"Osa naisista uskoi miehen muuttuvan häiden jälkeen."
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012012615127379_lz.shtml
Rakkaus on kemiallinen häiriö aivoissa joka estää rationaalisen ajattelun, lainaus todistaa sen!
Rakkaat naiset, vaikka miten haluatte uskoa rakkauden kaikkivoipaan voimaan niin fakta on ettei tedän rakkaus muuta miestä miksikään, pahimmissa tapauksissa antaa vain hyvän aseen miehelle itseänne vastaan.. teette itsestänne hyväksikäytettäviä!
Miestä ottaessanne muistakaa sekin fakta, että nainen tekee valinnan. Kapakassa mies aloittaa itseään eniten miellyttävästä naisesta. Tulee rukkaset... siirrytään seuraavaan ja näin se jatkuu. Miehet saavat elämässään lukemattoman määrän hylkäyksiä! Kun suostuva nainen lopulta löytyy on se perin usein kaukana sellaisesta naisesta jota mies toivoi... mutta kun ei muutakaan saanut! Kas siksi naiset teidän rakkaudellanne ei juuri ole merkitystä miesasioissa, säästäkää ne tunteet lapsillenne ja varautukaa että miehenne lopulta saa sen unelmiensa naisen!
Jotain toivoa on......
KUNNIOITUS!
Kunnioitus on rakkautta vahvempi.. ilman molemmin puolista kunnioitusta parisuhteesta ei tule mitään! Jos todella arvostat ja kunnioitat puolisoasi ja hän sinua olette vahvoilla... rakkaus on haihtuvaa ja yleensä vain kaunis ilmaus kiimalle jota koetaan jonkin aikaa kun tavataan seksuaalisesti kiinnostava ihminen. Toisin kuin rakkaus, kunnioituksen tunteminen on rationaalista ja siten kestävällä pohjalla.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012012615127379_lz.shtml
Rakkaus on kemiallinen häiriö aivoissa joka estää rationaalisen ajattelun, lainaus todistaa sen!
Rakkaat naiset, vaikka miten haluatte uskoa rakkauden kaikkivoipaan voimaan niin fakta on ettei tedän rakkaus muuta miestä miksikään, pahimmissa tapauksissa antaa vain hyvän aseen miehelle itseänne vastaan.. teette itsestänne hyväksikäytettäviä!
Miestä ottaessanne muistakaa sekin fakta, että nainen tekee valinnan. Kapakassa mies aloittaa itseään eniten miellyttävästä naisesta. Tulee rukkaset... siirrytään seuraavaan ja näin se jatkuu. Miehet saavat elämässään lukemattoman määrän hylkäyksiä! Kun suostuva nainen lopulta löytyy on se perin usein kaukana sellaisesta naisesta jota mies toivoi... mutta kun ei muutakaan saanut! Kas siksi naiset teidän rakkaudellanne ei juuri ole merkitystä miesasioissa, säästäkää ne tunteet lapsillenne ja varautukaa että miehenne lopulta saa sen unelmiensa naisen!
Jotain toivoa on......
KUNNIOITUS!
Kunnioitus on rakkautta vahvempi.. ilman molemmin puolista kunnioitusta parisuhteesta ei tule mitään! Jos todella arvostat ja kunnioitat puolisoasi ja hän sinua olette vahvoilla... rakkaus on haihtuvaa ja yleensä vain kaunis ilmaus kiimalle jota koetaan jonkin aikaa kun tavataan seksuaalisesti kiinnostava ihminen. Toisin kuin rakkaus, kunnioituksen tunteminen on rationaalista ja siten kestävällä pohjalla.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olipa hyvin kirjoitettu. Naiset ovat varmaan eri mieltä, mutta noin se oikeasti menee.
Tapasin nykyisen mieheni nuorena, lähes neljännesvuosisata sitten. Rakkaudesta en tiedä paljoakaan, mutta suhteen alku oli erittäin tiivis ja kiimainen.
Välillä on ollut huonompia aikoja, (molemmat, minä enemmän, olemme käyneet vieraissa), mutta nyt lasten lähdettyä löysimme taas toisemme.
Kunnioituksestakaan en tiedä mitään, mieheni on paras ystäväni
ja yksi parhaimmista rakastajista, mitä minulla on koskaan ollut....
Keskustelun avaus oli hyvä.
"Rakkaus on kemiallinen häiriö aivoissa joka estää rationaalisen ajattelun, lainaus todistaa sen!" Ja tutkimus miksi avioliitot päätyvät eroon.
Mutta kylmä päätelmäsi on väärä. Jos valitsee pelkästään rakkaudesta ilman harkintaa, se ei kestä. Pelkästään järjellä ei voi valita. Niitä tehtiin Suomessakin 50-luvulle asti. Riippuu mitä tavoitellaan. Jos tahtoo onnea ja suhteen kestävyyttä, siihen tarvitaan seurusteluaika ja keskustelua. Ja riippuu näkökulmasta. 50 vuoden kuluttua suhteesi näyttää kaukaa katsottuna jo oikein hyvältä. Aika kultaa muistot.
Totta rakkaus on kemiallinen cocktail, mutta sen kestoon tarvitaan ihan toiset perusteet. Olisi hyvä tajuta jotain omasta päätöksentekoprosessista. Tai tuurilla antaa van tunteen viedä. Joskus nekin ovat onnistuneet.
Joo, paljosta olen samaakin mieltä, mutta ihan en tuosta rakkaudesta. Ensihuuma on sitä kiimaa ehkä, tai ihastusta, miten vaan sen haluaa ilmaista. Se ensihuuman kuuma rakastuminen on sitä seksuaalista halua varmaan aika pitkälle ensi innostuksessa, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että ilman molemmin puolista kunnioitusta ei tule mitään.
Mutta rakkaus itsessään on mielestäni kasvavaa, jos toista kunnioittaa, oppii arvostamaan ja molemmat saa olla oma itsensä. Ettei etsitä vain sitä ensihuuman ideaalista mielikuvaa ja haluta aina vaan nähdä jotain... ihmeellistä. Vaan että ihminen riittää. Pelkkä järki ei riitä. Kunnioitus ei myöskään voi siinä mielessä pohjautua pelkkään järkeen, että silloinhan se olisi laskelmointia ja kun suhteissa välillä päädytään pakkasellekin.
Rakkaus on minun mielestäni sitä, että kun oppii tuntemaan ihmisen, arvostaa tämän hyviä puolia ja muistaa ne, silloinkin kun on vaikeaa. Rakkaus on valintoja, sitä että muistaa kuka siinä rinnalla on seissyt ja huomaa ne hyvät asiat, antaa anteeksi huonot. Seksuaalinen himo pysyy ensin yllä uutuudesta, mutta sen pitäisi pysyä yllä sen jälkeen rakkaudesta. Kunnioitan moniakin ihmisiä, mutten tunne heitä kohtaan mitään seksuaalista välttämättä, ja kuitenkin parisuhteessa seksillä on aika iso merkitys läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden kannalta. Eikä se tarkoita vaatimuslistaa tai jatkuvaa jokapäiväistä seksiä, tai sitä alun huumaakaan aina, vaan sitä, että toista haluaa, koska tämä on ihana. Ei epärealistisen ihana, vaan ihana minulle ja meille.
Ei kaikki naiset tuossakaan usko, vaan osa, että avioliitto jotain muuttaa. Yleisesti monilla miehillä on epärealistisempi kuva avioliitosta. Että sen toisen voikin sitten jättää huomioimatta ja pitää kuin vanhaa sukkaa. Että siihenhän se on jämähtänyt, mitäs siitä.
Kyllä meistä kaikki rukkasia saa tai suhteita jotka menee plörinäksi, mutta en ainakaan itse silti koe tyytyneeni tai huolineeni vaan sitä jonka saa. Vaan että sitten vaan valitaan uudelleen. Ei kai sellainen voi olla oikeasti unelmien kumppani eikä Se Oikea, jolle se ei käy? Joka ei sovi? Jonka kanssa ei onnistu?
Käytät baarivertausta ihan hyvin sinänsä, mutta sehän on pinnallista kiinnostusta: mies aloittaa siis ensinäkemältä, pinnallisesti, ihmisestä jota ei tunne. Ei hän tiedä yhtään mitään siitä "kiinnostavimmasta" naisesta, eikä siis itseasiassa edes onko tämä oikeasti kiinnostava. Jos sitten luulee, että ottaa vaan sen jonka saa, niin kyllä kai menee pieleen. Unelmiensa naista ei ole olemassakaan, ellei unelmoi realistisesti.
Mun mielestä rakastumisella tarkoitetaan yleensä sitä ensihuumaa, rakkaudella jotain kestävämpää. Ja suhteessa pitää monille kyllä siinä alussakin olla jotain muutakin kun seksuaalista kiinnostusta: muutenhan sitä vaan panisi ja lähtisi. Monet myös aloittavat suhteen niin että ovat tunteneet jo kauan, saattavat tykätä toisistaan jo tuntemalla toisensa. Eikä silloin ole vain tavattu jotain seksuaalisesti kiinnostavaa, vaan se seksuaalinen kiinnostus on herännyt ihmiseen, josta jo tykkää, välittää ja ehkä jo jopa rakastaa. Ilman sitä seksiäkin.
Rakkaus ja kunnioitus kuuluu yhteen. Samoin toisen arvostaminen. Ja tiedän muutamia tarinoita kyllä, missä rakkaudella on ollut kaikkivoipainen voima. Itse en niin uskova ole, että kokeilisin, mutta tiedänpähän niinkin tapahtuneen.
"Mun mielestä rakastumisella tarkoitetaan yleensä sitä ensihuumaa, rakkaudella jotain kestävämpää. "
Eli kunnioitusta? Rakkaus yleensä ajaa ihmiset tyhmyyksiin, jos toista kunnioittaa ei pahaa tapahdu.
"Rakkaus ja kunnioitus kuuluu yhteen."
Ei ei ei... juuri tuo harha ajaa naiset tekemään hampuusien kanssa lapsia ja juuri tuon harhan takia turvakodit ovat täysiä!!!! Rakkaus on voimaton, sairas tila ja siinä syntyy järjettömät päätökset!!! Usko rakkauteen on tie tuskaan ja pahuuteen!
Romanttinen rakkaus on jotain minkä Hollywoodin elokuvateollisuus loi 20-luvun alussa! Se ei ole todellisuutta vaan fiktiota!
u
Mun mielestä tuo on harhaista, että uskotaan, että turvakotiin ajamisessa on rakkautta tai kunnioitusta, että siinä roikkuva rakastaa tai kunnioittaa. Ei se ole usko rakkauteen, mikä siinä pitää eikä sellaisessa suhteessa ole rakautta ollut. Sellaiset suhteet ovat riippuvuus- ja hoivasuhteita, ei usko rakkauteen aja naisia tekemään hampuusien kanssa lapsia. Vaan läheisriippuvuus ja surkea itsetunto. Rakkaus ei aja ihmisiä tyhmyyksiin, vaan ihmiset itse.
Rakkaus on myös kunnioitusta. Jos suhteessa ei ole kunnioitusta, siinä tuskin on rakkautta. Jos suhteessa ei ole rakkautta, siinä ei ole syytä. Rakkaus on kiintymystä ehkä enemmän kun esim. aloittajan ajamaa himoa. Rakkaus ei ole pelkkä yksi asia, vaan tosiaan rakkaus ja kunnioitus kuuluu yhteen ja rakkaus kasvaa kiintymykseksi ja valinnoiksi. Molempien osalta. Rakkaus pitää kyllä usein muistaa. Muistaa kaikki asiat ja hyväksyä paljon erilaisuuksia. Mutta silti voi tuntea toista kohtaan nimenomaan rakkautta, lämpöä, kiintymystä, halua, hellyyttä, ihailuakin, ja rakastaa.
En itse ole ainakaan tehnyt rakastuneena tai rakastavanakaan järjettömiä päätöksiä. Olen jättänyt väärän ja sairaanloisen mustasukkaiseenkin olen törmännyt, mutta minulla on hyvä itsetunto, olen vahva ja itsenäinen enkä sekoita himoa ja ihastusta rakkauteen, mihin mielestäni kuuluu kunnioitus eikä kyttääminen. En ole yhdellekään hampuusille lasta tehnyt, vaikka kovasti olen ollut rakastunut elämässäni. Hampuusiinkin.
Rakkaus on hyvä tila, se on iloa ja vahvuutta, mutta jos on jo vahva, myös itsenään ja omaa hyvän itsetunnon, ihastuminen ja intohimo ei sokeuta. On hienoa tuntea kaikenlaista, mutta kyllä rakkaus on se, mikä saa minut eniten arvostamaan ja kunnioittamaan kotiani ja perhettäni.
Usko rakkauteen, niin, ehkäpä ensin pitäisi osata määritellä rakkaus ja riippuvuus erilleen, himo ja haaveet, todellisuudesta ja tutustumisesta. Ihastus ja rakastumisen tunne siitä mitä voidaan vaan rakentaa ja mille voi antaa mahdollisuuden vaan rehelliseltä pohjalta... Mikä voi tosiaan myös viedä sen!
Olen itsekin törmännyt semmoisiin uniin uskojiin, mutta ei he minusta usko rakkauteen, vaan satuihin ja rakastavat vain omia haaveitaan. Ei he minusta oikeastaan edes halua tutustua, vaan he etsivät vaan jotain joka toteuttaisi heille mielikuvaa niin kauan, kun jaksaa. Ja he eivät päästä irti, ei siksi, etteivät tajuaisi todellisuutta, vaan koska eivät voi myöntää että pieleen meni.
He eivät luota omiin tunteisiinsa nimenomaan, ja kun vaaran merkit ovat ilmassa, he uskovat ennemmin uniinsa. Mikä on ihan inhimillistä, mutta hirveän tuhoavaa ja surullista. Pahimmillaan. Mutta parhaimmillaankin sitten roikkuu vaan jo alkujaan väärässä suhteessa, etsien jotain aina vaan suurempaa ja pettyen, kun elämän salaisuuden onkin kaikki niissä pienissä. Iso osa riippuu enemmän kun rakastaa ja pelkää enemmän kun uskaltaa.
Romanttinen rakkaus, ihan siis ihanteena, minä elokuvat sen esittää, ei tietenkään ole totta, rakkkaus on jotain paljon vaikeampaa, - ja parempaa!
rakkaus on kuin vetelä paska, jota ei voi estää tulemasta.
No minulla ainakin toisen rakastaminen tarkoittaa nimenomaan sitä että kunnioitan ja välitän hänestä.. Onneksi miehelläni myöskin. Olemme hyvinkin rakastuneita toisiimme edelleen, ja juurikin siksi kunnioitamme ja pidämme huolta toisistamme. Tuollainen "rakkaus" mitä tässä kuvataan ei ole mitään todellista rakkautta, vaan jokin kumma ihastus..
Rakkaus ei haihdu, vain intohimo voi laantua. Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen, ihastuminen, kiima, tai intohimo. Todellista rakkausta on vain äidin ja lapsen välillä. ...kaikki se uskoo... kaikki se kärsii ... rakkaus ei koskaan häviä...
Jos kunnioittaa puolisoona, on häen kanssaan mukava elää, vaikka se intohimo olisikin laantunut. Mutta minun mielestäni kipinä voi säilyä, kunhan siitä pitää huolta. Mutta minäpä kirjoitankin kokemusken syvällä en rintääänellä vaan rintatiedolla. Olen 60-vuotias ja kipinä ja intohimo ovat säilyneet. Nytkin odotan että tulee ilta ja meidän oma aikamme... Ensin saunaan ja siellä jo on odotettavissa jotain... ihanaa...
Menin ihan oikean ihmisen kanssa, mutta hän ei vaan osannut pitää persettään kurissa ja jakoi sitä ympäri kyliä kuin ajokoira. Siihen se sit päättyi.
En minä mennyt naimisiin väärän miehenkanssa. Minä menin naisen kanssa. Olen edelleenkin 40v takana. Olette tainnut katella liikaa pressan vaaleja.
Kyllä jonkinlaista rakkautta tai ihastusta soisin olla parisuhteessa. Tähän rakkauteen liittyy myös kunnioitus. Jos parisuhteessa olisi pelkkää kunnioitusta, eikä rakkautta, siitä puuttuisi iso, tärkeä osa. Tottakai voi parisuhteen rakentaa myös pelkästään kunnoituksen ympärille, sehän on jokaisen oma asia. Rakkaus tekee suhteesta täydemmän. Rakkauden ei tarvitse olla aina ensihuumaa. Se voi kasvaa vuosien mittaan parisuhteen mukana.
Kyllä se molemminpuolinen kunnioitus onTÄRKEÄ.Ilman sitä ei ole mitään.Se vaikuttaa kaikkeen suhteessa.
Aika moni sanoo, ettei pidä mennä yhteen, jossei tunne toista kunnolla.
No ei varmasti tule tietämään puoliakaan toisesta, jossei asu yhdessä vähintään vuoden, ehkä jopa kaksi, ilman mitään liittoa. Jos siis etenee niin pitkälle suhde.
Osa kärvistelee loppuun asti, koska häpeä olisi muka liian suuri tai elää liikaa muiden odotusten mukaan, eikä uskalla erota.
Tervettä järjenkäyttöä se on silloin, ei siis pikkuasioista, vaan jos kumppani on kuin se työmaan rasittava ja vittumainen työkaveri jota ei mielellään haluaisi nähdä edes koko päivänä.
On väärin mennä naimisiin vain, jos uskoo toisen muuttuvan. Itse menin naimisiin rakkaudesta, yhteisen tulevaisuuden rakentaminen on molempien yhteinen unelma. Seurustelttin ensin 6 vuotta, sitten yhdessä päätettiin mennä naimisiin, koska tuntui siltä. Jos ette ole varmoja rakkaudestanne, hakekaa avioero tai unohtakaa häät. Rakkaus, kunnioitus, luottaminen on vahva parisuhteen ja kauniin avioliiton alku ja juuri!!!
Se kuka "määrittelee" rakkautta, niin ei ole koskaan oikeasti ketään rakastanut! Sen tuntee ja tietää itse ja se on jokaiselle erilainen kokemus ja jokaisen kanssa erilainen! Sen vaan sitten tuntee... Ja kyllä, ihmisen pitää tuntea hyvin!
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
-Tommy Tabermann
--Aivan niin, kettu sanoi.
Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa. Enkä minä tarvitse sinua
– etkä sinä minua.
Minä olen samanlainen kettu kuin satatuhatta muuta.
Mutta, jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme.
Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...--
-Antoine de Saint-Exupéry
Vaimoni taisi mennä... perhe syistä hän etsi vain raitista miestä. Löysi sen minusta. Tosin mikään muu ei sitten täsmännytkää.. Mutta en riehu kännissä.
-
Tapasimme armeija kaverini kadulla. Jälkeen päin vaimoni sanoi että siinä olisi jollekkin naiselle koulutettavaa. Tuli mieleen että jos ei opikkaan.