Teetkö ruokaa miehellesi nainen?

Aika moni kotirouva kokannee. Kokkaus kuuluu luontevasti myös koti-isän tehtäviin.

Sitten, kun kumpikin aviopuolisoista on päivätöissä, on syytä jakaa kotityötaakkaa keskinäisen sopimuksen mukaan.

Heh, en ole koskaan ollut "kotirouva", mutta aikoinaan kotiäiti kyllä (kun lapset oli alle kouluikäisiä).Nykyään teen töitä, vaikkakin pätkässä ja osittain kotona.

Yritän ottaa huomioon kaikkien mieltymykset, mutta nykyään, jos aivan rehellisiä ollaan, teen arkena iltapäiväruuan lähinnä itseä miellyttäen. Se on mulle päivän pääruoka, mies ja lapset ovat syöneet töissä ja koulussa eikä heille läheskään aina ruoka maistu enää iltapäivällä, vaikka olis kuinka mieleistä mieliruokaa. Mutta toki otan aina huomioon, ettei ole kenenkään inhokki-ruokaa. Se kyllä sitten rajaakin jo paljon. Itse olen aika kaikkea syövä ja tykkään melkein kaikesta. Eli siitä välistä sovellan. Joskus vaivaudun tekemään jopa eri vaihtoehtojakin, jos kovasti lapsien tekee mieli jotain, ja itseäni jotain toista ja miestä jotain kolmatta.

Mä kokkaan aina.................ehditään sitten paremmin yhteisiin lemmenhetkiin.

Jaa-a... voisin mä kokkaavaksi kotirouvaksi ryhtyäkin, mutta silloin oma palkkani pitäisi kompensoitua täysin. Tarkoittaa sitä, että mieheltä pitäisi löytyä minulle nettona 4000 euroa kuussa riihikuivaa. Löytyykö?

Teen ruokaa koska kotiruoka on edullisempaa ja terveellisempää. Poikaystävä ei tee ruokaa kuin harvoin, eikä se osaa lukea ohjeita pilkun tarkasti, joten se tekee jotain mautonta makaronilaatikkopaskaa aina kun voi. Kokkaaminen on kivaa.

Se kokkaa, joka osaa ja innostuu. Mua ärsyttää aloituksessa kokkauksen liittäminen "kunnon" ja "kotirouva" -piirteisiin.

- Mulla ei ole miestä, jolle kokata, jos olisi, varmaan kokkaisin - kokkaamisen ilosta ja taidosta ja miksepä toista ilahduttaaksenikin. Mutta en osoittaakseni olevani joku hemmetin "kunnon kotirouva" - ziisös!

Kotona kokkasi isä, broidi kokkaa vaimolleen, koska ne osaa sen homman. Onks ne kunnon kotirouvia?

Meillä se on mies, joka tekee ruokaostokset
- mä en edes aina tiedä, mitä jääkaappi sisältää.
Ruuat on pääasiassa miehen tehtävissä, hän itse viihtyy keittiössä mua paremmin ja tottapuhuenkin tekee parempaa ruokaa.
Joka toinen viikko oon aamuvuorossa, jolloin joudun / saan välillä tehdä ruuan, mutta silloinkin mies on jo valmiiksi "päättänyt", mitä ruokaa laitan.

Tämä käytäntö sopii meille molemmille
- toki tilanne saattaa muuttua parin kuukauden päästä, kun jään äitiyslomalle.

Olen aina ollut sitoutunut elintarvikkeisiin.Lapsena tein töitä karjanavetassa ja sitten olen toiminut harrastelijana eettisessä keittiössä.

Näitä ruokia olen opetellut niin, että voin antaa vinkkejäkin:

-pakastevihanneksista herkkua: lisää puolikas liemikuutiosta keitinveteen ja lorauta laadukasta oliiviöljyä sekaan.Suolaa ja sekoita.Muista,että liemikuutiossa on jo suolaa.

-jauhelihasta pomodoroa: lisää tomaattipyreetä ja ruokalusikallinen tomaattimurskaa.Ketsupilla saa kebabvivahteen,jos mieluummin niin.Lisää sipulia, suolaa ja pippurisekoitusta.Voit laittaa valkosipulia ja basilikaa.

-vihannespata: käytä pohjana valmispakkausta jossa kasvissosekeittoa.Tämä siis hyvä aloittelijan niksi.Lisää punajuuriviipaleita, purjoa, selleriä, herkkusieniä ja mahdollisesti perunan kuutioita.Ruokaisa resepti talvipakkasella.

jos osutaan samaan paikkaan samaan aikaan niin toki saa ottaa osansa mutta noin muuten tehkööt ite ruokansa. ja ai missäkö nykyään? no ulkomailla :D

Teen kyllä, ja myöskin mieheni mieltymysten mukaan, koska hänelle tuntuu onneksi kelpaavan kaikki mitä teen. :)

Joo bruukaan mä tehdä meille ruokaa. Joskus toki mieskin tekee purtavaa. Meillä se taitaa kuitenkin mennä niin, että mä olen se joka on perehtynyt tähän kokkaamiseen enemmän. Joten mulle se kokkaaminen yleensä jää. :-)

Kyllä pullantuoksuinen kotiäiti on ainoa oikea,Muut on halpoja feikkejä.

Pienintä mitä Miehen kuuluu tehdä on ruoka kotona kaikille, yhteisestä sopimuksesta jos taitoja riittää ja ainakin opetella valmistamaan perheelle aamiainen vapaapäivien aamuna ja tarjoiltava se ladylle vuoteeseen, sillä ladyt ovat sen ansainneet.
Mun kyökkiin naisilla ei ole edes asiaa, ellei hän itse välttämättä halua katsella ja opiskella ruoanlaittoa.

Minulla ei ole koskaan ollut naista, joka olisi osannut edes alkeellisen onnistuneen ruoanlaiton alkeet, joten olen toki itse tehnyt ruoat. Onhan se hauska fantasia: nainen, joka edes joskus tekisi ruokaa ja ennen kaikkea, että siinä olisi makua ja kokeilun uskallusta. Onneksi olen tottunut itsenäiseen toimintaan jo silloin, kun asuin vanhempieni luona lapsena. Silloinkaan äitini ei juuri kiinnostunut kotiäidin roolista, vaan keskittyi muihin asioihin ja me sisarukset hoidimme kotitalouden siisteydestä.

Lienee Suomessa jo puhdas menneisyyden myytti, en ole kaveriporukassakaan tavannut mitään "pullantuoksuisia kotiäitejä", vaan uraorientoituneita äitejä, jotka tapaavat lapsen illalla hakiessaan ipanan vuoropäiväkodista, kun itse keskittyvät tutkimus- tai bisnestyöhönsä aamusta iltaan. Pullat näillä naisilla ovat joko konditoriasta haettuja tai pakastealtaista uuniin työnnettyjä perusmakutekeleitä.

Mutta evoluutio muuttuu: miehet osallistuvat enemmän kotitöihin. Vastuu lienee enenevässä määrin. Meilläkin minä siivoan, pyykkään ja teen ruokaa enemmän, vaikka minun työpäiväni tutkimusyksikössä ovat pitempiä kuin vaimollani. Pyörtyisin jos vaimoni alkaisi jotakin itse keittiössä väsäämään, ellei kyse ole teevedestä tai mikroaaltouunista. Lastenhoitoon osallistuminen aika tavalla 50 / 50 %:sti.

Koska keittiö on myös valtakuntani, kuten kodinhoitohuone, keittiöremontin hoidin minä itse. Valitsin kalusteet ja laitteet itselleni ja oman laatumakuni mukaan. Keittiöliikkeessä myyjätär hymähti, kun tarkkaan määritin mitä haluan ja miten paljon ja millä laadulla. Hän sanoi: "Meillä yhä useammin aviomiehet määrittävät keittiön muodon." En epäile hetkeäkään.

On varmaan ollut helppoa aika miehillä, kun kotona odotti valmis koti, joka ei ollut hujan hajan ja sekaisin, jossa laskut ja lapset oli hoidettu. En tiedä onko sellaista oikeasti ollut olemassa, kuulostaa jotenkin niin idylliseltä ja koomiselta, Stepfordin kotirouvien robottimaailmalta.

Naisien mielenkiinto on omassa itsessään: koulutuksessa, urakehityksessä, harrastuksissa. Ymmärrettävää, me miehet olemme länsimaissa pitkään estäneet näiden asioiden kehittymistä, joten on luontevaa, että me joudumme nyt pitkälti hoitamaan lapsen kasvatuksen, ruoan ja kodin hoidon, laskut, hankinnat, lasten harrastuskuljetukset, lastenkutsut, vanhempain illat koululla, lasten harrastusry-toiminta jne. jne.

Kuten Oi niitä aikoja kirjoitti - myytti. Ruokaa miehelleen tekevä nainen? Kaunis ajatus. Ehkä seurustelun alussa kerran, kaksi ja sitten onkin antaa tehtävä miehelle, jos mies miellyttää ja hänen ruoanlaittotaitonsa ovat riittäviä. Muistan jo yläasteella, että luokan pojilla on suurimmalla osalla paremmat arvosanat ja taidot ruoan laittamisessa kuin tytöllä. Huomasin, että 10 saaminen oli vaivatonta, vaikka en itse kotona saanut ruoan väsäämistä harrastaa.

Itse miehnä tykkään tehdä ruokaa ja teen sen takia koska neiseni ei tykkää niin mausteisesta ruuasta kuin itse niin silloin teen ruuan ja jää yhteistä aikaa jos vaikka naiseni ön töissä ja minä kotona niin on kiva tedä ruoka valmiiksi että solleen. Itse en puolisoa ole ottanut sellaisilla kriteereillä että pitäisi ruokaa tehsä vaan siihen on paljon terkeämmät griteerit että silleen. Kyllä aikuisen henkilön osattava itse tehdä ruuat eikä sitä tartte muiden tehdä. Kesällä grillaaminen on yleensä miesten juttu ja sehän on kivaa.

En kokkaile ukolleni. (: Ukko kokkailee mulle ja vaan siksi että mun safkat ei kelpaa (kalliimpi maku ja terveysruoka).

Mut enemmän tienaava osapuoli kokkailee meillä ja osaava (minua vanhempi, enemmän kokemusta).

Mies tekee ruokaa kun ei liian terveellinen ruoka kelpaa ja on nirso muutenkin. Laitan tiskit ja sitten jää aikaa seksillekin ;)

En hemmetissä kokkaa. Kumpikin tekee itsenäisesti asiat: vie omat autonsa huoltoon, laittaa itse ruoat ja hoitaa omat pyykkinsä.

Hössääminen ja toisen huoltaminen on jotenkin liisteristen rakkauskomedioitten heiniä.

Työjako on selkeä: kumpikin siivoaa asunnosta puolet. Kun tilanne on joskus töittemme takia kiireellistä, olemme palkanneet siistijän ja maksaneet luonnollisesti puolet hänestä syntyneistä kuluista.

Kun haluamme herkutella, menemme ravintoloihin, joissa meitä palvellaan. Me emme palvele toisiamme. Omat tilit, omat menot. Yhteistä on asuntolaina. Tai se mitä siitä nyt on enää jäljellä.

Nykyajan tasa-arvomaailmassa on varmaan itsestään selvää, että ihmiset ovat muuttuneet aikuisiksi ja itsenäisiksi, eivät keskitä voimiaan toistensa hemmottelemiseen, vaan yhteisen muun toiminnan panostamiseen. Lapset saavat tietenkin huomiota, ehkä jopa hössäämistä välillä, mutta kuka nyt alkaisi laittaa miehelleen ruokaa? Vanhankantaista, on kotirouva tai urarouva. Kyllä kai nyt jokainen mies on oppinut jo ylöasteella tai viimeistään korkeakouluopiskeluvaiheessa tekemään ruokaa. Mihin he naisia tarvitsevat ruoan laitossa? Maailman tunnetuimmat kokit ovat muutenkin miehiä, joten on aika naisten vetäytyä ruokamaailman touhottamisesta miehen ympärillä ja antaa heille itsenäistä tilaa itsensä toteuttamiseen.

Kysytkö nyt ihan tosissas ? Missä sanotaan et naisen pitää kokata miehelle ?
Kuolkoot nälkään jos ei ite osaa sapuskaansa tehdä !
Hävettää nyt olla mies !

Kysyt missä on kunnon kotirouvat ? Ne on menneet piiloon tuollaisia vähä älyisiä
miehiä,sen hellan taakse !

Joo, en kyllä miehenä osaa kuvitella, että sellaisia naisia olisi, joka oikeasti kokkaisi miehelleen ja mies vain katsoisi sivusta ja odottaisi, että ruoka tulee automaattisesti pöydälle. Vaikea ymmärtää miksi, joku alistuisi moiseen hölmeilyyn, ellei kyseessä ole provo tai vedonlyönti, joka tietysti muuttaa asiantilan ymmärrettäväksi.

Mutta niin, fiktio on aina fiktiota. Ehkä 60-luvulla? Mutta kai tämä touhotus katosi 70-luvun myötä.

Kunnon kotirouva kuulostaa naistutkimuksen silmissä puhtaalta alistamislähtöiseltä rasismilta. Kuka mies haluaa kotiorjan? Tosissaan? Hassun hauskaa.

Ja kyllä, minä teen itse ruokani. Jos tyttöystäväni edes yrittäisi tarjota jotakin tekelettään, kieltäytyisin kauniisti ja kohteliaasti, pitäisin juttua vitsinä, jonka tasolle sen pitää jäädäkin. Oma kunnia pitää jokaisella miehellä olla.

Seuraavaksi kai olisi sitten vuorossa pyytää pukemaan? Tekemään työt puolesta? Vaihtamaan auton rengas? Käymään kaupassa puolestani? Mitä minulle sitten jäisi. Jokainen haluaa tehdä itse omat tehtävänsä. Tietysti jos toinen on vakavasti hetkeksi sairastunut, niin ehkä silloin... mutta muuten... en ymmärrä kysymyksen piiloviestiä 2010-luvun vaatimusten mukaiseksi.

Provo mikä provo.

Hauska sellaisena. Ja sellaiseksi toki saa jäädäkin.

Metka kymysys, totta kai teen, mutta ehkä sen takia, että tarttenhan itekin. Hyvää, monipuolista kotiruokaa ei voita mikään.

Huvittavaa lukea kun jos jollain naisella on hyvät tulot niin jo on joku mies heti aukomassa naamaansa. Onhan niitä monia ammatteja joissa on hyväkin palkka tai ainakin kohtuullinen. Lääkärinä kyllä tienaa aika hyvin ja oi niitä ylityö tunteja sitten jotka kuuluvat tähän ammattiin.
Insinöörinä myös saa aika hyvän palkan. yrittäjänaisilla on myös hyvät tulot jos ovat löytäneet oikeaan ajanmukaisen idean yritykseensä. Ja monta muuta ammatti, siis oliko tämän ihmisen jo pakko olla heti huomauttelemassa, vaikka ei tiedä yhtään mitään ihmisestä, olisi pysynyt asiassa, mutta ei, oli pakko heti alaata tinkaamaan ja epäilemään. Totta kai ymmärrän että se on vaikea hyväksyä kun NAISELLA pyyhkii hyvin.

Ei oo pakko, mutta saa jos haluu...

No sananen tähän ruokasoppaan, Olen 60v. työssä käyvä- ja erinäisiä kuorojuttuja-ym,-yhdistysasioita harrastava nainen. Olen nuoruudessani oppinut keittämään, paistamaan ja leipomaan.
Mieheni on omasta halustaan jäänyt aikanaaan eläkeputkeen. Molemmat pidämme hyvästä ruoasta, yritämme laittaa jotakin kunnollista kunnon ruokaa, mutta yhteiset ateriahetkemme aamu- ja ilakahvihetkiä lukuunottamatta sijoittuvat viikonloppuihin. Viikolla nalleni keittää mulle aamukahvit 6. 15, ja huolehtii päivällä ruoan itselleen. Itse syön töissä terveellisen lounaan ja kotona "omia ruokia". (Pidän ruokapäiväkirjaa ja lasken mitä suuhuni laitan).Viikonloppuisin yritän sitten minä huolehtia että molemilla olisi yhteisiä oikeita ateriahetkiä. Osallistumme yhdessä ostonlistan tekoon ja mietimme mitä valmistamme tai minä valmistan. Yritän silloin tällöin myös leipoa kunnollista leipää ja paistaa leivonnaisia ja muita ruokia kiviuunissa maalla. No ei se sitä kiviuunia eikä rintamamiestaloa tarvitse, tapahtuu sitä kaupungissakin.

Käyn työssä, mutta keittelen ruuat joka päivä. Helppo homma, kun pidämme samanlaisista ruuista. Lapsemme ovat jo maailmalla.

Minä kokkaan ja leivon koska pidän siitä. Tylsä osuus alkaa sitten kun pitäisi kaiken sen ruoanlaiton jälkeen tiskata astiat (ei ole pesukonetta). Onneksi minulla on maailman ihanin mies joka usein omasta aloitteestaan siivoaa jälkeni. Hänelle teen ruokaa hyvillä mielin

kunhan hoitaa tiskit ja siivouksen

en tarvitse naista keittiöön vaan sänkyhommiin, osaan laittaa sapuskat ja leivonkin jopa itse, mutta seksi ei ole ilman naista hauskaa loputtomiin..

Mielihyvään kannattaa uhrata aikaa ja tarmoa, ruokaa ja kodinhoitoa osaa kuka tahansa torvipää. Erotiikka tarvitsee luovuutta, rohkeutta ja aikaa.

no toivottavasti ei tee, itse ainakin teen itselle on vähän huonoja kokemuksia naisten kokkaustaidoista no joo leikkiä onhan molemmissa hyviä ja huonoja kokkeja itse vain tykkään tehdä ruokaa.

Mun mielestä miehille kuuluu keittiötaide. Naiset ovat jo osansa maailman keittiöhistorialle antaneet.

Mieskulttuuria esiin kaikilla aloilla!

Naisen kanssa voi nauttia muista asioista: äly, viekkaus, luovuus, uudet keksinnöt ja tietysti seksi. Ehkä synnytys.

Kuka enää pikkuorjaa kotiinsa haluaa?

the more.. i think.. the more i see no reasons to have a woman in my house. yksin ja ollaan yksin tyytyväisenä

Sukupuoliroolit ovat vammaisia varten. Me muut kokkaamme miten parhaaksi näemme.

Kuuluuko naisen kokata miehelleen? No ei kuulu.

Kokkaava mies on seksikäs.
"Kunnon kotirouvista" puhuva mies kierretään kaukaa.
Siinä aloittajalle miettimistä.

Kokkaan eli laitan ruokaa ja leivon meillä. Lisäksi tiskaan, siivoan ja valmistan joka ikinen päivä itsetehdyn lounaan miehen mukaan töihin. Kaiken tämän teen vapaasta tahdosta ja suurella sydämmellä. Meillä ei ole lapsia.

nykyajan "naiset" kokkaavat valmisruuilla kun ei osata ,haluta keittää edes vettä.
se on tätä nykymaailmaa valitettavasti.

Ei kuulu kokata, koska....

Modernit naiset ottaa jääkaapista pannulla kärventämänsä helevetin ison broilerin rintafileen (au naturel, itsemaustettu) ja laittaa sen kimpaleen onnettoman pienen ruisleivän päälle (Vaasan) ja pistelee tyytyväisenä poskeensa tosi-tv:tä katsellen.

Siinäpäkö osuva kuvaus modernin suomalaisnaisen ruoanlaittotaidoista =)

En Ehdi.

Neiti98, olen jäänyt koukkuun masturboimiseen. Siinä ainakin 3 kertaa päivässä, koneen ääressä. Tuntuu ettei ole millekkään muulle aikaa! Mitä tehdä?

Ei pidä tehdä.

Maailman pitää kasvattaa miehistä itsenäisiä toimijoita, ei naisten helmoissa epäitsenäisiksi hyytelöiksi muodostuvia olentoja. Jos mies on töissä, hän joko syö itse kotimatkalla ravintolassa tai kokkaa kotiin tullessaan. Mitä helvetin 50-lukulaista lässytystä on tehdä miehelleen mitään?

Jos nainen on kotona, hän varmasti keskittyy oman koulutuksensa parantamiseen (jatko-opinnot korkeakouluissa) tai omien erityistaitojensa (tiede, taide) kehittämiseen. Mitä sijaa miehellä on?

Seksi.

Jos sitä ei olisi, parisuhteet olisivat varsin harvinaisia.

Päivittäkää naiset itsenne 2020-luvulle, ehdottaa tämä mies, joka ei koskaan ole jaksanut odottaa naisilta mitään passausta ja valmista pöytää. Narttu on narttu - on sitten kyse tammasta tai kissasta.

Tässä ilmoittautuu toinen nainen, jonka nettopalkka on lähes tasan 4000 e/kk ja teen myös ruuan perheelleni.

Huh huh!

En ymmärrä tätä kanaemoasennetta miestä kohtaan. Eikö hoivaviettiä kannata suunnata kakaroihinsa?

Oletko 80-vuotias vai elätkö Disney -elokuvien kultakautta, jolloin nainen oli alistettu miehen miellyttämiseksi? Tietenkään ei! Perusvaatimus: miehen on osattava itse kodinhoito ja ruoanlaittotaito. Kuka muu hänelle sen tekisi, ellei hän itse? Naurettavaa ja loukkaavaa.

Haloo millä vuosituhannella sää oikein elät!Pitäiskö naisen olla hellan ja nyrkin välissä!Kyllä miehen pitää osata kokata ihan itse!Nainen voi kyllä välillä tehdä todella hyvää ruokaa ja hemmotella,muttei se saa olla mitenkään itsestään selvä asia!!

Minä en suosittele tuota hemmotteluakaan... Elämme kovia aikoja, jolloin on opittava selviytymään kovemmin keinoin maailmassa ja parisuhteessa. Lapset on koulutettava kestämään tulevat ilmastonmuutokset, terrorisodan jatkuvuus ja koulukiusaamisen kehittyminen yhä julmempiin ja mielikuvituksellisempiin keinoihin, älylliset vaatimukset tulevat suuremmiksi ja innovatiivisuus myös - siinä ei hemmottelulla päästä pitkälle.

Tämä viestiketju on kyllä hyvin kummallinen. En voi käsittää ihmisten ajatusta siitä että jokainen tehköön omat ruokansa ja kaiken muunkin itse itsensä eteen.. Ei kuullosta kovin loogiselta että jos eletään saman katon alla molemmat tekis omat sapuskansa.
Toi aloittajan kotirouva-asia nyt on tosiaan aikansa elänyttä.
Tarkoitan vain että eikö se ruoka kannata laittaa samaan aikaan ja samalla vaivalla koko köörille.. On se ruoanlaittaja sitten nainen tai mies. Täytyykö sitä väkisin olla niin itsenäinen, mitä pahaa on ajatuksessa että toista autetaan tai asioita ja vastuuta jaetaan? Ei se ole mitään passaamista tai orjuutta vaan arjen helpottamista ja toisen huomioonottamista.

Kuulostaisi aikamoiselta, jos tulisi kotiin ja vaimo olisi tehnyt ruokaa. Ei ole koskaan tapahtunut. Eikä tule varmasti koskaan tapahtumaan. Vaimo ei pidä ruoanlaitosta, edes itselleen.

Minä olen tottunut siihen, että tulen töistä kotiin ja käyn kaupassa, palaan kotiin ja aloitan heti ruoanlaiton. Kuka muukaan sitä tekisi? Aika paljon yritän tehdä pakkaseen, mutta aina ei ole voimia tehdä suuria määriä. Lisäksi olen päätyöni lisäksi sivutöissä, joka riipii osan yöstä.

Arjen helpottaminen... niin hienoja sanoja, niin hienoja ajatuksia. Sellaisia ei voi kuin unelmoida. Meillä on myös aina sotkuista, koska vaimo ei siivoa ja minä olen ruoanlaiton ja muun kodinhoidon perusjuttujen jälkeen liian laiska intoutumaan. Onneksi meillä ei käy juurikaan vieraita, ei tarvitse hävetä.

Juu. Kyllä kokkaan joka päivä. Aamiaisella aloitellaan... Mies tulee suihkusta valmiiseen aamiaispöytään, viikonloppuisin haen yleensä lehdet myös valmiiksi. Lounas puoliltapäivin. Päiväkahvi (kaadan hänelle aina kahvin kuppiin) ja mielellään tuoretta itseleivottua suolaista tai makeaa. Päivällinen. Iltasalaatti tms. telkkaria katsellessa. Päivän mittaan saattaa mieheni firman tiimoilta putkahtaa yllätyksenä kahvivieraita (jipii!) joille ei kehtaa näkkileipää tarjota...
Tämmöstä meillä. :)
Vastapainoksi saan täyden autoedun, vapautuksen kaikista kodin laskuista, mies maksaa kaikki ruokalaskut ja kodin hankinnat, mies vie vaimoa ja lapsia ulos syömään vähint. kerran viikossa, mies maksaa lomat (viimeksi yövyimme sviitissä) ja sokerina pohjalla: tarjoutuu maksamaan alennusmyyntiostokseni ennenkö olen edes ehtinyt ostaa mitään...:D
Hoitelen samalla perheen lapset (helppoja), pihatyöt, lemmikit, siivoukset, pyykkihommat, pikku remontit, lämmityksen talvisin jne. jne.
Päiväni ovat täynnä tekemistä mutta kaikki toimii ja homma on tasapainossa!

Kuulun tähän samaan säälittävään sakkiin kuin Lyötykin: olen aina saanut olla se, joka meillä hoitaa kotia. Vaimoni on kovin kiireinen, ei vain töiden takia, vaan harrastustensa, joten olen sitten omaa aikaani laittanut kodinhoitoon ja lastenhoitoon, tosin lapset ovat jo siinä iässä, että he leikkivät paljon kavereidensa kanssa ja minä lähinnä kuulustelen läksyt, koealueet ja vien harrastuksiin.

Joskus tietysti miettii millaista on oman isänikin elämä ollut 60- ja 70-luvulla, kun äitini pyöritti kotia. Mutta se oli se aika, enää ei olla siinä tilanteessa, että töitä jaettaisiin, vaan toinen ottaa työroolin, jotta koti pyörisi. Naiset ovat toki tätä tehneet jo kymmeniätuhansia vuosia.

Hieman huolestuttavalta Lyöty kuulostaa sekin, että teet vielä extratyötä. Mutta ehkä se onkin pakotiesi: kun olet töissä lisää, olet poissa kotoa. Varo, ettet hajoa tai lähde matkoihisi. Mutta onhan sekin optio kuin itsemurhaajalla: pakotie.

Minulla ei kauheasti jää aikaa omille harrastuksille. Yksinhuoltajana täysi työpäivä kaupassakäynnit siivoukset ruoanlaitot vie ajan aika totaalisesti. Vähän jos jaksaa käydä kävelylenkillä, lukea kirjaa tai soittaa kaverille puhelimella, niin siinä se päivä onkin taas mennyt. Tosin yksinhuoltajana on se hyvä puoli, että lapset ovat oma-aloitteisia. Kumpikin jo ala-asteikäisenä osannut tehdä helppoja ruokalajeja esim. keittää nuudeleita ja paistaa kananuggetteja tms. Yläasteikäisenä osaavat tehdä spagettia ja jauhelihakastiketta, riisiä ja kanaa uunivuoassa, makaronilaatikkoa jne.

Itse teen ruokaa niin paljon kuin vain pystyn alusta alkaen. Joskus on paljon ylitöitä ja silloin on pakko turvautua eineksiin.

Miestä ei ole, mutta toivoisin, että olis sellainen mies, joka osaa edes perunoita keittää, että saisi vähän helpotusta kodinhoitoon. Toisaalta huonon miehen jälkiä saisi siivota, jolloin olisi entistä vähemmän vapaa-aikaa.

Ei minusta ruoanlaitto ole automaattisesti naisen hommaa. Se tehkööt, joka sen mielekkäämmäksi katsoo. Pääasia on, että kumpikin tekee suhteen eteen töitä ja hoitaa oman osuutensa kotitöistä. Voihan sitä vaikka mies tehdä ruokaa ja nainen sillä aikaa hoitaa lumityöt pihalla, mutta ihan yhtä hyvää on perinteinenkin työnjako.

En tiedä kokkauksesta,mutta:
* Nainen syyttää miestä huonosta vanhemmuudesta ja manipuloi lapset miestä vastaan.
* Nainen määrittelee isyyden ainoastaan taloudelliseksi vastuuksi lapsista.
* Nainen säätelee isyyttä ja määrittelee lasten tapaamiset oman mielensä mukaan.
* Nainen ohittaa miehen perustarpeet (riittävän yöunen, kodinrauhan, järjestyksen, viihtyisyyden) ja henkilökohtaisen reviirin (sulkee poistumistien, ei anna omaa rauhaa eikä omaa tilaa).
* Läheisyyden torjuminen henkisellä tasolla ja keskustelusta kieltäytyminen.
* Nainen syrjäyttää miehen perheen päätöksenteosta.
* Nainen leimaa miehen ystävä- ja auttajaverkoston silmissä. Läheiset ja viranomaiset omaksuvat naisen näkemyksen ilman että kuulevat miestä.
* Nainen manipuloi auttajaverkoston ja estää miehen avun saannin ja kuulluksi tulemisen. Nainen ja naisen tuki- ja taustajoukot muodostavat yhtenevän liittouman miestä vastaan.
* Nainen hankaloittaa asioiden hoitoa väärinkäyttämällä virkavallan apua, kieltäytymällä neuvottelusta tai häiritsemällä toistuvasti miehen työrauhaa ja yksityiselämää.
* Nainen tavoittelee yksinoikeutta miehen elämään ja halveksii ja mitätöi miehen aikaisempia elämänvaiheita, aiempia parisuhteita sekä lapsia niistä.
* Nainen kontrolloi miehen menneisyyttä, perhetaustaa, sukua ja elämäntapaa vaatimuksin sekä syytöksin.
* Nainen päättää siitä "mikä on miehelle sopivaa ja oikeaa".
* Nainen väistää oman vastuunsa perheen tilanteesta ja omasta käyttäytymisestään. Nainen kieltää oman väkivaltaisuutensa, koska se ei ole niin fyysistä. Väkivaltaa parisuhteessa käyttänyt nainen hakee itselleen useammin apua omiin väkivaltakokemuksiin, ei omaan väkivaltaiseen käyttäytymiseensä.
* Nainen kätkee väkivaltansa perheen ja miehen parhaaksi toimimisen taakse.
* Nainen pyrkii saamaan miehestä yliotteen fyysisellä kiinnikäymisellä tai rikkomalla miehelle tunnearvoa sisältäviä esineitä.
* Väkivallanteko voi olla hysteeristä toimintaa "hullun raivolla", jota nainen ei pysty itsekään myöhemmin ymmärtämään.
* Miehen nöyryyttäminen asettamalla seksuaalinen kanssakäyminen kaupankäynnin, kurinpidon, kiristyksen ja vallankäytön välineeksi.
* Pakottaminen seksuaaliseen toimintaan, vaikka mies ei sitä halua.
* Miehisyyden kyseenalaistamista.
* Nainen laiminlyö taloudellisen vastuunsa ja pitää miestä elättäjänään. Nainen pitää itsellään oikeuden holtittomaan rahankäyttöön.
* Mies määritellään ulkoisen aseman, statuksen ja varallisuuden mukaan.
_
Lähteet:
- "Sitä on niin siinä liisterissä kiinni" Mari Helin-Tuominen 2006 http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01495.pdf
- Aune Flinck, Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana, Rikottu lemmenmarja. Tampereen yliopisto 2006. http://acta.uta.fi/teos.phtml?10882
- Kun mies hakee apua, Miesten kriisikeskuksen arviointi, Väliraportti. Ensi- ja turvakotien liiton raportti 2/2004.
- Jussi-työssä kuullut asiakkaiden kertomukset naisen väkivaltaisuudesta.

KÄÄK, teen ruokaa itselleni ja mies syö (lämmittää) sitä samaa sitten, kun tulee töistä. Jos en ole kotona, kun hänellä on nälkä, niin kait hän tekee itse, tai käy syömässä valmisruokaa jossakin.. Ei kait tämä ole nykypäivänä oikeasti ajankohtaista? Jos aikuinen normaaliälyinen ihminen ei saa ruokaa itse, niin aivan sama...

Minä tunnustaudun kunnon kotivaimoksi- ja äidiksi, joka tekee miehelle ja lapsille ruuat kotona sekä miehelle ruuat töihin. Miksi en tekisi? Jos teen sitä itselleni ja lapsille, aika naurettavaa olisi, jos jättäisin miehen väliin. Tykkään ruuanlaitosta, siinä saa tehdä vähän aikaa "omia juttuja" ja rentoutuu myös. Ruuanlaitto on kivaa. Jokainen tyylillään. Jos joku ei halua tehdä ruokaa, niin sitten ei. Ei kai kukaan nykyisin pakolla mitään tee?

Mie ainakin taijan männä mäkille.
Erikoiseksi on naisen ajatusmaailma mennyt, että 4000e/kk pitäisi saada kännyyn,
jos kotirouvaksi alkaisi, voihan tuota koittaa ihan itsekseenkin.
Tosiasiassa nämä haaveilijat on ja tulee olemaan yksin..
Tuolla rahalla mies saa paljon muita vaihtoehtoja, kuin lohikäärmeen kotiinsa..

Jaa, meillä välillä kokkaan minä miehelle, välillä mies miulle ja välillä yhdessä. Viimeaioina tosin mies kokkaa useammin kun itselläni on pieni vauva pitämässä kiireisenä. Nautin kyllä kokkailusta ja mielelläni kokkaan miehelleni. Useimmiten juurikin hänen herkkujaan, joista onneksi pidän itsekin. Nyt tosin viimeiset pari päivää olen tehnyt herkusienistä ruokaa hänen mielikseen, vaikken itse voi niitä sietää. :)

Olen viimeaikoina kokkaillut miehelleni Kyöpelinvuorikeittoa höystettynä Kärpässienituoresalaatilla. Hän ei ostanut minulle Bugatti Veironia. Joudun lentämään edelleen vanhalla luudalla keittovärkkejä hakemaan.

"Missä ovat nykyään kunnon kotirouvat?"

Vaimo-osaaminen alkaa olla katoava luonnonvara Suomessa. Aasiasta päin sen sijaan löytyy. Siellä on muuten päälle puolet maailman naisista.

Kiitoksia hyvästä gradusta.

Tämä oli kuin suoraan mun elämästä:

"Nainen kätkee väkivaltansa perheen ja miehen parhaaksi toimimisen taakse."

Meidän perheessämme piiloväkivaltaa ja alistamista on riittänyt, mutta se on aina naamioitu niin, että ulkopuolisin silmin toiminta näyttää muka-tapahtuvan minun parhaaksi. Naiset ovat ovelia. Kostonhaluisia.

En jaksa aloittaa valitusvirttä, sanon vain, että olen tullut katkeran epäonnistumisen tien päähän, josta on valintana tasainen itsetunnon ja omanarvontunnon murskaantuminen. Tai uusi elämä.

Jälkimmäiseen vaihtoehtoon olen satsannut jo kohta kaksi vuotta siirtämällä työstäni tietyt korvaukset ja osan palkasta uudelle tilille. Kun on aika, nostan kytkintä ja lähden.

Olen väsynyt muuhunkin kuin perhe-elämään, joka tuntuu olevan minulle pelkkiä odotettuja rutiineja vailla helpotusta tai apua. Työpaikallani on jo jonkin aikaa ollut laajentumista ulkomaille ja minua on kysytty. Kun saan vakanssin, haihdun. Tuskin edes lapset jäävät minua kaipaamaan, vaimoni on taitava selittämään asian heidän ja omaksi edukseen.

Toinen vaihtoehto, tuhoutuminen, ei houkuttele. Itsemurhaa toki olen harkinnut, koska vaimoni osaa manipuloida taitavasti oman laiskuutensa minun laiskuudeksi. Mutta minusta ei ole siihen. Uskon kuitenkin, että epäonnistuneelle hölmöllekin voi kenties olla toinen mahdollisuus.

Kokeilin kerran terapiaa. Tulos ei vakuuttanut: kerrottuani perustilanteeni, purskahti terapeutti odottamattomasti itkuun. Ja pyysi anteeksi. Tuntui, että olen niin hyvin vaimoni puolelta ohjelmoitu, kun pyysin itse häneltä anteeksi. Ja poistuin takavasemmalle varjoihin. Ne ovat minun paikkani.

En voi sanoa olevani "kunnon kotirouva", koska olen töissä, mutta silti laitan aina itse ruuan. En ikinä osta valmista, koska se ei maistu miltään, enkä tiedä mitä se sisältää. Minusta on kiva laittaa itse, maustaa omilla mausteilla ja tiedän mitä se on. Laitan ihan peruskotiruokaa, välillä inspiroin, joten jos kysytään, että mitä tämä sisältää, en osaa vastata, koska en muista. Kaikki on kuitenkin kelvannut, En pidä itseäni huippukokkina, mutta kuitenkin tykkään itse tehdä kaiken.

Missään nimessä ei pidä tehdä ruokaa, ei auttaa missään, vaan olla kuin toista ei olisi olemassakaan. Sellainen on miehenkin mielestä täydellinen kotirouva, nainen, jota ei ole ja joka ei tee mitään, ei vaadi, ei odota, ei syyllistä - sitä ei siis ole. Se on illuusion varjo.

Hassu kysymys! Jos mies on syömässä ja minä teen ruokaa, niin tottakai teen hänellekin asti. Jos ei ole, niin en tietenkään tee. Samoin mies tekee, samoin speksein.

Olisihan se hienoa, että ihmiset auttaisivat toisiaan tasaveroisesti, tasa-arvoisesti parisuhteessakin, mutta en ole oikein koskaan sellaista kokenut, joten olen epäilevä. Kysymys ei kai ole ruoanlaitosta, vaan siitä, miten rakkautta ilmaisee.

Toiset haluavat olla itsenäisempiä kuin toiset, toiset haluavat auttaa ja hoitaa enemmän. Jotkut kokevat sellaisen ehdottoman loukkaavana; olla auttamisen kohteina tai auttajina.

Olemme kai nyt evoluution siinä vaiheessa, että ihmiset pyrkivät olemaan kaikessa mahdollisimman itsenäisiä ja riippumattomia, yltiöindividualisita olentoja.

Ehkä perhejärjestelmän perinteinen roolimallitus on laukeamassa, rakenteet muuttumassa toisenlaisiksi jatkuvan kiireen, epävarmuuden ja onnistumisen tarpeen kanssa. Elämmekö liiaksi odotuksessa? Että huomenna saamme oiottua kurahtanutta työuraa, vietyä väitöskirjan viimein loppuun, siivottua sotkuisen vintin, korjattua loukkaamiset, hoidettua lasten kanssa iltasadut ja niin edelleen, herkkuillalliset, mallijoulut, ylioppilasjuhlat ja hautajaiset.

En tiedä. En uskalla olla enää varma mistään.

Kun kysyin asiaa vaimoltani, hän meni hetkeksi hiljaiseksi. "Parempi olla miettimättä", hän tuumi.

Meillä tekee ruokaa se joka ehtii aiemmin kotiin :) Menee kyllä yleensä aika 50/50, koska tehdään molemmat 3-vuorotyötä. Eikä ole lapsia ja kuitenkin päivävuorossa syödään molemmat työpaikkaruokalassa, joten säästyy siltä ettei tarvi välttämättä vääntää mitään isoa kotona. Sitten kun molemmilla sattuu olemaan vapaata samaan aikaan niin tehdään YHDESSÄ ruokaa ja se vasta mukavaa onkin! ;)

Eikös ruoanlaitto ole taitolaji siinä missä sellon soittaminen tai runon kirjoittaminen, aritmetiikka tai telinevoimistelu?

Meillä lahjakkain tekee ruoat eli tässä tapauksessa mieheni. Mun kokkaukset on kauheita eikä asiasta ole sen kummemmin koskaan keskusteltu. Mies on monella tavalla lahjakas, tämä on yksi lahja, joka on tuottanut iloa koko perheelle ja suvulle.

Minä olen aina ollut innokas ruoanlaittaja ja laitan vaimolle mielelläni ruokaa, erilaisia herkkuja. Työmaailma on raakaa ja ehdotonta, kotona saa rentoutua ja kääntää selkänsä raskaalle johtamiskulttuurille. Miksi purkaa väsymystä ja kyynisyyttä, jota työssä saa riittävästi osoittaa, kotonaan rakkaimmilleen?

Rakkaus on tekoja.

Toki vihakin on tekoja. Mutta minä olen kiinnostuneempi kotona rakkauden tekoihin.

Miksi ihmeessä tekisin ruokaa kuin jokin automaatti? Minulla on jo pelkästään pitemmät työpäivät kuin miehellä, joka tulee aina aikaisemmin kotiin kuin minä. En ymmärrä mikä pointti olisi minun tehdä ruokaa.

Tosin. Joskus saatan tuoda noutoruokaa ravintoloista tai pizzerioista, itse en ole koskaan innostunut ruoanlaitosta. Tai no. Yliopistoaikana oli pakko tehdä ruokaa, koska talous oli tiukemmalla, mutta työelämän jälkeen mielenkiinto on lopahtanut.

Mies tekee toisinaan ruokaa, en ole tosin koskaan pyytänyt häntä moista tekemään. Nämä sukupuoliroolitukset luulisi jo maatuneen, mädäntyneen ja kadonneen. Ainakin. Oletusarvoisesti, että nainen tekee miehelleen ruokaa.

Mikä ihmeen palvelija vaimo olisi?

"Mieltymysten mukaan?"

Vastenmielistä! Kummallisia ajatuksia, jotka viittaavat feodaaliseen orjuusasetelmaan: sinä olet minun omistuksessani ja teet mitä minä käsken. Kuka hemmetin idiootti sellaiseen enää suostuisi suomalaisessa yhteiskunnassa tässä vaiheessa evoluutiotamme?

Mielenkiintoisia näkökulmia. Kieltämättä tunteita pintaan herättävä provoaloitus, mutta jatkossakin on kiehtovia havaintoja naisen ja miehen ruokapositioista. Luulisin, että nykyaikana painopiste on itsenäisessä ja omatoimisessa tekemisessä: kuka ensin ehtii, jaksaa, haluaa, ei-halua.

Tämän hetkinen tyttöystäväni tekee aivan järjettömän hyvää ruokaa ja tykkää kokkailusta. Kyllä niinkus kirjaimellisesti voi sanoa että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Tilanteeni on sinänsä erinomainen että hän pitää ruuanlaitosta ja tämä oli oikeasti eräs tärkeä syy sille miksi pyysin hänet useimmille treffeille. Tuskin olisin hänestä muuten ollut niin kiinnostunut mutta täydellinen ruoka herätti mielenkiinnon treffeillä. Itselläni ei ole minkäänäköistä mielenkiintoa kokkailuun. Kyllä se että nainen osaa tehdä ruokaa viestittää myös siitä että osaa huolehtia myös perheestään kunnolla. Naisten mielestä tilanne on varmaankin sama miesten suhteen. Mutta en mä nyt oleta että nainen kokkaa pelkästään mua varten. Onhan tässä tietysti sellainen riski että tuudittaudun liikaa ja alan pitämään itsestäänselvyytenä. Suoraan sanottuna toisen vastaavan naisen löytäminen on vaikeaa. Ei ainakaan toistaiseksi ole kiristänyt seksillä tai millään tai muutenkaan vähätellyt. Ne ovat kyllä sellaisia juttuja mitkä pistävät suhteen jatkon välittömästi harkintaan.

Tiesittäkö et maailman parhaat kokit on miehii ja nyt miehet vaan sinne hellan ääreen...

Mutta lähtökohtaisesti en pidä miestä pikkulapsena, jota pitää ruokkia.

oispa edes mies...mutta ei ole. En kelpaa kun olen liian isokokoinen (huom, ei lihava). Mutta ehkä silti parempi näin. Ei tarvii palvella ketään.

Sellaiselle voisi joskus tehdä, joka tekisi joskus minulle. Periaatteessa kukin tehköön itselleen.

Teen miehelleni ruokaa joka ikinen päivä ja nautin siitä. Aamiaisen hän saa sänkyyn joka ikinen aamu...vuoden ollaan oltu kimpassa...

Minä teen. Joka ikinen päivä (paitsi jos syödään edellisen päivän ruokaa). Mies tekee aamiaisen ja mä teen päivällisen. Leivon myös kaiken itse, yleensä ihan "alusta asti". Se on mun tapa osoittaa mun miehelle kuinka paljon rakastan sitä, ja miten hieno mies se on. 10 yhteistä vuotta takana.

Taalla pain savonlinnassa naiset tekee ruat huusholleissa, on viela vanhaan ajan malli, muutenkin Savonlinna on 50 vuotta jaljessa muuhun Suomeen. Taalla ei tykata kun mies laittaa ruokaa Tai siivoaa, se on naisen tyo. Mies joka tekee naisen tyo on nahjus. Itse laitan mielel Lani ruokaaleivon ja siivoan, siksi mulla ei olekaan naista, naiset ei pida taalla naismaisista miehista. Pitaisi Olla paskalle ja oluelle haiseva, naisen hakkaajat ennen kuin kelpaa