Missä menee raja haukkumiselle?!

no oisko se sitte siinä..ite tunnet rajasi. miten voi puolustella jos rajasi on tullut vastaan..pidä kiinni omista mielipiteistä jotka koskevat sun jaksamista..kaikki sanoo asioita mitä ei tarkota mut ei nyt aina..! mieti asiaa niin että mitä erosta sitten aiheutuu ikävää joo..mitä aiheutuu jos ei eroa...miettisköhän se miehes vähän laajemmin asioita..

Nyt nainen mieti !! jos itsetunto on jo alhaalla ni tiedät jo itse vastauksen asioihin
rakkausko estää?
onnellisuus ei ainakaa ?

miksköhän täällä jokainen nainen antaa sortaa itteään tavalla tai toisella.
jokainen miettii miten saisi miehensä kiinni pettämisestä ta onkohan jotain meneillään ??
no täällä se ei selviä..ihmiset pelkäävät menettämistä,jos toinen hakkaa,pettää,hakkuu,lyö tai muuta..ottakaa joskus sellanen asenne että ette te tai kukaan voi miestä vangita tai estää tekemästä..jos tekee toiset antaa anteeksi,toiset kysyy muilta mitä tehdä.
itse arvostan itseäni ja olen onnellisesti kihloissa,jos mies päättää jotain tehdä se on sen hetken ongelma ja hän on sen päätöksen tehny..toiset kyttää puhelimia ja muuta..sehän ihan älytöntä piinaa molemmille...Nyt hei Arvostusta itteenne

Jos kumppaniaan oikeasti rakastaa ja kunnioittaa ei todellakaan hauku lapsellisilla nimityksillä kuten läski, läskiperse, ruma... Jos ei riitatilanteista selviä muulla keinolla kuin kumppaninsa ulkonäköä haukkumalla on jokin tosi pahasti vinossa. Jos mieheni edes kerrankin heittäytyisi noin typeräksi, että alkaisi riidan yhteydessä haukkumaan minua rumaksi tai läskiksi niin se olisi tervemenoa sitten.

Ei kai nyt oikeasti kukaan TERVEJÄRKINEN hauku rakasta kumppaniaan RUMAKSI tai LÄSKIKSI!? Haloo...

Jos naine sanois mua rumaksi niin suhde ois ohi samantien

Eli itse voit sanoa ihan mitä vaan suuttuneena, mutta mies ei saa tehdä samaa? Ei sitten varmaan kannata tapella jos jää verbaalisesti alakynteen ja itsetunto ei kestä takaisin pistämistä.

Oon haukkunut pöntöksi, pöllöksi. Tosi vihaisina sanotaan molemmat idiootiksi.

Kyllä mun mies on ainakin haukkunut mua vaikka millä nimityksillä. Paljon pahempiakin nimiä kuin nuo mainitsemasi läski ym. Tosin olen itsekin sanonut suutuksissani rumasti hänelle, jota sitten olen kyllä katunut. Mutta kun niin pahasti tulee toiselle joskus suutuksissaan sanottua niin sitä miettii, että rakastankohan enää ollenkaan miestäni :( Mutta ei tuollaisten asioiden takia niin vain perhettä jätetä.

miksi haukkua vaimoa koirat haukku ja karavani kulkee

Mielestäni se, että suuttuneena on oikeutettua sanoa toiselle mitä vain, on täyttä kukkua. Uskon, että noiden riitojen yllyttämänä sanottujen sopimattomuuksien takana piilee tosiajattelua ja tarkoituksellisuutta. Exäni kanssa riitelimme usein myrskyisästi, mutten silloinkaan kyennyt sanomaan hänelle sellaisia loukkauksia, joihin hän aina päätyi. Siihen suhde sitten kaatuikin. Riitojen aikana heitellyt ilkeydet tulivat minulle mahdottomiksi ohittaa. MIes huusi minulle esimerkiksi, että hänen olisi paljon parempi elää ilman minua, että olen laiska ja vaikea, olen hänelle vain taakka, olen tyhmä ja vaativa ja epäkypsä. Sitten riidan jälkeen pyyteli anteeksi ja sanoi ettei tarkoittanut mitään mitä sanoi. Kuinka monta kertaa tuollainen anteeksipyyntö menee läpi? MInun kohdallani ainakin liian monta kertaa.

jos muo haukuttas rumaks sais ukko suksia vittuu samantie

Minun mieheni ei ole ikinä nimitellyt/haukkunut minua, enkä minä häntä. Todellakin kun sanon ikinä, tarkoitan sitä. Ei ole minkään näköistä tarvetta edes riidellessä niin tehdä. Mieti mitä haluat elämänkumppanilta ja vaadi se, jos toiselle on hankala olla haukkumatta niin etsiköön uuden kumppanin jonka kanssa ovat tästä asiasta yhteisymmärryksessä.

Minun mielestä toisen haukkuminen ja nimittely on outoa ja lapsellista. Teinithän tuollaista harrastaa. Pitää oppia riitelemään reilusti ja toista kunnioittavaksi. Itse olisin ukon heivannut jo ekasta läski -kommentista.

Nimenomaan riitelyssä on mielestäni säännöt, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Yksi niistä on se, että toisen vyön alle ei isketä. Siihen kategoriaan kuuluu kaikki herkät aiheet mistä ollaan puhuttu ja minkä tietää toisesta ihmisestä sekä nimittely. Kyllä ne jostain kumpuaa jos toista haukutaan noin rumilla sanoilla. Itse en ikinä voisi sanoa mitään tuollaista kuvailevaa. Esim. sana "idiootti" ei ole ollenkaan niin paha vaan aika neutraali oikeastaan kun taas "läski", "ruma" tms niin en todellakaan kuuntelisi.

En sietäisi yhtään. Lainkaan eli ollenkaan. Ihmistä pitää arvostaa ihmisenä - ja jos vielä eletään lähisuhteessa, jonka tulisi olla rakentavaa - niin joka päivä tulee suhtautua toiseen ymmärtäen, anteeksiantaen ja -pyytäen. Sovinto on paras unilääke. Ei mikään oikeuta loukkaamaan toista ihmistä.

Minun vaimoni haukkui eilen viimeksi minua homoksi. Tälläainen haukkuminen on vaimon puolelta aika tavallista. Jos ei olisi yhteistä lasta niin olisin jo aikapäiviä sitten laittanut vaimon kävelemään. Toisaalta en jaksa tämän laiskuuttakaan. Ei siivoa sitten millään. Vuoden aikana tarttunut imurin varteen vain kerran. Olen itsekin jättänyt siivoukset vähemmälle kun ei kerran toistakaan nappaa tehdä mitään muuta kuin roikkua netissä kaiket päivät.
Riidat ovat kyllä sitä luokkaa että täytyy kai tuon pienen lapsen takia loppupeleisssä erota. On niin harmi tehdä lapsi väärän ihmisen kanssa!!!! Lapsi on muutoin suloinen ja kannan vastuuni enemmän kuin mielelläni lapsen hoidosta.
Omaa miestä vaimoni ei arvosta sitten yhtään ja jatkuvasti vertailee minua ex:äänsä jolla on heidän edellisestä liitosta myös lapsi. Yllättäen isänsä huolehtii tästäkin lapsesta, vaikka se ei tähän kuulukaan.

me emme toisten ulkonäköä ole ikinä haukkuneet edes riidoissa, mutta muuten on ollut molemmilla pinna kireällä univajeen ja kahden pienen lapsen kanssa...minä valitan ja jäkätän ja mies välillä huutaa "nyt turpa kiinni", "miten sä et tätäkään tajua", "ootko oikeasti nöin hölmö" jne. Minä en siis ikinä juuri hauku tuollailla, mutta myönnän valittaneeni useasti miehelle turhasta ja sitten tulee sanomista puolin ja toisin. Helppo sen on muuten lapsettoman sanoa, että heti lähde jos tulee tuollaista, mutta ei sitä niin vain voi lähteä jos ollaan naimisissa, yhteiset velat ja lapset yms. Itse olen ajatellut asian niin, että niin kauan kun on enemmän hyvää kuin huonoa, niin kannattaa jäädä (varsinkin jos lapsia). Joskus kun ollaan kahdestaan, meillä on ihanaa ja enimmäkseen kuitenkin ollut ihanaa aikaa myös yhdessä. Mutta jos näin paljon oltas riideltu ennen lapsia, niin oltais ehkä lähdetty...mutta toisaalta, tuskin olisimme sitten tässä tilanteessakaan! Liian raskas perhearki, kolmen vuoden nukkumattomuus vie voimat kyllä vähintään.

Ota asia vakavasti keskutelunaiheeksi miehesi kanssa, näytä hälle vaikka tätä keskusteluketjua. Sano, että olet monet kerrat katsonut haukkuja läpi sormiesi, mutta että ne alkavat vaikuttaa sinuun liikaa, vaikkei hän niitä tarkoittaisikaan. Silloin hänen pitää joko oikeasti tajuta lopettaa haukkuminnhan se aika lapsellistakin. Jos hän sinua aidosti rakastaa, niin luulisi näin pieneen tai hyväksyä että sinä saatat jättää hänet. Miehesi pitää mennä tässä asiassa nyt itseensä ja miettiä, voisiko mitenkään hillitä itseään haukkumasta sinua, on jutun onnistuvan muitta mutkitta....

Mina en ainakaan missaan nimenssa sietais tuollasta kaytosta. Yleensa kaikki asiat jotka toisessa arsyttaa, tulee sitten huudettua riideltaessa. Eli joku oli tanne kirjoittanutkin, etta siina takana voi piilla jotain sellaista, mita ihan oikeasti tarkoittaakin mutta on liian "arka" sanomaan muuten kuin riidellessa, jotta voi sitten tarvittaessa sanoa, "ettei tarkoittanut mitaan mita sanoi".

Mun mielesta se, etta naiset on niin empaattisia aiheuttaa nimenomaan tata pohdiskelua. Tassa tilanteessa neuvoisin kuitenkin miettimaan, etta mika omalta (ensisijaisesti lastensa) kannalta on parhain vaihtoehto. Jos elat suhteessa miehen kanssa, jolloin jatkuvasti joudut pelkaamaan tai miettimaan jotain, vaittaisin, ettei se ole kovin terveellista. Ja sama juttu toisinkin pain, eli jos nainen kayttaytyy hullun lailla, ei se miehillekaan hyvaa tee elaa sellaisessa suhteessa.

Ja loukkaukset jaa aina alitajuntaan ja tulee aina vaikuttamaan/muuttamaan suhdetta jollain tavalla. Meilla kaikillahan on kuitenkin tavoitteena loytaa puoliso, joka on kannustava ja oikeidenmukainen & osaa toimia jarkevasti & perusteltavasti riitatilanteessa.

Eli siis toisinsanoen, kun & kerran noinkin epavarma olet, niin minun mielestani kannattaisi joko pitaa suhteesta taukoa, kayda terapiassa kahdestaan tai erota. Jos teilla on lapsia, niin sitten lapset ehdottomasti etusijalle! Eli tyhmyyksissaan ei kannata menna tekemaan mitaan.

Tsemppia sinne! Rohkeasti vaan!

Olen itse sitä mieltä toisten kirjoittajien kanssa, että toisen puoliskon ulkonäön haukkuminen on todella törkeää.
Riitapäissään voi ehkä sortua sanomaan muilla adjektiiveilla, mutta ulkonäön haukkuminen menee jo törkeyden puolelle. Eihän se (ulkonäkö) yleensä liity riitaan mitenkään.
Eli jos haukkumisen syy on todellakin ulkonäkö eikä haukkuja tökerö tapa käyttää sitä vain siksi että se sattuu sinuun eniten ( rajaton tyhmyys tehdä niin) niin sitten olisi minun mielestä vakava paikka. Tuollaisen on loputtava.

Minä siedin haukkumista niin kauan kunnes masennuin.
Voimia eroamiseen sain ystäviltäni ja nyt on ihana
mies ollut jo viisi vuotta, eikä ole kertaakaan haukkunut
tai muutenkaan loukannut, mitä en voi edes todeksi uskoa.
Haukkumista siedin 10 vuotta, mikä oli aivan liikaa.

Koskaan en ole avopuolisoani nimitellyt, enkä nimittele.

Hän on nimitellyt minua tasan kerran ja silloin meinasin näyttää hänelle ovea.

Joskus Serranon Perhe sarjassa uusi vaimo sanoi miehelleen että vaikka me riitelemme, se ei tarkoita että rakkaus olisi loppunut.

Tuo on ollut minun ohjenuorani ja vaikka me riitelemme, niin se ei tarkoita sitä että halveksisin puolisoani haukkumalla häntä jotenkin. Kyllähän sitä riidellä saa, mutta mottoni on ollut aina että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Minähän rakastan avovaimoani ja kunnioitan hänen mielipiteitä ja ajatuksia ja vaikka meillä menee sukset ristiin ja riitelemme, en riitele häntä vastaan vaan riitelemme asioista.

Jos miehesi haukkuu sinua läskiksi, niin se ei ole asioista riitelemistä vaan hän loukkaa sinua itseäsi! Sellaista ei tule sietää hetkeäkään varsinkaan rakastetultaan. Jos hän haukkuu sinua läskiksi niin sehän on sama kuin hän sanoisi suoraan ettei arvosta eikä rakasta sinua sellaisena kuin olet. Sellaiselle ei voi ihmissuhteet perustua!

Hanki itsellesi sellainen mies joka sinua rakastaa ja pistä tuollainen vahinko kiertämään.

Mikään raivo parisuhteessa ei ole puolustus toisen haukkumiselle. Ei mikään!

Olen surullinen puolestasi ja minä taas olen mies. Jotenkin käsittämätöntä mutta itse olen useassa parisuhteessani kokenut samaa miehenä. Itsetunto on lytätty täysin enkä enään kunnolla voi luottaa naisiin. Yritän olla mukava, ystävällinen, ymmärtävä, hellä jne mutta palkaksi en ole koskaan saanut kunnon käytöstä. Olen kokenut muutamassa suhteessa väkivaltaa jossa minua on lyöty. (itse en kehtaa edes lyödä takaisin) vaan poistun aina tilanteesta. On haukuttu kaiken maailman adjektiiveillä ja petetty tarkoituksella jopa niin että kumppani on tietänyt jäävänsä rysänpäältä kiinni. Aina suhteet päättyy eroon kovassa riitelyssä. Kestän melko paljon haukkumisia mutta tuntuu kuin ihmiset oikein haluaisivat kaivaa sen raivon ja se piste kun ylittyy huudan kyllä takaisin. Kai naiset sitten säikähtää kun mulla menee kuppi nurin että "hei se uskaltaa sanoa jotain" ja silloin joka ikinen kerta ero on allut ainoa ratkaisu. Enpä ole itse halunnut erota koskaan mutta naiset ovat kyllä heti lähtemässä eikä takaisin olla pyydelty. Tulee vaan mieleen että ei mua ole kukaan tainnut koskaan edes oikeasti rakastaa. Miten mä en sitten löydä koskaan ketään asiallista ja näillä sivuilla lukee aina kuinka vaan naiset kokee pahaa mieheltään. Olen aloittaja kanssasi samassa asemassa mutta sillä erotuksella että olen se vahvempi fyysiseltä olemukseltani. Toisaalta miehellä on aina enemmän hävittävää sillä kumppani ehdokkaita ei todellakaan tule ovista ja ikkunoista verraten naisiin kun saa vaan valita parhaat päältä.

Juu, älä viitti kiusata sitä äijääsi. Kato ei se turhasta varmaankaan. Suullesi VARTIJA!

Kyllä miehet on paskoja! Ex-puolisoni haukkui minua "laitapuolen kulkijaksi", kun olin kovassa selkävaivassa, vaikka olin maksanut kaikki kiinteistömme. Tänä päivänä käytän miehiä silloin tällöin "hyväkseni", muuhun heistä ei olekaan.

Suunnilleen nollatoleranssi. Suosittelen miettimään haluatko jatkaa suhdetta henkisesti 2-vuotiaan kanssa..

Jokainen asettaa itse rajat sille millaista käyttäytymistä sietää muilta. Jos jotakin on sallinut aiemmin ehkäpä vuosia, on muutosta tietty vaikeaa saada sitten enää aikaiseksi.

Neuvoisin sinua keskustelemaan asiasta miehesi kanssa rauhallisena ajankohtana. Ole määrätietoinen, aseta rajat ja pidä ne.

Itse erosin hyvin pitkästä suhteesta muutama vuosi sitten. Minua ei hauku enää ikinä kukaan! On ihanaa tulla kotiin, kun ei tarvitse arvailla millä fiiliksillä toinen on. Päivä päivältä vapaudun enemmin. Pitkät varjot tuollainen jättää. Toipumisaika on pitkä. Katkeruus uhkaa. Pitäisi osata antaa anteeksi toiselle ja itselle ja jättää kaikki ne asiat taakseen. Se on tämän vuoden projektini....

Hyvää jatkoa Sinulle! Arvosta itseäsi, tee tuolle stoppi! Toista ei voi muuttaa, muutos lähtee itsestä!

Yhdessä ollaan oltu 12 vuotta joista 8 naimisissa, ja voin rehellisesti sanoa, että yhtään AINOAA kertaa ei mieheni ole haukkunut minua tuollaisilla sanoilla kuin sinun miehesi käyttää. Enkä minä myöskään häntä. Ei edes pahimpien riitojen aikana. Muutenkaan emme koskaan mene henkilökohtaisuuksiin tai sotke asiaan sellaista joka ei sillä hetkellä ole riidan kohteena.

Itse olen vakaasti sitä mieltä että se joka sanoo "ei haukku haavaa tee" on totaalinen idiootti eikä tajua mistään mitään. Haukku nimenomaan tekee haavan, joskus niin syvän että se ei parane! Ilkeissä, julmissa sanoissa on se ikävä puoli että niitä ei saa millään takaisin eikä toisen mielestä pois, vaan ne jäävät sinne ikuisesti ja tulevat ikävissä tilanteissa mieleen.

Jos mieheni haukkuisi minua rumaksi läskiperseeksi ja sitten jälkikäteen pyytäisi anteeksi ja sanoisi että ei tarkoittanut sitä oikeasti, oli vaan niin vihainen - niin järjen tasolla uskoisin varmaan, ja yrittäisin unohtaa. Mutta tunnetasolla se unohtaminen ei olisikaan niin helppoa. Seuraavan kerran kun olisimme rakastelemassa, tulisi varmasti mieleen että taaskohan se miettii että olen läski ja ruma. En varmaan enää koskaan tuntisi oloani täysin rakastetuksi ja halutuksi.

Muutenkin minusta on karmeaa miten rumasti monet ihmiset kohtelevat puolisoaan, jonka pitäisi olla se kaikkein rakkain ja tärkein ihminen maailmassa! Monet ihmiset ihan pokkana heittelevät miehelleen tai vaimolleen loukkauksia, joita eivät ikimaailmassa viitsisi sanoa hyvälle ystävälle. Mieheni on paras ystäväni; tappaisin epäilemättä jokaisen joka yrittäisi satuttaa häntä - joten miten ihmeessä minä voisin olla se joka häntä satuttaa - vaikka sitten henkisesti?

Tuollainen avioliitto kuin aloittajalla on, ei minusta kuulosta olemisen arvoiselta, mutta kukin tietysti taaplaa tyylillään.

kyl mäkin oon haukkunu muijaa ,mut en koskaan rumaksi, koska sille asialle ei voi mitään se varmasti loukkaisi häntä tosi paljon. tietysti tuleehan sieltä takaisinkin, joka on ihan oikeinkin. koittakaa kestää,sellaista se joskus on, ei se vaihtamalla välttämättä parane tietysti yksin ollessa kukaan ei hauku.

Jos mieheni olisi ilkeä ja loukkaava minulle niin en pystyisi rakastelemaan hänen kanssaan ja olisi lopetettava suhde.

Itse olen vasta seurustellu vuoden verran ja vielä painosanalla VIELÄ ole tullut pahempia riitoja.. Mutta meilläkin on ollut erimielisyyksiä asioista, mutta koskaan ei olla haukuttu toisiamme millään nimillä. Koska vaikka suutuksissaa tulee sanottua vaikka mitä ja myöhemmin katuu... jotkut sanat ja teot voi olla anteeksiantamattomia. kuten itse kerroit miten mies haukkuu sinua. Se vie naiselta itsetunnon matalalle ja loppujen lopuksi voi nainenkin ajatella, että on läski, ruma yms.
Eroa miehestäsi tai sano hänelle, että lopettaa tuollaisten puhumiset ja haukkumiset ....

Hei surullinen!
Oikeastaan vastasit jo itse tuohon kysymykseesi. Mitta on täysi, vai eikö ihan vielä.
Ei ole mitään syytä roikkua noin epätyydyttävässä suhteessa.
Meille kaikille kuuluu määrätty määrä omanarvon tuntoa, joten sano puolisollesi, että se raja on just nyt ja tässä. Ellei muutosta tule, pysy päätöksessäsi ja eroa.
Kyllä tuollaisen nimittelyn takana on jo kauan unohdettu "rakkaus", jos sitä joskus on olemassa.
Tsemppiä, toisillakin äideillä on komeita poikia ja vieläpä hyvin käyttäytyviäkin.

Tee miehelle kunnolla selväksi se, että et halua tulla haukutuksi rumaksi ja läskiksi. Kerro, miltä se tuntuu. Jos mies ei ymmärrä tai halua kuunnella, olet eron partaalla.
Mies saattaa myös yhtäkkiä käsittää kun kerrot, että jos ei tyyli muutu niin ero on edessä. Sano että anteeksipyynto olisi paikallaan ja siivompi käytös absoluuttisena vaatimuksena jatkolle. Älä pelkää eroamista. Löydä mieluummin uusi, kuin että kestät tuota vuosikaudet. Olen itse tehnyt sen virheen ja tuhlannut kallista elämääni paskapäihin. Rohkeutta avautumiselle ja päätöksenteolle.

Todennäköisintä on että oikeasti olet sellanen ruma tolppajalkanen ihrakasa. Kato vaikka peilistä nii näet. Säälittää ukkosi puolesta kun moista otusta joutuu kattelemaan päivät pitkät. Ts. olet oksettava läjä paskaa. Menisit jo pois.

samaten olen saanut haukkuja ukolta vaikka en kulje missään reisuissa enkä juopottele,itse laukkoo minkä kerkiää,hänen ja muitten mielestä en ole osannut kasvattaa lapsia kun eivät juo eivätkä polta.periaate on minulla ollut,että täysikäisenä vasta jos huvittaa.

Mitään haukkua ei pitäisi tarvita sietää. Monessa parisuhteessa on iso työ opetella kärsivälliseksi. Hiukkasen tuntuu, että olette väärät toisillenne, jos riitoja riittää.

Olen itsekin raivonnut, mutta yrittämällä oppinut rauhallisemmaksi. Se on ollut hyvää oppia. Suhteen pitäisi kuitenkin perustua sille, että ihmiset sopivat toisilleen. Yhden merkin siitä kuvittelisi olevan, että ymmärretään toisiaan. Riidat ovat merkki, ettei ymmärretä toisen tekoja ja, ettei halutakaan. Vaaditaan siis, että toinen olisi toisenlainen.

Jos päädyt katkaisemaan suhteen, älä huoli menneestä, kaikki suhteet opettavat ja yleensä juuri tärkeitä asioita.

parisuhteen A ja O

hakkaa solvaa
lyö ja juo


se auvoisuuden perheeseen tuo

Minä en sietäisi haukkumista yhtään. Enkä toisaalta myös haukkuisi miestänikään. Me ajattelemme, että kyllä kahden aikuisen ihmisen pitää pystyä selvittämään asiansa ilman haukkumista. Riidellä saa, mutta ei haukkua.

Tilanteesi on todella harmillinen. Toisaalta kerrot, että haukut itsekin miestäsi, joten et sinällään ole mikään uhri tilanteessa, vaan kyseessä on teidän yhteinen tapanne alistaa toisianne. Jos vaikka yrittäisitte sopia, ettei kumpikaan hauku toisiaan, vaan yritätte riidellä rakentavasti? Ei tuollainen haukkuminen johda yhtään mihinkään. Puhukaa enemmän, olkaa lempeitä toisianne kohtaan.

Anteeksi saarnaava sävyni, mutta halusin sanoa asian suoraan. :(

tälläsille jaskanjauhajille vois ehdottaa: Jos ei oo muuta sanottavaa, ota sukset tosta ovenpielestä ja suksi v...tuun.

En sietäisi tippaakaan haukkumista mieheltäni. Olen seurannut äitini elämää, jossa hän kärsii isäni juntista käytöksestä. Milloin haukutaan miksikin. En todellakaan haluaisi olla haukuttava osapuoli.

Laita kattilat jakoon.

Sellainen miea ei kuulu parisuhteeseen vaan yksineläjäksi,lähde menemään ja yritä saada itsesi kokoon.

Miehellä siinä paikassa on huono itsetunto, kun naistaan haukkuu. Oma mieheni ei ole koskaan riidan aikana sanonut mitään inhottavaa, enkä sano minäkään mitään mikä laukkaisi, eli pysyn asialinjalla.

Niitä sammakoita tulee muissa tilanteissa. Muutama on tullut ja voin vakuuttaa, etteivät ne pyyhkiydy mielestä koskaan pois, vaikka itse tiedostaa ettei se edes pidä paikkaansa. Jälkikäteen kun olen asiasta maininnut, on tullut puolustusryöppy ja ettei ole ikinä niin sanonut tai tarkoittanut.

Minulla itselläni on hyvä itsetunto, enkä usko kaikkea mitä minulle sanotaan. Se että mies arvostelee, osoittaa ettei rakkaus ole sitä mitä sen pitäisi olla. Vaikka asiat ovatkin ehkä mitättömän pieniä, mutta arvostelua yhtä kaikki.

Toki mieli on itsellänikin tehnyt laukaista kaikki asiat ulos, vaan en sitä kuitenkaan ole tehnyt, koska tiedän kuinka syvästi ne loukkaavat.

Minulla on väärä kynsilakka, liian pitkä hame, liian matalat kengät (po.12cm korko) hiuksissa väärä väri, hiukset liian pitkät, pitäisi olla ihan kynitty. Lapsellista, eikö vain?

Miehelläni ei sen "kummempia" vikoja ole kuin, kaljan kittaaminen päivittäin, ajattelukyky mennyt, valittaa kuin akka, impotentti joka ei enää osaa edes suudella(joten petihommat ovat saaneet jäädä) stressinsieto 0, armoton sähläri, jolla on aina kaikki hukassa, saamaton luuseri jne jne. Eli vikoja löytyy vaikka kenelle jakaa, vaan suuni olen pitänyt kiinni, ei maksa vaivaa. Miksikö olen vielä aviossa? Lapset kohta aikuisia ja sitten koitta meikäläisen vapaus.

Voimia.

Solvaamisen salliva asenne miehelläsi voi olla osa suurempaa ongelmaa, mutta jos ongelmaan tarttuu nyt voi ennaltaehkäistä tilanteen kehittymisen pahemmaksi:
http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe#.Tw2t_HLXYvh.facebook

Vaikka tekstisi on lyhy, on selvää ettei liittonne tulee hajoamaan.

Haukkuminen kertoo ettei muita argumenttejä enää löydy. JOssain vaiheessa se voi mennä fyysiseksi. Viimeistään silloin on syytä kerätä tavarata ja lähteä.
Erimielisyyksien kohdalla on osttava keskustella rauhallisesti, vaikka kuinka tekisi mieli huutaa.

Voit sanoa että jos ei kelpaa niin ei.
En ymmärrä että jotkut naiset alistuvat suhteeseen joka ei toimi.
Sitä helposti menettää itsetuntonsa kokonaan ja se on paha.
Asiasta voi puhua ja jos tilanne ei parane niin kantapäät vastakkain.
Ensin se kirpasee, mutta elämisen laatu paranee eikä kummankaan tarvitse olla suhteessa jossa ei viihdy.

Useammassa liitossa lihavuus tuo ongelmia parisuhteeseen ja eroja. Mies on kenties kertonut hienotunteisesti naiselleen,että tämä voisi ja kannattaisikin alkaa laihduttamaan,mutta useista huomautuksista huolimatta ylensyöminen jatkuu ja silloin suoraan/selkokielellä sanominen läskiksi tai talipalloksi koetaan solvaukseksi. Lihavan ihmisen pitäisi itsekin ymmärtää,että jo terveydellisistä syistä kannattaa laihduttaa itsensä normipainoiseksi. Normi painoisena välttää paremminen 2 tason diabeteksen,sydän ja verisuonitaudit,nivelsairaudet ym.lihavuudesta johtuvat sairaudet ja ennenkaikkea parisuhde paranee. Kukapa itseään kunnioittava mies viitsii persjalkaisen talipallon kanssa liikkua,ainakaan julkisilla paikoilla.

Aloittajalle;

Niinkuin joku jo sanoikin, riidassa on säännöt jotka aikuinen ja tervejärkinen ihminen ymmärtää ihan sanomatta.

Joku täällä on sanonut että tee rajasi selviksi, minun mielestäni se on ajanhukkaa. Jos mies ei itse tajua niin mitä seuraavaksi joudut hänelle opettamaan?
Minun neuvoni on , että otat eron. Jos mies iitä viisastuu niin hyvä, ehkäpä joku toinen sitten malttaa opettaa hänelle seuraavan asian.

Itse olin kanssa suhteessa jossa riitojen aikana mies solvasi ja huusi. Tuli kanssa kuultua kaikenlaista ja paljon pahempia kuin mies sinulle nyt huutaa. (tosin noilla se meilläkin alkoi). Sitä, ystävä hyvä, kutsutaan henkiseksi väkivallaksi.

Sain jostain ohjeen olla välittäättä ja kovettaa kuoreni niin, että näyttäisi sille, ettei mikään solvaus pääse läpi. Se sitten olikin virhe. Kun hän ei enää sanallisesti pystynyt loukkaamaan nin nyrkein pystyi.

En nyt yritä luoda mitään uhkakuvia siitä, että henkinen muuttuisi aina fyysiseksi, mutta ei siitä kovin pitkä matkakaan ole. Ja kun sen ensimmäisen lyönnin ottaa, niin seuraava on helpompi jne.

Nykyään itselläkin on mies joka kunnioittaa rajojani ja arvostaa minua.

Lähde siis suhteesta ja lähde juosten. Lainaten yhden vastaajan tekstiä;"joillakin äideillä on poikia jotka osaavat käyttäytyä"

Samassa tilanteessa olleena voin kertoa ,että meni monta vuotta,. kun kuuntelin mitä vikoja milloinkin minussa on.Päätin lopettaa avioliiton siihen enkä kadu.Myöhemmin kuulin ,että miehelläni oli ollut ulkopuolinen suhde. Nyt elämä ihanaa uusi kumppanini kannustaa ja rohkaisee.Riitojakin on ,mutta ne selvitämme puhumalla emme koskaan hauku toistamme. Jos toisesta ihmisestä välittää ei etsi vikoja kaikissa ihmisissä on omat vikansa ,mutta yhteis elo vaatii että hyväksymme kumppanimme sellaisena kun hän on.Ex miehelläni on ollut avioliittomme jälkeen useampi suhde kaikki kumminkin päättyneet melko pian.Alkoholi tullut mukaan kuvioihin ja nyt jo mielenterveyskin reistaa.Soitteli ja pyysi takaisin nyt huomannut kuinka onnellinen ollut minun kanssani.Erostamme 2v sanoin, että olen antanut anteeksi,mutta yhteistä tulevaisuutta meille ei enää tule.Kerroin olevani onnellinen nykyisen kumppanini kanssa. JOTEN EROA ei se siitä muutu ikinä.Lapsenikin ovat sanoneet ,että käyvät isällä,mutta minun kanssani haluavat asua.Isä on isä mut kumppanini on iskä ja pitävät myös hänestä.

Monet naiset ottavat kiltisti vastaan ikäviä huomautuksia mieheltään. Pelkäävät. Alistuvat. Onhan tietenkin miehiä jotka eivät hallitse agressioitaan suuttusessaan(myös naisia) ja he voivat olla vaarallisia.
Mutta minä en ota tyynenä vastaan haukkumisia. Teen selväksi miehelle käytöksen rajat. Joskus menee perille paremmin. Keskustelut olisi hyvä käydä silloin, kun molemmat ovat rauhallisia. Sanoa silloin, että minua loukkaa vähättelysi ym.
Monien loukkauksen takana on oma riittämättömyys. Se riistäytyy uhitteluksi.
On surullista ,jos joutuu pelkää puolisoaan. Meillä kaikilla on takana kotikasvatus.
Paljolti opimme tavat ja rajat siellä. On kypsymättömyyttä nimitellä ja haukkua läheisiään. Monet meistä aikuisista emme ole aikuisen tasolla. Lapsellisuus
ei tunne ikärajoja?

Haukkuminen on varmaankin helpoin kestää tavoista joilla miehesi voi sinua loukata.

Kuusitoista vuotta siedin haukkumista.
Kuusitoista vuotta siedin halveksuntaa eri muodoissaan siitä, että ensimmäinen puolisoni oli täysin kelvoton.
Kuusitoista vuotta suojelin lapsiani puolisoni aggressioilta.
Kuusitoista vuotta siedin sylkemistä, hiuksista repimistä ja tavaroitteni rikkomista.
Kuusitoista vuotta siedin sairaalloista mustasukkaisuutta, tarkkailua, työpaikalle soittelua ja jopa sitä, että hän tuli työpaikalle raivoamaan, kun en enää vastannut hänen puheluihinsa.
Kuusitoista vuotta kärsin hänen perheensä ja sukunsa juhlissa tietäen, että kaikki "tiesivät" millainen paska petturi minä olin.

Kuusitoista vuotta, kunnes nuorempi lapseni oli siinä iässä, että uskalsin lähteä. He kun olisivat jääneet äidilleen, koska tämä ei ryypännyt ja kävi töissä.

Kuinka paljon te muut miehet olette sietäneet samanlaista? Millaista on elää sellaisessa liitossa, koska on pakko, jos haluaa olla lastensa kanssa ja suojella heitä ilman, että on käytännössä mitään keinoa korjata tilannetta?

aviomieheni on haukkunut minua mm. niin että alapääni on kuin 60-vuotiaalla. hän haukkuu myös lapsiamme milloin miksikin. olen miettinyt avioeroa mutta hän uhkailee enkä uskalla. ;(

Mua haukutaan viikottain.en meinaa kestää.miten tietää koska pitää erota.ei voi toisen tunteita säädellä.ahdistus ja masennus on tosi kova

Jätä se äijä. Ei tästä kahta sanaa. Tuollaista ei tarvitse, eikä pidä sietää. Todella törkeää käytöstä. Parempi yksin kuin mulkvistin muijana!

Mun kusipää-exä karjasi mulle kerran yhen riidan aikana "Saatanan ämmä turpa kii!" Sillon en pahemmin siihen reagoinu, koska tappelu oli lähes jokapäiväistä ja taisin olla aika turta siihen kaikkeen paskaan.

Näin jälkeenpäin viisastuneena oon vaan miettiny, että miten voi sanoo toiselle tollasta, jos oikeesti rakastaa ja kunnioittaa kumppaniaan?! Yhtä pahoja on nää haukkumiset rumaks, läskiks yms. Kenenkään ei tarvii moista sietää, ei edes riitatilanteessa. Fiksu ihminen osaa riidellä asiallisesti ja pysyy asiassa, kusipäiden taas tarvii ottaa nää haukkumiset käyttöön.

Mutta tämäkin paskiainen kaivo vaan omaa kuoppaansa, heitin äijän mäelle ku sain tarpeekseni siitä raivohullusta.

Jos mies kutsuisi mua läskiksi tai rumaksi, se suhde loppuisi siihen.

olen mies ja olen joutunut kuuntelemaan kaikki haukkuma sanat.kuuntelen ja mietin samaan aikaan että miten nainen ilkee moista jos en ole osallistunut edes haukkumiseen.naiset kuulemma osaa käyttäytyä.ihmettelen moisia väitteitä,että miehet on vaan narsisisteja???????

josakin

Ei puolisoa haukuta, eikä ärsytetä niin että toisella menee hermot. Etsikää uudet kumppanit.

En koskaan riidellesseni puolison kanssa lyö ns. vyön alle eikä kukaan kumppaneistani ole myöskään tehnyt niin..
25-vuoden avioliitosta lähdin lopullisesti ns.kiristyksen takia.
Jos puolisoni haukkuisi minua no
in, niin lähtisin sillä siunaamalla. Mutta en tosiaankaan itse lähtisi soimaamaan puolisoani noin.

Miehesi pitää sinua juuri sellaisena, kuin sanoo suutuspäissään. Hän ei arvosta sinua yhtään. Miksi ihmeessä olette yhdessä?

Puolisollasi ei ole omaa kontrollia haukkumiselleen. Vain sinä voit asettaa rajan. Ellei puolisosi muuta käytöstään, niin saat siettää haukkumista jatkuvasti ja jokainen päivä on yksi elämäsi hukkaanheitetty päivä. Tee asia selväksi nyt heti ja jos lähdet, niin älä palaa takaisin, vaikka mitä luvattaisiin. Miehen arvostus ei palaa, vaikka hän ei enää haukkuisikaan.

en hyväksy keltään ilkeää käytöstä ja lapsellilista haukkumista. kuinka aikuinen sitä on jos alkaa toisen ulkomäköä haukkuun ? ei ne tyhjästä ne sanat tule, kaikessa on myös pikkuisen totta. kun kunnioitus on poissa kahden ihmisen välillä niin miten jatkaa ?
ei se että on vihainen oikeuta käyttäyttyyn kuin joku teini penska. on aika ihme miten me aikuiset itse unohdamme käytöstavat :)

minun vikani on riidellessä että huudan ja se ei ole oikein. en kiroile enkä hauku sillä ei tarvi kerta ei kumppani kestä edes että sanon vain mitä tapahtu ja kritisoin sitä että miksi ?

Ei kenenkään tarvitse sietää loukkaavaa käytöstä puolisolta eikä myöskään saa itse loukata toista. Ei kuitenkaan kannata laittaa eroa vaihtoehdoksi vaan kannattaa miettiä miten asioita voitaisiin korjata yhdessä. Kerro ilman huutoa ja riitaa puolisollesi, että kaikenlainen nimittely on sinusta loukkaavaa etkä hyväksy sellaista käytöstä. Mieti mitkä asiat yleensä käynnistävät tälläisen nimittelyn ja muuta tietoisesti omaa käyttäytymistäsi niin, ettei tilanne ajautuisi aina samaan vanhaan tapaan riidellä. Yrittäkää yhdessä puhua ja miettiä miten voisitte puhua asioista ilman turhaa riitelyä koska sellainen ei johda muuhun kuin mielipahaan. Kannattaa hakea apua vaikka perheneuvonnasta jos ei itse osaa hakea uusia toiminta tapoja voi mennä yksinkin ellei puoliso halua mukaan. Ero ei ratkaise mitään ellei opi ratkaisemaan ristiriitoja ongelmat siirtyvät vain mukana uusiin suhteisiin. Siis reippaasti vain kissa pöydälle ilman syyttelyä avoimesti kertomaan miltä tuntuu kuunnelma asiatonta nimittelyä ja miettimään mitä pitäisi tehdä. Siis miksi suostut matoksi ellet halua, että päältäsi kävellään.

Kerron oman totuuteni lyhyesti tähän mielenkiintoiseen keskusteluketjuun.Olen ollut avoliitossa nelisen vuotta,sitä ennen seurustelua kesti kaksi vuotta.Puolisoni on verbaalisesti lahjakas,älykäs ihminen.Minun tekemisteni ja sanomisteni arvostelu alkoi pikku hiljaa,pieni vinkki typerästä lausahduksesta,naurahdus hölmöstä tavasta tehdä jotain.Tänäpäivänä raivoaminen voi alkaa siitä,että teen jotain ajattelematonta;unohdan tyhjän vessapaperihylsyn kylppärin tasolle,eteiseen on karissut hiekkaa kengänpohjista,en ole kirjoittanut kauppalappuun jotain loppumassa olevaa/loppunutta ruokatavaraa.Äänensävyni on väärä,tai olen esim.väsynyt,enkä jaksa seurustella iloisesti rupatellen.Kun loukkaannun arvostelusta/nimittelystä,se johtuu siitä,etten osaa ottaa palautetta vastaan.Pointtini on se,että joskus tälläinen toisen halveksunta tmv.alkaa hyvin pienestä ja kasvaa kuin varkain aikamoiseksi simputukseksi.Aluksi ihmettelet,että mitäs nyt,teinko tosiaan tyhmästi,yritänpä korjata tapani.Aika kuluu ja hups vaan;huomaat jonain aamuna,että olet tilanteessa,jossa sinä olet aina väärässä ja syyllinen.Siihen tottuu,jos on tälläinen nössö kuin minä.Rakastaa liikaa,pelkää tulevansa jätetyksi,ja huomaa että on vain menettänyt sen itsetunnon,jonka joskus omasi.Varoitan vaan kokemuksesta kaikkia teitä,joita puoliso kohtelee kaltoin tavalla tai toisella.Enpä olisi itsestänikään uskonut 7 vuotta sitten,missä tänään mennään.Olen varoittava esimerkki niille,joista potkua vielä löytyy,joten ottakaa se itsekunnioituksenne käyttöönne nyt,kun teillä se vielä on tallella.Ja te puolisoni kaltaiset viisastelijat,jotka haluatte kommentoida kirjoitustani alatyyliinne halveksuvin sanankääntein:Olen kuullut sen kaiken,tiedän sen kaiken. Lapioin tätä paskaa ihan itse.

2 vuotta olin miehen kannsa, joka toivoi laihempaa naista.
Että HÄN olisi onnellisempi, että suhde olisi parempi jne.

2 vuotta nyt ollut erossa, ja 1 vuosi uuden, ihanan mihen kanssa, lähtö kannatti! ;)

Mä olen saanut kuulla olevani vitun ääliö!! Pahalta tuntuu.

haukkumisen joko sietää tai keksii vasta haukkumia . meillä on tuhkamuna ja

rusinapalli . Kummasti äijä hiljenee.

ruskaperse on myös hyvä nimittely vähän tuoksahtavasta ukosta.

Itse osaan olla vihaisena todella julma ja sanoa asioita, joita en tarkoita... mutta jollain tasolla uskon, että vihaisena ihmiset möläyttävät asiat, joita ovat hiljaa itsekseen miettineet. Esim. itse en koskaan kajoa toisen ulkonäköön vihaisenakaan, se on mielestäni niin alhaista enkä kestäisi sitä häpeää sovun jälkeen. Jos minulle rakkain ihminen sanoisi minua läskiksi tai rumaksi en ehkä koskaan enää voisi uskoa, että hän ajattelee minusta oikeasti juuri päinvastoin. En välttämättä jäisi katselemaan haukkuvaa miestä. Riidellä voi myös kypsästi.

On kamalaa että toinen osapuoli voi tuollaisella käytöksellä viedä toisen ihmisen itsetunnon!Jokainen vihaisena suuttuessaan sanoo asioita ja rumastikkin..Mutta ei ole oikein haukkua ulkonäköä,huor*tella jne.Toivottavasti asia on järjestynyt ja olet lähtenyt suhteesta tai hän on lopettanut haukkumisesi ja olet nykyään onnellinen.Onneksi itsetunnon saa aina ajan kanssa takaisin.Älä koskaan enää alennu tuollaisen käytöksen kestämiseen,ansaitset parempaa ja kauniita kehua ja sanoja ja rakkautta rakkaltasi,niin kuin me kaikki.

Olen kestänyt kaikenlaista mieheltä, alkoholin suurkulutusta, valehtelua, pettämisestäkin viitteitä. Nyt viimeisimpänä astui kuvioon minun arvosteluni. Alkoi arvostelle painoani ja nimitteli minua virtahevoksi tms. Sitten myös otti vyötäröltä kiinni missä on hieman ylimääräistä ja kysyi "mikä toi on". Vastasin että läskiähän siinä on! Läpsäsi myös pyllylle ja kysyi mikä toi on... eli ilmeisesti takapuolenikaan ei siis läpäissyt enää kriteerejä. On myös julkisesti loukannut minua nimitellen ylipainostani. Enkä siis ole mitenkään sairaalloisen lihava vaan painoindeksini on lievästi ylipainoinen jollainen olen ollut koko aikuisikäni.

Se oli viimeinen niitti minulle. En tosiaankaan ole saanut suhteesta paljon mitään ja tuo arvostelu kertoi sen että nyt on miehen puolelta arvostus sen verran pahasti pakkasen puolella ettei ole mitään järkeä jatkaa. Itse en koskaan alentuisi arvostelemaan toista, varsinkaan ihmistä joka on minulle rakkain. Tiedän kuinka paljon sellainen voi loukata. Se on kaikkein alhaisin teko mitä voi tehdä.

Ehkä miehellä on jo toinen kierrossa, sekin voisi selittää työtä arvostelun tarvetta. Mutta antaa sitten mennä vaan sinne vihreämmille niityille. Minä etsin parempaa seuraa tästä lähtien.

Otin avioeron vuosia sitten.

Miksi kukaan on sellasen kans joka haukkuu.