Yläasteella kaverini kuoli auto-onnettomuudessa. Ammattikouluiässä toinen kaverini hukkui. Vuosi tuosta ja kaksi kaveria kuoli auto-onnettomuudessa.
Ensimmäinen kuolema oli pahin. Toinen järkytys. Sitten olin jo niin turtunut siihen, että kavereita lähti harva se vuosi.
Nyt olen niin yksin.
Ensimmäinen kuolema oli pahin. Toinen järkytys. Sitten olin jo niin turtunut siihen, että kavereita lähti harva se vuosi.
Nyt olen niin yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
:(
Ymmärrään että pelkäät kaiken lähtevän, mutta niin ei kuitenkaan ole, sinä olet täällä, et ole syyllinen mihinkään, sinun täytyy ymmärtää, että niin kavesikin toivovat, että elät täyttä elämää. Et tietenkään heitä unohda, mutta sinulla on ihan oma elämäsi, et voi jäävä ajattelemaan jatkuvasti noita onnettomuuksia.
Minäkin olen menättänyt jonkin verran ja saat tunte siitä syystä pelkoa, mutta olen siitä hiljalleen päässyt yli. En syyllistä itseäni, en syyllistä ketään, kaikille asioille vaan ei voi tehdä mitään, joten täytyy osata jatkaa eteenpäin.
Koeta osallistua mukaan moneen menoon, kyllä sinä olet elämäsi ansainnut elää ilman palkoa.