Tullu taas luettua näitä palstoja ja mietinkin, että onko vaan niin että jotkut tarvitsevat suhteet ja jotkut eivät ? Itse olen ollut aina sinkku (nyt 30-vuotias) ja suurin osa kavereista ollut ainakin 2-3 suhteessa. Itse en ole parisuhdetta ikinä kaivannut paitsi nytten kun kavereilla alkaa olemaan se "perhe elämä". Ennen viikonloppuisin soiteltiin että lähetäänkö ryyppäämään yms. mutta nykyään se ei enää onnistu kun on lapsia yms ja kaverit sanovat useasti "vakiinnu niin ei tarvitse juosta yössä yms. Itselle ainakin barissa käynti ja muut on ollu hauskaa eikä mitään pakkopullaa ennenku löytää vaimon. Toisaalta minullakin on kavereita, jotka eron jälkeen on sinkkuna max kuukauden niin onko se parisuhde niin tärkeä vai eikö osata olla yksin vai miksi on oltava suhteessa ? Olen itsessä huomannut että en edes oikeasti ala tykkäämään naisesta kun todella harvoin vaikka olisi kuinka kaunia yms. tähän mennessä 2 naista on ollu todellisia ihastuksia joiden kanssa olisin halunnut enemmän. En edes periaatteessa usko että kukaan voi alottaa uuden henkilön kanssa suhteen 2vko edellisestä eroamisen jälkeen.
Parisuhde vai ei?
petteri812
2122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä, meitä on monenlaisia ja jokainen voi puhua vain omasta puolestaan.
Parasta olisikin kun tekee niin kuin tuntuu, eikä anna ympäristön vaikuttaa valintoihinsa, silloin voi luullakseni elää onnellisen elämän.
Toiset eivät pysty koskaan rakastumaan, toiset rakastuvat lievemmin ja jotkut taas tulisesti. Useimmiten nämä joilla tunne-elämä on laimeahkoa eivät niin helposti ajaudu parisuhteeseen.
Mutta meikäläisen kaltaiset erittäin vahvan tunne-elämän omaavat piruparat saavat osakseen runsaasti ongelmia naisista ja parisuhteista.
Kumpi on sitten parempi, varmaan se olotila jossa viihtyy.
Good luck
Osittain eri mieltäkin. Monet niistä ketkä osaavat rakastua todella, eivät helpolla ajaudu parisuhteeseen vaan parisuhteen vuoksi. Eli tarvitsee todella sen rakastumisen tunteen, että on juuri sen toisen kanssa mieluummin kuin kenenkään muun maailmassa. Sitten on näitä sarjaseurustelijoita, joista osa ei varmasti ole ikinä edes kokenut oikeaa rakkautta, vaan ajattelevat että parisuhde kuuluu elämään. Kun entinen suhde loppuu, aletaan seurustella jonkun sopivan ja kivan kanssa. Samat ovat niitä ketkä kyselevät "no mikä siinä on vikana", jos ei joku toinen vaikka kiinnostu heti treffikumppanistaan.
Itse kuulun tuohon samahkoon kategoriaan kuin aloittaja, eli seurustellut vain pari kertaa (pitkään), ja toipuminen erosta todella kestää. Olen toki ihastunut vahvasti useammin, mutta seurustella pystyisin vain sellaisen kanssa jonka ajattelisin olevan suuri rakkaus. Samoin en osaisi kuvitellakaan että voisin vaihtaa lähes lennosta, yksinkertaisesti se ei onnistuisi koska olen rakennettu eri tavalla.
Ei siis mitenkään arvostellen, että toinen olisi parempi kuin toinen, mutta ihmiset ovat vaan niin erilaisia. :)