Ihannemiestäni en tästä maailmasta kai löydä. Tunnustan olevani pari sataa vuotta myöhässä.
Ihannemieheni on sankarityyppiä. Ei nyt sentään lohikäärmeitä tarvitse lähteä lahtaamaan, mutta kivaa olisi, jos mies olisi suojeleva. Vaikka jos joku on ilkeä minulle tai tekee pahaa, mies karjaisee: "Mitä helvettiä luulet tekeväsi naiselleni?!"
Ihannemieheni on siis sellainen, joka välittää minusta edes vähän enemmän kuin kilosta paskaa. Ei minua joka toinen minuutti tarvitsisi olla pelastamassa, mutta hyvä mieli tulisi jo siitä, että tietäisi miehen piittaavan. Vaikka sanoisin, että nyt pärjään kyllä itsekin, tietäisin mieheni tukevan minua.
Miksi tällainen ominaisuus on niin pirun harvinainen? Onko tässä maailmassa todella vain sellaisia miehiä, jotka jättävät naisensa pärjäämään yksin vaikka millaisessa hädässä?
Todistakaa minun olevan väärässä ja sanokaa, että ritarillisuus ei ole mullissa makaava puoliksi maatunut ruumiin rähjäke. :(
Ihannemieheni on sankarityyppiä. Ei nyt sentään lohikäärmeitä tarvitse lähteä lahtaamaan, mutta kivaa olisi, jos mies olisi suojeleva. Vaikka jos joku on ilkeä minulle tai tekee pahaa, mies karjaisee: "Mitä helvettiä luulet tekeväsi naiselleni?!"
Ihannemieheni on siis sellainen, joka välittää minusta edes vähän enemmän kuin kilosta paskaa. Ei minua joka toinen minuutti tarvitsisi olla pelastamassa, mutta hyvä mieli tulisi jo siitä, että tietäisi miehen piittaavan. Vaikka sanoisin, että nyt pärjään kyllä itsekin, tietäisin mieheni tukevan minua.
Miksi tällainen ominaisuus on niin pirun harvinainen? Onko tässä maailmassa todella vain sellaisia miehiä, jotka jättävät naisensa pärjäämään yksin vaikka millaisessa hädässä?
Todistakaa minun olevan väärässä ja sanokaa, että ritarillisuus ei ole mullissa makaava puoliksi maatunut ruumiin rähjäke. :(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.