Täydellisen miehen puoliso

Typerää rankkaa elämää. Pakko johonkin kirjoittaa jot itse näkee kuinka hölmö on.
olen ainoa lapsi hyvin riitäisesta perheestä jossa isä joi ja äiti tais käydä vieraissa.
Lähdin kotoa 17v ja siitä itseni elätin ja koulutin. Tapason vihdoin miehen johon uskalsin luottaa ja elämä siinä meni. Koskaa tuo mies ei näyttänyt tarvitsevan minua. Lapsi syntyi ja kasvoi ja minä sairastuin krooniseen etenevään tautiin. Pystyin hoitamaan työni mutta mielessä oli oma yritys kuitenkin,
Jätin vakituisen työni ja perustin yrityksen. Kun olin sitä vuoden verran pyörittänyt tajusin et miehelläni oli jotain touhua työpaikan 2x eronneen naikkosen kanssa. Pyysin että lopettaa sen touhun tai häipyy mut eipä tehnyt kumpaakaan ja soppa oli valmis.Valehteli ja kieroili mun selkäni takana, mies jonka olin uskonut olevan miesten parhaimmistoa.
Ei välittänyt mistään puheista, hänellä kun oli oikeus tehdä mitä tahtoi, minä olin hullu ämmä kun en ymmärtänyt naikkosen soitteluja, tekstareita ja imellä meilejä. Olin ihan ulkona,,olin jättänyt vaki työni ja mulla on sairauteni jonka kanssa tulee aina vaan vaikeampaa. en uskaltanut lähteä ja tätä soppaa keitetää vuosia Mitään mieheni ei touhustaan selvittänyt ja minä katkerana naisena olen tallattu mennen tullen.kaiken kaataa mun niskaan. Kukaan ulkopuolisista ei usko että mies on tuollainen, se on niin reilua tyyppiä muille. Olen koittanut pitää suutani kiinni mutta eihän siitä mitään tule ja hänen mielestään minun kanssa ei voi puhua. Tytär tänään sanoi mulle kun isänsä kiroomista kuunteli et voi äiti kun löytäisit itelles kiltin miehen joka sua arvostais. Isä on niin täydellinen.Tuo mies on antanut mulle paljon ja sitten ottanut pois korkojen kera.Nyt olen tyhjä. Kulissit on kunnossa.