Ero ei tarkoita epäonnistumista. Ero tarkoittaa, että yhteistä matkaa kesti tähän asti.
Elämä kuljettaa
Mikko38v
22457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Juuri niin, jokaisella tarinalla on alkunsa ja loppunsa, myös avioliitolla.
Onneksi tämä näkökulma on aika yleisesti ymmärretty oikeaksi näkökulmaksi tarkastella parisuhteita. Se ei ehkä kestä loputtomiin ja kannattaa olla kiitollinen kumppanista, kun hän on vierellä ja vaalia rakkautta.
Tiedä häntä jos myöhemmin ilmenee että nainen menikin naimisiin vain rahan takia.
Ei se ole rikkaan miehen elämä helppoa, pyörii noita naikkosia jaloissa aivan kiusaksi asti.
Voi tätä elämää.
Kun ei enää ole kiitollinen kumppanistaan, silloin juuri kannattaa erota. Yksipuolinen rakkauden vaaliminen ei ole mistään kotoisin.
Niinpä niin, tai mies! Toiset menee naimisiin saadakseen kotiorjan, eikä tätäkään heti tajua.
Kyllä ero tarkoittaa että olet siinä suhteessa epäonnistuneita kun ette ole onnistunut pitämmään suhdetta kunnossa että pitää erota. Muuten voitte olla onnistuneita muilla elämän aloilla mutta kun eroatte niin olette epäonnistunee avioliitossa koksa eroatte.
Yksin ei parisuhdetta kunnossa pidetä. On aina se toinen osapuoli. Ero oli minulle kaikkea muuta kuin epäonnistuminen. Siis aivan päinvastoin. Olen ylpeä erostani. Sain sen aikaiseksi hitaasti ja varmasti exmiehen kovasta vastustuksesta huolimatta.
Aika lyhytnäköisesti sanottu. Erojakin on monenlaisia ja joskus ystävyys syvenee eron jälkeen. Näin meillä. En koe millään tavalla epäonnistuneeni, koska luopumalla toisesta osoittaa sekin rakkautta, johon kaikki eivät pysty. Pysytään huonossa liitossa yhteisen omaisuuden tai jonkun muun tekosyyn takia ja molemmat kärsivät. Onko se elämää?
Aivan oikeassa olet että jos toinen ei halua panostaa suhteeseen niin se on tuhoon tuomittu kun se ei toimi.
Mutta pitäisi pystyä puolison kanssa selvittämään mikä mättää ja niin edelleen.
samaa mieltä jos takana pitkä liitto ja jompikumpi alkaa haluta muualle niin olisi tärkään selvittää että mikä mättää niin ei sitten eron yhtydessä tulisi katkeruutta. Ero on raskas prosessi muutenkin.
Kun on selvitetty välit ja puhuttu asiat ihan puhki niin kumpikin voi hyvällä omallatunnolla sanoa että meillä oli ihanaa niinkaun kuin se kesti mutta nyt on aika mennä eteenpäin.
Kun on hoitanut eronsa oikein niin voi pysyä ystävinä hamaan elämän loppuun asti.
Pitäisikö mielestäsi siis eron yhteydessä kertoa toisesta kaikki ikävät asiat (=mikä mättää)? Minun mielestä ei missään tapauksessa. Juuri kertomisesta saattaisi tulla pahan mielen lisäksi katkeruus. Parempi vain sanoa "kasvoimme erilleen" tai jotain ympäripyöreää, mutta paikkansapitävää.
Puhuminen ja riitely ikävistäkin asioista on pienempi paha kuin vain jättää toinen kysymysten kanssa tai pettää tämä.
Kyllä jokainen haluaa selvittää että missä tehtiin väärin. Siitä saa viisautta tulevaa elämää varten.
Puhuminen ja riitely ei todellakaan kannata. Vain keskustelemalla pystyy selvittämään mikä meni pieleen. Usein ero tulee juuri siksi, kun toinen ei halua keskustella eikä osallistua mihinkään. Juuri tämä haluton keskustelemaan/osallistumaan on myös haluton eroon. Eroa haluavan on ihan turha enää yrittää selittää mitään. Ed kirjoituksen "kasvoimme erilleen" on tällöin varsin oiva selitys ja täysin riittävä.
Aivan. Puhuminen ja riitely on ihan turhaa. Etenkin jos haluaa erota juuri sen takia, ettei toisen "kuullun ymmärtäminen" ole toiminut koskaan tai liian harvoin. Kun on vuosikaudet yrittänyt sanoa toiselle mikä mättää, toinen mitätöi tai ohittaa sen "joo-joo, katsotaan joskus", niin asia ei siitä enää miksikään puhumalla/riitelemällä muutu.
Kyllä se epäonnistuminen on! mutta elämä kuljetaa,pettymystenkin jälkeen pitää uskaltaa elää;)
Avioeroon kuulluvat kaikki tunnetilat,pettymys,viha,suru jne: ne kuuluu käydä läpi persusteellisesti useimiten vieläpä moneen kertaan.
Sitten vasta tulee tilaa hyväksyä ero lopullisesti ja kykenee antamaan ANTEEKSI!
Katkeruus ei johda mihinkään hyvään...
Avioerosin noin vuosi sitten elämä alkaa voittaa;)
Ainakaan minun eroni ei ollut epäonnistuminen vaan suuri voitto!
Ihmisen elämänasenteestahan se on kiinni, kokeeko onnistumisia, epäonnistumisia vai mitä ja miten. Avioero, ihan niin kuin kaikki muutkin elämän asiat, voi olla kasvun paikka, eteen päin menemisen kohta, oppimista, kasvamista, näkemyksen ja kokemuksen kartuttamista ...
Ihminen voi joko jämähtää pettymysten ja katkeruuden suohon tai porskuttaa eteen päin entistä vahvempana ja 'voittajana'. Oma valinta.
Totta turiset. Asenne on nro 1.
Kaikki avioliitot ovat erilaisia, mutta eiköhän yleensä parisuhteelta odoteta jatkuvuutta, pysyvyyttä ja kestävyyttä. Toiset eivät kestä ja toiset kestävät. Mitkään avioliitot eivät kestä ilman työtä.
Olen 70v, mutta elämässäni en yhtään onnellista avioliittoa en ole nähnyt. Yhtään onnellista eronnuttakaan en ole näh nähnyt. Tämä lienee siksi, että avioliitto tai aviero ei tee ihmisestä onnellista, vaan ihminen on onnellisuudestaan itse vastuussa.
Kamalaa tuollainenkin, ettei ole nähnyt yhtään onnellista avioliittoa eikä eroa!
Onneksi minä olen kokenut onnekkaan avioeron. Helppo se ei ollut, koska ex ei halunnut erota. Minun kannalta ero oli ehdottoman oikea vaihtoehto. Avioero ei minusta tehnyt onnellista, mutta onnellinen voin olla vasta erottuani. Ero oli helpotuksen huokaus ja se mahdollisti löytämään itseni uudelleen. Huono ihmissuhde on pelkkää kärsimystä, jossa kadottaa itsensä.
Avioero oli kasvattava kokemus.