Alkuperäiset ATM ja YTM tyypit

Nyt kun aloin muistelemaan, niin nämä taisivat olla niitä tarinoita, joiden innoittamana aloin aikoinaan pitämään blogiakin. Ihan alussa se tyylikin oli enemmän arjesta kertova, vasta myöhemmin yritin ujuttaa sekaan onnettomia juttuja, joissa olin muka jotain mieltä jostain.

Miksei sinulla ole enempiä kavereita? En ole saanut sellaista kuvaa että olisit kärsinyt ns. estyneestä persoonallisuushäiriöstä tms? Hiljainen kuulemma olet. Mutta luulisi että sieltä matikan laitokselta olisi löytynyt myös muita hiljaisia matikasta ja jopa Star Trekistä kiinnostuneita miehenalkuja.

german herman kirjoitti:

Miksei sinulla ole enempiä kavereita? En ole saanut sellaista kuvaa että olisit kärsinyt ns. estyneestä persoonallisuushäiriöstä tms? Hiljainen kuulemma olet. Mutta luulisi että sieltä matikan laitokselta olisi löytynyt myös muita hiljaisia matikasta ja jopa Star Trekistä kiinnostuneita miehenalkuja.

Itse asiassa jossain vaiheessa diagnosoin itse itselleni estyneen personaallisuushäiriön. Tosin se on yhtä luotettava diagnoosi kuin nämä itsediagnoosit aina, enkä ainakaan nykyään diagnosoisi niin.

En joka tapauksessakaan kaverustunut koskaan matikan laitoksen tyyppien kanssa. Joitain hyvän päivän tuttuja tuli (ja meni), mutta kaikki joiden kanssa satuin viettämään aikaa, eli istumaan luennoilla viereen ja juttelemaan jostain, olivat, tadaa, vanhempia miehiä. Jotenkin syrjäydyin heti kättelyssä pois opiskelijariennoista, ja aika nopeasti huomasin saapuneeni tilanteeseen, jossa kaveripiirit olivat muodostuneet, ja minä olin yksin. Ja kun siihen tilanteeseen pääsin, en enää pystynyt osallistumaan opiskelijarientoihin, niin kuin ihan alussa. (Alussakaan en tosin ihan kaikissa käynyt, jo silloin oli selvää etten ole sosiaalisin muna korissa).

UPDATE_7824750 kirjoitti:

Itse asiassa jossain vaiheessa diagnosoin itse itselleni estyneen personaallisuushäiriön. Tosin se on yhtä luotettava diagnoosi kuin nämä itsediagnoosit aina, enkä ainakaan nykyään diagnosoisi niin.

En joka tapauksessakaan kaverustunut koskaan matikan laitoksen tyyppien kanssa. Joitain hyvän päivän tuttuja tuli (ja meni), mutta kaikki joiden kanssa satuin viettämään aikaa, eli istumaan luennoilla viereen ja juttelemaan jostain, olivat, tadaa, vanhempia miehiä. Jotenkin syrjäydyin heti kättelyssä pois opiskelijariennoista, ja aika nopeasti huomasin saapuneeni tilanteeseen, jossa kaveripiirit olivat muodostuneet, ja minä olin yksin. Ja kun siihen tilanteeseen pääsin, en enää pystynyt osallistumaan opiskelijarientoihin, niin kuin ihan alussa. (Alussakaan en tosin ihan kaikissa käynyt, jo silloin oli selvää etten ole sosiaalisin muna korissa).

Voisin tähän kyllä lisätä, että ilmeisimmin sairastin lievää tai vähän lievää vaikeampaa masennusta, ja hengailin masennusfoorumeilla, mikä (joitain ilahduttavasti pysyväksi jääneitä kaverisuhteita lukuunottamatta) ei välttämättä ollut hyvä idea. En tietenkään voi syyttää kuin itseäni kaikesta, mutta oletettavasti se hankaloitti minun opiskelijaelämää. Vielä suurempi virhe oli varmaan yksiöön hakeutuminen. Ei nyt muuten, mutta sitten ei riittänyt enää rahat, jos olisi jotain halunnut tehdäkin.

UPDATE_7824750 kirjoitti:

Itse asiassa jossain vaiheessa diagnosoin itse itselleni estyneen personaallisuushäiriön. Tosin se on yhtä luotettava diagnoosi kuin nämä itsediagnoosit aina, enkä ainakaan nykyään diagnosoisi niin.

En joka tapauksessakaan kaverustunut koskaan matikan laitoksen tyyppien kanssa. Joitain hyvän päivän tuttuja tuli (ja meni), mutta kaikki joiden kanssa satuin viettämään aikaa, eli istumaan luennoilla viereen ja juttelemaan jostain, olivat, tadaa, vanhempia miehiä. Jotenkin syrjäydyin heti kättelyssä pois opiskelijariennoista, ja aika nopeasti huomasin saapuneeni tilanteeseen, jossa kaveripiirit olivat muodostuneet, ja minä olin yksin. Ja kun siihen tilanteeseen pääsin, en enää pystynyt osallistumaan opiskelijarientoihin, niin kuin ihan alussa. (Alussakaan en tosin ihan kaikissa käynyt, jo silloin oli selvää etten ole sosiaalisin muna korissa).

Pakko ihmetellä tätä hiukan. Eikö matematiikan laitoksella ainakin puolet opiskelijoista ole estyneitä ja korkealla sfääreissä lenteleviä nuoria miehiä?