Ajattelin minäkin muutaman sanan tänne kirjoittaa. Itse olen kokenut yhden väkivaltatilanteen. Siinäkin kerrassa oli yksi liikaa. Tästä on nyt aikaa puolisen vuotta ja jokainen päivä on parempi.
Miehet helposti syyttävät muita omasta käyttäytymisestään. Kun nainen nalkutti, oli tehnyt sitä tai tätä, kun olin niin humalassa (=alkoholin vika, ei suinkaan oma vika) yms. He myös väittävät, etteivät pystyneet kontrolloimaan tekojaan. Se on valhetta! Tutkimusten mukaan yli 90% perheväkivallasta tapahtuu kodissa. Eikö siinä ole tarpeeksi todistetta kontolloidusta käyttäytymisestä? Minkä takia mies ei sitten ala pahoinpidellä naista keskellä katua tai kaupan kassajonossa?
Luonteen heikkoutta jota täytyy väärällä tavalla koettaa vahvistaa. Ei onnistunut minun kohdallani, sanon vaan sen.
Miehet helposti syyttävät muita omasta käyttäytymisestään. Kun nainen nalkutti, oli tehnyt sitä tai tätä, kun olin niin humalassa (=alkoholin vika, ei suinkaan oma vika) yms. He myös väittävät, etteivät pystyneet kontrolloimaan tekojaan. Se on valhetta! Tutkimusten mukaan yli 90% perheväkivallasta tapahtuu kodissa. Eikö siinä ole tarpeeksi todistetta kontolloidusta käyttäytymisestä? Minkä takia mies ei sitten ala pahoinpidellä naista keskellä katua tai kaupan kassajonossa?
Luonteen heikkoutta jota täytyy väärällä tavalla koettaa vahvistaa. Ei onnistunut minun kohdallani, sanon vaan sen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Miksi joku alkaisi hakata lyödä julkisella paikalla?
Siinä tulisi pian joku väliin tai hälyttäisi poliisin.
Kotona on kiva mätkiä hakattu ei pääse pakoon ja muille ei asia kuulu.
Muijan hakkausta harvoin naapuri ilmoittaa eikä lapsenkaan hakkaamista.
Yhä olen sitä mieltä kyseessä on raukka.
Isäni lopetti hakkaamiset kun veli kasvoi ja veti turpiin. Tilanteessa jossa isä kävi hänen päälleen.
Veli ilmoitti nyt et tässä talossa enään koskaa hakkaa ketään tai saat itse maistaa omaa lääkettäsi.
YLE:n uutisarkistot 21.3-04 tilasto;
30-40 naista kuolee vuosittai
10-15 lasta kuolee vuosittain
200 lasta vammautuu vuosittain
hakkaamisen seurauksena.
Nalkutus tai mikään "tottelemattomuus" ei oikeuta moiseen.
Siinä on sairas raukka joka voimansa tunnossa rakastaa muut henkiltä.
Täälläkin on jo todennäköinen hakkaaja puoltamassa tätä hakkaaamista.
SE EI OLE MISSÄÄN OLOSUHTEISSA SALLITUA.
Siitä ei paranen se on suhtautumistapa.
Kovempi nyrkki on ainoa joka auttaa sitäkö haluatte?
kun näyt selittäjänaisia olevan, miksi ämmät ei häivy? Tilastojen mukaan kuolema seuraa vasta pitkään jatkuneesta väkivallasta. Ainakin poliisin sivut väittävät näin.
Miksei nämä ämmät usko ja häivy jo kerrasta? Miksi niitten pitää leikkiä marttyyria? Vai onko se syy sama, täytyy saada syy toisen niskoille, itselleen sitä ei voi ottaa...?
Vai onko niin, että ämmä ärsyttää henkisellä vakivallalla ensin miehen, jonka sitten saa silmilleen? Henkinen väkivalta on aivan yhtä laitonta ja tuomittavaa kuin fyysinenkin.
Miehet vain aniharvoin vetoavat tähän, sillä yleensä ämmät pitävät hyvin huolen myös syyllistämisestä.
Ei ole tarpeen selittää.
Tuolla toisessa viestiketjussa kerroin asian lapsuudestani.
Kun menin avioon X-miehen isä kertoi se on mahdollista näin tulee käymään.
Leikin varjolla sanoin X-miehelleni se on kerrasta poikki olen lapsuuteni sellaista katsonut.
Viisivuotta ja nyrkki heilui. Oli humalassa.
Selvittyään ei uskonut niin käyneen.
Sanoi se on tässä seuraava kerta on viimeinen vuosi ja viimeinen kerta tuli.
Kylläpä taas pomppas! Vai naiset ne aina ärsyttää miespoloisen lyömään!Haista...!!!
Kun ei ole mitään kokenut,olisi parasta pitää suu supussa!
Ensiksikin se pois lähteminen,jättäminen ei ole niin kovin yksinkertaista.Aluksi antaa anteeksi,jos sattuu rakastamaan miestään.Se lyöminen menee juuri esim. viinan piikkiin.Vähitellen rakkaus hiipuu ja katoaa,selitykset eivät ole uskottavia.
Kukaan ei tosiaankaan voi tietää sitä pelon määrää,kun koko ajan on oltava lasten kanssa lähtövalmiina,jos mies alkaa olla kiihtyneessä tilassa.Siinä ei kuule jumalista auta yhtään,vaikka olisit miten hiljaa ja kiltisti tahansa!Raivohullu kykenee kiihdyttämään itsensä ilman mitään syytä nollasta sataa parissa minuutissa.Ei tarvii vaimon ja lasten sanoa tai tehdä mitään.Sitten vaan karkuun jos vielä pääsee ja kerkiää.
Poliisit ovat muuten joskus täysiä paskoja,kysyvät juuri tuota "miten mahdoit ärsyttää miestä kun noin suuttui.." !!! On siinä kuule melkoisen loukattu olo! Lapset tosin osaavat puolustaa ja kertoa asioiden oikean laidan.Vai mitäpä sanot esim. tästä: Olet nukkumassa lasten kanssa ja heräät siihen,että kiskaistaan tukasta lattialle ja aletaan potkia.
Suuri ylhäisyys on saapunut kotiin kapakasta.EI OLE OLLUT MINKÄÄNLAISTA RIITAA TAI EPÄSOPUA!
Siis kuka ärsytti ja miten? Oma sairas psyyke teki taas tepposet.
Sitten kohta itketään ja pyydellään anteeksi "en tiedä mikä minuun meni..En enää koskaan lyö sinua.."
Lopulta jokin kuohahtaa yli ja sitä ottaa lapsensa ja häipyy lopullisesti.Seurana alituinen pelko ja tappouhkaukset.Huonolla itsetunnolla varustettu mies ei kertä sitä,että hänet jätetään kylmästi.Ja vähänkö sattuu niitä ex-vaimon tappoja eron jälkeen?
Koin itse helvetin,josta irti pääsy kesti vuosia.Oma ja lasten mielenterveys oli katkolla uhkailujen takia.Kotirauhanrikkomista tapahtui ja siinäkin poliisi on todella välinpitämätön.
Kaikki te,jotka elätte sitä helvettiä: HAKEKAA APUA,LÄHTEKÄÄ ennen kuinon myöhäistä.Varsinkin lasten takia,he kärsivät ihan hirveästi.
Itse ajattelin lopulta,että tappakoon vaikka,mutta nyt riitti.Enkä ole lähtöäni päivääkään katunut.
Lasten mielestä sinnittelin liian kauan,olisi kuulema pitänyt lähteä ajat sitten!!!Samaa hokivat ne läheiset,jotka tiesivät väkivallasta.
Sitä häpeää ja on vaiti,salailee.Vasta eron jälkeen hakeuduin keskustelemaan ammattiauttajan kanssa,se helpotti.Kuitenkaan en koskaan voi antaa itselleni anteeksi sitä,että annoin lasten kärsiä niin kauan.Minun olisi aikuisena pitänyt olla rohkeampi,eikä ajatellä julkista häpeää.
Nyt kun olen joten kuten selvinnyt jaloilleni,pelkään kyllä kovasti solmia uutta ihmissuhdetta.Tiedän,että kaikki miehet eivät lyö,mutta silti.
Tasapuolisuuden nimissä sanon,että on myös väkivaltaisia naisia.Miehet ne vasta häpeileekin lyövää naista,eivät kerro kenellekään!!
Onneksi hekin alkavat tulla ulos kaapista ja osallistuvat keskusteluihin.Ajattelisin,että väkivaltainen äiti on lapsille vielä karmeampi piina.Hän kun usein lyö myös lasta.Meillä lyöminen kohdistui onneksi vain minuun.
Voimia kailille teille,joilla on vaikeaa.Kertokaa perhetilanteesta jollekin,jos ei ole läheisiä,niin ammattiauttajalle.
Ei saa jäädä helvettiin loppuelämäkseen!!!!
uskomatonta selitäpä tosiaan.
Minä tiesin ja ymmärsin kun olin katsellut sitä lapsuuteni.
Eroa ottaessani tein selväksi X-miehelleni ja suvulle en ota eroa ottaakseni uuden miehen otan vain eron.
Suku potki pihalle "ystävät" hylkäsi.
Aina miehet on ryypänneet ja mitäs teit kun tuli nyrkkiä?
Minulla nyt kaksi aikuista lasta isä ei ole pitännyt yhteyttä.
Eron aikaan uhkaili pistävänsä minut mielisairaalaan ja lapset lasten kotiin.
Yhdessä kirjoitimme isälle päivien kulusta kavereista ja harrastuksista.
Kun lapset omasivat kunnon kirjoitus taidon minä annoin postimerkit ja kirjoitus tarvikkeet ja pyysin kirjoittakaa isälle.
Vastauksia ei tullut tai oli pari virallista riviä mihinkään lasten kysymyksiin ei vastannut.
Minä olin toinen vaimo kolmatta ei ole.
Väkivaltaa ei voi selitellä puolustella tai hyväksyä.
Ero on ainoa oikea teko
Kaarina
20 vuotta kun äiti vittuili isälle niin kauan että sai sen itkemään. Voi juma sitä herjojen määrää ja sitä häpeän tunnetta, jonka minä äitini käytöksestä tunsin.
Lapsenakin ymmärsin, että hän teki kiusaa isälleni.
Isä kesti vajaat kymmenen vuotta ja ratkesi juomaan.
Sen jälkeen ei juuri selvää päivää nähnytkään ja äiti vittuili. Joka ikinen päivä. Rauhaa ja lepoa ei ollut kuin silloin kun jompikumpi oli pois kotoa.
Aikansa juotuaan alkoi isän pinna katketa. Hän ensin uhkaili lyövänsä, muistan sen hyvin. Mutta ei lyönyt. Kunnes sitten erään kerran kun äiti leipäveitsellä uhkasi, isä löi. Eikä se jäänyt sitten viimeiseksi kun äitihän ei suutaan hallinnut.
Isä ei ikinä juovuksissa ollessaankaan lyönyt meistä lapsista yhtäkään.
Eikä äitiäkään, ennen kuin tuntien riitelyn ja herjaamisen jälkeen, johon isä ei koskaan osallistunut sanallakaan.
Turhaa tekopyhyyttä on väittää sinunkaan, että naiset ovat osaansa syyttömiä. Väkivallassa, varsinkin perheväkivallassa on aina kaksi osapuolta, eikä yhtään syytöntä!
Mies on syyllinen ainoastaan ensimmäiseen lyöntiin. Loput menee naisen piikkiin, jos ei tajua lähteä.
Mietihän tuonkin purkauksesi jälkeen kuinka moni mies uskaltaa avautua ja kertoa omasta perhehelvetistään? Sinähän jo etukäteen naulasit kaikki miehet syyllisiksi. Näin ei kuule kuitenkaan ole! Herää jo!
Perusteina käyttelit 50-luvulta tuttuja argumentteja vaikeasta lähtemisestä.
Nykyisin naisten on helppo lähteä, aina, ilman väkivaltaakin. Yhteiskunta on tehnyt sen helpoksi. Mutta silti ne mieluummin vittuilevat ja ottavat päihinsä...luonnevika?
henkistä väkivaltaa ei voi selitellä, puolustella eikä hyväksyä!
No kunhan itse koet sen lyödyksi tulemisen,tiedät mitä elämä on.
Mies sanoo: Rakastan sinua.Menee 5 min. kun
tulee ja lyö.
Kysypä niiden lasten kokemuksia,joiden isä on ollut väkivaltainen ilman syytä.
Kunhan itse olet naimisissa ja on pari tenavaa,tiedät,että lähteminen EI OLE niin helppoa.Aluksi kuvittelee,että lasten takia pitää säilyttää ehjä perhe!!
Lapset eivät kuitenkaan halua jäädä pelon ilmapiiriin.
Nainen voi olla syypää lyömiseen,jos vittuilee.Mutta: ÄLÄ SINÄ REPPANA ISIN TYTTÖ YLEISTÄ!!!!!!
Käy haastattelemassa vaikka paikallisen turvakodin henkilökuntaa ja lapsiasiakkaita.
Kyllä 99% väkivallasta on ihan puhtaasti naisen ja lasten alistamista.
Toki löytyy myös naisia,jotka tappavat miehensä pikaistuksissaan.
Älä koskaan aliarvioi sellaista hätää,mistä sinulla poloisella ei ole mitään käsitystä.
On kamalaa,jos olet ollut ilkeän äidin lapsi,mutta sille ei enää voi mitään.
MIKSI et kertonut kenellekään??????Varmasti olisit voinut katkaista kierteen,mutta kunhan vaan katselit päältä.
Olen itse kokenut isän mielettömän väkivallan äitiä kohtaan,sairaalloisen mustasukkaisuuden.Tiedäthän,pikku-ukkoja muka joka nurkassa?Meitä oli 7 lasta ja asuttiin syrjässä.Kuka siellä olisi äitiä kuksinut?
Oli niin työn uuvuttama ihminen,että vieläkin tuntuu hänen osansa pahalta.Isä oli tuurijuoppo,keitteli kiljua ja sitten kännissä riehui.ÄITI EI TOSIAANKAAN VITTUILLUT!!!!!!
Kehotti meitäkin olemaan ihan kiltisti ja hiljaa.Vaan ei se auttanut yhtään.
Se viha,jota tunnen isää kohtaan ei koskaan kuole,vaikka isä kuoli jo.
Koin itse saman.Selvinpäin hurmaava mies ja kännissä arvaamaton hirviö.Sitten kun selvisi humalastaan,itkeskelevä anteeksipyytelijä.
Ei kuule rakkaus riitä!
Loppujen lopuksi on pakko unohtaa,vaikka ei voi antaa anteeksi.Lapsille isä on vieras,ei kontaktia.Kaikki naissuhteet päättyneet väkivallan takia.Miehen tyttöystävät soittelevat itkien "Miksi et varoittanut!". Vaan kukapa sitä uskoisi,niin mukava mies!!!!!!!!
Sinulla on omat kokemuksesi,niin meillä muillakin.Löydät varmaan kohtalotovereita
kuten olen itsekin löytänyt.Puhuminen helpottaa,mutta ei vie mennyttä pois.
Loukkaat hirveällä tavalla niitä naisia,joille väkivalta tulee ihan pyytämättä ja ilman omaa syytä.Jos sinulla on perhettä,mieti,miten herkästi lähtisit läiskimään!!?
Nyt kun elän onnellisessa liitossa,voin puhua asioista itkemättä.
Et tiedä,mitä hellyys merkitsee kaiken pelon jälkeen.Et tiedä,miten lapset luottavat isäpuoleensa kaiken epäluottamuksen jälkeen.
Tuskin kukaan ottaa turpaansa ja jää siihen helvettiin jos vain löyty vaihtoehtoja.
Olet osittain oikeassa kun puhut luonneviasta.Me naiset olemme hoivaajia,sallimme kohdella huonosti ja vielä annamme anteeksi moneen kertaan.Miehessä on osa sitä hyvääkin puolta,jota vielä voi rakastaa.Mutta: se vuoristorata ei koskaan lopu.Väkivalta on ja pysyy.
Vaikutat hyvin katkeralta ihmiseltä.Kunhan et vaan siirtäisi äitisi nalkuttavaa mallia omaan parisuhteeseesi.Se vaara on aina olemassa.Olet niin tekopyhä,että et näe metsää puilta.
Jos et tehnyt mitään perheväkivallan katkaisemiseksi,olet itsekin syyllinen.
mulla oli väkivaltainen mies. Mutta siitä pääsi helposti.
Poistumalla paikalta heti ensimmäisen iskun kajahdettua.
Syy ei ollut minun.
Älä syytä yleistämisestä, sillä kirjoittaja yleisti ensin toisin päin! Vieraasta näyttää vanhempieni tapauksessakin, että isä heikkouttaan oli alkoholisti ja heikkouttaa löi. Näin ei ole. Ja veikkaanpa, että hyvin suurella osalla, ja yhä suurenevalla osalla on asiat näin!
Meinaatko muuten, että äiti edes tänä päivänä myöntää itsessään olleen mitään aihetta tapahtuneeseen? EI MYÖNNÄ.
Eikä näin ollen vierailu turvakotiin tuota muuta tulosta kuin samoja valheita, joita sain jo lapsena kuulla. Samoja surkeita valheita sille, miksi en voi lähteä, vaikka niin kärsin...itselleni se ei ainakaan tuottanut mitään vaikeutta.
Mikset itse kertonut omasta tilanteestasi kenellekään ? Miksette lähteneet pois? Miksi äitisi kidutti sinua väkivaltaisessa kodissa eikä vienyt pois? Eronnut? Olisit varmasti voinut katkaista kierteen, mutta sinä se vaan katselit päältä ja annoit kaiken tapahtua, koska äiti tahtoi niin. Eikö? Äitihän käski olla hiljaa...
Nykyään on lähteminen tehty helpoksi. Ja siihen kannustetaan. Silti turvataloissa tiedetään käyvän pääpiirteissään samojen naisten, joita on useaan kertaan kehotettu poistumaan, mutta ei...samoin väkivaltaan kuolleet ovat pitkäaikaisen väkivallan uhreja. Kun eivät usko ennen kuin näkevät, eivätkä sittenkaan.
Älä pelkää puolestani, pelkää omasta puolestasi. Kirjoituksessasi näkyy hirveät merkit siitä, kuinka sinä olet aina oikeassa. Niin oli äitinikin...hänelläkin oli ainoastaan yksi totuus. Oma totuutensa...
Minulla on onnellinen parisuhde, kolme lasta ja suuri omakotitalo.
Paremmin ei voisi olla. Kunnioitan itseäni ja miestäni. Minä en nalkuta enkä vaadi olemattomia. Olen nähnyt minne se johtaa!
Äitini ei tosiaankaan voinut lähteä pois.Minne olisit itse mennyt 7 lapsen kanssa ilman ammattia? 1960-luvulla ei ollut sosiaalinen turva ihan sitä mitä nyt.
Kerroimme isän lyömisestä sukulaisille ja naapurit siellä maalla tiesivät ja joku puhutteli isää.
Sairaalloinen mustasukkaisuus EI PARANE KOSKAAN.Äiti kertoi,että isä oli ollut jopa psykiatrisessa hoidossa kun oli lähes onnistunut kuristamaan äidin.Tätä en muista kun olin niin pieni.
On se vaan kumma,että et tunnu millään uskovan naisen syyttömyyteen! Moni näki näitä isäni riehumiskohtauksia,joihin äidillä ei ollut osaa eikä arpaa.Naapurista tuli joskus miehiä häntä taltuttamaan ja me pakenimme usein koko lauma naapuriin.
Selvin päin isä oli tosi lutunen,ei koskaan lyönyt meitä kuten ei äitikään.Isä väitti,että ei muka muista mitään tekosistaan.Ei vaikka äiti oli ihan mustelmilla.
Ja arvaapa miten se lyöminen loppui?!!
Vanhin veljeni joutui taas kerran menemään väliin kun isä istui äidin rinnan päällä ja kuristi.Silloin hänellä paloi pinna.Isä sai maistaa omaa lääkettään oikein tosissaan eli sai turpiinsa kunnolla.En väitä,että hyväksyisin
tuon asian,mutta olipahan kerrankin omankokoinen vastustaja! Seuraavana aamuna veli sanoi isälle,että tästä lähtien kun lyöt äitiä,saat samaa kohtelua itsekin.
Huomautuksena mainittakoon,että yksikään veljistäni ei ole perinyt vaimonhakkaamisen tyyliä isältään.
Omasta liitostani lähdin vaikka sain tappouhkauksia ja häirintä jatkui vuosia.Nykyisin sentään tulee toimeen yksinkin lasten kanssa kun on hyvä ammatti ja töitä.
Hoidan työssäni perheväkivallan uhreja aika usein.Ymmärrän heitä paremmin kuin ne kolleegat,jotka eivät ole läheltä nähneet tai itse kokeneet.Olen myös nähnyt naisten kättentöitä,ei vaan miehet lyö puukolla tai ammu.
Vasta keväällä nainen ampui miehensä,joka oli hakannut häntä vuosia sairaalakuntoon monet kerrat.
Onni ei aina ole kiinni kulisseista.Iso talokin voi kätkeä sisäänsä ilkeitä salaisuuksia.
Vaikka menneisyyden haavat eivät koskaan täysin parane,me 7 sisarusta olemme selviytyjiä.Kaikilla kunnon ammatit ja työtä.Lapsia yhteensä 23,joten sukua riittää.Lämpimät välit,ei sisarriitoja niin kuin yleistä on.Ja kumma kyllä 4 meistä tekee ihmissuhdetyötä.Kun on itse helvetin kokenut,osaa auttaa toistakin ulos umpikujasta.
Tosin joskus haavoja kursiessa tulee tunne,että eikö tämä koskaan lopu.Ihminen on julmempi kuin julminkaan eläin.
Äiti ja isä elivät vanhuuden seesteisimmissä merkeissä.Isä sairastui vakavasti ja sen jälkeen luonne asettui.Isän kuoleman jälkeen puhuimme paljon menneistä,se oli ikään kuin terapiaa sisarusparvelle.Kaikilla on erilaisa muistoja,jotka koskevat vieläkin.Millään ei voi antaa kokonaan anteeksi.Äidin takia,meidän takia.
Isä ei ikinä suostunut puhumaan asioista,ei edes vanhana.Äidin kanssa on puhuttu paljon.Hän kärsii siitä kun piti vaan jäädä siihen elämään,ei ollut vaihtoehtoja.Kun minun liitossani tuli väkivaltaa,hän sanoi,että sinä et siihen jää.Mieluummin yksin kuin kuolleena.Kuka sitten huolehtisi lapsista.
Äiti ymmärsi tuskani ja pelkoni ja auttoi henkisesti monin tavoin.Vertaisryhmässä sai myös apua,ei tosiaankaan ollut ainut,kuka koki samantyyppistä kotonaan.
Minua ei koskaan hakattu sairaalakuntoo,hoidan sellaisia naisia viikottain.Tunnen,että kaikenkaikkiaan pääsin vähällä heihin verrattuna kun repäisin itseni irti ajoissa.
Jokaisen tarina on yksilöllinen,mutta juuri oma kokemus ja muistot koskevat sieluun koko elämän.
Uudessa liitossani olen saanut korkojen kanssa kaiken sen hellyyden,jota vaille ennen jäin.
Haluan antaa ja annan lapsilleni ja miehelleni arjen rakkautta,välittämistä ja huolenpitoa.Lapset saavat tavallisen miehen mallia,näkevät normaalia perhe-elämää.He puhuvat yhä pahimmista muistoistaan,ne eivät koskaan kai unohdu.
Minulla on hyvä perhe,haastava työ ja mielenkiintoinen elämä.Tiedän auttaneeni kymmeniä väkivallan uhriksi joutuneita irti siitä kierteestä yhdessä poliisin ja turvakodin kanssa.Joskus vaan joku jää sellaiseen helvettiin,ei pysty irtaantumaan.Se tuntuu käsittämättömältä.Kun naisella on naama mustana,hiuksia puuttuu tukuttain ja hampaat on poissa,hän yhä mumisee: Ei poliisia,ei poliisia... Tällaista tapausta paikattiin 8 tuntia!Murtumia poskiluissa jne.
Kärsimys kuuluu elämään jossain muodossa meillä kaikilla.Kellä se on sairaus,kellä läheisen kuolema,kellä mitäkin.Mustien päivien jälkeen sitä vasta osaakin arvostaa tavallista elämää,rakkautta ja terveyttä.Kaikki tämä voidaan ottaa pois hetkessä.En laske sitä,mitä minulta puuttuu vaan arvostan kaikkea sitä hyvää,mitä minulla on.
Lapsuuttaan ei voi elää uudelleen,mutta voi itse muuttaa asioita aikuisena.Ettei siirrä samoja menettelytapoja ja vääriä malleja omaan perheeseen.Toisaalta me naiset,jotka olemme lapsena nähneet isän lyövän äitiä,katselemme ehkä liiankin ymmärtävästi oman miehen muuttumista väkivaltaiseksi humalassa.Pitäisi lähteä heti kun tulee ensimmäinen lyönti.
Sitä uskoo,että voi rakastaa toisen terveeksi,että toinen voi oppia pois pahoilta tavoiltaan.Hölmöä!! Varsinkin kun on opiskellut ihmisen anatomiaa ja psykologiaa ja tietää,että näin ei varmasti tapahdu.
Toivottavasti nyt ymmärrät paremmin muitakin vaikeista olosuhteista maailmalle ponnistaneita.Ei saa tuomita ilman tietoa.
yleistit "ammattilaisena" miehet syyllisiksi ja naiset syyttömiksi. Aika asiatonta touhua. Tuomitsit ilman tietoa!
Sinulla saattaa olla työ ja perhe yms. mutta niin hyvin ei ole asiasi että näkisit totuuden luuloiltasi!
Minä työskentelen alalla, jossa näen ja kuulen päivittäin naisten kayttämästä väkivallasta, henkisestä ja fyysisestä. Se lisääntyy koko ajan ja hurjasti. En ymmärrä, miKSi ainoastaan hakattu nainen on säälin ja armon arvoinen. Ei näytä hääville tupakantumpeilla poltetut kasvot ja kädet miehelläkään! Selässä palovammat, kuumasta vedestä, puhumattakaan ampumahaavoista.
Osa selittyy silläkin, että miehet ovat alkaneet asiasta puhumaan, ennen se oli heikkouden osoitus! Ja haavat nuoltiin kotona. Mutta ei tietenkään kaikki. Naisten käyttämä väkivalta kasvaa. Ja missä se muka ennen ilmituloaan oli? Vai väitätkö, että sitä ei ollutkaan?
Voi kuule! Herää jo!
Naisten lempilapsi, henkinen väkivalta on rikos siinä kuin fyysinenkin. Koulukiusaaminen työpaikkakiusaaminen ja kotona kiusaaminen...kaikista saa jutun aikaan! Samalaista alistamista käyttää nainen. Ei siinä ole mitään eroja! Mutta se jää useimmiten piiloon, se salataan ja sitä vähätellään.
Miksi?
Perheessämme oli ongelmana äkkipikaisuuteni ja väkivaltaisuuteni. Minulla oli koko ajan äärettömän paha olla jokaisesta tukistamisesta, lyönnistä, nimittelystä. Kuitenkaan se ei auta vaikka olisi kuinka paha olla ja pyytäisi anteeksi. Asiaan piti tulla muutos. Ainoastaan asian myöntäminen ja käsitteleminen tuo avun tilanteeseen. En minä inhonnut vaimoani vaan rakastin ja rakastan edelleen. Olin myös itse kokenut väkivaltaa omassa lapsuuden kodissani. Väkivallan kierre katkeaa ainoastaan selvittämällä asiat. Minulle apuna oli vaimoni, joka rakasti minua niin paljon että auttoi minua, vaikka kuinka hermostuin ja huusin ja pelkäsin jääväni kiinni. Pelkäsin koko ajan, että kun asia paljastuu niin minut hylkää vaimoni, hänen sukulaisensa ym. Asian käsittely oli todellista tuskaa, mutta se kannatti. En ole muuttunut mitenkään täydelliseksi, Mutta muutos on alkanut ja sen pitää jatkua. Sen sanon kaikille väkivaltaisille miehille/naisille, että tekemisistään pitää ottaa vastuu, myöntää tekonsa ja sitä kautta muuttua. Toisen osapuolen pitää myös muistaa, että myös lyöjä kärsii ja on uhri. Mutta vastapuolen ei pidä koskaan hyväksyä toisen väkivaltaa eikä ottaa syytä itsensä kannettavaksi. Hiljaisuus ja asioiden selvittämättömyys tappaa rakkauden ja tuhoaa perheen onnen, lapsien sisimmän, kaikkien itsetunnon. Uskaltakaa olla avoimia ja hakekaa apua. Meille avuksi tuli appivanhemmat, jotka toimivat apuna koko raskaan kriisin ajan. Ja ystävyys ja rakkaus parani kaikkien kesken. On ihanaa nähdä pienen lapsen ottavan isää kaulasta kiinni ja sanovan kirkkain ei enää niin pelokkain silmin: Isä sä oot maailman paras isi. En ole maailman paras isi enkä mies. Mutta nyt kun tiedän millainen olen, haluan muuttua. Sinä joka koet väkivaltaa, auta ystävääsi/puolisoasi/lastasi ja hae apua, jotta saat viereesi sen ihmisen johon kerran luotit ja jota kerran rakastit
mutta meitä, jotka uskomme naisten tekemän väkivallan olevan totta, on edelleen liian vähän.
Ei ole mitään järkeä vähätellä henkistäkään väkivaltaa, jonka on todettu usein johtavan fyysiseen väkivaltaan!
Mainitsin kaikissa kirjoituksissani,ETTÄ MYÖS NAISET LYÖVÄT.Älä yritä muutella sanojani!
Sekä naiset että miehet harrastavat henkistä väkivaltaa kotona ja työpaikoilla.Tästä sinun on ihan turhaa jauhaa,selvä asia kaikille.
Kerroin,että nainenkin tappaa.Miksi väität,että syyllistän vain miehiä?Olen nähnyt myös naisen fyysisen pahoinpitelyn jälkiä ja miehet tosiaan häpeävät.
Turhaa taistella siitä,kuka usuttaa ja kuka lyö.Tärkeintä on auttaa mahdollisimman monia(MIEHIÄ JA NAISIA) irti väkivaltaisesta suhteesta.Ja pelastaa lapset,heille jää traumoja kuten me itse kokeneet,niin sinä kuin minäkin,tiedämme.
Etkö tosiaan ole nähnyt/kuullut ihmisen lyövän toista ihan ilman henkisellä väkivallalla ahdistamistakin? Aika outoa jos työskentelet
ihmisten parissa.... Olen hoitanut monia,aivan vieraan ihmisen pahoinpitelemiä kadun kulkijoita.Olen nähnyt monen kuolevan,apu tulee liian myöhään.
Syyllisen etsiminen ei auta kun teko on jo tehty.Pitää miettiä keinoja,joilla sen toistuminen estetään.
Koulutuksen aikana työskentelin myös psykiatrisessa sairaalassa.Täytyy sanoa,että kaikkein raskain ja pelottavin paikka oli naisten suljettuosasto.Naiset ovat hirvittävän väkivaltaisia myös toisiaan kohtaa jos mieli järkkyy.
Jos kovin kadehdit perhettäni,työtäni ja elämäniloani,voin kertoa,että olen maksanut tästä onnesta kalliin hinnan.Mikään ei enää ole minulle itsestäänselvyys,näen ympärilläni niin paljon sairautta ja kuolemaa,menetyksiä.
Perheväkivalta on vain yksi osa työssäni näkemästä kärsimyksestä.Isemurhat,insesti jne.
ovat myös osa jokapäiväistä arkea.Monille asioille ei voi mitään,ei voi enää auttaa.Jälkien korjaamiseen,henkisten haavojen hoitoon ei aina ole kylliksi resursseja.
Vaikka työ on raskasta,se on myös mielekästä enkä voisi kuvitella muuta.Perhe ja vapaa-aika auttavat jaksamaan.Näen myös paljon onnellisia kasvoja kun elämä hymyilee: kun sairaus ei olekaan syöpää,kun joku kauan lasta halunnut on viimein raskaana jne. jne. jne.Herkkyys kokea iloa ja surua toisen ihmisen rinnalla on säilynyt.Joillakin meidän alan ihmisillä kovuus ja katkeruus näkyvät myös asiakaskontakteissa.Valitettavasti.
Säälillä ei ketään auteta,ei miehiä eikä naisia.
Kyllä siinä ihan muita keinoja tarvitaan.
On tietysti helppo samaistua jonkun kokemuksiin,mutta ammatillisuus pitää säilyttää
siinä määrin,että kykenee auttamaan.Turha kauhistella ja ruikuttaa,ei siitä ole mitään apua väkivaltatilanteissa.
Perheväkivallan karmein muoto on muuten lapsen pahoinpitely.Näitä tapauksia kohdatessa nousee kyllä ihan rehellisesti sanoen raivon tunteita.Mutta se onkin sitten jo ihan eri
keskustelujen aihe.
Hyvää kesää,jaksamista työssä ja kotona!
en osaa kadehtia sinulta yhtään mitään!
Säälillä ei auteta, mutta ei myöskään sillä, että osa totuudesta jätetään pimentoon ja hoivataan vaan ahkerasti 50% osapuolista.
Tunnistin entisen vaimoni kirjotukst tällä palstalla.Paha on olla vaikka siitä on niin kauan jo aikaa.Minulla on semmonen häiriö luonteessa joka pistää kaikki naisjutut sekasin.
Kun otan viinaa muutun rähjääjäksi.En ossaa elää ilman viinaa ja kukaan ei kestä minua.
Vaimo antoi mulle kaikki maholliset keinot ja ohjeet että saisin apua.Ei minnuun mitkään terapiat vaikuta kun en ossaa olla juomatta.
Nuorena pysyin raittiimpana ja sain vaimon ja lapset.Sitä on haikeeta muistella.
Minua ei kyllä kukkaan toinen ole juottanut,ite juon.Naiset ei ole olleet mittään pirttihirmuja kukkaan.Vaimo lempeä ja hyvä äiti minun lapsille.Minä en sitten pystynyt isäksi.Kun vaimo ja lapset lähti meinasin mennä hirteen.
Ei tällä elämällä ole merkitystä.
Kyllä minä tiedän tehneeni kaiken väärinpäin ja meni perhe ja kaikki.
Minun sisko sano että taitaa olla sinun entisen kirjoituksia netissä.
Niin oli ja pahalta tuntuu lukkee kun on syyllinen olo.Lapset ei ennää uskalla luottaa minnuun enkä sitä ihmettele.
Kuitenkin on hyvä kun lapsilla on hyvä koti ja niitten elämä on hyvin äitin kanssa.
En voi mitenkään puolustella lyömistä kun se vaan tullee aina humalassa.Mennee niinkuin muisti.Teen hulluja tekoja.
En minä ossaa rakastaa naista oikein vaikka olen saanut omat tillaisuuteni ja apua sain.Ihme kun joku on kestänyt minua vuosien ajan.
Lasteni äitille toivon hyvää elämää kun hän jaksaa olla äiti.Muistan hyvällä mutta en ossaa sitä hänelle sannoo missään.Sisko on kyllä sanonut joskus.Kun vaimo jakso opiskella ja jaksaa hoitaa lapset.No nyt on uus mies apuna.
On ihan oikein, että sinusta tuntuu pahalta. Olen itse väkivaltaisen isän aikuinen lapsi. Monenlaisia traumoja on jäänyt.
Hyvä asia sinun kohdallasi on se, että avoimesti tunnustat väkivaltaisuutesi. Mene uudelleen terapaan, äläkä lopeta sitä. Ole sitkeä, kyllä sinä vielä löydät sisäisen rauhan, etkä enää tarvitse alkoholia.
Luulisi jokaisen tajuavan, ettei sen lähdön järjestäminen aina niin helppoa ole. Mistä löytää nopeasti asunnon, miten järjestää asiat työpaikalla, työmatkat, päivähoitopaikat jne. Entäs entisen puolsin vainoaminen. Mitä varten on perustettu turvakodit ja laadittu lähestymiskieltolait, jotka eivät edes riitä turvaamaan, vaan niitä rikotaan jatkuvasti. Eroa haluavia pariskuntia pitäisi avustaa eron saamisessa tai sitten sovun löytämisessä esim. pariterapioin yms.
Vaan kun nämä syyllistäjät eivät tajua!
Oma syy,jos saat turpiisi.Ei tarvii saada apua,lyövä miesparka se apua tarvii...
On ihan totta,että lähteminen ei ole helppoa.Jos ei ole sitä tukihenkilöä turvana,niin kuin minulla oli.Ja myös molempien suku.
Ei se lyöjä siinä vaiheessa ole avun saavutettavissa.Ehkä myöhemmin ymmärtää hakea apua.
asioissa tulee yhteiskunta apuun jos tosiaan asiaa näin lähtee ratkomaan!
Näitä entisen puolison vainoamisia on vähän kyllä liioiteltu. Ei läheskään jokainen joudu asiaa kohtaamaan ja jos asiaa epäilee etukäteen, se kertoo epäröinnistä. sillä tulevaa meistä ei kukaan voi tietää.
Lähdin itse väkivaltaisesta suhteesta pois. Olin lukenut lehdistä ja kuullut muilta tapauksista joissa ex-puoliso oli käynyt vielä eronkin jälkeen riitelemässä ja pelottelemassa. Myös omani sanoi, ettei jätä minua ikinä rauhaan.
Toisin kumminkin kävi. Tähän päivään mennessä ei vielä ole tullut ja erosta alkaa olla 20 vuotta.
Se on hyvin monelle keino yrittää estää toisen lähtö.
No ei taatusti ole kukaan täällä liioitellut sitä pelkoa,että ex tulee riehumaan vielä eron jälkeenkin! Taitaa meillä useimmilla olla kokemusta ihan konkreettisista tapahtumista.
Kun jättää lyövän,huonolla itsetunnolla varustetun lapsimiehen,saa aivan taatusti tuntea seuraukset nahoissaan.Kotirauhan häirintä jatkuu vuosia,työpaikalle soittelu(se kuuluisa henkinen väkivalta!) jatkuu vuosia,seuraaminen ja kyttääminen jatkuu.Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta muuttaa tarpeeksi kauas!!
Läheisriippuvainen lapsimies ei kestä hylätyksi tulemista.Eikä millään tavoin ymmärrä tehneensä väärin lyödessään vaimoaan.Hän raivoaa kuin lapsi,jolta on tikkari otettu pois.Teot ovat joskus hyvin lapsellisia ja joskus todella vaarallisia ja pelottavia.Poliisia on tarvittu.
Yksi henkisen väkivallan muoto on soitella lapsille" Iskä tappaa nyt itsensä kun äiskä jätti.Ei tarvii tulla hautajaisiin..."
Tämä jatkui,kunnes lapset sanoivat" Siitä vaan,eipä tule iso vahinko!". Minulle soitteli joskus yli 20 puhelua/pv. No en vastannut,mutta soitti silti.Numeron laittaminen salaiseksi ei auttanut,tonki sen joltain tutulta valehtelemalla lipevästi.
Surullista on ollut nähdä sivusta,miten miehen jokainen uusi suhde päättyy eroon samasta syystä: väkivalta tulee alun huuman jälkeen mukaan kuvioihin.Huvitti muuten eräs ex-miehen työkaveri,joka ihmetteli aikoinaan,miksi jätän niinihanan miehen.Sanoin että nytpä on vapailla vesillä,siitä vaan kokeilemaan.Taisi olla naisparalle oikea extreme-kokemus.Huulta oli ommeltu sen ihanan miehen lyönnin jäljiltä.
Jos lukee lehtiä,ymmärtää kyllä,että ex-puoliso on monelle todellinen uhka.Aika moni nainen kuolee ex-miehen käden kautta.
Eipä siis vähätellä toisten hätää.
Ja: varovaisuus on viisautta.
Varovaisuus on todella viisautta, myös suhdetta luotaessa...
Meidän naapuri meinasi kuolla,kun mustasukkainen ex-mies pääsi tulemaan sisälle ja alkoi hakata filerausveitsellä.Kaksi lasta näki,mies löi heitä,vaan ei veitsellä.Toinen tuli hakemaan apua.Nainen pääsi pakoon kun veitsi katkesi selän puolelle,terä jäi sisälle.Haavoja jokapuolella,kun yritti torjua käsin iskuja.
Mies oli hakannut monet kerrat ennenkin,viimein nainen sai tarpeekseen ja otti eron.Sitten tänä.
En ikinä unohda sitä näkyä.Lasten hätää.
Mies sai hyvin lievän tuomion.Voi vaan arvata,mikä pelko on perhellä.Mitä tapahtuu,kun mies vapautetaan.
Ei ole ihan ainoa tapaus tämä.Väkivaltaiset miehet tappavat kun heidät jätetään.Aivan liian usein väheksytään eroa ottavan naisen hätää,ei uskota.Niin kuin kävi naapurille.
Kumma,että toiset naiset ovat epäilemässä.
Luulisi sieltä löytyvän enempi ymmärrystä.
liittyy minun kirjoitukseeni?
En tajua.
Sinua halaisin jos pystyisin!
Väkivaltaisessa suhteessa eläneenä kirjoituksesi kosketti...
Se tuntui syvällä. Kiitos.
Tarkoitin tuolle: juuri näissä,nimimerkille minä.
Joka vähättelee vaaraa.
Herranen aika miten hölmö mies olet kun puolustelet hakkaamista.Hävettää koko miessukupuolen edestä.
Hyväksyt siis sen,että kun sanot vaikka kapakissa jollekin jotain kielteistä,sinua saa täräyttää turpaan? Ja syy on sinun?Ajattele nyt vähän aivoillasi,jos sulle ne on.Kunnon mies eo lyö heikompaansa.Jos muija mäkättää,laita lakki päähän ja lähde lenkille.Nyrkillä ei asioita hoideta.
Jos löisin lasteni äitiä,en voisi elää sen totuuden kanssa.Jos minun naiseni löisi minua,lähtisin silloin itse kävelemään.