Eli homma on näin: kun olin todella pieni, naapuriin muutti yksi poika jonka kanssa ystävystyin melkein heti. Sen jälkeen olimme erottamattomat. Hänen kanssaan tuntui että olin oikeasti onnellinen ja että hän ymmärtää parhaiten.
Totta kai siihen aikoihin kuuli usein ilkkumisia kun monien mielestä tyttö ja poika ei voi olla vain kaverit.
Mutta se voi osittain johtua siitä että hän oli todella pienenä sanonut minulle ''Kun musta tulee aikuinen, sinä olet minun vaimoni!'' :D
Hänen kanssaan olin joka päivä ja murehdittiin aina kun jommankumman piti lähteä kotiin. Sillon olin joka päivä niin onnellinen. Sitten yhtenä päivä sain kuulla että he meinaavat muuttaa. Ajattelin että ehkä he muuttavat johonkin lähelle, mutta ei. Hyvästelimme ja hän totesi että hänellä tulee minua ikävä.
Soittelimme pari päivää ja kyselimme kuulumisia. Pian tuli kiireitä ja stressiä joten juttelu jäi. Pian mulla oli taas aikaa jutella joten soitin hänelle mutta hän ei vastannut. Soitin pian parin päivän päästä mutta jätin jälleen soittelun. Nyt siitä on kulunut n.12 vuotta enkä ole kuullut hänestä mitään. Haluaisin nähdä hänet taas mutta se ei ole juuri nyt mahdollista koska en enää muista hänestä mitään eikä minulla ole hänen numeroa. Jotenkin se edelleen sattuu vaikka siitä on jo monta vuotta ja tuskin hän minua edes muistaa.
Miks silti tuntuu tältä?
Totta kai siihen aikoihin kuuli usein ilkkumisia kun monien mielestä tyttö ja poika ei voi olla vain kaverit.
Mutta se voi osittain johtua siitä että hän oli todella pienenä sanonut minulle ''Kun musta tulee aikuinen, sinä olet minun vaimoni!'' :D
Hänen kanssaan olin joka päivä ja murehdittiin aina kun jommankumman piti lähteä kotiin. Sillon olin joka päivä niin onnellinen. Sitten yhtenä päivä sain kuulla että he meinaavat muuttaa. Ajattelin että ehkä he muuttavat johonkin lähelle, mutta ei. Hyvästelimme ja hän totesi että hänellä tulee minua ikävä.
Soittelimme pari päivää ja kyselimme kuulumisia. Pian tuli kiireitä ja stressiä joten juttelu jäi. Pian mulla oli taas aikaa jutella joten soitin hänelle mutta hän ei vastannut. Soitin pian parin päivän päästä mutta jätin jälleen soittelun. Nyt siitä on kulunut n.12 vuotta enkä ole kuullut hänestä mitään. Haluaisin nähdä hänet taas mutta se ei ole juuri nyt mahdollista koska en enää muista hänestä mitään eikä minulla ole hänen numeroa. Jotenkin se edelleen sattuu vaikka siitä on jo monta vuotta ja tuskin hän minua edes muistaa.
Miks silti tuntuu tältä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Usko tai älä, kyllä hän muistaa. =) Mutta niin monia kuin ihmisiäkin on, niin monia on myös elämäntilanteita. Koita kerätä kaikki tiedonjyväset yhteisten tuttavien avulla jos vaikka löytäisitkin hänet. Ihmisissä oleva saamattomuus estää turhan usein hienojen ihmissuhteiden jatkumisen taukojen jälkeen. Onnea etsintöihin!
Kiitos oikein paljon! :)
Yritän parhaani mukaan löytää edes jotain tietoa hänestä^^
Tottakai hän muistaa sinut! Minullakin on ollut lapsena parikin parasta poikaystävää (itse tyttö tai nainen jo :) Toisen kanssa ollaan yhteydessä harvakseltaan edelleen, eikä ole ollut ongelmia hänelläkään muistaa minua. Otin häneen teini-iässä uudestaan yhteyttä.
Yritä etsiä nimellä facebookista. Nimellä ja vanhalla osoitteella puhelinnumerolla luulisi olevan mahdollista löytää kadonnut henkilö. Osoitepalvelu ja maistraatti ovat paikkoja joista voi tiedustella yhteystietoja.
Kokeile soittaa tai kirjoittaa viimeisimpään numeroon/osoitteeseen, saattavat olla vielä ajan tasalla olevia yhteystietoja, ainakin vanhempien suhteen, joilta voi saada yhteystiedot.
Onnea etsintään, toivottavasti löydät hänet!
Kiitos!
Nyt vain etsinnät käyntiin ;)
Hei!
Väestörekisterikeskus ylläpitää yhdessä maistraattien kanssa Osoitepalvelua, mistä voi tiedustella yksityishenkilön osoitetta joko puhelimitse 0600 0 1000 tai internetin kautta: osoitepalvelu.net.
Ystävällisin terveisin,
Virpi, Postin asiakaspalvelu
p. 0200 71000 ma-pe klo 8-18
[email protected]