Haaviston ylivoimainen pätevyys ulkopolitiikassa

jatkan vielä vertailulla Niinistöön.

Pekka Haavisto on toki siviilipalvelusmies, kun Sauli Niinistö on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Mutta siinä missä Niinistö on tavallinen reserviläinen, Haavistolle on kuitenkin myönnetty sotilasansiomitali hänen työstään kriisialueilla. Hän on lisäksi toiminut vierailevana luennoitsijana Nato-koulutuskeskuksessa. Haaviston kansainvälisen turvallisuuspoliikan tuntemus on huomattavasti laajempaa, kuin mitä pelkän RUK:n käymällä saa.

Jotain kertonee sekin, että Haavisto on eduskunnassa sekä ulkoasiainvaliokunnan että puolustusvaliokunnan jäsen, kun taas Niinistö on ollut ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä vain yhden viikon vuonna 1995.

Sauli Niinistön kokemus kotimaisen politiikan huipulla on toki Haavistoa laajempi. Hän on toiminut niin oikeusministerinä (vajaan vuoden) kuin kaksi kautta valtiovarainministerinä, sekä yhden kauden eduskunnan puhemiehenä.

Haavisto puolestaan on toiminut yhden kauden ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä. Tulee muistaa, että Haavisto on Niinistöä 10 vuotta nuorempi ja pienemmän puolueen edustaja, joten potentiaalisia ministerinpaikkoja on ollut vähemmän tarjolla. Kunnallispolitiikassa ehdokkaiden kokemus lienee suunnilleen samaa luokaa. Haavisto on myös mukana ollut perustamassa kokonaan uutta puoluetta.

Mitä sitten tulee ehdokkaiden kirjalliseen tuotantoon, Pekka on julkaissut 6 kirjaa, paljon puhuttujen Interrail-oppaiden lisäksi kokemuksistaan Balkanilla, Afrikassa ja muilla kriisialueilla. Sauli Niinistöllä julkaistuja kirjoja on kaksi, molemat omaelämäkerrallisia.

Sauli Niinistöllä on takanaan komea ura niin juristina kuin kotimaan politiikassakin, mutta Pekka Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittiset näytöt ovat aivan eri kaliiperia.

Talouselämästä haetulla analogialla: presidentti ei ole Suomen toimitusjohtaja, vaan pikemminkin viestintäpäällikkö, myyntimies (tai -nainen) ja bisnesguru joka lietsoo innostusta ja tuo uusia ajattelutapoja taloon. Näiden tehtävien hoidon kannalta on samantekevää, onko presidentti varatuomari vai ylioppilas, reservin kapteeni vai siviilipalvelusmies. Osaaminen ratkaisee, eivät tittelit.

Lisäystä edelliseen ja korjaus Lipposen ääniin ne pitää olla 7,6%.

Tiistai Iltasanomissa oli jatkoon päässeille Niinistölle ja Haavistolle 20 kysymystä ja yksi niistä oli: Positiivinen diskriminaatio tarkoittaa eriarvoistamisen suosimista. Miten suhtaudutte positiiviseen diskriminaatioon?

Haaviston vastaus:
"Sitä pitäisi edistää ja varata sille oma määräraha, sillä se vie kohti tasa-arvoa vähentämällä eriarvoisuutta: siinä ei suosita vaan autetaan samalle viivalle."

Pitäisin tuon jo melkoisen röyhkeäksi vastaukseksi koska miksi ihmisiä pitää
eriarvoistaa eikö kaikki ihmiset olekaan samanarvoisia keskenään ja mikä
erottaa, että toisella saa olla rusinoita pullassa ja toisella ei?
Diskriminointia puolututetaan sillä, että sillä vähemmistöön kuuluva saa
etuisuuksia sen takia, kun on vähemmistöön kuuluva ?
Ne jotka ovat enemmistöä joutuvat kärsimään eriarvoistamisesta vain sen takia koska he ovat enemmistöä ja vaikka ihminen olisi miten huonossa asemmassa taloudellisesti ahdinkossa ja tarvitsisi välttämätöntä apua
hän ei saa sitä koska on enemmistöön kuuluva.
En äänestä Haavistoa jo tuon eriarvoistamisen takia sillä en kannata rasismia
ja en etenkään presidenttiä joka kannattaa sitä Suomessa.