En oikeen keksinyt mitään otsikkoa tälle mun jutulle joten olkoon vaikka tollanen sitten. Muutenkin vähän turhan syvällistä varmaan tähän aikaan tällasta kirjottaa mutta koitetaan...
Eli onko teille koskaan käynyt niin, että joku/jotkut ihmiset on toiminut teitä kohtaan niin kertakaikkiaan väärin ja epäreilusti tms, että ajattelisitte tilanteen jossa elämästänne tehtäis elokuva, jossa teitä itseänne sekä muita ihmisiä elämässänne, näyttelis näyttelijät, ja olisitte sitten näitten leffassa esiintyvien oikeiden henkilöiden kanssa leffateatterissa katsomassa isolta screeniltä sitä leffaa. Siinä sitten tosiaan näytettäis kaikki mitä teille on sattunut ja sitten siinä tulis se kohtaus jossa tää "kusipää" sanois, tai tekis sen ajattelemattoman juttunsa ja pääsisitte siinä leffateatterissa katsoo kuinka se reagois kun näkis isolta screeniltä oman käytöksensä?
Mulla on tullut useinkin mieleen kun koen että joku tekee niin täydellistä vääryyttä mua kohtaan että vittu kun sais tonkin katsoo ulkopuolisena niin että joku näyttelis häntä, omaa käytöstään kun ei varmaan muuten tajua ja on sokea omille touhuilleen.
Eli onko teille koskaan käynyt niin, että joku/jotkut ihmiset on toiminut teitä kohtaan niin kertakaikkiaan väärin ja epäreilusti tms, että ajattelisitte tilanteen jossa elämästänne tehtäis elokuva, jossa teitä itseänne sekä muita ihmisiä elämässänne, näyttelis näyttelijät, ja olisitte sitten näitten leffassa esiintyvien oikeiden henkilöiden kanssa leffateatterissa katsomassa isolta screeniltä sitä leffaa. Siinä sitten tosiaan näytettäis kaikki mitä teille on sattunut ja sitten siinä tulis se kohtaus jossa tää "kusipää" sanois, tai tekis sen ajattelemattoman juttunsa ja pääsisitte siinä leffateatterissa katsoo kuinka se reagois kun näkis isolta screeniltä oman käytöksensä?
Mulla on tullut useinkin mieleen kun koen että joku tekee niin täydellistä vääryyttä mua kohtaan että vittu kun sais tonkin katsoo ulkopuolisena niin että joku näyttelis häntä, omaa käytöstään kun ei varmaan muuten tajua ja on sokea omille touhuilleen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei mulle semmosta ole mieleen tullut, vaikka olenkin joskus tuntenut oloni todella, todella loukatuksi. Mikä taas on tullut useinkin mieleen, että olispa olemassa sellainen piuha jonka voisi vetää omasta päästä toisen päähän ja syöttää sitä piuhaa pitkin ihan kaiken kokemuksen ja tuntemuksen ajatuksineen toisen päähän.
Että se toinen tietäis ja tuntis ihan kaiken kuten minä. Ilman mitään selittämistä ja sönköttämistä. Varsinkin just semmosissa tilanteissa, kun toinen on epäillyt mun puhuvan soopaa jostain asiasta tää idea on tullut mieleen.
Ja kun olen sairastanut ja ollut tuskissani, olis ollut kiva napauttaa se piuha jonkun paskanjauhajan päähän kiinni ja antaa sen tuntea se kaikki paska omissa nahoissaan. Tietäen, että takuulla menis turpa umpeen sen jälkeen. Vaikka kuinka siinä uhoaa ilman sitä kokemusta.
Tollanen "piuha"- juttu on mullekkin tullut joskus mieleen kanssa kun joku ihminen tekee jo toisen kerran sellasen tempauksen joka on aiheuttanut mulle ihan suunnatonta mielipahaa. Jos tää henkilö tietäis miten paljon se aiheuttaa ahdistusta ja mitä kaikkea niin ei olis tehnyt enää toista kertaa - tässä ko. tapauksessa josta kerron on kyseessä kuitenkin ihminen joka ei kuitenkaan halua aiheuttaa mitään helvetillistä pahaa oloa vaan on tietämätön miten pahalta sen touhut tuntuu. Sittenhän on tietenkin näitä katkeria kusipäitä jotka vaan innostuis siitä jos ne huomais kuinka paljon ne saa satutettua toista.
Toikin on mahdollista, että ne innostuisi. Totta. Mutta sillenhän ei mahda muutenkaan mitään, jos jollain on päässä tyhjää niin sillä on. :-)
Eikö?
Mut tosiaan ite uskon, että nää ihmiset joille oisin halunnut sen pahanolon näyttää puhan avulla, jos sellanen olis mahdollista ollut. Niin heistä mä jotenkin uskon, että he olis oikeasti ymmärtäneet asiasta enemmän ja miten se todellisuus oikeasti mun kanssa on. He silleen vaikuttavat kuitenkin ihan järkeville ja ajatteleville ihmisille, vaikka jossain kohtaa lyö tyhjää.
Sitä piuhan kehittelyä odotellessa pitää vaan koittaa kestää. ;-)
Aivan, ja loppuviimein sellanen ihminen joka käyttäytyy ilkeästi tarkotuksenaan aiheuttaa toisille mielipahaa, kärsii itse omasta itsestään vielä enemmän kuin hänen "uhrit" tai kohteet. Jokaisella ihmisellä kun on sisäsyntysesti tarve tai halu olla hyvä ja tehdä hyvää joten ilkeänä eläminen syö taatusti itsetuntoa. Paskalla itsetunnolla on sitten entistä ilkeämpi ja oravanpyörä on valmis. Tällä palstallakin varmaan on joitain henkilöitä, jotka kokee että he eivät syystä tai toisesta saa niin hyvin kontaktia toisiin kirjottajiin kuin toiset. He haluais olla kavereita muiden kanssa mutta se ei onnistu, joten he omaksuu sellasen "villain"- roolin. Ilkimys joka vittuilee kun hän ei kuitenkaan kelpaa kellekkään niin tosiaan tulee sellanen "ollaan sitten se pahis perkele".
Juu samaa mieltä. Omasta itsestä se ilkeys liikkeelle lähtee, vaikka sitä olis joskus joku muu ruokkinut ja kasvattanut. Eli katkeruutena sitten nousee kurkkuun ja valuu ulos kirpeenä myrkkynä muidenkin päälle.
Se ihminen takuulla kärsii siitä itse kovasti. Jos yhtään on tunnepohjaa enää sisällä jäljellä. :-)
Paatunut ei ehkä enää edes tunnista eroja hyvän ja pahan olon välillä?
"Omasta itsestä se ilkeys liikkeelle lähtee, vaikka sitä olis joskus joku muu ruokkinut ja kasvattanut"
Eriävä mielipide - ihmisellä on tarve kuulua joukkoon - ja joukko määrittää hyvyyden. Itsetuntoa syö paljon enempi syrjään paneminen.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2012012715129273_vi.shtml
Joo-o, tuntematon tyyppi mulle. Harmi kuitenkin.
Tosi hieno idea. Sehän riippuu paljon leikkauksesta ja kerrontatavasta, miten loukkaavuus korostuu, onko se ilmeistä vai meneekö tyhmemmiltä ohi.
Tuli mieleen se Hip hei hutsu, jonka katoin ekaa kertaa nyt kun se tuli pari viikkoa sitten. Siinähän on se kohta jossa naisope ottaa sen tytön puhutteluun tappelun jälkeen. Sen opettajan sanomisen totaalinen loukkaavuus olis jäänyt varmaan tajuamatta joiltakin, ellei se tyttö hyökkäis sen kimppuun. Joskus vasta hyökkäyspuolustus saa toisen tajuamaan, miten paljon se on loukannu.
Joo se Hip hei hutsu on hyvä leffa, mä sitä täällä mainostinkin. Tuli siltä ruotsalais-kanavalta vähän aikaa sitten :) Muistan kyllä sen kohtauksen siellä jälki-istunnossa (vai mikälie kahdenkeskinen tilanne se nyt oli) jossa se opettaja sanoi jotain tosi törkeetä, ikäänkuin kiusaajia puolustavaa ja se tyttö kävi sen open tisseihin kiinni. En kyllä tarkkaan enää muista mitä se sanoi..
"Joskus vasta hyökkäyspuolustus saa toisen tajuamaan, miten paljon se on loukannu"
Se opettaja selittää ihan tosissaan sille tytölle, että pojat kehittyy paljon hitaammin kuin tytöt, eivätkä osaa ilmaista kiinnostustaan muulla tavalla kuin kiusaamalla. Että yritä ottaa saamasi huomio positiivisesti...
Tyttö ryntää ylös ja tarraa sen naisopettajan rintoihin ja repii niitä ja huutaa, että mitä sä estelet, yritä olla kiitollinen tästä huomiosta.
Myöhemmin vielä tytön isä, joka on tän naisopen kollega, vaatii että tyttö pyytää anteeksi opettajalta, kun on loukannut. Siinä on toinen kohtaus, jota ajatellessa se pysähtyy, taitava ohjaaja saa kerronnan seisahtumaan hetkeksi ja niin pitäis olla myös siinä leffassa joka olis omasta elämästä.
Meillä oli niin mukavuudenhaluiset opettajat aikoinaan, ettei ne muuta kun hokivat että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Ei jumalauta enää aikuisiällä sellaista ahdistelua ole tarvinnut sietää. Sori, kuumenen vieläkin...kiehuin kun katsoin sitä elokuvaakin.
Leffa jatkuu - vuosia myöhemmin traumatisoitunut tyttö valitaan lautakuntaan jossa hän ajaa raivokkaasti läpi nollatoleranssia - ja saa tahtonsa lävitse. Sen jälkeen jokainen väärä mulkaisu johtaa selvitystyöhön jossa mukana ovat lasten vanhemmat, koulu, poliisi ja oikeuslaitos. Voimasuhteet ovat muuttuneet - fyysisesti vahva ei pärjää vaan nyt täytyy olla kiero. Nyt sen entisen pienen tytön tytär - Lissu syyttää Lassia seksuaalisesta ahdistelusta - äiti, opettaja, rehtori uskovat sen koska sellaisiahan pojat ovat. Lassi erotetaan koulusta määräajaksi, jonka jälkeen hän syrjäytyy ja myöhemmin elämässään raiskaa naisen - ja joutuu linnaan.
Sinä se yrität joka päivä uudestaan tehdä mustasta valkoista ja valkoisesta mustaa.
Nollatoleranssi pitääkin olla. Toiseen ihmiseen ei väkisin kosketa.
Eiku harmaata - ääripäät toimii vaan utopiassa. Utopiassa ei käytetä huumeita yms. - todellisuudessa näin tehdään. Nollatoleranssi on utopiassa oikea vaihtoehto, mutta todellisuudessa haitta voi olla suurempi.
Nollatoleranssia ei pidä olla - automaattisesti.
Filosofointi ei auta seksuaalisen ahdistelun uhreja yhtään. Sahaa yksin pitkää harmaata janaasi edestakaisin. Minä olen tavattavissa nollatoleranssipisteessä.
Siellä kaikki uskonnolliset fanaatikot kohtaavat.
En ole uskonnollinen. Relativismisi on fatalismia, koska puuttuu kiinnekohta johon sitoa päämäärä.
Absolutismi on se uskonto, koska sille ei oikein löydy perusteita. Relativismi sitoo kaksi asiaa toisiinsa jolloin niitä voidaan vertailla keskenään tuntematta niiden absoluuttista paikkaa - harmaalla on sävyjä. Voimme siis kahdesta suhteellisesta valita paremman, korkeamman, etc. Toki on paljon tilanteita joissa valinta on mahdoton. Mutta tämän joko ymmärtää tai sitten on ymmärtämättä, eikä absolutismiin uskovien päätä käännä mikään.
Uskotko et väärin tehnyt todella näkee - silloin vankilat olisivat täynnä omasta mielestään syyllisiä ja natsit olisivat kyynelehtien pyytäneet anteeksi. Näkisitkö sinä?
Toisen elämän korjaaminen on aina helpompaa - omat aivomme suojelevat meitä totuudelta viimeiseen asti, koska keskimäärin mielenterveytemme ei kestä sitä. Me olemme oikeassa n. 99,4% ajasta.
"Uskotko et väärin tehnyt todella näkee"
Mä en pidättäis hengitystäni - ehkä kandee toi näkeminenkin laittaa siihen leffaan niin voi varmistua asiasta. Ja siihen osittain perustuu leffojen ihanuus - paha saa tuomion eikä palkkaa. Nuorten kirjoissa taitaa olla jopa tabuna oikea moraalinen päätös.
Mä en vetäis noin selkeää eroa holokaustin ja muun elämän välille - itsensä epäily ei ole mitenkään hallitseva ominaisuus.
Siis se että näkee kaikissa muissa vikaa paitsi itsessä, on hyvinkin tyypillistä käytöstä ihmisissä (kuten sanoit). Siksi mä olenkin tullut siihen tulokseen jo ajat sitten että jos mulle tulee yksikin naapuri selittää tyyliin "toi yks naapurin Pirkko on ihan hirvee juoppo" niin mä sanon sille että "joo ei mitään hätää, ei kukaan sun dokaamisia ole huomannut".
Mutta nyt toi kello on jo yli 9, mun piti ysiltä lähtee liikenteeseen ja tässä vielä joten moikka! Palataan asiaan jos palataan.
Itse asiassa erittäin hyvä idea :)
Enpä ole tullut ajatelleeksi !
Erityisen toimiva niissä tapauksissa, joita esim. tyypillisen kaksosluonteen kanssa tulee usein vastaan... Siis siten että a) on yhtä mieltä ja b) toista mieltä. - b) perustelee kantansa oikeaksi, jonka todettuaan a) väittääkin olleensa alunperin sitä mieltä ja lisäksi vielä, että b) olisi ollut ihan toista mieltä... tai ainakin, että koko juttu oli b):n syy... Että silleen ;)