Intialainen poikaystävä

Rakastunut intialaiseen

Rakastan Intiaa, sen kulttuuria, kieliä ja värejä. Nyt kävi niin että viimeiselläni Intianreissulla rakastuin Intialaiseen mieheen ja hän minuun. Ei ollut mikään lomaromanssi, tunnettiin jo vuoden takaa ja juteltiin usein skypessä sekä puhelimessa ennen kui matkustin paikanpäälle.
Mies haluaisi muuttaa suomeen, mutta viisumi/oleskelulupa on ongelma. Ainoana vaihtoehtona näyttää olevan naimisiinmeno. Ja hän ei halua tulla eurooppaan rahan tai sosiaaliturvien perässä, se on varmaa.
Kokemuksia vastaavista asioista? Mitä tulisi tehdä? Mielipiteitä? Neuvoja? Olenko idiootti jos ryntään suinpäin naimisiin?

45

1449

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mieti

      Mistä tiedät ettei sittenkin olisi kiikarissa pääsy eurooppaan? Miksi ei haluaisi tulla eurooppaan rahan tai sosiaaliturvan takia?
      Luulen, ettet ehkä tiedä kaikkea miehen motiiveista.
      Jos tulee eurooppaan (tarkemmin Suomeen) niin mistäs miehelle työtä ja rahaa mualta kun sossun luulkulta. Aika nöyryyttävä kokemus, jos ei aio tulla tänne sosiaaliturvan takia.

      • Rakastunut Intialaiseen

        Ei ole kiinnostunut euroopasta sen enempää, haluaa vaan jakaa elämänsä mun kanssa.
        Tunnen henkilön sen verran hyvin että voin mennä takuuseen ettei ole vain sossun rahojen perässä.
        Ja miten niin nöyryyttävä kokemus? Mies on yliopiston käynyt, kotoisin etelä-intiasta suuresta kaupungista, ei mistään maalta tai pikkukylästä. Eiköhän niitä parempiakin töitä löydy jossain vaiheessa, toki alkuun on tyydyttävä vähempään(tiskari, siivooja). On valmis opiskelemaan kielen ja hankkimaan tarvittaessa lisäkoulutusta. Tällä hetkellä työskentelee intiassa tarjoilijana.


      • kale12
        Rakastunut Intialaiseen kirjoitti:

        Ei ole kiinnostunut euroopasta sen enempää, haluaa vaan jakaa elämänsä mun kanssa.
        Tunnen henkilön sen verran hyvin että voin mennä takuuseen ettei ole vain sossun rahojen perässä.
        Ja miten niin nöyryyttävä kokemus? Mies on yliopiston käynyt, kotoisin etelä-intiasta suuresta kaupungista, ei mistään maalta tai pikkukylästä. Eiköhän niitä parempiakin töitä löydy jossain vaiheessa, toki alkuun on tyydyttävä vähempään(tiskari, siivooja). On valmis opiskelemaan kielen ja hankkimaan tarvittaessa lisäkoulutusta. Tällä hetkellä työskentelee intiassa tarjoilijana.

        Hindu taitaakin olla ainoa joka suomalaisnaisten kokoelmasta puuttuu. No, nyt on sekin puute korjattu.


      • mangolatte
        kale12 kirjoitti:

        Hindu taitaakin olla ainoa joka suomalaisnaisten kokoelmasta puuttuu. No, nyt on sekin puute korjattu.

        Entä käykö sinun kokoelmaasi intialainen muslimi? Minulla on ollut sellainen mies kiikarissa jo 10 vuotta ja hänellä on ollut minut saman verran, mutta hän ei varmaan koskaan tule saamaan viisumia Suomeen. Hän on Kashimirista kotoisin.


      • 16+19
        Rakastunut Intialaiseen kirjoitti:

        Ei ole kiinnostunut euroopasta sen enempää, haluaa vaan jakaa elämänsä mun kanssa.
        Tunnen henkilön sen verran hyvin että voin mennä takuuseen ettei ole vain sossun rahojen perässä.
        Ja miten niin nöyryyttävä kokemus? Mies on yliopiston käynyt, kotoisin etelä-intiasta suuresta kaupungista, ei mistään maalta tai pikkukylästä. Eiköhän niitä parempiakin töitä löydy jossain vaiheessa, toki alkuun on tyydyttävä vähempään(tiskari, siivooja). On valmis opiskelemaan kielen ja hankkimaan tarvittaessa lisäkoulutusta. Tällä hetkellä työskentelee intiassa tarjoilijana.

        Mies on käynyt yliopiston ja kuitenkin tekee tarjoilijan hommia?


      • Miksei saisi?
        mangolatte kirjoitti:

        Entä käykö sinun kokoelmaasi intialainen muslimi? Minulla on ollut sellainen mies kiikarissa jo 10 vuotta ja hänellä on ollut minut saman verran, mutta hän ei varmaan koskaan tule saamaan viisumia Suomeen. Hän on Kashimirista kotoisin.

        Me ollaan oltu naimisissa jo 10 vuotta, mies on Kashmirista ja sai viisumin Suomeen ilman mitään vaikeuksia.

        Ootteko kokeilleet?


      • mangolatte
        Miksei saisi? kirjoitti:

        Me ollaan oltu naimisissa jo 10 vuotta, mies on Kashmirista ja sai viisumin Suomeen ilman mitään vaikeuksia.

        Ootteko kokeilleet?

        Selvä, pitää ottaa uudelleen puheeksi. Hän itse vaan sanoi että on vaikeaa saada viisumi ulkomaille. Mitä miehesi tekee Suomessa? Tämä oma kahmirilainen on matkailualalla. Varmaan tuntee toisensa. Srinagar ei ole iso paikka.


      • Ihan tekee töitä
        mangolatte kirjoitti:

        Selvä, pitää ottaa uudelleen puheeksi. Hän itse vaan sanoi että on vaikeaa saada viisumi ulkomaille. Mitä miehesi tekee Suomessa? Tämä oma kahmirilainen on matkailualalla. Varmaan tuntee toisensa. Srinagar ei ole iso paikka.

        niinkuin muutkin ihmiset :) Kävi ekana vuonna suomenkielen kurssin, ja meni sitten töihin. On tasaisesti edennyt urallaan, ja on nykyään esimiesasemassa.

        Mun mies on ollut pois Kashmirista jo vuodesta 1995, eli lähtenyt niihin aikoihin ensiksi muualle opiskelemaan, ja jäännyt sitten sille tielle. Tietysti käydään siellä joka kesä perhettä ja sukulaisia tapaamassa.

        No, kyllähän Srinagar nykyään ON aika iso kaupunki. Suur-Srinagar on pinta-alaltaan valtava, ja väkeäkin on enemmän kuin Helsingissä (eikä täälläkään kaikki tunne toisiaan!). Intialaisittain se on tietysti aivan pikkukaupunki ;)


      • mangolatte
        Ihan tekee töitä kirjoitti:

        niinkuin muutkin ihmiset :) Kävi ekana vuonna suomenkielen kurssin, ja meni sitten töihin. On tasaisesti edennyt urallaan, ja on nykyään esimiesasemassa.

        Mun mies on ollut pois Kashmirista jo vuodesta 1995, eli lähtenyt niihin aikoihin ensiksi muualle opiskelemaan, ja jäännyt sitten sille tielle. Tietysti käydään siellä joka kesä perhettä ja sukulaisia tapaamassa.

        No, kyllähän Srinagar nykyään ON aika iso kaupunki. Suur-Srinagar on pinta-alaltaan valtava, ja väkeäkin on enemmän kuin Helsingissä (eikä täälläkään kaikki tunne toisiaan!). Intialaisittain se on tietysti aivan pikkukaupunki ;)

        En tiedä miten tämä oma miesystäväni voisi saada töitä, koska hän on matkailualalla ja vie turisteja mm. Delhistä Srinagariin. Itse kävin siellä 1996 ja silloin tutustuimme toisiimme ja siitä asti olemme tunteneet toisemme. On hän sinnekkin pyytänyt asumaan, mutta aika hankalaa asua siellä sodan jaloissa.

        Saatan matkustaa sinne häntä tapaamaan jo ensi talvena:-)


      • Nykyisen
        mangolatte kirjoitti:

        En tiedä miten tämä oma miesystäväni voisi saada töitä, koska hän on matkailualalla ja vie turisteja mm. Delhistä Srinagariin. Itse kävin siellä 1996 ja silloin tutustuimme toisiimme ja siitä asti olemme tunteneet toisemme. On hän sinnekkin pyytänyt asumaan, mutta aika hankalaa asua siellä sodan jaloissa.

        Saatan matkustaa sinne häntä tapaamaan jo ensi talvena:-)

        työtilanteen huomioiden, ei varmastikaan aivan helposti löydy töitä. Tietysti koulutustaustalla, aikaisemmalla työkemuksella ja kielitaidolla on merkitystä, samoin omalla aktiivisuudella.

        Jos hän edes harkitsee Suomeen asettumista, kannattaisi kieliopinnot aloittaa viipymättä. Alkeita pystyy vallan hyvin opiskelemaan omatoimisestikin, jos motivaatiota löytyy.

        Ei se 'sota' loppujen lopuksi niin hirveän hankalaksi elämää Srinagarissa tee. Pahimpia ovat tietysti ne ajat jolloin siellä on päällä ulkonaliikkumiskielto tai yleislakko. Silloin saa kyllä luovia jokapäiväisen elämän organisoimisessa (kaupassakäynnit yms). Täytyy vähän katsoa, millä alueilla liikkuu, ja perjantaisin ei välttämättä tarvitse tuppautua vanhaan kaupunkiin.

        Jos matkustat talviseen Kashmiriin, niin valistunut veikkauseni on ettet ikinä päätä muuttaa sinne asumaan. Taloja kun ei ole rakennettu ollenkaan siten kuin meillä Pohjolassa tehdään. Ikkunat ovat 1-kertaiset, niistä vetää aivan mielettömästi, eristeet puuttuvat suurinpiirtein kokonaan, taloissa ei ole lämmitystä - paitsi vanhoissa rakennuksissa saattaa olla erittäin mielenkiintoisella tavalla järjestetty lattialämmityssysteemi, jota en nyt tässä ala kuvailemaan sen tarkemmin. Juuri näistä syistä talvella Kashmirin pääkaupunki ja hallinto sen myötä siirtyy talvisajaksi Jammuun.

        Sen sijaan talvisista aktiviteeteista kiinnostuneelle Kashmir tarjoaa mahtavat laskettelurinteet esim. Gulmargissa, ja Dal-järven jäällä pääsee luistelemaan. Kouluilla on pitkät talvilomat, sillä luokahuoneissa on liian kylmä opiskella. Kakrut tykkäävät, mutta muille kashmirilaisille talvi on monin tavoin koettelemus. Yhteys ulkomaailmaan on lentojen varassa, sillä vuoristotiet ovat rekkaliikenteelle liian vaaralliset. Tämä vaikeuttaa esim. tuoreruoan kuljetuksia talvisaikaan Intian puolelta. Paikalisten elämä on siis aika hankalaa, mutta kyllähän siellä turistina viikon, pari jaksaa ihmetellä. Itse kyllä mielummin ajoittaisin matkani esim. syksyyn, jota Kashmirissa riittää n. marraskuun puoleen väiin. Tai lähtisin katsomaan keväistä Kashmiria, joka on parhaimmillaan huhtikuussa.


      • mangolatte
        Nykyisen kirjoitti:

        työtilanteen huomioiden, ei varmastikaan aivan helposti löydy töitä. Tietysti koulutustaustalla, aikaisemmalla työkemuksella ja kielitaidolla on merkitystä, samoin omalla aktiivisuudella.

        Jos hän edes harkitsee Suomeen asettumista, kannattaisi kieliopinnot aloittaa viipymättä. Alkeita pystyy vallan hyvin opiskelemaan omatoimisestikin, jos motivaatiota löytyy.

        Ei se 'sota' loppujen lopuksi niin hirveän hankalaksi elämää Srinagarissa tee. Pahimpia ovat tietysti ne ajat jolloin siellä on päällä ulkonaliikkumiskielto tai yleislakko. Silloin saa kyllä luovia jokapäiväisen elämän organisoimisessa (kaupassakäynnit yms). Täytyy vähän katsoa, millä alueilla liikkuu, ja perjantaisin ei välttämättä tarvitse tuppautua vanhaan kaupunkiin.

        Jos matkustat talviseen Kashmiriin, niin valistunut veikkauseni on ettet ikinä päätä muuttaa sinne asumaan. Taloja kun ei ole rakennettu ollenkaan siten kuin meillä Pohjolassa tehdään. Ikkunat ovat 1-kertaiset, niistä vetää aivan mielettömästi, eristeet puuttuvat suurinpiirtein kokonaan, taloissa ei ole lämmitystä - paitsi vanhoissa rakennuksissa saattaa olla erittäin mielenkiintoisella tavalla järjestetty lattialämmityssysteemi, jota en nyt tässä ala kuvailemaan sen tarkemmin. Juuri näistä syistä talvella Kashmirin pääkaupunki ja hallinto sen myötä siirtyy talvisajaksi Jammuun.

        Sen sijaan talvisista aktiviteeteista kiinnostuneelle Kashmir tarjoaa mahtavat laskettelurinteet esim. Gulmargissa, ja Dal-järven jäällä pääsee luistelemaan. Kouluilla on pitkät talvilomat, sillä luokahuoneissa on liian kylmä opiskella. Kakrut tykkäävät, mutta muille kashmirilaisille talvi on monin tavoin koettelemus. Yhteys ulkomaailmaan on lentojen varassa, sillä vuoristotiet ovat rekkaliikenteelle liian vaaralliset. Tämä vaikeuttaa esim. tuoreruoan kuljetuksia talvisaikaan Intian puolelta. Paikalisten elämä on siis aika hankalaa, mutta kyllähän siellä turistina viikon, pari jaksaa ihmetellä. Itse kyllä mielummin ajoittaisin matkani esim. syksyyn, jota Kashmirissa riittää n. marraskuun puoleen väiin. Tai lähtisin katsomaan keväistä Kashmiria, joka on parhaimmillaan huhtikuussa.

        Kyllä varmaan Suomesta saa hyvä englannnikielentaitoinen tyyppi. Olen omassa työssäni tavannut ulkomaalaisia, jotka eivät puhu suomea. Matkailualalta saattaa löytyä töitä ja onhan meillä oma India Centerikin. No, katellaan kuitenkin tilannetta.

        Tiedän aika paljon Kashmirista ja siitä elämästä siellä. Olen itse käynyt siellä syyskuussa. Talvet ovat rankkoja ja runsaslumisia ja kylmiä. Hän asuu osan vuodesta Srinagarissa Lake Srinagarin järven laivataloissa ja osan vuodesta Delhissä. Vie sesonkiaikaan turisteja Kashmiriin. Olen myös vieraillut Jammussa ja mennyt vuoriston kautta taksilla Kashmiriin. Siellä on vaarallista ja mm. rekkakuskit ajelee kännissä autoillaan, eikä ole ihme, kun niitä silloin tällöin suistuu rotkoon.

        Se oli silloin -96, kun siellä oli sotatilanne parhaimmillaan. Ulkonaliikkumiskielto 7 jälkeen illalla ja kaikki paikat suljettuna. Päiväsaikaankin oli määrätty missä voi liikkua ja missä ei. Kyllä meidätkin otettiin vastaan hyvin kriittisin elein ja en ole eläissäni pelännyt mniin paljon kuin siellä. Päivittäin tapettiin ihmisiä ja yöllä kuului aseiden paukuntaa. Saattahan se olla, että matkustaminen siirtyy enemmän sinne keväälle kuin talvelle. Viimeeksi olin Intiassa helmikuussa, mutta alempana Intiaa ja lähellä Sir Lankaa.


      • Englanninkielestä
        mangolatte kirjoitti:

        Kyllä varmaan Suomesta saa hyvä englannnikielentaitoinen tyyppi. Olen omassa työssäni tavannut ulkomaalaisia, jotka eivät puhu suomea. Matkailualalta saattaa löytyä töitä ja onhan meillä oma India Centerikin. No, katellaan kuitenkin tilannetta.

        Tiedän aika paljon Kashmirista ja siitä elämästä siellä. Olen itse käynyt siellä syyskuussa. Talvet ovat rankkoja ja runsaslumisia ja kylmiä. Hän asuu osan vuodesta Srinagarissa Lake Srinagarin järven laivataloissa ja osan vuodesta Delhissä. Vie sesonkiaikaan turisteja Kashmiriin. Olen myös vieraillut Jammussa ja mennyt vuoriston kautta taksilla Kashmiriin. Siellä on vaarallista ja mm. rekkakuskit ajelee kännissä autoillaan, eikä ole ihme, kun niitä silloin tällöin suistuu rotkoon.

        Se oli silloin -96, kun siellä oli sotatilanne parhaimmillaan. Ulkonaliikkumiskielto 7 jälkeen illalla ja kaikki paikat suljettuna. Päiväsaikaankin oli määrätty missä voi liikkua ja missä ei. Kyllä meidätkin otettiin vastaan hyvin kriittisin elein ja en ole eläissäni pelännyt mniin paljon kuin siellä. Päivittäin tapettiin ihmisiä ja yöllä kuului aseiden paukuntaa. Saattahan se olla, että matkustaminen siirtyy enemmän sinne keväälle kuin talvelle. Viimeeksi olin Intiassa helmikuussa, mutta alempana Intiaa ja lähellä Sir Lankaa.

        ei taatusti ole mitään haittaa, mutta Suomessa vaan menee niin että suomenkielentaito on lähes välttämättömyys. Vähintään suullinen kielitaito on oltava. Miehen työpaikallakin suurin osa on englanninkielen taitoisia, mutta työkieli on kuitenkin suomi. Yhden englantia puhuvan takia ei esim. kokouksen kieltä vaihdeta englanniksi, vaan suomella on pärjättävä.

        Nuo vuoristotiet ovat tuttuja minullekin. Joskus ollaan menty bussilla vuorten yli, joskus jeepillä paikallisen kuskin kyydissä. Eikä ne ole vain rekkakuskit jotka ajavat kännissä, bussikuskitkin pössyttelevät ja ovat aika sekaisin rattia pyöritellessään.

        Nythän siellä on toiveena saada vanha Mughal Road auki. Ainakin osa miinanraivauksesta on jo saatu tehtyä. Tuo Pakistanin rajaa nuoleva ajoreitti olisi huomattavasti turvallisempi vaihtoehto. Viime kesänä käytiin ajelemassa siellä, ja ainakin tien Srinagarin puoleinen pää oli tosi hyvässä kunnossa.

        Meillä on viimeiset ikävänpuoleiset lomakokemukset kesältä 2010. Silloin ulkonaliikkumiskielto oli päällä lähes koko sen 6 viikkoa jonka vietimme Kashmirissa. Sinä kesänä ihmisiä ammuttiin kaduille, ja jopa esikaupunkialueella oli vaarallista liikkua ulkona. Lentokenttäkin suljettiin muutama päivä sen jälkeen kun olimme lähteneet. Sen jälkeen olisikin saanut käyttää mielikuvitustaan miten sieltä olisi päässyt pois. Vanhalta sotilaskentältä tosin lähti muutama lento viikossa.

        Mutta aina sinne vaan tulee lähdettyä. Siellä on rakkaita läheisiä ja miehen ikääntyvät vanhemmat, jotka ikävöivät meitä kovasti.


      • mmm1
        Miksei saisi? kirjoitti:

        Me ollaan oltu naimisissa jo 10 vuotta, mies on Kashmirista ja sai viisumin Suomeen ilman mitään vaikeuksia.

        Ootteko kokeilleet?

        mullakin intian kashmirista mies :)


      • mangolatte
        mmm1 kirjoitti:

        mullakin intian kashmirista mies :)

        Mistä sieltä? Onko Srinagarin järven rannalta?


      • mangolatte
        Englanninkielestä kirjoitti:

        ei taatusti ole mitään haittaa, mutta Suomessa vaan menee niin että suomenkielentaito on lähes välttämättömyys. Vähintään suullinen kielitaito on oltava. Miehen työpaikallakin suurin osa on englanninkielen taitoisia, mutta työkieli on kuitenkin suomi. Yhden englantia puhuvan takia ei esim. kokouksen kieltä vaihdeta englanniksi, vaan suomella on pärjättävä.

        Nuo vuoristotiet ovat tuttuja minullekin. Joskus ollaan menty bussilla vuorten yli, joskus jeepillä paikallisen kuskin kyydissä. Eikä ne ole vain rekkakuskit jotka ajavat kännissä, bussikuskitkin pössyttelevät ja ovat aika sekaisin rattia pyöritellessään.

        Nythän siellä on toiveena saada vanha Mughal Road auki. Ainakin osa miinanraivauksesta on jo saatu tehtyä. Tuo Pakistanin rajaa nuoleva ajoreitti olisi huomattavasti turvallisempi vaihtoehto. Viime kesänä käytiin ajelemassa siellä, ja ainakin tien Srinagarin puoleinen pää oli tosi hyvässä kunnossa.

        Meillä on viimeiset ikävänpuoleiset lomakokemukset kesältä 2010. Silloin ulkonaliikkumiskielto oli päällä lähes koko sen 6 viikkoa jonka vietimme Kashmirissa. Sinä kesänä ihmisiä ammuttiin kaduille, ja jopa esikaupunkialueella oli vaarallista liikkua ulkona. Lentokenttäkin suljettiin muutama päivä sen jälkeen kun olimme lähteneet. Sen jälkeen olisikin saanut käyttää mielikuvitustaan miten sieltä olisi päässyt pois. Vanhalta sotilaskentältä tosin lähti muutama lento viikossa.

        Mutta aina sinne vaan tulee lähdettyä. Siellä on rakkaita läheisiä ja miehen ikääntyvät vanhemmat, jotka ikävöivät meitä kovasti.

        Oletko ihan tosissasi sitä mieltä että Suomessa on välttämättömyys suomenkielen taito? Mitäs olet mieltä thaimaalaisista ja muista aasialaisista, jotka eivät osaa suomea kunnolla ja silti muka ovat työmaailmassa? Miksi kielitaitoa ei heiltä vaadita, mutta muilta maahanmuuttajilta muka vaaditaan? Ovatko he jotenkin erityisasemassa?

        Täytyypi katsoa kartalta noi mainitsemasi ajoreitit. Ei sinne Kashmiriin ole niin helppo mennäkkään kuin luulisi. Muistan silloin -96 kun mentiin sinne ja ei tiedetty koko siitä maailmasta yhtään mitään, oltiin niin nuoria. Tarkoitus oli ensin Intiaan mennessä matkustaa suoraan Delhistä Kalkutaan, mutta meidät puhui tämä kyseinen matkaopas ympäri ja sai meidät lähtemään Kashmiriin. Niin sitä sitten mentiin kohti tuntematonta yötä myöten junalla ja loppumatka vuoristossa taksilla.

        Ihan kamalaa, kun nyt oikein muistelee niitä fiiliksiä. Emme osanneet pelätä siellä vuoristossa, mutta kun saavuimme Srinagariin, oli meidät turistit pidettävä salassa taksin takapenkillä. Emme saaneet nostaa huppua päämme päältä kun matkustimme kylän poikki ja siten kun kysyttiin mitä teemme siellä, intialainen ystäväni kertoi heille syyn. Olimme hänen vieraanaan.

        Kuulin häneltä, että juuri sinä vuonna kesällä siellä katkottiin nuorilta pojilta jalat, jotta he eivät pääsisi taistelemaan "vihollisia" vastaan, kuulin myös että kaksi turistityttöä oli raiskattu ja tapettu jollain jokilaivaristeilyllä.

        Pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään pois sieltä, mutta sekin vaati omat tehtävänsä. Olimme jo pakkautuneet Jammuun menevään bussiin, niin meidät pyydettiin ystävättäreni kanssa ulos. Meidän rinkat perattiin läpikotaisin. Sotillat seisoivat siinä rivissä toivoen löytävänsä jotakin, mutta meillähän ei ollut mitään yllättävää.


      • Kyllä tuo
        mangolatte kirjoitti:

        Oletko ihan tosissasi sitä mieltä että Suomessa on välttämättömyys suomenkielen taito? Mitäs olet mieltä thaimaalaisista ja muista aasialaisista, jotka eivät osaa suomea kunnolla ja silti muka ovat työmaailmassa? Miksi kielitaitoa ei heiltä vaadita, mutta muilta maahanmuuttajilta muka vaaditaan? Ovatko he jotenkin erityisasemassa?

        Täytyypi katsoa kartalta noi mainitsemasi ajoreitit. Ei sinne Kashmiriin ole niin helppo mennäkkään kuin luulisi. Muistan silloin -96 kun mentiin sinne ja ei tiedetty koko siitä maailmasta yhtään mitään, oltiin niin nuoria. Tarkoitus oli ensin Intiaan mennessä matkustaa suoraan Delhistä Kalkutaan, mutta meidät puhui tämä kyseinen matkaopas ympäri ja sai meidät lähtemään Kashmiriin. Niin sitä sitten mentiin kohti tuntematonta yötä myöten junalla ja loppumatka vuoristossa taksilla.

        Ihan kamalaa, kun nyt oikein muistelee niitä fiiliksiä. Emme osanneet pelätä siellä vuoristossa, mutta kun saavuimme Srinagariin, oli meidät turistit pidettävä salassa taksin takapenkillä. Emme saaneet nostaa huppua päämme päältä kun matkustimme kylän poikki ja siten kun kysyttiin mitä teemme siellä, intialainen ystäväni kertoi heille syyn. Olimme hänen vieraanaan.

        Kuulin häneltä, että juuri sinä vuonna kesällä siellä katkottiin nuorilta pojilta jalat, jotta he eivät pääsisi taistelemaan "vihollisia" vastaan, kuulin myös että kaksi turistityttöä oli raiskattu ja tapettu jollain jokilaivaristeilyllä.

        Pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään pois sieltä, mutta sekin vaati omat tehtävänsä. Olimme jo pakkautuneet Jammuun menevään bussiin, niin meidät pyydettiin ystävättäreni kanssa ulos. Meidän rinkat perattiin läpikotaisin. Sotillat seisoivat siinä rivissä toivoen löytävänsä jotakin, mutta meillähän ei ollut mitään yllättävää.

        kielitaitovaatimus pitää paikkansa, ainakin jos haluaa tehdä 'siistiä sisätyötä'. En tiedä minkälaisissa ammateissa olet thai-maahanmuuttajia tavannut, mutta en usko että heihin sovelletaan yhtään lievempää linjaa. Tietty sitten jos pääsee töihin esim. jonkun jo täällä asuvan sukulaisensa/tuttavan yritykseen tekemään sellaista työtä jossa ei niin suomenkieltä tarvita. Niin, ja sittenhän on sellaisia harjoittelupaikkoja, joissa pääpaino on kielenoppimisella samalla kun tutustutaan täkäläiseen työntekokulttuuriin.

        Onneksi on elämä Kashmirissakin muuttunut paljon sitten noiden kuvailemiesi aikojen. Ei siellä enää tarvitse mitenkään piilotella sen enempää länsimaisten kuin intialaistenkaan turistien. Aivan silloin ensimmäisinä vuosina jolloin siellä oleskelimme, tuli poliisit pari kertaa kotiovelle varmistamaan ettei minulla ollut mitään hätää. Että olin siellä vapaaehtoisesti, ja appivanhemmille terotettiin heidän olevan vastuussa turvallisuudestani. Anoppi otti sen niin kirjaimellisesti, että minulla piti aina olla esiliina mukanani jos poistuin omalta pihamaalta. Muuten liikkuminen oli vapaata.

        Aikaisemmin piti myös aina kantaa passia mukana. Se tarkastettiin ainakin silloin kun mentiin Gulmargiin. Samoin kun käytiin visiitillä historiallisissa kohteissa. Itseasiassa silloin tarkastettiin kaikki muutkin mukana olevat tavarat. Posti oli myös sellainen instanssi ettei sinne saanut marssia sisään noin vain. Intialaissotilaat tarkastivat kaikki tulijat, samoin kaikki lähetykset. He repivät lähetettävät paketit auki, ja viskelivät sisällön pitkin postin portaita. Sisälle postin tiloihin ei saanut viedä kännykkää eikä kameraa. Itse hiilestyin kohtelusta sen verran, että päätin lähettää pakettini mielummin kuriirilla. Hintakin oli suurinpiirtein sama, mutta palvelu monin kerroin parempaa :)

        Tarkastukset hoitavat lähes 100% intialaiset sotilaat, ja heidän tyyliinsä kuuluu ylimielinen kyykyttäminen. Naispuoliset tarkastajat ovat aina meikkipussin kimpussa, ja saattavat yrittää kokeilla esim. huulipunaasi tai vain tokaista ottavansa itselleen tämän tai tuon. Olenkin kehittänyt vasta-tylytykseksi ilmoittaa heille heti kättelyssä etten halua heidän koskevan mihinkään tavaroihini. Näytän kyllä kaiken mitä he haluavat katsoa, mutta no touching!


    • Olet oikeassa

      siinä, että Intiasta Suomeen muutto on todella hankalaa - etenkin naimattomalle miehelle viisuminsaanti ei ole helppo juttu.

      Olen itse naimisissa intialaisen miehen kanssa, ja asumme nykyään Suomessa. Mies tuli tänne aikoinaan turistiviisumilla, ja jätti sitten täältä käsin oleskelulupahakemuksen. Eli jos päädytte naimisiin, niin teidän kannattaa enemmin hakea turistiviisumia kuin jättää suurlähestystöön oleskelupahakemus, sillä perheenyhdistämissyistä jätettyjen hakemusten käsittelyaika on 6 kk-2 v, turistiviisumin taas max. 7 arkipäivää.

      Se oletko idiootti jos ryntäät suinpäin naimisiin onkin sitten vielä vaikeampi kysymys. Riippuu kai aivan pariskunnasta kuinka pitkän seurustelun vaatii ennen kuin molemmat voivat olla varmoja tunteistaan. Välimatka tietysti aiheuttaa lisäpaineita, ja saattaa osaltaan aiheuttaa kiirehtimistä. Tämän ainakin tunnistan meidän tapauksestamme. Menimme naimisiin 8 kk ensitapaamisen jälkeen. Siitä on nyt aikaa kymmenisen vuotta, eikä päiväkään ole tarvinnut katua.

      Sen sijaan sanoisin että koskaan ei kannata mennä vannomaan ja vakuuttamaan kenenkään puolesta etteikö toinen haluaisi tulla Eurooppaan rahan tai sosiaaliturvan takia (tai paljon mitään muutakaan), sillä ikinä et pääse toisen pään sisään niin että voisit varmasti tietää mitä siellä liikkuu. Onhan se tietty imarteleva ajatus, että toinen on valmis hylkäämään 'kaiken' elämänsä suuren rakkauden takia. Vaan kuinka suuri uhraus on yliopiston käyneelle, tarjoilijan ammatissa toimivalle muutto Eurooppaan? En halua ilkeillä, mutta voisit tietysti ehdottaa hänelle alkuun yhteistä elämää Intiassa. Jos kysymyksessä on Oikea Aito Rakkaus, niin paikalla ei silloin pitäisi olla niin väliä - kunhan vaan saatte olla yhdessä.

      Meille oli alunperin selvää että tulemme asettumaan vakituisesti asumaan Suomeen - toinen jalka on tosin jatkuvasti Intiassa. Emme muuttaneet tänne heti, mutta sitten kun aika oli kypsä niin meillä oli jo hyvin selkeät suunnitelmat mitä tulisimme tekemään (työkuviot yms). Tyhjänpäälle tänne ei ole hyvä kenenkään tulla! Minun mieheni aloitti heti suomenkielen opiskelun omalla kustannuksellaan, ja työllistyi hyvin nopeasti. Itse asiassa niin nopeasti, että oleskelulupaa piti hiukan kiirehtiä, jotta pääsi töihin.

      Toivon teille hyvää jatkoa, ja onnea elämäänne mitä sitten ikinä päätättekin tehdä, asettua Intiaan tai Suomeen

      • Rakastunut intialaiseen

        Itse ehdotti ensin, että asuttaisiin Intiassa. Vaikka Intiasta pidänkin, en välttämättä siellä haluaisi asua. Opintojakin haluaisin vielä jatkaa, ja mieluiten Suomessa sillä täällä se on ilmaista ja koulutuksen laatukin parempi.
        Eli siis hänelle ei olisi mikään ongelma jakaa yhteinen arki Intiassa, itse en ajatukselle toistaiseksi lämpene.


      • Rakastunut intialaiseen
        Rakastunut intialaiseen kirjoitti:

        Itse ehdotti ensin, että asuttaisiin Intiassa. Vaikka Intiasta pidänkin, en välttämättä siellä haluaisi asua. Opintojakin haluaisin vielä jatkaa, ja mieluiten Suomessa sillä täällä se on ilmaista ja koulutuksen laatukin parempi.
        Eli siis hänelle ei olisi mikään ongelma jakaa yhteinen arki Intiassa, itse en ajatukselle toistaiseksi lämpene.

        Saanko udella minkä ikäinen olit kun naimisiin menit? Itse olen nuori... Ja sekin arveluttaa.


      • No, me oltiin
        Rakastunut intialaiseen kirjoitti:

        Saanko udella minkä ikäinen olit kun naimisiin menit? Itse olen nuori... Ja sekin arveluttaa.

        hiukan vanhempia, eli kiivaasti jo lähestyttiin keski-ikää. Ehkä päätöksenteko oli senkin takia helpompaa kun tietää ja tuntee itsensä jo paremmin. Toisaalta voin kuvitella että itselliseen elämään, ja hyvän sekä vakaan työpaikan vaihtaminen 'hyppyyn tuntemattomaan' , ei ollut miehelle mikään läpihuutojuttu. Mutta kuten sanoin, niin ennen Suomeen muuttoa meillä oli tarkkaanharkittu suunnitelma valmiina, joten tyhjänpäälle ei tarvinnut pudota. Ja jos jostain syystä asiat eivät olisi menneet suunnitemiemme mukaan, olisimme asettuneet asumaan Intiaan. Totta kai se olisi ollut iso askel minulle, mutta halutessani olisin pystynyt jatkamaan töitäni osittain myös sieltä käsin. Eikä minun olisi taloudellisesti ollut pakko tehdä töitä ollenkaan, mutta itseni tuntien, en usko että olisin pitänyt siitä ajatuksesta ainakaan pitkässä juoksussa.

        Erittäin hyvänä koen sen että olette keskustelleet eri vaihtoehdoista. Listatkaa rehellisesti omasta mielestänne asiat jotka koette plussina/miinuksina Suomessa/Intiassa asumiselle. Eiköhän se ratkaisu lyödy sieltä pikkuhiljalleen.

        Kannattaa myös pitää mielessä, että intialaiseen kulttuuriin kuuluu hyvin vahvasti se että mies on perheensä elättäjä (ja että perhekäsite on huomattavast laajempi kuin se mitä me täällä Euroopassa ajattelemme). Miten kumppanisi kestää ne paineet, että hän ei välttämättä saavutakaan täällä sellaista ansiotasoa joka riittäisi teidän elinkustannusten kattamiseen (etenkin jos sinä kerran vielä opiskelet). Entä Intiassa asuvat sukulaiset? On suorastaan kunnia-asia lähettää rahaa myös perheelle - silloinkin kun he eivät edes välttämättä sitä tarvitse. Riippuu myös paljon siitä onko miehesi esim perheen ainoa poika tai vanhin poika kuinka paljon hänen odotetaan osallistuvan Intiassa olevan perheen elatukseen. Käytännönkysymyksiä, joita ei aina välttämättä tule otettua huomioon ensihuumassa.

        En tiedä mitä alaa opiskelet, mutta Intiassa on tarjolla erittäin korketasoisiakin opinahjoa. Toki löytyy sitä toistakin ääripäätä. Intialaisen puolisona olet myös oikeutettu ilmaiseen koulutukseen, paitsi tietysti yksityisissäoppilaitoksissa, joissa on lukukausimaksut kaikille opiskelijoille. Mutta silloinkin saat saman kohtelun maksujen suhteen kuin intialaiset kanssaopiskelijasi. Et siis joudu maksamaan korotettua lukukausimaksua. Tätä ja muitakin etuisuuksia varten joudut hankimaan 15 v voimassaolevan PIO-kortin.

        Itse esitin miehelleni suorastaan inhorealistisen kuvan Suomesta ennen kuin teimme lopullisen päätöksen tänne muuttamisesta. Ajattelin ettei sitten tule eteen mitään sellaisia ikäviä yllätyksiä, eikä hänen tarvitsisi ajatella että olisin antanut hänelle liian ruusuisen kuvan uudesta kotimaasta.


    • .

      Älkää ny v-ttu raahatko enää yhtään miestä tänne, ne tulee hulluiksi täällä koska on pimeää, kylmää, yksinäistä, hiljaista, ihmisten mörrejä, juoppoja,
      anna sen olla siellä köyhänä mutta onnellisena maassa joka on täynä elämää.

      • En nyt

        oikein usko, että aikuista, täysipäistä ihmistä 'raahataan' yhtään minnekään. Kyllä he saapuvat tänne aivan omasta vapaasta tahdostaan.

        Eivätkä suinkaan kaikki intialaiset ole köyhiä, kaukana siitä! Eikä myöskään kaikki ole onnellisia, ja vielä harvemmat kumpaakin yhtä aikaa. Maassa, joka on täynnä elämää, on myös niitä kolkkia joissa voi nauttia hijaisuudesta. Joten se niistä sinun stereotypioistasi!


    • gdgdfg

      Tunnen yhden intialaisen miehen. Hänen mukaansa Intiassa vessa on (tarkka sitaatti) "missä vain."

      Miettikääpä sitä.

      • Ehkä sellaisen

        ihmisen vessa on missä vain joka asuu vaikkapa Mumbain slummissa, tai jossain peräkylillä, jossa ei ole minkäänlaista infrastruktuuria. Nämä on niitä kuvia joita Intiasta mielellään välitetään läntiselle maailmalle. En ymmärrä miksi dokkarit keskittyvät näyttämään Intian kurjinta ja köyhintä puolta, se kun kuitenkin on vain osa arkitodellisuutta. Tällainen yksipuolinen kuva kuitenkin vääristää kuvaa oikeasta Intiasta, jossa kuilu rikkaiden ja köyhien välilä on valtava. Aikasemmin sanottiinkin ettei Intiassa ole ollenkaan keskiluokkaa, mutta tämäkin on koko ajan muuttumassa.

        Olen itse asunnut Intiassa, ja siltä osin voin vahvistaa, että tuo 'vessa missä vain' pitää tosiaankin osittain paikkansa. Sen voi jokainen todeta esim junan ikkunasta lähestyttäessä mitä tahansa suurkaupunkia. Siellä radanpientareella kykkii ihmisiä tarpeillaan. Ja sitten toisaalta taas samasta maasta löydät mahtavan loisteliaita kylpyhuoneita, kooltaan meidän olohuoneen luokkaa - joten aivan yksiselitteistä totuutta asian tiimoilta on hankala esittää.

        Ja lopuksi kiitokset kirjoituksestasi. En tosin aivan ymmärrä mikä sen panos on alkuperäiseen keskusteluun... Tuo tuntemasi 'yksi intialainen mies' tuskin kuitenkaan on se, jonka kanssa ap harkitsee avioitumista, vai?


      • miehillä voi ollakin

        Meillä naisilla se voi olla vaikeampaa.


      • Niihän se
        miehillä voi ollakin kirjoitti:

        Meillä naisilla se voi olla vaikeampaa.

        taitaa olla. Kyllähän miesväkeä näkee jopa rakkaassa pääkaupungissammekin ruikkimassa milloin mihinkin. Eikä aina ole edes kysymys mistään laitapuolen kulkijasta tai känniläisestä.

        Ja Intiassa todella huomaa sen sukupuolten eron tässäkin asiassa. Intia on oikeastaan miehiä varten suunniteltu maa (ei nyt tarvitse tosikoiden ottaa aivan kirjaimellisesti). Esim. Pitkillä bussimatkoilla pidetään tupakki- ja pissitaukoja, muutama sellaisessa paikassa jossa ruokailun lisäksi pääsee käymään vessassa (busseissa niitä ei ole), mutta muuten taukoja pidetään siellä missä miehet haluavat päästä jaloittelemaan. Jos nainen haluaa päästä tarpeilleen, niin jossain horisontissa saattaa siintää puska jonka taakse voi kyykistyä, ja toivoa ettei siellä ole käärmeitä tai muita epämiellyttäviä öttiäisiä. Toinen vaihtoehto on olla vähemmän häveliäs ja kiertää bussin taakse, mutta silloin voit olla varma ettei yleisöstä ole puutetta!

        Suurissa kaupungeissa on katujen varsilla pisuaareja miehille. Ne ovat syvennyksiä seinämissä ja parhaimmassa tapauksessa näkösuojana toimii vähän yli vyötärön ulottuva puoliseinä. Vaan mitä on naisia varten? Ei mitään, siis ei mitään maksutonta paikkaa.

        Intiaa miesten maailmana voisi tietysti tutkailla moneltakin kantilta, mutta valitsin nyt tämän lähestymistavan kun joku 'tietäväinen' tuolla ylempänä avasi aihepiirin.

        'gdgdfg':lle sen verran: Otoksena aika ohkainen kokemuspiiri jos tuntee yhden intialaisen miehen, ja on sitä mieltä että se mitä hän sanoo on totuus Intian vessakulttuurista, tai mistään muustakaan asiasta. Minä tunnen montakin intialaista miestä (yhden kanssa olen jopa naimisissa). Sen lisäksi että tunnen monta intialaista naista. Siitä huolimatta, että mielelläni kuuntelen heidän mielipiteitään monistakin asioista, kaikista mieluiten otan ITSE selvää ja muodostan mielipiteeni sen ja näiden erilaisten näkemysten pohjalta.


      • et silleen

        Porttikongissa ja asemalla kävellessä hajusta päätellen monen suomalaisenkin miehen mielestä vessa on missä vain...


    • Rakastunut

      Kiitoksia vastauksista.
      Yritän nähdä asiat nyt mahdollisimman positiiviselta kantilta.. Silti mielessä pyörii työllistyminen yms. Itelleni on ihan sama paljonko mies tulee tulevaisuudessa tienaamaan, en ikinä ole ite ollut kiinnostunut rahasta. Mutta en silti haluaisi toisen työskentelevän koko loppuelämäänsä luudan varressa...

      • 5y4

        "Itelleni on ihan sama paljonko mies tulee tulevaisuudessa tienaamaan, en ikinä ole ite ollut kiinnostunut rahasta. "

        No ei kai miehesi työllsitymisessä olekaan sinusta kyse, vaan miehestä. Hänelle mahdollinen työllistymättömyys / tienaamattomuus voi olla kova paikka. Ja se tietysti heijastuisi myös teidän parisuhteeseenne ja hänen kotoutumiseensa tänne. Komppaan erästä aiempaa kirjoittajaa siinä, että kannattaa antaa kaverille mahdollisimman realistinen kuva Suomesta ja hänen mahdollisuuksistaan täällä. Ja mieluummin tosiaan jopa inhorealistinen. Missään tapauksessa ei kannata edetä "kyllä kaikki jotenkin järjestyy" -mentaliteetilla.


      • Rakastunut
        5y4 kirjoitti:

        "Itelleni on ihan sama paljonko mies tulee tulevaisuudessa tienaamaan, en ikinä ole ite ollut kiinnostunut rahasta. "

        No ei kai miehesi työllsitymisessä olekaan sinusta kyse, vaan miehestä. Hänelle mahdollinen työllistymättömyys / tienaamattomuus voi olla kova paikka. Ja se tietysti heijastuisi myös teidän parisuhteeseenne ja hänen kotoutumiseensa tänne. Komppaan erästä aiempaa kirjoittajaa siinä, että kannattaa antaa kaverille mahdollisimman realistinen kuva Suomesta ja hänen mahdollisuuksistaan täällä. Ja mieluummin tosiaan jopa inhorealistinen. Missään tapauksessa ei kannata edetä "kyllä kaikki jotenkin järjestyy" -mentaliteetilla.

        Inhorealistinen kuva annettu. Miehellä vaan sattuu silti olemaan tuollainen "kyllä kaikki jotenkin järjestyy" -mentaliteetti. Onhan se hyvä että löytyy uskoa ja itsevarmuutta, joka varmaan myös auttaa(toivottavasti) töiden saamisessa.
        Hän ymmärtää kyllä, että mitään kovapalkkaista työtä ei tule helpolla saamaan. Hänen asenteella kyllä ihan varmasti jonkinlaista työtä löytyy. Siivojan työstäkin on puhunut, "Jonkunhan sekin työ on tehtävä, muuten kaikkialla olisi likaista". Ja jostainhan se on pakko aloittaa...


      • pensselitäti
        Rakastunut kirjoitti:

        Inhorealistinen kuva annettu. Miehellä vaan sattuu silti olemaan tuollainen "kyllä kaikki jotenkin järjestyy" -mentaliteetti. Onhan se hyvä että löytyy uskoa ja itsevarmuutta, joka varmaan myös auttaa(toivottavasti) töiden saamisessa.
        Hän ymmärtää kyllä, että mitään kovapalkkaista työtä ei tule helpolla saamaan. Hänen asenteella kyllä ihan varmasti jonkinlaista työtä löytyy. Siivojan työstäkin on puhunut, "Jonkunhan sekin työ on tehtävä, muuten kaikkialla olisi likaista". Ja jostainhan se on pakko aloittaa...

        On erittäin epätodennäköistä, että mies työllistyisi helposti tuolla taustalla: yliopiston käynyt ja työskentelee tarjoilijana.
        Ensin olisi opittava suomen kieli. Sen opetteleminen hänen kannattaisi aloittaa heti paikalla. Internetissä on oppimateriaalia. Hänen olisi haettava rinnastusta tutkintotodistuksilleen. Tarjoilijaksi hän ei täällä pääsisi mitenkään ilman koulutusta ja mm. hygieniapassia. Eikä siivoojan hommiinkaan päästetä ketä tahansa, on osattava käyttää koneita ja muita välineitä, puhdistusaineita, tiedettävä, kuinka erilaiset pinnat puhdistetaan jne. Pelkkä luuttu ei riitä.
        Mies varmaan tietää ja niin tiedät sinäkin, ettei ketään täällä tapeta nälkään, vaan yhteiskunta ojentaa auttavan kätensä, joten eihän teillä ole huolta huomisesta.
        Niillä intialaisilla, joita tunnen, on kaksi ongelmaa. Ensiksi intialainen epätasa-arvoinen perinne. Suomalaiset edustavat usein heidän kuvitelmissaan paarialuokkaa, ja kaikki työtehtävät ja velvollisuudet siirretäänkin mielellään heille. Toiseksi kuvitellaan, että englanti on Suomessa virallinen kieli kuten Intiassakin, eikä vaivauduta opiskelemaan kunnon suomea, vaan väännetään bad englishiä.
        Elämä Suomessa ei ole herkkua intialaiselle eikä intialaisen rinnalla, mutta ehkäpä "Siperia" opettaa.


      • Rakastunut
        pensselitäti kirjoitti:

        On erittäin epätodennäköistä, että mies työllistyisi helposti tuolla taustalla: yliopiston käynyt ja työskentelee tarjoilijana.
        Ensin olisi opittava suomen kieli. Sen opetteleminen hänen kannattaisi aloittaa heti paikalla. Internetissä on oppimateriaalia. Hänen olisi haettava rinnastusta tutkintotodistuksilleen. Tarjoilijaksi hän ei täällä pääsisi mitenkään ilman koulutusta ja mm. hygieniapassia. Eikä siivoojan hommiinkaan päästetä ketä tahansa, on osattava käyttää koneita ja muita välineitä, puhdistusaineita, tiedettävä, kuinka erilaiset pinnat puhdistetaan jne. Pelkkä luuttu ei riitä.
        Mies varmaan tietää ja niin tiedät sinäkin, ettei ketään täällä tapeta nälkään, vaan yhteiskunta ojentaa auttavan kätensä, joten eihän teillä ole huolta huomisesta.
        Niillä intialaisilla, joita tunnen, on kaksi ongelmaa. Ensiksi intialainen epätasa-arvoinen perinne. Suomalaiset edustavat usein heidän kuvitelmissaan paarialuokkaa, ja kaikki työtehtävät ja velvollisuudet siirretäänkin mielellään heille. Toiseksi kuvitellaan, että englanti on Suomessa virallinen kieli kuten Intiassakin, eikä vaivauduta opiskelemaan kunnon suomea, vaan väännetään bad englishiä.
        Elämä Suomessa ei ole herkkua intialaiselle eikä intialaisen rinnalla, mutta ehkäpä "Siperia" opettaa.

        En oleta, eikä oleta hänkään että työllistyminen olisi helppoa. Ei se tietenkään ole helppoa uudessa maassa, kulttuurissa tai puhumattakaan kieliympäristöstä. Jossei töitä löydy, niin takaisin koulunpenkille. Suomesta löytyy hyviä englanninkielisiä koulutusohjelmia joiden rinnalla voi opiskella suomea. Eiköhän sen jälkeen löydy jotain parempaa.
        Aina kannattaa yrittää...


      • Siitä olen
        pensselitäti kirjoitti:

        On erittäin epätodennäköistä, että mies työllistyisi helposti tuolla taustalla: yliopiston käynyt ja työskentelee tarjoilijana.
        Ensin olisi opittava suomen kieli. Sen opetteleminen hänen kannattaisi aloittaa heti paikalla. Internetissä on oppimateriaalia. Hänen olisi haettava rinnastusta tutkintotodistuksilleen. Tarjoilijaksi hän ei täällä pääsisi mitenkään ilman koulutusta ja mm. hygieniapassia. Eikä siivoojan hommiinkaan päästetä ketä tahansa, on osattava käyttää koneita ja muita välineitä, puhdistusaineita, tiedettävä, kuinka erilaiset pinnat puhdistetaan jne. Pelkkä luuttu ei riitä.
        Mies varmaan tietää ja niin tiedät sinäkin, ettei ketään täällä tapeta nälkään, vaan yhteiskunta ojentaa auttavan kätensä, joten eihän teillä ole huolta huomisesta.
        Niillä intialaisilla, joita tunnen, on kaksi ongelmaa. Ensiksi intialainen epätasa-arvoinen perinne. Suomalaiset edustavat usein heidän kuvitelmissaan paarialuokkaa, ja kaikki työtehtävät ja velvollisuudet siirretäänkin mielellään heille. Toiseksi kuvitellaan, että englanti on Suomessa virallinen kieli kuten Intiassakin, eikä vaivauduta opiskelemaan kunnon suomea, vaan väännetään bad englishiä.
        Elämä Suomessa ei ole herkkua intialaiselle eikä intialaisen rinnalla, mutta ehkäpä "Siperia" opettaa.

        pensselitädin kanssa samaa mieltä, että ap:n miehen työllistyminen annetuilla taustatiedoilla ei tule olemaan helppo nakki.

        Siitäkin olen samaa mieltä, että kielenopiskelun aloittamista ei kannata lykätä yhtään, jos kerran tänne mielii. Ei tosiaankaan kannata jättäytyä odottelemaan oleskelulupaa ja sen jälkeen työkkärissä tehtävää kotouttamissuunnitelmaa. Siinä prosessissa hukkaa helposti kokonaisen vuoden. Omatoimisesti vaan opiskelemaan, mars, mars.

        Mutta sitten tämä paarialuokasta puhuminen yllätti minut täysin! Itselläni on laaja intialainen tuttavapiiri niin Suomessa kuin Intiassakin sukulaiset Intiassa, enkä ole törmännyt tällaiseen ajatteluun. Ensinäkin, jos nyt pilkutetaan, niin 'paarialuokalla' pensselitäti tarkoittanee daliteja (kastiton), harijan (Jumalan lapsi) tai achuta (koskematon). Kastilaitoshan on ollut lailla kielletty Intiassa 1950, mutta tietysti vanhaa perinnetä on vaikea kitkeä ihmisten mielistä. Siitäkin huolimatta tämä kastiajatteluongelma koskettaa lähinnä hindutaustaista väestöä, sillä muut Intian valtauskonnot eivät sitä harrasta.

        Pikemminkin olen törmännyt 'ylikorostuvaan' länsimaisten kunnioitukseen, ihan siis ärsyttävyyteen asti. Samoin utopistisiin kuvitelmiin 'Lännen Ihmemaista'. Itse inhoan epävirallisissa tilanteissa madameksi tai memsahibiksi nimittelyä, ja teenkin sinukaupat aina heti ensikättelyssä. Se on yleensä hyvä jäänmurtaja, ja asettaa meidät samalle viivalle turhien pokkurointien jäädessä väliin. Ja selvennyksen vuoksi, toimin näin vaikkapa esim. hotellin henkilökunnan kanssa, jos olemme vuokranneet vakkarikuskin pitemmäksi aikaa jne.

        Tosiaankin uskotaan, että aivan kuin Intiassa, englanti on laajemmaltikin virallinen kieli, ei ainoastaan Suomessa. Toki jotkut 'vääntävät bad englishiä', mutta vähintään yhtä moni Suomessa asuva intialainen puhuu erittäin hyvää englantia, osa jopa kauniisti brittiläisittäin korostaen - ei siksi että he olisivat opinneet sen ulkomailla, vaan englantilaisissa kouluissa, joissa toimii paljon natiiveja opettajina. Oma puolisoni on mm. tällaisen oppilaitoksen kasvatti, eikä kukaan pysty hänen aksentistaan päättelemään hänen olevan intialainen.

        Viimeistä pensselitädin väitettä en ymmärrä, saatika allekirjoita ollenkaan: Mistä sinä luulet tietäväsi kuinka herkkua elämä kenellekin on ja missä maassa, tai kenen rinnalla? Eiköhän nämä ole erittain tapauskohtaisia juttuja, joita on vaikea, ellei täysin mahdotonta kenenkään ulkopuolisen ennustella.


      • pensselitäti
        Siitä olen kirjoitti:

        pensselitädin kanssa samaa mieltä, että ap:n miehen työllistyminen annetuilla taustatiedoilla ei tule olemaan helppo nakki.

        Siitäkin olen samaa mieltä, että kielenopiskelun aloittamista ei kannata lykätä yhtään, jos kerran tänne mielii. Ei tosiaankaan kannata jättäytyä odottelemaan oleskelulupaa ja sen jälkeen työkkärissä tehtävää kotouttamissuunnitelmaa. Siinä prosessissa hukkaa helposti kokonaisen vuoden. Omatoimisesti vaan opiskelemaan, mars, mars.

        Mutta sitten tämä paarialuokasta puhuminen yllätti minut täysin! Itselläni on laaja intialainen tuttavapiiri niin Suomessa kuin Intiassakin sukulaiset Intiassa, enkä ole törmännyt tällaiseen ajatteluun. Ensinäkin, jos nyt pilkutetaan, niin 'paarialuokalla' pensselitäti tarkoittanee daliteja (kastiton), harijan (Jumalan lapsi) tai achuta (koskematon). Kastilaitoshan on ollut lailla kielletty Intiassa 1950, mutta tietysti vanhaa perinnetä on vaikea kitkeä ihmisten mielistä. Siitäkin huolimatta tämä kastiajatteluongelma koskettaa lähinnä hindutaustaista väestöä, sillä muut Intian valtauskonnot eivät sitä harrasta.

        Pikemminkin olen törmännyt 'ylikorostuvaan' länsimaisten kunnioitukseen, ihan siis ärsyttävyyteen asti. Samoin utopistisiin kuvitelmiin 'Lännen Ihmemaista'. Itse inhoan epävirallisissa tilanteissa madameksi tai memsahibiksi nimittelyä, ja teenkin sinukaupat aina heti ensikättelyssä. Se on yleensä hyvä jäänmurtaja, ja asettaa meidät samalle viivalle turhien pokkurointien jäädessä väliin. Ja selvennyksen vuoksi, toimin näin vaikkapa esim. hotellin henkilökunnan kanssa, jos olemme vuokranneet vakkarikuskin pitemmäksi aikaa jne.

        Tosiaankin uskotaan, että aivan kuin Intiassa, englanti on laajemmaltikin virallinen kieli, ei ainoastaan Suomessa. Toki jotkut 'vääntävät bad englishiä', mutta vähintään yhtä moni Suomessa asuva intialainen puhuu erittäin hyvää englantia, osa jopa kauniisti brittiläisittäin korostaen - ei siksi että he olisivat opinneet sen ulkomailla, vaan englantilaisissa kouluissa, joissa toimii paljon natiiveja opettajina. Oma puolisoni on mm. tällaisen oppilaitoksen kasvatti, eikä kukaan pysty hänen aksentistaan päättelemään hänen olevan intialainen.

        Viimeistä pensselitädin väitettä en ymmärrä, saatika allekirjoita ollenkaan: Mistä sinä luulet tietäväsi kuinka herkkua elämä kenellekin on ja missä maassa, tai kenen rinnalla? Eiköhän nämä ole erittain tapauskohtaisia juttuja, joita on vaikea, ellei täysin mahdotonta kenenkään ulkopuolisen ennustella.

        Selvennän sen verran, että kerroin, kuten viestissäni totesinkin, niistä intialaista, joita tunnen. Intialaisia on aika paljon, ja minä tunnen heistä vain muutamia. Mielenkiintoista kyllä heillä kaikilla on sattunut olemaan sellaisia ominaisuuksia kuin kerroin.
        He eivät ole viihtyneet täällä hyvin, ja ihmissuhteet ovat olleet vaikeita. Heidän kohdallaan ovat käyneet toteen Rudyard Kiplingin säkeet. "Oh, East is East, and West is West, and never the twain shall meet..."
        Mutta en tosiaankaan väitä, että kaikki ovat samanlaisia. En voi puhua kaikista, joten minun on puhuttava siitä, mistä voin.


      • lentsu6
        Rakastunut kirjoitti:

        En oleta, eikä oleta hänkään että työllistyminen olisi helppoa. Ei se tietenkään ole helppoa uudessa maassa, kulttuurissa tai puhumattakaan kieliympäristöstä. Jossei töitä löydy, niin takaisin koulunpenkille. Suomesta löytyy hyviä englanninkielisiä koulutusohjelmia joiden rinnalla voi opiskella suomea. Eiköhän sen jälkeen löydy jotain parempaa.
        Aina kannattaa yrittää...

        Huh, olipa sinulle aikalailla negatiivisia kommentteja.
        Pohjoisessa matkailualalla on yleiskelenä nykyisin englanti, eli matkailualalta oppaana voisi löytyä töitä.
        Hän ja sinä voisitte myöskin ajatella, että perustaisitte vaikkapa matkatoimiston tms, myisitte suomen matkoja intialaisille jne. Intialaisista asiakkaista täällä lapissa jonkin verran kokemusta. Intia kansainvälistyy ja elintaso nousee huimaa vauhtia ja meidän länsimaiden tavat siellä VALITETTAVASTI yleistyvät päivä päivältä. Intiasta olisi paljon tursimia tänne pohjoismaihin jos vain on osaajia siellä intian ja suomen päässä. Tai sitten maahantuonti tarvikkeelle,jota suomalaiset ostaisivat jne. Eli perustakaa yritys! Useat ottavat kantaa naimisiinmenoon....no, se joka sydänystävän ottaa kärsii aina jossain vaiheessa tässä maallisessa elämässä menetyksen. Sen syynä voi olla vaikkapa uskottomuus, vakava sairaus, kuolema. kerran vain me saamme elää tässä elämässä. Varustaudu sydämelläsi siihen, että kaikkea voi tapahtua ja kun sen tietää, niin kolhutkin ovat pienempiä.


      • coffee n milk 87
        Rakastunut kirjoitti:

        Inhorealistinen kuva annettu. Miehellä vaan sattuu silti olemaan tuollainen "kyllä kaikki jotenkin järjestyy" -mentaliteetti. Onhan se hyvä että löytyy uskoa ja itsevarmuutta, joka varmaan myös auttaa(toivottavasti) töiden saamisessa.
        Hän ymmärtää kyllä, että mitään kovapalkkaista työtä ei tule helpolla saamaan. Hänen asenteella kyllä ihan varmasti jonkinlaista työtä löytyy. Siivojan työstäkin on puhunut, "Jonkunhan sekin työ on tehtävä, muuten kaikkialla olisi likaista". Ja jostainhan se on pakko aloittaa...

        Heips!

        Täällä nuorehko-naikkonen
        RAKASTUNUT intialaiseen mieheen.
        On asunut Suomessa pari vuotta ennenkuin tapasimme,puhuu oikeen hyvää Suomea mutta Enkkua pääsääntöisesti puhutaan,tullut jo tavaksi.heh.
        Hän on Punjabista
        kotoisin,ei mikään maalaistollo niin kuin pari sen kaveria jotka myös täällä,HUOH!...Mut asiaan..
        Hän on kouluttautunut intiassa,mutta täällä ei löydä koulutustaan vastaavaa työtä..Mikä on aika harmi kyllä..Ei harmita omasta puolesta vaan hänen puolestaan..Mutta molemmat ollaan aika samoilla-linjoilla siinä että raha ei ole se pääasia.Hän työskentelee täällä siivoojana.Hän pitää työstään ja tekee sen hyvin,mikä on ihan kunnioitettavaa.Hänellä on sen verran kova DRAIVI ja ITSELUOTTAMUS että varmasti keksii jtn muutakin tulevaisuudessa.

        Naimisiin tahdotaan jossain vaiheessa..mutta ajatus naimisiin menosta INTIASSA HIRVITTÄÄ..kuulemma aika hulabaloota..Itse tahtoisin simppelit-pienehköt-häät..Kertokaas kanssa-sisaret miten ja missä menitte naimisiin???
        Ja Kaikkea hyvää teille jatkoon!!! :-)))


      • Meidät vihittiin
        coffee n milk 87 kirjoitti:

        Heips!

        Täällä nuorehko-naikkonen
        RAKASTUNUT intialaiseen mieheen.
        On asunut Suomessa pari vuotta ennenkuin tapasimme,puhuu oikeen hyvää Suomea mutta Enkkua pääsääntöisesti puhutaan,tullut jo tavaksi.heh.
        Hän on Punjabista
        kotoisin,ei mikään maalaistollo niin kuin pari sen kaveria jotka myös täällä,HUOH!...Mut asiaan..
        Hän on kouluttautunut intiassa,mutta täällä ei löydä koulutustaan vastaavaa työtä..Mikä on aika harmi kyllä..Ei harmita omasta puolesta vaan hänen puolestaan..Mutta molemmat ollaan aika samoilla-linjoilla siinä että raha ei ole se pääasia.Hän työskentelee täällä siivoojana.Hän pitää työstään ja tekee sen hyvin,mikä on ihan kunnioitettavaa.Hänellä on sen verran kova DRAIVI ja ITSELUOTTAMUS että varmasti keksii jtn muutakin tulevaisuudessa.

        Naimisiin tahdotaan jossain vaiheessa..mutta ajatus naimisiin menosta INTIASSA HIRVITTÄÄ..kuulemma aika hulabaloota..Itse tahtoisin simppelit-pienehköt-häät..Kertokaas kanssa-sisaret miten ja missä menitte naimisiin???
        Ja Kaikkea hyvää teille jatkoon!!! :-)))

        uskonnollisin menoin todistajien läsnäollessa, sillä kummankin suku oli liian kaukana kunnollisten hääjuhlien järestämiseksi.

        Hääjuhlat järjestettiin sitten seuraavana kesänä miehen kotikaupungissa. Pikkuisen jouduttiin perinteitä taivuttelemaan, sillä häät olisi kuulunut kahdessa eri paikassa, toiset morsiamen, toiset sulhasen kotona.

        Emme myöskään juhlineet 7 pvää, vaan lyhensimme häät vain 4 pvän pituisiksi. Vieraita kävi n. 450.

        Omasta mielestäni hääjuhlan tarjoaminen rakkaille sukulaisille ja ystäville oli kaiken kaikiaan ihana, ikimuistoinen kokemus. Samalla sain tutustua moniin minulle aiemmin vieraisiin sukulaisiin.

        Totta kai etukäteen vähän jännitti. Osaisinko käyttäytyä protokollan mukaisesti? Sujuisiko kaikki hyvin? Onneksi anoppi ja miehen naispuolliset sukulaiset preppasivat etukäteen niin hyvin, että jännittyskin poistui, ja pystyin vain nauttimaan juhlistamme.

        Mutta jos sinusta tuntuu, että et kerta kaikkiaan halua isoja intialaisia häitä, niin kerro se kumppanillesi. Kerro, mikä sinua niissä ahdistaa. Hän todennäköisesti ymmärtää sinua, ja saattaa onnistua myös vakuuttamaan sen henkilön (= tuleva anoppi), joka kaikista eniten intoilee isoista häistä. Yrittäkää löytää jonkinlainen kompromissiratkaisu, jonka kaikki 'päätähdet' pystyvät hyväsymään. Ja muista, että tämä on tiukka paikka myös anopille. Jos hän ei saa järjestää kunnon mahtihäitä pojalleen, hänen sosiaalinen statuksensa kärsii hänen omassa yhteisössään. Tässä asiassa intialaiset saattavat olla aika julmia toisiaan kohtaan. Sinulle intialaiset hössötys-häät on n.. viikon piina (tai pahaimmillaan yksi hienoista kokemuksista elämäsi varrella), anopille se saattaa olla asvoen menetys koko yhteisön edessä, ja eräänlainen eristäminen loppuelämäksi = pihi hylkiö, joka ei edes naittanut poikaansa kunnolla. Tämä saattaa myös heijastua siihen, miten sinua kohdellaan jatkossa: muukalainen, joka ei kunnioittanut puolisonsa perheen tapoja - miksi me siis kunnioittaisimme häntä?

        Vaikeita kysymyksiä, tiedän. Eikö miehen perheen tulisi myös kunnioittaa sinun tunteitasi ja tapojasi. Totta kai pitää. Ja tässä kohtaa tuleekin se kompromissien tekopaikka.

        Toivottavasti osaatte tehdä viisaan, kaikkia tyydyttävän ratkaisun!


      • Kas, kas
        Meidät vihittiin kirjoitti:

        uskonnollisin menoin todistajien läsnäollessa, sillä kummankin suku oli liian kaukana kunnollisten hääjuhlien järestämiseksi.

        Hääjuhlat järjestettiin sitten seuraavana kesänä miehen kotikaupungissa. Pikkuisen jouduttiin perinteitä taivuttelemaan, sillä häät olisi kuulunut kahdessa eri paikassa, toiset morsiamen, toiset sulhasen kotona.

        Emme myöskään juhlineet 7 pvää, vaan lyhensimme häät vain 4 pvän pituisiksi. Vieraita kävi n. 450.

        Omasta mielestäni hääjuhlan tarjoaminen rakkaille sukulaisille ja ystäville oli kaiken kaikiaan ihana, ikimuistoinen kokemus. Samalla sain tutustua moniin minulle aiemmin vieraisiin sukulaisiin.

        Totta kai etukäteen vähän jännitti. Osaisinko käyttäytyä protokollan mukaisesti? Sujuisiko kaikki hyvin? Onneksi anoppi ja miehen naispuolliset sukulaiset preppasivat etukäteen niin hyvin, että jännittyskin poistui, ja pystyin vain nauttimaan juhlistamme.

        Mutta jos sinusta tuntuu, että et kerta kaikkiaan halua isoja intialaisia häitä, niin kerro se kumppanillesi. Kerro, mikä sinua niissä ahdistaa. Hän todennäköisesti ymmärtää sinua, ja saattaa onnistua myös vakuuttamaan sen henkilön (= tuleva anoppi), joka kaikista eniten intoilee isoista häistä. Yrittäkää löytää jonkinlainen kompromissiratkaisu, jonka kaikki 'päätähdet' pystyvät hyväsymään. Ja muista, että tämä on tiukka paikka myös anopille. Jos hän ei saa järjestää kunnon mahtihäitä pojalleen, hänen sosiaalinen statuksensa kärsii hänen omassa yhteisössään. Tässä asiassa intialaiset saattavat olla aika julmia toisiaan kohtaan. Sinulle intialaiset hössötys-häät on n.. viikon piina (tai pahaimmillaan yksi hienoista kokemuksista elämäsi varrella), anopille se saattaa olla asvoen menetys koko yhteisön edessä, ja eräänlainen eristäminen loppuelämäksi = pihi hylkiö, joka ei edes naittanut poikaansa kunnolla. Tämä saattaa myös heijastua siihen, miten sinua kohdellaan jatkossa: muukalainen, joka ei kunnioittanut puolisonsa perheen tapoja - miksi me siis kunnioittaisimme häntä?

        Vaikeita kysymyksiä, tiedän. Eikö miehen perheen tulisi myös kunnioittaa sinun tunteitasi ja tapojasi. Totta kai pitää. Ja tässä kohtaa tuleekin se kompromissien tekopaikka.

        Toivottavasti osaatte tehdä viisaan, kaikkia tyydyttävän ratkaisun!

        näppis vähän jumitti! 'asvoen' pitäisi lukea 'kasvojen'. Sorry!


    • 34243324

      "Olenko idiootti jos ryntään suinpäin naimisiin? "

      No olet tietenkin. Tämä pätee saman kulttuurin ja kansalaisuuden jakavienkin parien kohdalla, mutta vielä enemmän ns. monikulttuuristen parien kohdalla. Äläpä siis ole idiootti.

    • Uskaltaako...

      kysyä aloittajalta, mitä kuuluu tällä hetkellä? Onnistuiko suhde? Itselläni myös intialaisia miesystäviä, mutta ihan ystävyyden tasolla mennään.

    • IncredibleIndia

      En ymmärrä näitä kulttuurinharrastajia, jotka hankkivat kumppanin siitä maasta, josta on heille muodostunut jonkinlainen pakkomielle. Eikä siellä maassa voisi vierailla ja sitä tutkia ilman että raahaa sieltä heti tänne jonkun paikallisen?

      Aloittaja voisi tyydyttää eksotiikankaipuunsa katsomalla Bollywood-elokuvia ja syömällä intialaista ruokaa. Jos oikein kovasti kutkuttaa se Intia, niin muuttaisi sinne! Ei tänne tarvitse enempää niitä raahata, intialaiset ravintoloitsijat saavat varmasti jo Suomessa asuvilla maanmiehillään täytettyä firmansa työpaikat.

      Kyllähän sieltä noin miljardin ihmisen maasta olisi tänne tulossa jos jonkin sortin raketti-insinööriä, mutta kannataa tosiaan kunnolla miettiä miksi...

      Onhan se Intia eksoottinen paikka juu, mutta itse en haluaisi asua maassa jossa lehmät ja kerjäläiset paskovat kadulle, joka paikka on täynnä ihmisiä ja jätettä. Hajuja ja meteliä, sitä on Intia.

      • incredible asia

        Minäkään en ymmärrä näitä kulttuurinharrastajia jotka pakkomielteisesti hankkivat kumppaninsa joko Thaimaasta tai Filippineiltä tai pakko saada puoliso Kiinasta, Japanista tai Vietnamista. Eikö sinne voisi mennä vain vierailemaan eikä heti raahata paikallista Suomeen? Tai miksi ei voisi muuttaa sinne heti samantien.

        Kaikki palstan kulttuurinnälkäiset voisivat tyydyttää kulttuurinnälkäänsä muuttamalla pois täältä, eikä tänne enää tarvita yhtään ainoata kiinalaista ravintolaa, jossa ei makseta veroja ja kusetetaan asiakkaita. Puhumattakaan thaihieromapaikoista. Niitä ei tarvita yhtään ainutta enää rumentamasta katukuvaa ja viemästä oikeilta kunnollista mahdollista yrittäjiltä liiketiloja.

        Kyllähän noista maista tänne olisi tulossa porukkaa jatkuvana virtana ja kaikkihan ne ovat jotain multiosaajia, ainakin palstan miesten mielestä. Mutta se pelkkä hieromaosaaminen ei riitä.


    • 9099-8

      Näin on...muutaman vuoden sisällä kun euroopan rahat on kynitty, alkaa huomattavasti kovempi meininki jyllämään, kuin vain persut. Kreikka vaatii taas ilmaiseksi 10 miljardia rahaa, ranska on kusessa, samoin espanja...porttugalia odotellaan joukkoon kysymys kuuluukin kuka maksaa viulut?

      Toki köyhät maahanmuuttajat ovat tavallaan tähän syyttömiä, mutta heitä tullaan kuristamaan ensiksi ja samoin yksinhuoltajia sosiaalipuolen toimesta. Ei hyvä, ei..

      Nm. end of days

      • Maailman menoa

        Uuutisista voi huomata naisten aseman olevan aika huonon Intiassa.

        Intiassa arvostellaan Delhin joukkoraiskauksesta tuomitun teini-ikäisen rangaistusta.
        Syytetty tuomittiin lauantaina kolmen vuoden vankeusrangaistukseen Intiaa kuohuttaneesta tapauksesta, jossa miesjoukko raiskasi ja tappoi naisen bussissa Delhissä.

        Miehen raiskatessa jolkisessa kulkuvälineessä surmaten naisen tuomio on sama mitä Suomessa rauhoitetun eläimen tappamisesta säädetty maksimirangaistus.


    • 099++öööö

      onko intialainen jo suomessa?

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2078
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1984
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1813
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1485
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1396
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      536
      1133
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      986
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      930
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      352
      907
    Aihe