Kuinka menetellä kun eroa avovaimosta on n.2 vuotta enkä vieläkään ole päässyt yli asiasta? En pysty nauttimaan elämästä, tuntuu että olen jumahtanut elämässäni paikoilleen. Olen yrittänyt etsiä uutta suhdetta, mutta tuntuu että samalla aaltopituudella olevaa henkilöä kuin entinen ei tässä maailmassa ole. Mitä siis tehdä? Haluaisin lapsia, mutta tämänhetkiseen elämäntilanteeseen ei lapsia kannata tehdä ja kun ei löydy edes sopivaa kumppania niin kai lapset jäävät sitten tässä elämässä tekemättä, olen 26 vuotias mies. Kumpa elämän voisi elää uudelleen..
Erosta 2 vuotta.. en vieläkään pääse yli?
Toivoton..
5369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et taida edes haluta päästä elämässä eteenpäin.Lapsia ehdit saada vielä monta vuotta.Ala harrastaa liikuntaa ja tapaa ihmisiä.Ajattele positiivisemmin.Kuulostat pysähtyneeltä nyhjääjältä.Ei kukaan tuollasta halua.Ryhdistäydy kunnolla.
"Mitä siis tehdä? Haluaisin lapsia, mutta tämänhetkiseen elämäntilanteeseen ei lapsia kannata tehdä ja kun ei löydy edes sopivaa kumppania niin kai lapset jäävät sitten tässä elämässä tekemättä, olen 26 vuotias mies. "
Höpönlöpön, itse erosin pitkästä suhteesta pari vuotta vanhempana ja hyvin kerkesin uuden naisen katselemaan ennen kuin olin edes kolmekymmentä.
Hyvin ehtii uuttaa naista katselemaan, kyllä se exä kuule unohtuu ajan kanssa. Sitäpaitsi seuraava tyttöystävä tullee olemaan 2-4 vuotta sinua nuorempi, tai ainakin tähän kannattaa tähdätä, eikä ne edes halua lapsia ennenkuin ovat lähemmäs 3-kymppisiä.
Toisin sanoen jos hommaat 4 v nuoremman naisen, joka haluaa lapsia vaikka karvan alta 3-kymppisenä, sinulla on vielä uskomattomat 6-8v-uotta tehokasta peliaikaa jäljellä!
On niin paljon onnettomia lapsia, että kannattaa laittaa ensin oma elämä kuntoon. Onnellisuus lähtee itsestä, se täytyy ensin oivaltaa. Se ei ole kenenkään tehtävä. Toiseen ripustautuminen on kamalinta mitä toiselle voi tehdä, ennenpitkää se alkaa ahdistamaan ja tulee taas ero.
Opettele ensin olemaan yksin ja kun huomaat nauttivasi myös yksinolosta, olet valmis uuteen suhteeseen.
Kiitos rohkaisevista kommenteista =)! Olen kyllä kieltämättä aika pysähtynyt nyhjääjä tällähetkellä, mutta muutosta on luvassa, ehkä tässä on vielä elämää elettävänä ja aikaa etsiä uutta suhdetta. Kiitos kaikille, kohti uusia tuulia, aika kääntää uusi sivu elämässä.. =)
Ainakaan sun ikä ei ole mikään ongelma. 26-v on vielä nuori (itse olen samanikäinen ja ollut pitkään avoliitossa, joka tuntuu olevan nyt ainakin hyvin lähellä karia, jos ei jo karilla). Omista asenteista se on kiinni. Mutta älä ainakaan tee sitä virhettä, että ryntäät ensimmäisen vaihtoehdon perään. Olen joskus kuullut nyrkkisäännon, suhteesta toipuminen vie puolet suhteen kestosta, ja käy järkeen. En ole itse koskaan joutunut käytännossä testaamaan, mutta voi olla, että se on pian edessä. Varmasti yksin olo tuntuu alkuun pahalle kun se tuntui pahalle jo nuorempana ennen kuin oli kokenut parempaakaan. Mutta vielä pahempaa on alkaa huonoon suhteeseen vain siksi, että olisi joku. Ja jos heti alkaa niin melko varmasti suhde on huono, vaikka vastapuolessa ei olisi mitään vikaa, koska itse et ole käynyt läpi edellistä suhdettasi.
Toivotan onnea, kyllä se siitä, ei maailmanloppu ole vielä koittanut :)