Niin se vain on, että ero satuttaa ja paljon...Varsinkin, jos toista osapuolta on loukattu.
Luulen päässeeni jo ylitse, mutta...
Elämäni oli 2 vuotta sitten ihan kunnossa. Sain opiskelupaikan samasta kaupungista, jossa silloinen miesystäväni asui. Mutta...yhtäkkiä kahden vuoden suhde loppui tekstiviestillä! Matkustin heti mieheni luo kysymään onko hän varma päätöksestään. Koskaan en saanut vastausta suoraan puhuessa, sanoi vain "en tiiä" "Kyllä mä sua rakastan". Vain tekstiviesteillä tuli selväksi, että tiet eroaa!
En nähnyt sen jälkeen miestä (baarissa muutaman kerran)... Itseasiassa en ole nähnyt häntä nyt puoleentoista vuoteen, vaikka samalla paikkakunnalla asutaan. Lehdistä olen lukenut hänen uudesta kihlauksestaan jne.
Nyt olen jo seurustellut reilun vuoden ja rakastan nykyistäni... Suunnitelmissa on muuttaa yhteen, mutta tuntuu, ettei mikään onnistu. Näen painajaisia siitä kahden vuoden takaisesta ja unet linkittyvät nykyisyyteen.Tuntuu, että kaikki murtuu taas. Pelkään luultavimmin alitajuntaisesti sitä, että historia toistaa itseään. Ajatuksissani elämäni on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Ja tilannetta ei auta sekään, että pääsin eromme jälkeen toteuttamaan haaveitani, matkustelemaan. Jotenkin kaikki jäi niin epäselväksi, että ne painaa mieltä.
Ihmeellisintä on se, että en pahemmin ole exääni ajatellut, mutta nyt kun on uusi muutos tulossa, kaikki palaa mieleen...
Luulen, että tilanne oli traumaattinen, varsinkin kun lisäksi kaksi viikkoa erostamme veljeni sairastui vakavasti. Käsittelen tätä eroasiaa varmaan nyt, kun ajatuksissani ei silloin ollut tilaa ajatella itseäni. Olen yrittänyt keskustella asiasta nykyisen kanssa, mutta en koskaan osaa ilmaista itseäni oikein. Apu olisi paikallaan...
Kohtalotovereita?
Luulen päässeeni jo ylitse, mutta...
Elämäni oli 2 vuotta sitten ihan kunnossa. Sain opiskelupaikan samasta kaupungista, jossa silloinen miesystäväni asui. Mutta...yhtäkkiä kahden vuoden suhde loppui tekstiviestillä! Matkustin heti mieheni luo kysymään onko hän varma päätöksestään. Koskaan en saanut vastausta suoraan puhuessa, sanoi vain "en tiiä" "Kyllä mä sua rakastan". Vain tekstiviesteillä tuli selväksi, että tiet eroaa!
En nähnyt sen jälkeen miestä (baarissa muutaman kerran)... Itseasiassa en ole nähnyt häntä nyt puoleentoista vuoteen, vaikka samalla paikkakunnalla asutaan. Lehdistä olen lukenut hänen uudesta kihlauksestaan jne.
Nyt olen jo seurustellut reilun vuoden ja rakastan nykyistäni... Suunnitelmissa on muuttaa yhteen, mutta tuntuu, ettei mikään onnistu. Näen painajaisia siitä kahden vuoden takaisesta ja unet linkittyvät nykyisyyteen.Tuntuu, että kaikki murtuu taas. Pelkään luultavimmin alitajuntaisesti sitä, että historia toistaa itseään. Ajatuksissani elämäni on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Ja tilannetta ei auta sekään, että pääsin eromme jälkeen toteuttamaan haaveitani, matkustelemaan. Jotenkin kaikki jäi niin epäselväksi, että ne painaa mieltä.
Ihmeellisintä on se, että en pahemmin ole exääni ajatellut, mutta nyt kun on uusi muutos tulossa, kaikki palaa mieleen...
Luulen, että tilanne oli traumaattinen, varsinkin kun lisäksi kaksi viikkoa erostamme veljeni sairastui vakavasti. Käsittelen tätä eroasiaa varmaan nyt, kun ajatuksissani ei silloin ollut tilaa ajatella itseäni. Olen yrittänyt keskustella asiasta nykyisen kanssa, mutta en koskaan osaa ilmaista itseäni oikein. Apu olisi paikallaan...
Kohtalotovereita?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.