yhteisomistuksen purku

Näitä kannattaa kysyä suoraan lakimiehiltä.

Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, joka tuli voimaan 1.4.2011, mahdollistaa pesänjakajan määräämisen toimittamaan avopuolisoiden omaisuuden erottelun ja siihen liittyen yhteisomistussuhteen purkamisen omaisuus myymällä. Jolleivät asianosaiset (jotka eivät pääse sopuun talon jakamisesta) valtuuta pesänjakajaa myymään yhteistä taloa, hän saa myyntiluvan oikeudelta.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026

>>Aion lähteä vuokra-asuntoon>ettei mies hoida asuntolainan lyhennyksiä laisinkaan (vaikka talossa asuu) ja koska ollaan yhteisvelallisia niin ongelmiahan siitä mulle tulee

Pistä tao myyntiin ja sitten kun saat hyvän tarjouksen jonka haluat asunnosta niin näytätä sen miehelle ja sanot että nimi alle ja nyt tämä myydään ja jos ei laita niin silloin voit vaatia että hän lunastaa sinut pois asunnosta ja sen hinnan puolikkaalla mikä tarjousessa oli. Siiten maksat oman osuutesi lainasta niin saat niemsi pois lainapapereista että silleen. Yritä saada laina siten että pankissa muutetataan asuntolainan kahdeksi eri lainalsi ja sinä lyhennät omaasi siihen saakka kun saatte asunnon myytyä niin sinun ei tarvitse maksaa toisen osuutta lainasta.

sulla ei muuta mahdollisuutta kun miehesi ei tee asian eteen mitään tai jos hän tekee niinkuin minunkin ex ettei suostu myymään vaikka talon omistusuhde 79/21 ja josta tehty avoliiton alussa sopimus niin viedä asia eteenpäin. Minulla kokemusta kun ex kiistää sopimuksen olemassaolon ja jne. Jolloin lukuisista neuvotteluyrityksistä huolimatta (alkaen heinäkuu 2010) päädyin lakimiehen pakeille että saisin irroitettua varani ja pääsisin jatkamaan elämääni. Heinäkuu 2011 otin yhteyttä lakimieheen. Tämän jälkeen kummallakin lakimiehet ja vastapuoli yrittänyt pitkittää omilla vaatimuksillaan asian etenemistä. Kuukausi meni ns.hukkaan sillä loma omalla lakimiehelläni välissä. Nyt maaliskuussa saatu käräjäoikeudelta lupa myyntiin. 8 kk:tta mennyt tähän saakka lakimiesten kanssa yksi vuosi omaa aikaa yrittää saada omin avuin ratkaisu. Uskotun miehen nimeämine siitäkin toinen osapuoli voi tehdä erimielisyyden. Olen varautunut ei perustu tietoon eikä kokemukseen että uskotun miehen palkkio 10 000 (joka ilmeisesti menee puoliksi) lakimieheni palkkio 5000. Onko muilla tietoa onko arvioni kohdallaan vai peräti alakanttiin? Entä tilanne kun on sopimus voinko/kannattaako vaatia vastapuolen maksamaan lakimies oikeuskuluni, perusteena 2003 laadittu sopimus. Lainhuuto on 50/50 sopimus tehty lainhuudatuksen jälkeen. Mulla ollut velaton kiinteistö ja auto. Kiinteistöni myin ja lyhensin sillä saamallani rahasummalla yhteistä omakotitalomme lainaa täten vastapuoli hyötynyt jo pelkistä koronosuuksistakin... Joskus tämä on vielä ohi!