Hei
Puhuin täällä jo tästä aikaisemmin, kun eräs kauan tuntemani kaverini hylkäsi minut. Haluaisin todella päästä tästä yli, mutta en ole onnistunut siinä. Kyse oli 15 vuotta kestäneestä ystävyydestä, kahden naisen välillä. Jollain sairaalla tasolla odotan häneltä yhä anteeksipyyntöä asiasta, mutta tiedän, että en tule koskaan saamaan sitä. Kuitenkin pyöritän yhä tilannetta mielessäni, mitä tekisin jos asia tulisi esille, mitä sanoisin. Todellisuudessa en voi sanoa niitä ja törmään häneen yhteisen tuttumme kautta. En uskonut, miten vaikeata on oikeasti päästää ystävänä pitäneestä ihmisestä irti. Ystävyys meni 4 vuotta sitten poikki. Mun on oikeasti saatava tämä nyt päätökseen!
Voiko hypnoosin avulla päästä ihmisestä irti?
Miten oikeasti saada joku pääkopasta pois. Olen vakavissani. Puhun joskus vieläkin asunnossa ääneen, koska mua harmittaa tilanne yhä. Pelkään vakavissani käyväni tätä läpi 30 vuotiaanakin, koska käyn sitä nytkin 4 vuotta kaveruuden päätttymisen jälkeen läpi.
Pitääkö mun mennä psykologille tästä puhumaan, jotta pääsen irti?
Paperille oon kirjotellu asioita, huutanu ääneen..., mutta nää ei auta!
Yöunetkin menee pilalle!!! Miten irti? Apua
Puhuin täällä jo tästä aikaisemmin, kun eräs kauan tuntemani kaverini hylkäsi minut. Haluaisin todella päästä tästä yli, mutta en ole onnistunut siinä. Kyse oli 15 vuotta kestäneestä ystävyydestä, kahden naisen välillä. Jollain sairaalla tasolla odotan häneltä yhä anteeksipyyntöä asiasta, mutta tiedän, että en tule koskaan saamaan sitä. Kuitenkin pyöritän yhä tilannetta mielessäni, mitä tekisin jos asia tulisi esille, mitä sanoisin. Todellisuudessa en voi sanoa niitä ja törmään häneen yhteisen tuttumme kautta. En uskonut, miten vaikeata on oikeasti päästää ystävänä pitäneestä ihmisestä irti. Ystävyys meni 4 vuotta sitten poikki. Mun on oikeasti saatava tämä nyt päätökseen!
Voiko hypnoosin avulla päästä ihmisestä irti?
Miten oikeasti saada joku pääkopasta pois. Olen vakavissani. Puhun joskus vieläkin asunnossa ääneen, koska mua harmittaa tilanne yhä. Pelkään vakavissani käyväni tätä läpi 30 vuotiaanakin, koska käyn sitä nytkin 4 vuotta kaveruuden päätttymisen jälkeen läpi.
Pitääkö mun mennä psykologille tästä puhumaan, jotta pääsen irti?
Paperille oon kirjotellu asioita, huutanu ääneen..., mutta nää ei auta!
Yöunetkin menee pilalle!!! Miten irti? Apua
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itellä kävi joskus kauan sitten samantapainen asia. Muistan kun meitä oli sellainen 3 kaverin porukka. Oltiin joka päivä yhdessä ja leikittiin päivät pitkät. Mutta aloin huomaamaan mitä enemmän vartuttiin sitä kieroutuneemmaksi touhu alkoi mennä, nämä kaksi kaveriani alkoivat suunnitella minua vastaan asioita, ja edelleenkään en tiedä mistä syystä, siitä tuli tappelu. Josta seurasin molempien kavereiden kanssa välirikko. Toisen kaverin kanssa näimme jälkeenpäin useasti juttelimme kaikki oli melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan mutta luottamustani ei hän enään saanut, hän menetti sen tekojensa seurauksena. Tämän toisen henkilön tapasin vasta ensimmäisen kerran 6 vuotta tapatuman jälkeen. Emme sanoneet sanaakaan. Oli mennyt vuosi lisää, näin useammin tätä henkilöä koska hän oli muuttanut takaisin samalle paikkakunnalle. Meillä oli yhteisiä kavereita ja näiden kaveiden kautta näimme toisiamme useammin ja useammin, aloimme hiljalleen tervehtimään toisiamme. Vaikka välimme eivät ole enään tulehtuneet, emme ole siltikään hyvät ystävät niinkuin ennen mutta ainakin juttelemme ja tervehdimme.
Mutta se mitä ajattelin silloin, toki heti kun minulle oli näin käynyt, itkin ja surin sitä että menetin kaverini, yritin unohtaa asioita ja niinkuin onnistuinkin siinä. Tiesin että joudun joskus tulemaan siihen tilanteeseen että selvitämme tämän asian. Sitä ei kannata miettiä vielä vain vasta sitten kun se on ajankohtaista.
Ps. Jos kaverisi noin hylkää sinut, hän ei ole kaverisi. Hän ei ole sinun arvoisesi.
vaikea tilanne. Eli sinä odotat anteeksipyyntöä häneltä, eli hän on tehnyt väärin sinua kohtaan, eikä pahoittele. Tutulta kuulosta, vähän samanlainen tilanne tapahtui minulle. Sinun pitää sanoa hänelle päin naamaa miten suuttunut olet, älä jätä kertomatta sitä. Kadun että en itse koskaan sanonut asioita päin naamaa hänelle, ja kaveruutemme loppui. On hyvin nöyryyttävä paikka pyytää anteeksi, hän ei taatusti sitä tule tekemään ennen kuin sinä kohtaat hänet ja pakotat sen sanomaan ja pistät sen vastuuseen vaikka muiden kavereittesi edessä.
heippa tosikyseessä!!! Sanoit odottavasi anteeksipyyntöä. Mistäköhän mahtaa olla kyse, että ystäväsi pitäisi pyytää anteeksi? Jos et pysty unohtamaan tärkeää ystävääsi, ottaisin sinuna yhteyttä häneen ja yrittäisin puhua asiat halki, vaikka tapahtuneesta onkin paljon aikaa. Vaikka hän ei ole omasta aloitteesta pyytänyt anteeksi, voit keskustelemalla selvittää, onko hän todella pahoillaan tapahtuneesta.
Tsemppä ja toivon että asia ratkeaa
Odotan anteeksipyyntöä "hyväksikäytöstäni". Siitä, että hän poissulki minut kaikesta, ei moikannut, puhunut, ei kutsunut tupareihi, ei onnitellut mua kun sai opiskelupaikan, yksinkertaisesti poissulkemisesta. Ja siitä, että hän kuitenkin maksatti mulla kyydit muiden juhliin, arvosteli siskoani joka haki mua, filmaa ystävääni vanhempieni edessä jne... Tää on vaan niin hankalaa todistaa poissulkeminen, kun hän vaan toteaa että kyllähän mä moikkaan... Enkä tee niin, tää on vaan se puhumattomuus. Nyt ei jaksa, MUTTA EN MÄ OIKEESTI VOI TEHDÄ TOTA, ETTÄ PUHUISIN SEN KANSSA! Se nauraa päin naamaa enkä jaksa!
Tuon perusteella, sinun täytyy tajuta, että tämä henkilö ei ollut sinun ystäväsi. Hän vain käytti sinua hyväkseen. Kusipää. Hän vain käytti sinua kynnysmattona, johon pyyhki likaiset jalkansa, sillä annoit sen tapahtua.
Hänen käytöksestään paistaa halveksunta ja iva sinua kohtaan. Hän häikäilemättömästi käytti sinua hyväkseen ja todennäköisesti selän takana nauroi ivanaurua ja mahdollisesti puhui vielä pahaakin.
Hän oli ns. valheellinen ystävä, joka ei ollut ystävä ollenkaan. Kuulostaa ihmistyypiltä, joka on narsistinen, ui liiviin ja rupeaa nyhtämään. Ottaa kaiken irti, minkä saa ja heittää menemään. Loinen. Näitä on tullut muutama itselläkin vastaan.
Nämä eivät suhtaudu ystävän avuliaisuuteen kuten normaali ihminen. Nämä reagoivat niin, että mitä enemmän heitä autat, sitä enemmän he sinua alkavat halveksimaan ja hyväksikäyttämään. Näkevät ystävän vilpittömän auttamisenhalun jonkinlaisena säälittävänä ja epätoivoisena liehakoimisena, ripustautumisena ja perseennuolentana.
Luepa tuo viimeinen kirjoituksesi uudestaan niin monta kertaa, että ymmärrät, että tuo henkilö EI ollut mikään ystävä, vaan ilkeä kusipää, joka kohteli sinua luokattoman huonosti, niin epäystävällisesti ja töykeästi kuin toista ihmistä vain on mahdollista kohdella.
Luulen hänen pitäneen kanssasi peliä, jolloin hän välillä oli sinua kohtaan kusipää tai ignoorasi sinut täysin, ja välillä taas ystävällinen sekoittaakseen ja hajoittaakseen sinua vielä enemmän, ja pitääkseen sinut otteessaan näyttelemällä välillä "ystävää." Sitten hänellä oli hauskaa, kun hän näki ja saattoi tuntea sinun hämmennyksesi, tuskasi ja epätoivosi. Näitä ihmisiä sanotaan narsisteiksi. Osaavat olla hyvin viehättäviä ja hurmaavia halutessaan.
Tämän kaiken kun alat näkemään ja ymmärtämään, pääset hänestä yli. Tuo henkilö on kusipää, joka ei ansaitse ystävän arvonimeä, eikä missään tapauksessa sinun ystävyyttäsi!!! Älä haikaile hänen peräänsä, hän ei ole sen arvoinen!
Kyllä tuollainen on kova paikka, mutta ei ole mitään muuta vaputtavaa kuin antaa itse anteeksi. Anteeksiantamien on alussa tahdon ratkaisu. Katkruus sitoo, orjuuttaa ja invalidisoi ihmisen. Vositko kirjoittaa kirjeen tuolle henkilölle ja kertoa että haluaisit sopia. Jos hän ei halua sopia tai antaa anteeksi niin sinä olet ainkin vapaa. Oikeastaan ei ole väliä kumpi teistä rikkoi ystävyyden. Ottaahan se ylpeydenkin päälle jos itse kokeee tulevansa loukatuksi, mutta muuta keinoa vaputeen ei kertakaikkiaan ole.
Ei hypnoosi auta!
Itselläni kävi ikävästi, kun paras kaveri jonka kanssa olemme tunteneet 8vuotta kertoi minun asioitani muille. Olin humalatilassa, kun sain tietoon siitä mitä se on mulle tehnyt. Selvinpäin kysyin kavereiltani, oliko se siis totta, ja näin oli. Otin asian esille parhaan kaverini kanssa ja hän kielsi ensin kaiken. Seuraavana päivänä hän naurahteli ja sanoi että sillä ei ole enään mitään merkitystä, ja että minä olen itse syypää. Tunnen itseni todellakin syylliseksi, koska pelkään että tämän takia meidän ystävyys tuli tiensä päähän. Tiedän, ettei hän tule pyytämään minulta anteeksi, vaan käyttäytyy narsistimaisesti, ja pilkkaa ja halveksii minua seläntakana. Sanoin hänelle että hän on ajattelematon ja täys kusipää. Itken joka päivä, kun olen menettämässä hänet. Tähän liittyy paljon muutakin, ja hän tahtoi kostaa mulle.