Tutkiessa facebookkia, peruskouluajan kavereita tai muita pitkäaikaisia ystäviä täytyy todeta, ettei kovinkaan monella häävisti mene. En yhtään ihmettele, miksi sinkkuus on niin yleensä. Sellainen normaali elämä tuntuu olevan täysin jotain muuta kuin mitä moni elää. Jos tarkastelen vanhempieni ikäluokkaa, niin voin todeta, että hyvin tavallisesti eläviä ihmisiä mahtuu kaikille yhteiskunnan tasolle.
Mutta mitä on tämä sukupolvi. Eräs peruskouluajan luokkakaverini aloitti sekoilun jo tuolloin. Nykyisin hän on saanut tuomioita rikoksista ja huumausaineiden käytöstä. Eräs lihoi 200-kiloiseksi täytettyään 20. Nykyisin hän ei voi liikkua asuntonsa ulkopuolella. Eräs oli hyvän perheen lapsi. Sekosi kuitenkin totaalisesti, koska alkoi käyttää huumausaineita 20-vuotiaana. Tällä hetkellä hän on mielenterveyskuntoutuja. Eräs mukava ystäväni oli jo nuorena hiljainen. Hän sairastui psykoosiin ja asuu nyt 25-vuotiaana vanhempiensa luona. Eräs taas oli ujo poika. Nykyisin hän on hiljaa asunnossaan ja pelaa kaiket päivät videopelejä ja juo olutta. Todella raihnainen. Eräs aloitti imppaamisen jo yläasteella. Nykyisin hän on puoliksi vihannes. Eräs kovaääninen tyttö luokaltani vannoi, ettei hanki koskaan lapsia. Nykyisin hän on neljän lapsen yksinhuoltaja. Muuan ystäväni on 24-vuotias rappioalkoholisti. Niin, kyllähän siellä luokalla taisi yksi kiltti tyttö olla. Hänkin säästyi ilmeisesti, koska muutti pois peruskoulun puolivälissä.
Siis olenko kasvanut jotenkin täysin eriskummallisissa ympyröissä vai onko tosiaan totta, että niistä lapsuuden ystävistä noin 75% ei ollut normaaleja.
Mutta mitä on tämä sukupolvi. Eräs peruskouluajan luokkakaverini aloitti sekoilun jo tuolloin. Nykyisin hän on saanut tuomioita rikoksista ja huumausaineiden käytöstä. Eräs lihoi 200-kiloiseksi täytettyään 20. Nykyisin hän ei voi liikkua asuntonsa ulkopuolella. Eräs oli hyvän perheen lapsi. Sekosi kuitenkin totaalisesti, koska alkoi käyttää huumausaineita 20-vuotiaana. Tällä hetkellä hän on mielenterveyskuntoutuja. Eräs mukava ystäväni oli jo nuorena hiljainen. Hän sairastui psykoosiin ja asuu nyt 25-vuotiaana vanhempiensa luona. Eräs taas oli ujo poika. Nykyisin hän on hiljaa asunnossaan ja pelaa kaiket päivät videopelejä ja juo olutta. Todella raihnainen. Eräs aloitti imppaamisen jo yläasteella. Nykyisin hän on puoliksi vihannes. Eräs kovaääninen tyttö luokaltani vannoi, ettei hanki koskaan lapsia. Nykyisin hän on neljän lapsen yksinhuoltaja. Muuan ystäväni on 24-vuotias rappioalkoholisti. Niin, kyllähän siellä luokalla taisi yksi kiltti tyttö olla. Hänkin säästyi ilmeisesti, koska muutti pois peruskoulun puolivälissä.
Siis olenko kasvanut jotenkin täysin eriskummallisissa ympyröissä vai onko tosiaan totta, että niistä lapsuuden ystävistä noin 75% ei ollut normaaleja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No johan on merkillistä. Minulla oli muutama vuosi sitten ala-asteen luokkakokouus, jolloin olimme 37-vuotiaita. Paikalla oli 27 oppilaasta yli 20, eli osaanotto oli todella runsas. Joka ikinen oli töissä ja pärjäsi elämässään ihan kohtuulisesti. Ne kutosen kaverit teki jotain hanttihommia, mutta niilläkin oli pääsääntöisesti kämppä, muija ja muksuja. Ja mekin olimme aivan tavallisia lähiönuoria, ei mitään kultalusikka suussa syntyneitä.
Ompas sulla käyny säkä!
Ite oon se koko porukan hulluin ja sekin näkyy lähinnä vaan täällä S24 foorumilla provoiluna. :P
No eipä tuo varmaan mitenkään kummoista ole. Jos olet pieneltä vasemmistovoittoiselta paikkakunnalta, niin tuollainen kehitys on arkipäivää. Minua ahdistaa mennä kotikulmille, koska tiedän, että siellä on asiat huonosti. Lapsena kaikki oli täydellistä. Vanhemmat pitivät huolta lapsistaan ja viettivät aikaa muidenkin perheiden kanssa. 2000-luvulla niin moni perhe hajosi. Siitä lähti monen ihmispolon alamäki.
Kuulostaa hyvin karulta, missä olet oikein asunut?
Omalla peruskoululuokallani, kaikki ovat rehellissä ammateissa, liuta sairaanhoitajia, lastentarhan opettajia ja lääkäreitä, naispoliisi, tutkija, ekonomeja, teekkareita, painaja, spykoterapeutti, biologi, toimistotätejä, lentoemo jne. Suurimmalla osalla perhe ja lapsia, useampi eronnut löytyy joukosta.
Tapaamisia on ollut kolme, ja kenestäkään ei ole kuulunut huhuja, että elämä olisi mennyt alamäkeen: päihteitä, tai mt-ongelmia tai rikollisuutta. Aika hyvin kun samalla luokalla oli 32-36 lasta ala- ja yläasteen ajan.
Kuulostaa aika samansuuntaiselta kuin yläasteaikoina kanssani samassa koulussa olleiden kohtalot. En nyt mitenkään hirveän isoa määrää ihmisten kohtaloita tiedä, mutta harva sieltä on ihan peruselämään selvinnyt, nekin lähinnä naisia jotka ovat. Nekin, jotka esimerkiksi vanhoista kavereistani ovat peruselämään selvinneet, ovat toisaalta ehtineet esimerkiksi avioeroon jo, ja keskiluokkainen unelma on vähän säröillyt.
Toisaalta sitten taas, olin lukiossa ns. "eliittikoulussa", ja ihmisten elämäntarinat sen jälkeen ovatkin sen mukaisia (paitsi oma tarinani). On kunnallispoliitikkoa, taiteilijaa, tohtoria ja amerikkalaisen kusetuskonsulttifirman konsulttia. Siis näissäkin toki vain ne ihmiset, joiden myöhemmistä vaiheista yhtään mitään tiedän.
Tässä kaveripiirini kuulumisia: Meitä oli viiden pojan poppoo 18-vuotiaita. Kaikki jokseenkin tavallisia, jokainen hieman reppana.
- U oli aina fiksu jätkä. Mun vanhemmat ihaili aina kuinka fiksu jätkä se on. Se muuttui täysin yläasteella. Siitä tuli tosi paska juntti, joka ei kadulla päivää sanonut. Pääsi lukion läpi kuitenkin. Haahuili lukion jälkeen ties missä. En ole kuullut.
- O oli akateemisen perheen lapsi. Hyvä jätkä, jopa pohdiskeleva. Ei hän kestänyt sitä, mitä aikuistuminen toi tullessaan. Pääsi yliopistoon ja syrjäytyi siinä sivussa. En ole hänestä kuullut. Ilmeisesti elossa kuitenkin, ja hänellä menee paremmin kuin monella muulla.
- E ei ollut mikään kristallikruunun kirkkain kynttilä. Pääsi lukion läpi, kun kävi uusimassa kaikki kokeet kertaalleen. Ajatteli opintoja lähikaupungissa. Jäi kuitenkin kotipaikkakunnalle. Oli jossain vaiheessa työmarkkinatuella. Ilmeisesti vieläkin.
- I eli sitä täydellistä perheidylliä koko lapsuutensa. Sai aina kaiken, minkä halusi. Valkoinen koti. Ei siellä kyllä pulla tuoksunut kuin harvoin. Luksus-elämää. Sortui aineisiin, on sillä tiellä vieläkin. Ne ympyrät on sillä vieläkin liian lähellä.
- Minä. Se nössö ja hiljainen finninaama koko peruskoulun. Aika nolossa maineessa vielä 18-vuotiaanakin. Jotain nousua on tapahtunut. Hassuinta, että pidän itseäni ehkä vähiten normaalina tuosta nuoruusvuosien poikasakista. Yliopistotutkinto on, elämävaihekriisi päällä.
Ressukoita me oltiin ja sitä me tavallaan kaikki vieläkin ollaan. 18-vuotiaana kaikki oli kuitenkin niin paljon erilaista. Silloin oli vielä toivoa. Osan kohdalla toivo on mennyt.
Kuulostaa kyllä tosi masentavalta ap :0. Masentaa vähän ajatuskin, että oman lapsuuden ihmisillä menis noin huonosti. Siis kyllä niitäkin on, mutta päällimmäisenä on kyllä lähes kaikilla hyvin mennyt. Ollaan nk. hyvissä ammateissa ja yhteiskunnan huipulla.
Jos asuu Esbö'ssä omakotitalolahiössä ja tottuu nuoresta iästä asti pelaamaan suhteiden avulla itsensä joka paikkaan, niin kyllähän sitä täytyy suorastaan yrittää, että ei pääsisi yhteiskunnan huipulle. Muista kuitenkin Elle babe, että ilman sitä suhdekorruptiota sinä ja kaverisi ette olisi mitään. Ette ole hyvillä paikoilla omilla ansioillanne.
Ala-asteajan luokasta 75% on parisuhteessa ja saanut lapsia. Luokalla oli yhteensä 4 henkilöä.
Empä tiiä, sen verran ettäisyyttä pitivät lapsukaiset meikään. Eteenkin yläasteelta alkaen. Silloin luulin sen johtuvan huonoista sosiaalisista taidoista nykyään epäilen että syynä oli enemmän ulkomuotoni
Minulla ei mitään luokkakokouksia ole ollut, mutta tietääkseni kaikilla on mennyt ihan hyvin. Yksi "öykkärityyppi" on ehkä vähän syrjäytymisvaarassa työttömyyksineen ja viinan kanssa läträämisineen (FB:n perusteella), mutta hänelläkin on vaimo. Ainoa sinkku minun lisäkseni on yksi toinen korkeakoulutettu ja työssäkäyvä mies. Yhden ala-astekaverin tiedän kuolleen, yksityiskohdat vähän epäselvät mutta puhutaan itsemurhasta.
Ei ole ollut luokkakokouksia peruskouluporukalla. Osa jatkoi lukioon ja sen porukan kanssa on pari kertaa tavattu. Useimmilla niistä on asiat ihan OK.
Muutoin peruskoulujengistä ei ole kovin paljon tietoa. Kahden tiedän kuolleen, molemmat naisia. Toinen oli outo tapaus: koulussa sporttinen ja ihan hyvin pärjäävä. Sitemmin tuli kuvioon mies ja perhe, mutta nainen alkoholisoitui ja kuoli siihen. Toisesta kuolemantapauksesta en tiedä mitään taustoja.
Jätkistä se, kenen olisi ennakolta ajatellut olevan pahimmassa syrjäytymisvaarassa, kävi amiksen ja intin, löysi naisen ja nykyään elää ihan kunnollista duunarielämää. Toinen samaan sakkiin kuulunut (mutta kiltimpi) on niitä kenestä ei ole mitään kuulunut/näkynyt
Yhdestä piti tulla poliisi; tulikin menestyvä teknologiayrittäjä. Yhdestä originellista taas tiedemies, tuli taideheppu. Toinen, jo ihan alaluokilla, tiedemieheksi halunnut, sellaiseksi päätyikin ja on tietääkseni jossain Cernin hommissa. Ulkomaille hommiin päätyi eräs toinenkin, erittäin lahjakas urheilijapoika jolle koulu kuitenkin maistui vain tyydyttävästi.
Tytöistä on vielä vähemmän tietoa. Yksi sporttijengiin kuulunut on liikunnanopettaja ja yksi naisasianainen johtavassa asemassa suuryrityksessä.
Kaikki joista jotakin tiedän, ovat perheellisiä.