Olemme keskustelleet mieheni kanssa erosta ja sen mahdollisuudesta nyt pitkään. Vieläkään ei ole papereita allekirjoitettu...
Mutta, mieheni on sitä mieltä, että kun erotaan, voidaan kuitenkin olla ystäviä ja soitella ja tavata, hän voi tulla käymään vaikka töiden jälkeen kahville ja kuulumisia kyselemään.
Jotenkin ihmettelen tätä logiikkaa. Minulla on häntä kohtaan kuitenkin vielä tunteita ja voin vain kuvitella, että kun ero on päätetty, en vähään aikaan häntä kyllä kovin ystäväkseni voi kokea. Jotenkin tunnen, että kunnolla eroaminen vaatii sen, että kokee vihaa ja surua ja kaikkea sitä, mitä pitkän suhteen päättyminen mieleen tuo. Ei siinä varmasti mitkään ilon ja ystävyyden tunteet ole kovin pinnassa.
Mieheni taas ihmettelee tätä ajatusmaailmaani. Tuli vain mieleen, että eikö hän enää rakasta minua mitenkään, kun ero olisi niin helppo (vaikka hän ei haluaisi vielä erota, suurista ristiriidoista huolimatta) vai pistääkö hän vain päänsä piiloon ongelmilta eikä halua nähdä koko asiaa. (samalla lailla kuin väistelee meidänkin ongelmia).
Minua ei sinänsä kiinnosta, miten hän sitten eronsa kokee, mutta ajattelin kysäistä, miten te ja ex-puolisonne suhtauduitte eroon? Millaisia tunteita, miten se meni?Ja miten teillä meni ensimmäiset ajat eron jälkeen (ja ehkä vielä, mitä tunnette nyt)
Mutta, mieheni on sitä mieltä, että kun erotaan, voidaan kuitenkin olla ystäviä ja soitella ja tavata, hän voi tulla käymään vaikka töiden jälkeen kahville ja kuulumisia kyselemään.
Jotenkin ihmettelen tätä logiikkaa. Minulla on häntä kohtaan kuitenkin vielä tunteita ja voin vain kuvitella, että kun ero on päätetty, en vähään aikaan häntä kyllä kovin ystäväkseni voi kokea. Jotenkin tunnen, että kunnolla eroaminen vaatii sen, että kokee vihaa ja surua ja kaikkea sitä, mitä pitkän suhteen päättyminen mieleen tuo. Ei siinä varmasti mitkään ilon ja ystävyyden tunteet ole kovin pinnassa.
Mieheni taas ihmettelee tätä ajatusmaailmaani. Tuli vain mieleen, että eikö hän enää rakasta minua mitenkään, kun ero olisi niin helppo (vaikka hän ei haluaisi vielä erota, suurista ristiriidoista huolimatta) vai pistääkö hän vain päänsä piiloon ongelmilta eikä halua nähdä koko asiaa. (samalla lailla kuin väistelee meidänkin ongelmia).
Minua ei sinänsä kiinnosta, miten hän sitten eronsa kokee, mutta ajattelin kysäistä, miten te ja ex-puolisonne suhtauduitte eroon? Millaisia tunteita, miten se meni?Ja miten teillä meni ensimmäiset ajat eron jälkeen (ja ehkä vielä, mitä tunnette nyt)
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä riitaa ja kädenvääntöä omaisuudesta ja kun se saatiin jaettua, niin ei olla missään tekemisissä keskenämme. Ero oli suunnaton helpotus molemmille.
Nyt ei mitään tunteita ei vihaa tai kaunaa, se oli sitä entistä elämää ja molemmat ollaan jo uusissa liitoissa ja lapset aikuisia.
Ei olla edes törmätty toisiimme, kun välimatkaa 100km ja erostakin jo 7v.
No me erosimme 19v:n suhteesta ystävinä. Perusjuttu vaan loppui. Ei ero aina edellytä vihaa.
Erosin miehestäni väkisin. Hän ei olisi millään halunnut, teki kaikenlaista jäynää ja haastoi riitaa. Meidän kohdalla ero on tosiaan ero. Mitä vähemmän näen ja kuulen exästä sen parempi. Eipä muuten ole tuntunut ikiaikohin näin hyvältä!
Ymmärrän kyllä miehesikin mielenliikkeitä, samoin sinun. Olette erossa täysin eri vaiheessa - tai olette koko liiton ajan olleet eri aaltopituudella.
Miehesi rakastaa sinua ystävänä - ei vaimona. Sinä sen sijaan rakastat miestä vielä puolisona. Käytännössä näillä on suuri ero. Mies saattaa kokea myös syyllisyydentunnetta siitä, ettei rakasta sinua kuin vaimoa ja haluaisi erota. Sille ei voi mitään, mutta luonnollisesti hän ei haluaisi ajatella koko asiaa.
Erosin aikoinaan ensimmäisestä pidemmästä suhteesta mm. ihan käytännön syiden vuoksi, joita en tässä lähde erittelemään. Päätös oli minun (taas..) ja se oli paljon vaikeampi kuin ero 25v mittaisesta exliitosta. Erona se, että minulla oli tunteita tuota miestä kohtaan. Miehellä oli tunteita myös minua kohtaan. Halusimme molemmat tavata vastaisuudessakin, mutta heti eron jälkeen se oli mahdotonta. Emme nähneet viiteen vuoteen. Sen jälkeen välillä useastikin.
me erosimme ystävinä, jopa vielä rakastajina. mutta olen tässä itse huomannut viime aikoina, että minun täytyy päästä ylitse hänestä, koska olen edelleen mukana suhteessa vaikka olen muuttanut pois. asumme todella lähekkäin lapsen takia. emme tappele, paljoakaan. tarvitsisisin vain voimia nyt tehdä se lopullinen pesäero!