Lapseton mies

En ole mies, mutta omakohtaisia kokemuksia on.
Riippuu todella paljon miehestä kuinka lapsiin suhtautuu.
Monesti miehet, jotka eivät lapsia ole halunneetkaan, eivät aina osaa suhtautua "oikein" naisenkaan lapsiin.

Tiedän kyllä kuinka vihamieliset kommentit lapsista tuntuvat pahalta äidistä, sellaista on sattunut omalle kohdallenikin.
Älä kuitenkaan kokonaan heitä hyvästejä lapsettomille miehille, hyviä tyyppejä on paljon enemmän kuin näitä ikäviä:)

Minä taas en edes vilkaisisi tuollaista naista jolla on penskoja. Penskat on ällöttäviä! Palstan hihhulit voivat miinustaa niin paljon kuin lystäävät mutta kantani ei muutu. Ette ole yhtään parempia vaikka olisitte tehneet kuinka paljon penskoja hyvänsä. Muutenkin huvittaa tuo iänikuinen, kaavoihin kangistunut asenne jonka mukaan ne ylimääräiset menoerät olisivat jokin must. Seisokaa lapsettomat reilusti näkemyksienne takana! Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia massojen mukana menijöitä.

No minä ainakin olen vain ja ainoastaan seksin perässä jos otan yhteyttä naiseen joka ei enää lapsia halua.

Itse en oman nettideittailukauteni aikoihin juurikaan noteerannut lapsettomia miehiä. Oma lapseni oli tuolloin 13-vuotias, eli ei juurikaan äidin vahtimista tarvinnut. Lisää en lapsia halunnut, enkä halua edelleenkään. Oli lapsen ikä mikä tahansa, niin lapsen "ehdoilla" on elettävä niin pitkään, kun lapsi kotona asuu. En voi uskoa, että lapseton mies tähän tulisi kovin helposti sopeutumaan. "Lapsellisia" miehiä maailmassa riittää, ja näiden joukosta löysinkin aivan ihanan elämänkumppanin itselleni. Nyt pitää ottaa siis kahden lapsen tapaamiskuviot ym huomioon, ja näillä ehdoilla mennään kaikki. Oma lapsi on aina ykkönen (myös miehelleni), puoliso tulee vasta kakkosena. Moniko lapseton mies (tai nainenkaan) suostuu soittelemaan kakkosviulua?

Minä olen seurustellut 2 vuotta lapsettoman miehen kanssa. Itselläni on 1 kouluikäinen lapsi. Edelleen mietin, että voiko tästä suhteesta tulla mitään sen takia kun miesystäväni ei osaa suhtautua lapseeni kuten aikuinen. Hän on ihana ihminen mutta välillä läpi paistaa joku inho ja viha lastani kohtaan ja olenkin miettinyt että miksi hän on minun kanssani.

Aina annan itselleni vielä muutaman kuukauden aikaa harkita suhdetta mutta en osaa tehdä päätöstä koska yleensä hän on hyvä mies minulle.

Meninkin sekaantumaan lapsettoman elämään.

Yksi tuttavani meni taannoin naimisiin naisen kanssa jolla oli ~ 2v lapsi.
Seurustelivat vuoden verran ennen häitä/yhteenmuuttoa.

Tapasivat netissä, en tiedä enempää.

Jos mielestäsi miehellä täytyy olla lapsia niin ei kai siinä mitään sanomista sitten ole, mutta ihan hyvin voi toimia suhde lapsettomankin miehen kanssa.

Tyhmähän sellainen mies on joka ottaa yhteyttä naiseen jonka profiilissa lukee että on lapsia, ja alkaa sitten haukkumaan lapsia siksi ja täksi. S24:n muuten useallakin tavalla kritisoitavissa oleva treffipalvelu tekee kyllä harvinaisen selväksi kaikin tavoin tämä lapsikysymyksen. Sieltähän löytyy kohta mistä näkyy onko niitä lapsia ja onko ne äitinsä/isänsä luona tai jossain muualla, ja on myös kohta mihin voi laittaa että haluaako lapsia vai ei.

Olettaisin että miehet joiden profiilissa lukee EHKÄ ovat aika usein sellaisia jotka hyväksyvät yh-äidin. Mutta se haluavatko nämä miehet omia lapsia pitää tietysti kyselemällä selvittää.

Kyllähän se niin on, että lapsettomia miehiä on eri tavalla ajattelevia, ihan niinkuin "lapsellisiakin" miehiä.

Itse olen lapseton mies ja pidän kuitenkin lapsista. Olen ottanut sellaisen suhtautumistavan, että omia lapsia tulee, jos on tullakseen, jos ei, niin ei.

Jos taas alan seurustella yh:n kanssa, niin ajattelen, että nainen ja lapset ovat samaa pakettia ja suhteen edetessä, että he ovat minun perheeni. Yleensä olen vielä toiminut niin, että molemmat makselevat lapsen kuluja, ettei se kokonaan ole toisen harteilla. Eivät ne lapset yleensä sen suhteen ongelma ole olleet :) Ymmärrän sen, että lapsi on kuitenkin aina tärkein ja usein suunnittelen tekemisetkin lasta huomioiden. Vaikka se ei kahden keskista aikaa olekaan, niin se on kuitenkin mukavaa yhdessä oloa vaikka lapsen kanssa touhutaakin.

Että sinuna en ihan kaikkia meitä lapsettomiakaan miehiä pelkästään sen perusteella dumppaisi. Itse en ainakaan pahaksi pistäisi, jos vaikka vastaan sattuisi loppuelämäksi mukava nainen, jolla on lapsi tai pari jo valmiina ;)

Tämä lapsihysteria menee jo yli hilseen täällä! En voi käsittää yksinhuoltajia, jotka toitottaa kuinka lapsi on heille ykkönen. Olen kuullut sellaisiakin kommentteja yh-naisilta, että heidän olisi ollut parempi ja olisi tulevaisuudessakin parempi kasvattaa lapset yksin ilman miehiä. Elatusmaksujen maksajiksi isät ilmeisesti kelpaisivat kuitenkin. Tässä näkyy joku kauhea katkeruus miehiä kohtaan. Ja homman toinen puoli on se, että täällä sitten itketään kuinka on yksinäistä ja on kaikenlaisia tarpeita. Hei haloo, ne lapsetkin on ihmisiä jotka piutpaut välittävät teidän jutuistanne täysi-ikäisiksi tultuaan. Ja koittakaapa sitten löytää jostain miehiä ja selittää heille, että nyt ei lapset enää ole ykkösenä. Ja itse olette entisestäänkin katkeroituneita vanhojapiikoja.

Jos lapsen vanhemmilla on onnelliset parisuhteet ja aikuisten elämä, niin lapsetkin voivat hyvin. Se on totuus. Jos te teette itsenne onnettomaksi pyörittämällä deittirumbaa ja tuskailemalla ihmissuhteissanne, niin se heijastuu lapsiinkin. Jos haluatte miehen kanssa hyvän parisuhteen, niin te panostatte siihen ja mies panostaa siihen ja lapset tulee siinä mukana omalla painollaan ja ovat onnellisia kun äitikin on onnellinen. Näin on. Tuntuu, että te teette niistä lapsistanne jotain jumalia joita nöyristelette ja palvelette. Elämä on oikeasti kuin se klassinen sääntö lentokoneessa, että laita hätätilanteessa katosta putoava happinaamari ensin omalle naamalle ja vasta sitten lapselle. Jos itse putoat pelistä pois, niin kukaan muu ei voi sun lasta auttaa.

Älä nyt ap ainakaan suinpäin ryntää suhteeseen lapsettoman miehen kanssa. Silloin kun molemmilla on lapsia, niin puntit ovat tasan ja on helpompi ymmärtää toista. Itsekin hain meiluiten lapsellista naista, joka ei enää halua lapsia. Minusta näin lapsellisena miehenä olisi väärin alkaa suhteeseen lapsettoman naisen kanssa, kun hänen olisi mahdollista perustaa oman ydinperhe jonkun lapsettoman miehen kanssa. Me, eronneet lapselliset voidaan sitten perustaa uusperheitä kaikkine kiemuroineen ja exien kanssa vääntämisineen..

On ihan hyvä ikä naiselle tehdä lapsi tai lapsia nykyaikana.

Ei todellakaan ole! Kehitysvammaisuuden riski on kohonnut huomattavasti sitten nuoruuden ja itse äiti ei todennäköisersti aivan kunnialla ja terveenä selviä raskaudesta, synnytyksestä ja vauvavaiheesta. Riski synnytyksenjälkeiseen masennukseen on myös isompi jos äiti on jo vaihdevuosi-ikäinen. Melko suuri osa iäkkäiden äitien raskauksista päätyy keskenmenoon erinäisistä syistä. Ja onko se sitten lapsesta kivaa ylioppilasjuhlissa näyttäytyä mummokseen sopivan eläkeläisäidin kanssa?
Itse olen yli nelikymppisen naisen ainokainen, isäni oli reilusti vanhempi vielä, ja EN SUOSITTELE.

Aika harvalla yksinhuoltajalla tuo yh, on oma valinta, että tuskin kukaan sellaiseksi rupeaa pelkkien elatusmaksujen ja tukien takia. Itse olen yh, sillä lasteni isä on kuollut, olimme eronneet, mutta olimme muuttamassa takaisin yhteen. Itse en seuraa hakisi lapsettomista miehistä, vaan sellainen jolla on lapsista kokemusta olisi ok tähän tilanteeseen, en myöskään haluaisi sellaista joka haluaa lapsia, sillä en halua tuntea, että niitä olisi pakko tehdä lisää. Kyllähän tuolla kaikille löytyy kaikenmoisia, jos ei joku lapsista tykkää, niin toinen taas voi tykätä...

Olen yh-pienperheenpää. Lapseni yksin tehnyt. En pyytele elatusmaksuja, ei mörköjä kaapissa.
Periaatteeessa ihanne tilanne olisi ottaa lapseton mies, mutta...

Viime kerrasta viisastuneena. Luulin ja uskoin ihanaan 44 v mieheen, ( vanha ystäväni, niin muka empaattinen ja sympaattinen ihminen tai ainakin ystävien mielestä ) ...
Toisin kävi. Ilmoitti suhteeemme päättymisen jälkeen, että suurin ongelma oli lapseni. Muutoin olisi vieläkin kanssani.

Minulla ei ollut muka aikaa hänelle, viikolla.
Minulla on myös hoitajia ja olisi ollut aikaa, jos olisi joskus vaivautunut kysymään.
Ei koskaan kysynyt.

Toiseksi hän oli juuri eronnut. Eli tilanne kaiken kaikkiaan mahdoton.
Hän tarvii seuralaisen viikolle. Tietysti tarvi, koska ei kestä pitkän liiton päätteeksi omaa itseään ja omaa seuraansa.

Tosin minä en olisi hänen kanssaan enää. Hänen tapansa käyttää alkoholia ei kuulu lapsiperheen viikonloppuihin.
Tahdon uskoa, että on olemassa epäitsekkäitä miehiä,
joille lapsi ei ole ongelma.

Kaikki on perhekasvatuksesta kiinni. Miten on opetettu suhtautumaan lapsiin jne.
Meidän suvussa on suuri sydän vieraillekin lapsille, emmekä tuijota vaan omaa napaan.
Kannattaa miettiä tarkkaan kenet huolii seuraksi teidän perheeseen.
Koska totuus on se, että lapselliset elävät rikkaampaa elämää kuin lapsettomat.
Elämä ei ole yhtä juhlimista ja ryyppäämistä.

Olen lapseton 36v sinkkumies eikä koskaan ole eron syynä ollut lapset,vaan usein naisen sairaanloinen mustasukkaisuus tai ettei ole ymmärtänyt 3 vuorotyön raskautta.. olen kaikkien näiden naisten lasten kanssa tullut loistavasti toimeen, elämän tilanteet on kaikilla erillaiset ja joillain naisilla ei vaan ole yksikertaisesti aikaa muuhun kuin "tapella" lastensa isän kanssa milloin mistäkin asiasta... joten menkää itseenne ja joo valkatkaa kumppani periaatteinenne mukaan.Kukin tavallaan!

Täh,enpä ole koskaan tavannut äitiä joka kuvittelee olevansa lapsettomia parempi?:o
Te joiden mielestä lapset on ÄLLÖTTÄVIÄ niin katotteko omia lapsuuden kuvia ja tuumaatte, että hyi vattu kun sitä on itekin ollut lapsi? :D Lapset eivät ole mitään tyhmiä, tietävät jos heistä ei pidetä.

Jepjep olen yh-äiti ja alle 1-v lapseni on minulle tärkeintä koko maailmassa, se on sitä äidinrakkautta. Aika outoa että joku kuvailee sitä oksettavaksi :o Jos joku tulisi asiakseen kertomaan(esim nettideitti sivustolla) kuinka oksettava lapseni on niin kehottaisin häntä ystävällisesti suksimaan anukseen :)

On miehiä jotka pitävät lapsista ja on myös niitä jotka eivät pidä, kuten on myös naisia jotka pitävät lapsista ja myös niitä jotka eivät pidä! Ja miksi naiset usein etsivät miehen joilla on lapsia? Koska he pystyvät samaistumaan lapsen tarpeisiin paremmin kuin lapsettomat.. tekemättä lapsettomista kuitenkaan yhtään huonompia ihmisiä!

Kertokaa ihmeessa suoraan deittipalstalla mitä etsitte, mitä haluatte ja mitä ette todellakaan halua. Sillä tavoin saatte kenties vähemmän yhteydenottoja, mutta luultavasti kuitenkin sopivampia.
Itselleni ei ole siunaantunut vielä lapsia ja laitoinkin ilmoitukseen, että haluan lapsia, mutta mielellään miehen kanssa, jolla ei vielä ole itsellään lapsia, vaan että se kenties oli kummallekin ensinmäinen ja yhteinen.
Kirjoittelin erään miehen kanssa melkein 2 kuukautta kaikesta mahdollisesta, ennen kuin suostuin tapaamiseen ja olemme seurustelleet jo yli puoli vuotta. Toki silläkin oli riskinsä, jos toisessa olisi ollut jokin ärsyttävä piirre jota ei olisi hyväksynyt, mutta meidän tapauksessa se oli rakkautta ensi silmäyksellä

>>Nyt en vain tiedä kuinka suhtautua lapsettomiin, aikuisiin miehiin, jotka
>>ottavat yhteyttä. En haluaisi ketään tyrmätä sen takia...

Jos lapsellisuus/lapsettomuus on olennainen peruste myös niissä mieheissä, joita tapaat muualla kuin netissä, niin silloin se on hyvä peruste myös metissä. Eli jos baaritiskillä/lavatansseissa/työväenopistossa/ruokakaupassa tavatessasi kysyt mieheltä heti lapsettomuutta j ase perusteella hyväksyt/hylkäät hänet, niin silloin toki tee samoin netissäkin.

>>Olen jopa saanut suortastaan hiukan karvoja pystyyn nostattavaa
>>manausta eräältä lapsettomalta mieheltä, miten lapset ovat maailman
>> karmeimpia asioita maan päällä:(

Hölmä on hölmä, riippumatta siitä onko hänellä lapsia vai ei. Jos tuolla tietyllä miehellä olisi lapsia, hän manaisi jotain muuta. Vähän turhan rajua tuomita koo joukkoa yhden esimerkin perusteella.

Niin ja varmuuden vuoksi: olen lapsellinen mies, sanan kaikissa merkityksissä ;)