Olen tässä saanut elämääni valtavan määrän surua ja muhetta.
Kyselenkin kuinka itse selviäisitte moisesta taakasta, ensin tuli sairaus, jonka vuoksi jouduin käymään iusein lääkärissä, yleinen terveydenhuolto ei ottanut kuuleviin koriinsa, vaan säkylääkkeitä, no sitten ortobetinluo, ensimmäinen niistäkin vain määräili kalliita piikkejä, fysioterapiaa, josta vain lisää vammoja, vihdoin pääsin toiselle ortobedille ja hän laittoikin samlata käynniltä kiirellisen tapauksena sairaalaan leikkaukseen, suuri kiitos hänelle, hän pelasti minut pyörötuolista. Tätä kipua oli kuukausikaupalla. No lyötyä lyödään lisää, sitten koitiikin aivan helvetti lapseni perhessää, josta en voi paljon kertoa, mutta ne syytökset, jotka laitettiin päälleni, vaikka en tiedä mistä syystä. Siellä oli hyvin lähellä oikea perhedraama ja tilanne on kinnkkinen vieläkin. No sitten koira kuoli, itse toipilaana elämä on rajoitettua elämää, sitten kuoli äiti, miehen sairaus, häneltä on on mennyt kuulemisen kyky, eli elämme aika mykässä tilanteessa.
Kun sattuu paljon, alkaa pelkäämään ihan kaikkea, ei anää usko hyvää päivää tulevan, miten daasa tuo perheen tilanne niin, että ei enää tarvitse pelätä hirveitä tapahtuvan, en voi sanoa mitään, jotta en tekisi väärin. Se mitä eniten toivon, että päiväkodit ja koulut ovat silmät ja korvat avoinna, he voivat kaikkein parhaiten puuttua asiaan, mutta kun ei näytä siellä olevan kiinostusta. siksikö näitä lasten tappamisia tulee, kun kukaan ei halua nähdä. Läheisiltä asiat pyritään salaamaan, heille on jopa ilkeitä.mutta että nämä päiväkodit ja koulut eivät halua nähdä laspisa tapahtuvia muutoksia on minusta kauhistuttavaa.
Mielestäni olis tärkeää puhua lapsilel, että miten kotoa voi pelastua, jos isä tai äiti lähestyy puukuin tai puntarein, syöttää muka lääkkeitä terveelle lapselle,
Miten kummasta lapsia voi varjella.
Kyselenkin kuinka itse selviäisitte moisesta taakasta, ensin tuli sairaus, jonka vuoksi jouduin käymään iusein lääkärissä, yleinen terveydenhuolto ei ottanut kuuleviin koriinsa, vaan säkylääkkeitä, no sitten ortobetinluo, ensimmäinen niistäkin vain määräili kalliita piikkejä, fysioterapiaa, josta vain lisää vammoja, vihdoin pääsin toiselle ortobedille ja hän laittoikin samlata käynniltä kiirellisen tapauksena sairaalaan leikkaukseen, suuri kiitos hänelle, hän pelasti minut pyörötuolista. Tätä kipua oli kuukausikaupalla. No lyötyä lyödään lisää, sitten koitiikin aivan helvetti lapseni perhessää, josta en voi paljon kertoa, mutta ne syytökset, jotka laitettiin päälleni, vaikka en tiedä mistä syystä. Siellä oli hyvin lähellä oikea perhedraama ja tilanne on kinnkkinen vieläkin. No sitten koira kuoli, itse toipilaana elämä on rajoitettua elämää, sitten kuoli äiti, miehen sairaus, häneltä on on mennyt kuulemisen kyky, eli elämme aika mykässä tilanteessa.
Kun sattuu paljon, alkaa pelkäämään ihan kaikkea, ei anää usko hyvää päivää tulevan, miten daasa tuo perheen tilanne niin, että ei enää tarvitse pelätä hirveitä tapahtuvan, en voi sanoa mitään, jotta en tekisi väärin. Se mitä eniten toivon, että päiväkodit ja koulut ovat silmät ja korvat avoinna, he voivat kaikkein parhaiten puuttua asiaan, mutta kun ei näytä siellä olevan kiinostusta. siksikö näitä lasten tappamisia tulee, kun kukaan ei halua nähdä. Läheisiltä asiat pyritään salaamaan, heille on jopa ilkeitä.mutta että nämä päiväkodit ja koulut eivät halua nähdä laspisa tapahtuvia muutoksia on minusta kauhistuttavaa.
Mielestäni olis tärkeää puhua lapsilel, että miten kotoa voi pelastua, jos isä tai äiti lähestyy puukuin tai puntarein, syöttää muka lääkkeitä terveelle lapselle,
Miten kummasta lapsia voi varjella.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.