Kuuluisaa miehen logiikkaa.. Mies on valittanut minulle että käyn liikaa töissä ja yhteinen aika on kortilla, kuitenkin päivinä kun minulla on vapaata, hän on rassaamassa autoa kaverin luona tai tekemässä jotain muuta "hienoa", ainakin omasta mielestään, muutimme vajaa puoli vuotta sitten saman katon alle ja pikkuhiljaa kaikki kotityöt ovat siirtyneet minulle, vaikka en niitä aina vuorotyön ja kahden koiran takia pysty tekemään, no eu hänkään niit tee, mutta valituksia ja kärttyisen miehen saan niskoilleni minä. Sama toistuu lähes kaikessa, mikäli minä teen jotain se on aina väärin tehtyä tai sitä ei huomioida. Kuitenkin hänellä on oikeus vaikka nukkua päivät pitkät, minulla ei ole enää oikeutta edes sairastaa.
Välillä väsyttää ja olen kysynytkin että haluaako hän minua enää vai mikä on homman juju..? Kuulemma haluaa ja hänen kotivelvollisuutensa ovat loppuneet minun muutettuani.
Ilmeisesti työni rajoittavat enää HÄNEN kotinsa hoitoa, kuin meidän suhdettamme
Välillä väsyttää ja olen kysynytkin että haluaako hän minua enää vai mikä on homman juju..? Kuulemma haluaa ja hänen kotivelvollisuutensa ovat loppuneet minun muutettuani.
Ilmeisesti työni rajoittavat enää HÄNEN kotinsa hoitoa, kuin meidän suhdettamme
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suoraan äitinsä helmoistako sinä hänet kaappasit?
Päin vastoin, aluksi erinomaisesti kodistaan huolehtiva kolme kymppinen mies.. Mutta kuitenkin arvot suoraan 50-luvulta
Siis onko hänen sanomaansa tuo: "hänen kotivelvollisuutensa ovat loppuneet minun muutettuani" ?
Teillä on kyllä vakavan keskustelun paikka suhteenne tulevaisuudesta.
Eihän tuolla ole mitään tekemistä perfektionismin kanssa.
Mielestni asia siirtyy perfektionismin puolelle kun pitää tehdä asioita, mikään ei kelpaa ja kaikki pitäisi tehdä uusiksi, myöskin jos olen ollut töissä ja kaikkea ei ole tehty, niin kyllä ne puutteet huomataan ja niistä sanotaan, mutta auttamaan ei enää ryhdytä.
Myös oma itsetunto on ruvennut rapisemaan. Nöyryyttävää kuinka perunoiden keittämisestä ja suihkussa käymisestä lähtien kaiken voi vaan tehdä väärin.
Mietin että minne se ihminen on joutunut, jonka luokse muutin alun perin.
Itse en ole keskustelevaa ihmistyyppiä, mutta olen silti yrittänyt. Viimeisimmässä keskustelussa todellakin tuli tämä kivikautinen "naisen kuuluu tehdä kaikki kotityöt" kommentti. Kuitenkaan tuosta miehestä ei tunnu saavan mitään enää irti, muutakuin katkeran suloisia piikittelyitä, huomautuksia ja neuvoja asioissa joita en omasta mielestäni tarvitse, liittyen ihan perus asioihin.
auts, kuulostaa tutulta. Ihminen jonka luonne muuttuu valoa nopeammin täysin toiseksi. Valtava kyky näyttää ensin ihan muulta ja mikään ei riitä. On olemassa vain se mistä hän jää paitsi tai joutuu tekemään. Vika on aina muissa. En haluaisi sanoa ääneen saati kirjoittaa sanaa narsu eli narsisti. (Tai umpilellitty)
Meni puoli elämää ja oma itsetunto sellaisen kanssa. Olehan nyt tarkkana. Koita keskustella ja jos asia ei aukene ja isäntä näyttää narsun merkkejä, et voi häntä auttaa. Ainoastaan itseäsi.