Kolmekymmentävuotta naimisissa, pikkuhiljaa vuosien varrella iloja ja suruja, yhdessä mennään eteenpäin. Pikkuhiljaa huomaamatta, hipihiljaa hiipinen huomasin että mieheni rakastelu muuttui itsestäänselvyydeksi, hän otti nautinnon vain itselleen, unohti minut, jätti valvomaan. Juttelin, neuvoin, anelin, mikään ei auttanut. Kysyin onko hänellä toinen. (en usko että on, koska hän ei käy oikein missään). Muuten meillä on kaikki hyvin, minun puoleltani seksiä lukuunottamatta. Kaipasin hyvää seksiä, hellyyttä, himoa. En saanut sitä kotona, en vaikka pyysin, yritin itse vietellä, ei auta. Tapasin miehen josta tuli rakastajani. Meillä on ihanaa yhdessä. Sallittuahan tämä ei ole, mutten tunne myöskään pahaa oloa siitä mitä teen. Onko muita samassa tilanteessa, samoista syistä.
Synti
Nainen53v
2720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olisit kirjoittanut minun elämästäni. Tosin itse hain lohtua toisesta naisesta, joka oli samanlaisessa tilanteessa omassa suhteessa. En olisi ikinä uskonut, että ihastuisin naiseen. Tällä hetkellä olen eronut ja suhteeni tähän naiseen on muuttunut taas ystävyydeksi. Miten paljon ihminen kaipaa toisen läheisyyttä, hellyyttä, rakkautta ja myös seksiä, sitä ei voi kukaan kertoa. Elämme täällä vain kerran...
niin,yksi elämä,jonka jälkeen tullaan takaisin.