Haluaisitko tietää,jos sinua petettäisiin ?
Vuosien parisuhde takana ja puolisosi käy luonani.
Jos kysyisit ja vastaisin,pystyisitkö vielä jatkamaan suhdettanne ?
Pystyisitkö antamaan anteeksi ?
Voisitko antaa minulle anteeksi pettämiseni,jos olisin puolisosi ?
Pystyisitkö elämään kanssani ,tietäen suhteestani toiseen ?
Olemme pettäjiä molemmat,petämme puolisoitamme.
Kukaan ei meistä tiedä,et siis voisi sinäkään tietää,vaikka olisin puolisosi.
Vuosien parisuhde takana ja puolisosi käy luonani.
Jos kysyisit ja vastaisin,pystyisitkö vielä jatkamaan suhdettanne ?
Pystyisitkö antamaan anteeksi ?
Voisitko antaa minulle anteeksi pettämiseni,jos olisin puolisosi ?
Pystyisitkö elämään kanssani ,tietäen suhteestani toiseen ?
Olemme pettäjiä molemmat,petämme puolisoitamme.
Kukaan ei meistä tiedä,et siis voisi sinäkään tietää,vaikka olisin puolisosi.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Se olisi potku perseelle ja ero välittömästi ja loppuelämäni käyttäisin siihen että tekisin elämästäsi helvetin.
Jeppppp tuskin on vakavissaan,eikö hulluja ole jo riittävästi jotka eivät muuta keksi eron tai petetyksi tulemisen jälkeen kuin häiriköidä exää.
Siinä menee oma elämä hukkaan ja helposti kiusanteko ajautuu lehtiotsikoihin saakka,pohjasakkaa tämmöiset roikkujat.
Parempi pysyä yksin ellei kestä pettymyksiä.
tämä sai hymyn huulilleni :D kerrankin asiaa pettämisestä!!
Parempi valita seuransa tarkkaan ettei sairaiden psykopaattisten narsistien kanssa tule petetyksi ja huijatuksi. Ihan oikein tuollaisille jos saavat maistaa omaa lääkettään. Kannattaa valita alusta asti sellainen nainen joka antaa kohdella itseään kuin kasaa paskaa tai sitten varoa ettei uita tautista kulkumunaansa väärissä paikoissa.
Olen puolisosi. Mitä luulet minun tekevän silloin kun tapailet tuota toista?
Ehkä pystyisin, ehkä en.. Ei tuollaisiin asioihin pysty vastaamaan keskustelematta asianosaisen kanssa.
Jos en rakastaisi, en missään tapauksessa jatkaisi elämää pettäjän kanssa. Jos taas rakastaisin enemmän kuin mitään, niin miettisin tarkkaan.
Jos ap on oikeasti pettäjä, niin ei muuta kuin hyvää jatkoa vain. Uskomatonta, että joku pettäjä viitsiikin kirjoitella tuollaisia arvoituksia ja vihjailuja, että ehkäpä olenkin juuri sinun puolisosi. En siis ihan kybällä usko, että tekstin takan on pettäjä.
Ja jos on, niin kyllä elämä kierrättää sitä ruskeaa mönjää sinunkin tiellesi. Ja jos kakkonen on viestin takan, niin ei hyvää päivää...ihan ei ole kaikki muumit laaksossa....
Haluaisitko tietää,jos sinua petettäisiin ? - Kyllä
Vuosien parisuhde takana ja puolisosi käy luonani. - So what? Olet surkea petikumppani eikä mua huvita seksi kanssasi...
Jos kysyisit ja vastaisin,pystyisitkö vielä jatkamaan suhdettanne ? - Riippuu monesta asiasta
Pystyisitkö antamaan anteeksi ? - Kyllä
Voisitko antaa minulle anteeksi pettämiseni,jos olisin puolisosi ? - Kyllä
Pystyisitkö elämään kanssani ,tietäen suhteestani toiseen ? - Tuskin enää
Olemme pettäjiä molemmat,petämme puolisoitamme. - Olette ilkeitä ihmisiä, valehtelijöitä ja pelkureita.
Kukaan ei meistä tiedä,et siis voisi sinäkään tietää,vaikka olisin puolisosi.- Samoin kuin kakka aina nousee järven pinnalle, vaikka kuinka sita hautaa pohjaalle, samoin totuus aina tulee ilmi. Tavalla tai toisella. Luotan siihen. Silloin minä olen puhdassydämmellisesti onnellinen muualla ja te muhitte kakassa, koska paha aina saa palkkaansa.
Siis luuletteko oikeasti, että onnellinen ihminen lähtee pettämään? Mitä sie täällä yrität tällä kertoa? Vuodatatko pahaa oloasi, kun ymmärrät ettet ole puolisosi kynnen arvoinen? Miltä tuntuu katsoa poulisosi silmiin? Miltä tuntuu kertoa että rakastat, ja siehän kerrot? Miltä tuntuu halata ja pussata sitä kun tiedät antavasi just suuseksia muulle? Tuntuuko hyvältä? Tuntuuko oikealta puolisoasi kohtaan? Oikeammalta, kuin istahtaa puolisosi kanssa samaan pöytään ja nostaa sen kissan siihen? Puhua ja kertoa miltä tuntuu ja mitä toivoisit ja mitä teet, jos et saa tarpeitasi tyydytettyä. Saada vaikka lupaa vieraissa käymiseen, mikäli puolisosi ei oikein innostu seksistä.
Miten voit olla niin itsekäs? Miksi menin naimisiin puolisosi kanssa? Rakkaudesta? Miksi et kunnioita edes sen verran, että kerrot totuus? Pelkäät menettäväsi? Pelkäät menettäväsi lapset? Pelkäät omaisuutesi puolesta? Pelkäät jäädä viettämään vanhuutta yksin?Pelkäät riitelemisiä? Huutamista? Miksi et pelkää niitä kun petät?
Mieti tämä joku, jota petät luottaa sinuun. Hänessä on paljon hyvää, menithän naimisiin sen kanssa.
Mene ja kerro hänelle! Hän on sen arvoinen. Turha väittää, että on turhaa satuttaa kertomalla. Sinä olet JO satuttanut, olet JO pettänyt, se on vain ajan kyse milloin tämä paljastuu. Ja silloin, jos paljastuu liian myöhään, voi olla todella rankkaa. Kaikille. Joten mene ja kerro, anna mahdollisuus puolisollesi elää sellaista elämää, jota hän haluaa elää, sellaisen ihmisen kanssa, jonka hän haluaa. Nyt hän elää valheessa, kuten sinäkin.
Kerrankin oli kaunista kirjoitusta!. Laittoi varmaan monet miettimään, että missähän tässä mennään?
Antoiko ajatttelun aiheita useille?
Kyllä haluaisin tietää jos en riitä puolisolleni. Minua kiinnostaisi enemmän miksi hän haluaisi jatkaa suhdettamme mikäli pettää minua? Anteeksianto joko tulee tai ei tule eikä sitä voi etukäteen tietää pystyisinkö siihen. En missään nimessä eläisi kanssasi mikäli jatkaisit suhdettasi toiseen vaan päästäisin suosiolla irti. En ole lähtenyt avoimeen suhteeseen.
Kaikkihan me olemme kakkosia.
Voittaja on kuitenkin se ,joka vedättää parhaiten ja muut eivät edes tajua mitä tapahtuu.
Miksi petän ?
Miksi hyväksyn pettämisen ?
Teette tästä liian helppoa,enkä edes osaa tuntea minkäänlaista katumusta.
Asumme yhdessä,hoidamme lapset yhdessä,maksamme laskut yhdessä,muttet kuitenkaan omista minua.
Luulet hallitsevasi elämäämme,minua ja kuitenkin olet se toinen,olen itse se toinen ja hänkin on minulle se toinen,myös hänen puolisonsa on se toinen.
Kuka meistä häviää eniten ?
Itse en häviä kummassakaan mitään,vaikka suhde loppuisikin.
Vaikeaa on elää rehellisesti ja avoimena aina ja ikuisesti. Minulla ei olisi silloin mitään pelättävää ja kaikki jotka ovat kanssani ovat todellakin sitä omasta tahdostaan ja minun virheeni ja epätäydellisyteni tuntien. On vain surullista jos ei uskalla elää rehellisyydessä. Hylätyksi tulemisen pelko on inhimillinen pelko. Tarve tuntea itsensä tärkeäksi on inhimillinen tarve. Toiset rakentavat kuoren ympärilleen jotta eivät haavoittuisi. Kukaan ei pääse lähelle eikä oikeasti saa tuntea heitä. Rakkaus satuttaa liikaa ja vaatii sinulta olemista täysin avoin oma itsesi ja kukapa uskaltaa antaa itsensä niin täysin yhtään kenellekkään? Edes omalle puolisolleen joka olisi siinä ehkäpä juuri sitä varten? Puolisosta saa olla riippuvainen, puolisoa saa rakastaa ja puoliso ei ole vihollinen. Häneen saa luottaa ja häneen saa uskoa. Puolisoni omistaa minut minun omasta tahdostani ei siksi että hän luulee niin.
Sairasta tekstiä: kukaan ei omista ketään kenenkään tahdosta, ei edes omasta.
Jos joku haluaa antaa itsensä toiselle mittä vikaa siinä on? Tämä yhteiskunta on jo tarpeeksi sairas yksilökeskeydessään. Kukaan ei omista mua hei haloo! Olen itsenäinen en tarvii ketään ajattelu sairastuttaa ihmiset omaan itseriittoisuuteensa! Kaikki itkee kuitenkin tyhjyyttään ja yksinäityyttään sisällänsä. Sekopää on se joka uskaltaa tarvita toista ihmistä tai vapaaehtoisesti omistaa itsensä toiselle...niin niin???
Tarvitseminen ja omistaminen ovat eri asioita. Omistautuminen toiselle on taas ihan oma juttunsa. Sekin tosin kielii läheisriippuvuudesta. Terapiaa suosittelen.
Omistettu antaa toisen omistaa itsensä. Se on ihan eri asia kun luulla omistavansa toinen. Avioliitossa omistaudutaan toiselle omasta tahdosta. Avioliitossa saakin olla vähän läheisriippuvainen. Riippuvainen läheisyydestä...hmmm. Eiköhän kaikki sitä ole ja eikö ihmiset ole täällä toinen toistansa varten? Yksinpärjääminen on yliarvostettua. Toiseen luottaminen antaa toiselle vapauden olla ja mennä. Avioliitossa saa luottaa myös siihen että toinen on omistautunut minulle. Päätös annatko itsesi toiselle on omasi vai annatko parille muullekkin. Terapiaa voisi suositella kaikille jotka lähtevät avioliittoon sillä asenteella että tuo on nyt minun omani ei niille jotka lähtevät siihen asenteella minä olen nyt tuon toisen oma. Se asenne on kyllä harvinaisempi.
Kukaan ei maailmassa pärjää yksin. Toisiin joko voi luottaa tai ei voi, luottamus ansaitaan, sitä ei voi vaan päättää tai jos näin tekee niin huonosti käy. Jokainen on vain oman itsensä, ei kenenkään toisen. Olet pahasti läheisriippuvainen. Onneksi tuo asenteesi on harvinainen.
Oletan että kun ihminen päättää lähteä parisuhteeseen toisen ihmisen kanssa hän lähtee siihen luottaen. Sitä ei ole siis toivottavasti vielä menetetty vaan se on olemassa. Ei kai sitä ansaitakkaan mitenkään etukäteen mutta kyllä joo menetetään hyvin helposti. Toivottavasti kukaan ei lähde suhteeseen valmiiksi toista epäillen? Tottakai täällä ollaan omana itsenä ja synnytään ja kuollaan ihan ittesseen mutta onhan ihmisiä jotka antavat itsensä vaikka kirkolle tai mille nyt haluavatkin antaa. Miksi ei sitten elämänkumppanilleen? Toiset omistautuvat lapsille ja toiset eivät kenellekkään. Useat omistautuvat aivan vapaaehtoisesti työlleen ja laittavat sen kaiken muun edelle. Työriippuvaisuus on mielestäni sata kertaa pahempi kuin tuo sinun käyttämä läheisriippuvaisuus. Tosin sinä ilmeisesti tarkoitat sillä sitä että tuo riippuvainen jotenkin ripustautuu toiseen ihmiseen aiheuttaen toisille kärsimystä ja minä tarkoitan sitä että tuo antaa itsensä toiselle tai toisille. Niin sille puolisolle tai lapsille tai kirkolle tai työlle. No..ehkä just normaalia on myydä itsensä työnantajalle. Puolisolle voi kai antaa ihan ilmaiseksi vaikka jotkut käy vaihtokauppaa avioliitoissakin ihan tietoisesti. Jep. Itsensä antamista voidaan tietty pitää itsensä uhraamisena mutta voisiko joku oikeasti tehdä sen ihan omasta tahdostaan?
Työriippuvaisuus aiheuttaa vähintään yhtä paljon tuskaa parisuhteissa kuin läheisriippuvaisuus mutta. Ennenvanhaan vasta oltiikin läheisriippuvaisia kun oltiin yhdessä ihan tappiin saakka vaikka toinen teki mitä. Koko suku asuikin yhdessä. Oltiin sekä työ että läheisriippuvaisia. Nyt on kaikille vaan diagnoosi. Ennen ei ollut algioitakaan eikä narsisteja eikä addiktioita.
Ymmärrätkö ettei ihmissuhteiisa ole voittajia eikä häviäjiä. Olet hyvin onneton ja kehittymätön ihmiseksi. Villieläimistähän meitä, ihmisiä, erottaa aivotoimneta ja empatian kyky. Sie menet vain vaitoillas - voittaa, saada, miellyttää itseään välittämättä muista ym... Juu luonnossa pärjää vahvin, mutta me emme enää viidakossa elä. Mutta kukin tavallaan. Olen onnellinen, että välitän ja rakasta, osaan sitoutua ja antaa, selvittää ja auttaa. Olen KEHITTYNYT IHMINEN, eikä villieläin, vaistojensa perässä. Osaan TUNTEA.
Kaikkea hyvää elämääsi "voittaja". Itse säälin, mutten sinua, vaan ihmisiä, jotka ovat kanssasi tekemisessä.
Haluaisin tietää ja sen ei väliä mitä kautta se tieto tulisi.
Tottakai haluaisin.!!!!!
Mies kävi väärällä pillulla ja vielä valehteli asiasta. Hän sai äkkilähdön tästä parisuhteesta. Nyt saa uittaa mulkkuaan ihan missä lystää. Minun luokse ei ole enää asiaa.
En anna anteeksi, enkä unohda.
Hyvä Mikru. Jotkut antavat kohdella itseään kuin jotain törkykasaa. Minuakin yritettiin, vaan eipä yritä enää koskaan.
Jos ei itse arvosta itseään- niin kuinka voisi odottaa että muutkaan arvostaisivat. Näiltä pettämistä läpi sormien katsovilta puuttuu itsekunnioitus.
Arvostaa itseään ja rakastaa lastaan. Miä sain tietää, että avomieheni on nainut toisen naisen kanssa. Aikani tuskissani ryvettyäni, tein henkisen nousun ja päätöksen, että tyttömme vuoksi en suhteesta lähde, vaan näin suon tytölle molemmat rakastavat vanhemmat, koska tyttöään tuo mulkku todellakin rakastaa. Mutta unohda en...mielessäni haudon ajatuksia, viritän itseni ulkoisesti viimesen päälle ja joku päivä mulkku maistaa omaa lääkettään. Sitä ennen nenä pystyyn ja lapselle turvallinen lapsuus.
Jos oot mun mies annan anteeks en halua menettää ja haluan vaan sinut en haluu tietää mitä teet enkä kenen kanssa kunhan et jätä
Mikä syy tuota miinustaa. Aviovaimo kertoo rakastavansa miestään tämän heikkoksista huolimatta.
Se on hänen valitanta ja varmaan tuon parin yhteinen päätös.
Miinusta läheisriippuvuudelle ja puutteelle arvostaa ja rakastaa itse itseään. Kun ihminen antaa kohdella itseään huonosti eikä vaadi parempaa niin ei voi kuin miinustaa.
Miinustetaan tämänkaltaisia (luuseriämmä) ylimielisiä, tunteettomia, kylmiä
ikävien ihmisten kirjoitelmia.
Viitsiikö niinkään paljon nähdä vaivaa?
Ei varmaan kannata tyhjää saa ilmaseksikin.
Hyvinkin yksinkertaista,
saan muualta kaiken sen mitä kotona en,
ja kuitenkin kotona kaiken haluamani.
Onko ikävä rakastumisen tunnetta?
Vaiko vain sitä, että voin olla toiselle jotain muutakin kuin hyödyke?
Voin olla oma iteseni, häpeilemättä, täyttää haluni ja saada kaipaamani
- olenko lohtusyli? -
mielummin se, kuin itsestäänselvyys.
Lapsillani on koti ja vanhemmat, myös toisen osapuolen koti on ehjä ja rakastava.
Keitä me rakastamme?
On mielestäni tyhjänpäiväistä, kunhan lapseni voivat hyvin ja itsekkin voin hyvin.
Saan kaiken haluamani, olen itsekäs ja otan sen, etkä voisi edes kuvitella minun tekevän sitä.
Olenko sairas ja ylimielinen?
Myönnän,että saan tilanteestani kaiken haluaman,
molemmilta tarvitsemani.
Enkä edes häpeile myöntää, koska ihmisarvostani huolimatta
on minullakin oiukeus olla onnellinen ja rakastettu, ja että saan myös tuntea olevani.
Jos jompikumpi teistä petetyistä kysyisi,
vaikka petettyjähän taidamme olla kaikki,
oomme kaikki,
niin vastaisin rehellisesti,
mitään salaamatta.
Kaiken kertoisin
- keiden kotona olemme olleet?
keiden sängyssä olemme olleet?
kuinka moni tuntemistasi ihmisistä tiesi meistä ennen sinua?
minkälaista seksimme on?
milloin ja missä tapaamme?
kuinka paljon tiedämme puolisoistamme?
kuinka kauan suhteemme on kestänyt?
Kenellä meistä olisi miettimisen aika?
Minulla,
joka saa olla onnellinen haluamallaan tavalla?
Vai sinulla,
joka et osaa tehdä puolisoasi onnelliseksi?
Ja onnellisuuteensa hän tarvitsee minua?
Haluaisitko itse tietää, jos puolisosi pettäisi sinua? Pystyisitkö antamaan anteeksi ja elämään kanssani?
Minä tietäisin, jos puolisoni pettäisi minua. Suhteesta, jossa petetään puuttuu lämpö ja läheisyys eikä niissä tunneta toista oikeasti. Painotus on ulkoisissa asioissa. Ellei tunne toista kunnolla, on pettäminen helppo salata.
Kysymys on ihan hyvä.
Itse en haluaisi tietää, jos kyseessä olisi joku hetken hairahdus, johon ei liity mitään tunteita ja jota puoliso katuu. Jos kyseessä olisi pitempiaikainen suhde, niin haluaisin tietää. Minusta tuntuu aivan kamalalta ajatus, että monet ihmiset joutuvat elämään valheessa ja luulevat puolison rakastavan ja välittävän, vaikka oikeasti hän onkin ihastunut toiseen ja käy salaa rakastelemassa tämän kanssa.
Mielestäni puolisolle pitää kertoa, jos ajautuu suhteeseen jonkun toisen kanssa. Pitää antaa sille puolisollekin mahdollisuus löytää todellinen rakkaus, päästää hänet rakentamaan omaa elämäänsä!