukaan voi julkisesti kritisoida sitä menettämättä päätään). Jokin Metallica taas oli vielä alkuaikoinaan lähempänä rock-median uskottavuuskulttia: asennetta paljon, suosio rajatumpaa eikä liikaa soittotaitoa. Soittotaitoa nyt ei ole vieläkään, mutta se asennekin on unohtunut, ja bändi on nykyään tätä: http://ginavivinetto.files.wordpress.com/2008/08/metallicapic21.jpg Kapitalismi söi kapinallisen, joka ärjyy nyt tiukasti talouden ehtojen ja raamien sisällä. Kuten kaikki muutkin.
Ja Toto on yksi kovimmista bändeistä ikinä.
http://www.youtube.com/watch?v=_EMiYMwxxkg
Minä olen soittanut vuosia rokkibändissä keikkaillen, mutta enpä ole yhtäkään naista sen avulla saanut. Joten väitteesi on täysin väärä!
Soitat vaan niin paskasti
Olihan rock-kapina joskus aikoinaan todellista. Beatlesien juuri korvat peittäviä pitkiä tukkia paheksuttiin ilmeisen tosissaan ja kun Elvis liikehti televisiossa oli sekin säädytöntä menoa. Nykyään tosiaan ei enää mikään hätkäytä ketään.
niin tuskin enää rokkarit vie parhaita naisia. lähinnä tiedän jotain peräkylien mimmejä jotka "rokkaa" nykyään. nää naiset on niitä jotka ei pääse kaupunkiin, opiskelemaan tai töihin.
Itse olen nettideiteissä joskus ihmetellyt, mitä pirua oikein tarkoittaa "rock-henkinen" ihminen, jotkut naiset kun sellaista hakevat, ja varmaan miehetkin.
Ymmärrän ekohenkisen, yrittäjähenkisen, urheiluhenkisen, erähenkisen, vasemmistohenkisen, oikeistohenkisen jne. Mutta entä se rock-henkinen? Tuohon nähtävästi liittyy se, että rockin mielletään edelleenkin kantavan mukanaan jotain tiettyä maailmankatsomusta, kuten coolia kapinallisuutta, tai vähintäänkin olevan jotenkin valtavirrasta poikkeavaa. Tuollaiset kuvitelmat ovat tietysti 2010-luvulla täysin vailla pohjaa. Punk-henkinen olisi vielä sellainen termi, jolla voisi ajatella olevan jotain todellista merkityssisältöä, mutta rock-henkinen kuulostaa vähän samalta kuin farmarihousuhenkinen tai kännykkähenkinen.
Tässä on vinha perä. Punkia ehdittiin kapitalisoida jo yli 30 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta punkkarius ei vieläkään nauti laajaa hyväksyntää, ja 99,99 % genren musiikista ei ole edes teoriassa kaupallisesti hyödynnettävissä (sitä kun kuuntelevat vapaaehtoisesti vain toiset punkkarit, eikä aidolla punkkarilla ole rahaa ison levy-yhtiön julkaisuihin, koska työkkärikorvaukset menevät kiljusokeriin eikä kukaan palkkaa oikeisiin töihin irokeesi- ja hakaneulaörkkiä).
Punkkariuden hienous nykypäivänä on, että sillä edelleen leimautuu konservatiivien silmissä roskaväeksi, mutta siinä on nykyään myös älyllistä potentiaalia. Sid Viciousin eräät aikalaiset arvioivat aidosti vajaaälyiseksi; tänä päivänä Punk in Finlandilla on suunnilleen netin fiksuimmat keskustelut. Kun yhteiskunta näyttää pahalta ja armottomalta, siitä (tietoiseen ja valittuun) syrjäytymiseen on olemassa moraaliset ja järjelliset perusteet. Punk on suvaitsevaisuutta ja kommunismia ihanteellisessa muodossaan; jokaisella on oikeus soittaa ja olla oma itsensä - ja jos se ei jollekulle sovi, niin sen parempi, ärsytetään natsia lisää!
Harmi vain etten käytännössä tule toimeen hc-punkkareiden kanssa, sillä en voi sietää sen enempää heidän musiikkiaan kuin päihteidenkäyttöään.
Rock-henkinen kuulostaa nykyään pelottavan paljon tyypiltä, joka menee firman sponssaamilla lipuilla kuuntelemaan Brucea tai Rollareita. Nuoruudesta saattaa olla yksi tai korkeintaan muutama tatuointi, jotka kuitenkin jäävät puku päällä piiloon, ja vanha sähkökitara on olohuoneessa sisustuselementtinä, kuten Ramones-LP:tkin. Farmari-Volvon cd-soittimessa U2:ta ja vapaa-ajalla nahkatakki.
Minusta rock-henkinen viittaa lähinnä ulkonäköön. Eli pukeutuu mustaan nahkarotsiin ja bootseihin, päässä pitkät hiukset tai kalju parta, koristeena ketjua, tatskaa ja maltanristiä. Ei siis mikään keskiluokkainen pukupelle mielellään edes työajalla. Musamaku luonnollisesti raskaampaa rokkia ja muutakin ku radioskeidaa. Vihaa Mambaa ja Yötä, siinä sitä asennetta.
Eikä rokkimies aja volvolla vaan jenkillä ja kesäisin prätkällä.
Minulle tulee rock-henkisyydestä pikemminkin mieleen juuri joku tosi rock keskiluokkainen nahkatakki tavis, joka menee työporukan kanssa Yön keikalle juomaan viinaa ja ajattelee olevansa jotain muuta kuin keskiluokkainen.
Tähän minäkin uskon
Oletpa oikeassa. Rock-henkinen on mielestäni saman sarjan ympäripyöreys ja latteus kuin "katseenkestävä" ja "liikunnallinen". Tarkoittaa siis sitä, että mielellään olisi rock, komea/kaunis ja kovakuntoinen, vaikka onkin iskelmästä salaa tykkäävä, persjalkainen ja töpselinenäinen sauvakävelijä.
Voisiko rock henkisyys olla kapinallisuutta? Jos ei ajatella ulkonäköä. Sellainen vähän vastarannankiiski. John Lennon, Irwin goodmann, Antero Rokka. Ns pahapoika joka ei olekaan paha vaan aatteellinen. Robin hood joka ryöstää pahoilta ja rikkailta ja antaa hyville ja köyhille?
Oletpa sinäkin fiksu ja oikeassa. Samalla tavalla myös esim. ekohenkinen ihminen liikkuu kaikki 50m pidemmät matkat v8 katumaasturilla, yrittäjähenkinen tarkoittaa työttömyystukia huijaavaa pikkurikollista, urheiluhenkinen käy kerran vuodessa lähiöpubissa katsomassa F1-ajoja, erähenkinen eksyi kerran kännissä metsään, vasemmistohenkinen ei ole yläasteen jälkeen tehnyt muuta kuin maannut sohvalla, oikeistohenkinen ei sitäkään.
Pelkkää sanahelinää kaikki.
Edustaako rock mielestäsi nykyään tuota mitä väität?
Kyllä. Mielestäni juuri ruo on rock henkisyyttä. Taistella oikaudenmukaisuuden puolesta ja sortaa sortajia.
Rock-henkinen = kouluttautumaton puolialkoholisoitunut, tatuoitu paska, joka nussi naisia aina ilman kumia. Soittaa känissä ilmakitaraa.
Rokki-jätkillä on vain iso kalu.
Vai tietääkö joku rock-tähteä jolla ei ole isoa munaa? Tämä naisten hokema miehen itseluottamuksesta tarkoittaa vain sitä itseluottamusta minkä iso ja paksu penis antaa miehelle. Sitä ei voi huijata rehvastelulla tai rahalla.
Ihmisillähän on luottoman iso penis ihmisen ruumiiseen nähden verrattuna esim. apinoihin ja gorilloihin joiden penis on muutaman sentin luokkaa erektiossa.
Uskon, että tämä on pohjimmiltaan naisasialuuserin (joka käyttää aikansa lihasten pumppaaseen, koska luulee että penistä ei voi kasvattaa) ja monen muunkin ujon mutta muuten normaalin ATM:n naisettomuuden taustalla.
Et sitten ole KISSin Gene Simmonsin vuosia sitten nettiin vuotanutta kotivideota nähnyt? Muistelisin että tuo pätkä mursi sekä teorian rokkareiden suuresta varustuksesta ilman poikkeuksia että kielen ja siittimen pituuden korrelaatiosta.
Gene Simmons taisi sanoa jossain haastattelussa lerssinsä olevansa vain "average hung."
Tietysti osalla rock-tähdistä voi olla keskikokoinen ja pieni kaluisella miehellä voi olla luonnollisen hyvä itsetunto ja isokaluisella huono itsetunto, koska joukkoon mahtuu aina poikkeuksia.
Mutta kun naiset sanovat, että miehellä pitää olla hyvä itsetunto ja luottamus sekä kulkea ylväästi niin käytännössä he alitajuisesti hakevat miestä-rokkikukkoa jolla on suuri penis ja pystyy näin tyydyttämään naisen sekä tuottamaan jälkeläisen jolla on suuri penis.
http://www.youtube.com/watch?v=yqM_7X7PRH4&feature=relmfu
4.50-
Mä kun olen kuvitellut että hyvää itsetuntoa haetaan siihen, että mies uskaltaa tehdä seksuaaliset aloitteet ja dominoida riittävästi sängyssä.
Juuri tästä henkisessä isokaluisuudessa on kyse.
Sulla ei kans ole muuta kuin pillu mielessä.
Olet analysoinu kaikki asiat jo ihan puhki.
Mitä jos menisit ja etsisit oikean tanssikaverin?
Rap- ja R'B -musiikki ovat nykyään paljon suositumpaa nuorten naisten keskuudessa kuin perinteinen sukkahousu-rock, koska näissä musiikkilajeissa artistit ovat eksoottisemman näköisiä ja isokaluisempia afroja tai puoli-afroja.
paremmin ja sen kalu on isompi
James "Jimmy" Dean kapinallisena oli vakauuttavampi, kun tuo video. :-)
http://www.youtube.com/watch?v=URXPVszAVsA
http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Dean
Niille jotka ei tiedä kuka J. Dean oli.
Voi voi kun on huono trollaus. Olisin odottanut silliltä jotain parempaa.
Edes tietämystä rock-musiikin todellisesta tilasta ja niistä "rokkareista" jotka naisia viehättävät. Ei oikeat rock-starbat viehätä naisia ellei ulkoinen habitus ole siivo ,)
http://thewvsr.com/smacgowan1.jpg
MacGowanhan teki andymccoyt ja pisti leegot kokonaan uusiksi 2009. Mutta jo seuraavana vuonna uutisoitiin, että kaksi uusistakin hampaista tuhoutui jossakin bisarrissa onnettomuudessa. Jotkut vain ovat enemmän vahinkoalttiita kuin toiset.
http://www.youtube.com/watch?v=FuL4xHSYBHo
Ei tosiaan näy uusia(kaan) hampaita enää taiteilijalla.
Minä kyllä luulen, että homma liittyy enemmän siihen mikä on joidenkin mielestä tyylikästä ja mikä ei. Jos ei nyt julkkiksista puhuta, jolloin se liittyy siihen.
En minä ainakaan pidä rokkareita minään kapinallisina :D
Metallimiehet ja psyko- ja rockabillyt on aika tyylikkäitä, ainakin usein, ja sen vuoksi kuumia.
Käypä joskus jossain rokkibaarissa ja katsele ympärille. Näet minkälaiset on ne "rokkijätkät" ja minkälaiset naiset niistä viehättyvät. Tulet olemaan todennäköisesti tyytyväinen, että ne naiset eivät viehäty sinusta.
Mutta sitten muusikkopiireistä puheenollen, niin muusikoista viehättyville naisille on kuitenkin tärkeintä se, minkälaisia ihmisiä ne muusikkoketkut on. Ainakin minun tuttavapiirissäni näin. Näkisin, että moni nainen viehättyisi samoista kavereista silloinkin, vaikka ne ei soittajia olisi. Soittaminen on vaan sellainen pieni kiva lisämauste kaikelle muulle hyvälle, mitä heissä nähdään.
Ps. En ole itsekään ikinä soittamalla ja laulamalla p*llua saanut. Tosin jos joku nainen soittamisen takia toosaansa tyrkyttää, niin sellainen nainen ei ole minulle enkä minä sellaiselle...
En mä kapinasta tiedä, mutta "rokkijätkä" joka osaa käsitellä intrumenttiaan on hot.
...pitäis varmaan käydä Intrumentariumissa..
Myös "rokkinainen" tai oikeastaan poppinainen joka osaa käsitellä instrumenttiaan on hot...tässä tapauksessa ääntään..Olen lähes rakastunut Chisuun, vaikka hetero olenkin.
Palstalla on yksi isokaluinen muusikko - ja sinkkuna!
Rokkijätkistä pitää varmaan rokkimimmit tai_mitä_he_nyt_ovatkaan :)
Kiltti kotityttö ei sellaisiin vilkaisekaan. - Minä ihastuin 18-vuotiaana tähän... ja rakkaus hänen musiikkiinsa elää edelleen !
http://www.youtube.com/watch?v=yg57rqUkezo
Mitä jos tykää rokista muttei halua pukeutua sillei? Tai on sisimmissään punkkari mutta inhoaa niiden habitusta? En ole koskaan tajunnut, miksi pitäisi *näyttää* joltain tietyltä tyylilajilta, muuten kuin että se on signaali ihmisille jotka ei jaksa ottaa selvää henkisistä ominaisuuksista puhumalla, että "hei, mä olen villi ja vapaa". Kaikenlainen pukeutuminen, muoti, tyylilaji yms. on yhtä v*tun heikkoutta löytää jotain omaa tyyliä, vaan valita valmis lomamatka-paketti kanarialle, v*ttu.... ärsyttää tuollainen "rock-henkinen", aaaargh, se on niin "helppoa". Vitalis, rokkarit on niin passé... (paitsi ne jotka oikeasti on rock)
Rock-henkinen on täyttä paskaa, pitkät punkkarit ne vasta on ihq!!
Rock on lepotilassa ja naisen sex-vallan (tussun tai tossun, take a pick) alla nykyään.
Rock tarkoitti ennen vapautta kaikesta (siis jopa naisista) ja siitä hyvä "säilyke" lienee Edward Van Halen & rumpaliveljensä yhteistyöhedelmien anti. Toki joku Rollarit ja muitakin oli, mutta kaikissa haisi vittu kun Van Halen jo maistoi sitä musiikillisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=U2R2KXNQR1M
.
Ei! :D
Kiitos kun piristätte tälleen ihan randomisti surullista iltaa.