Olen avoliitossa 20-vuotisesta avioliitosta eroneen miehen kanssa, tuo ero tapahtui jo parisen vuotta ennen minua, eli en liity siihen millään tavalla. Muuten asiat sujuvatkin ihan mallikkaasti mutta jatkuvaa "hiertämistä" aiheuttaa mieheni tytär (22v) joka ei tilannetta hyväksy ja jolla vieläkin on kuulema vaikeaa hyväksyä vanhempiensa ero.
Tämä tulee esille mm. sellaisena, että tytär soittelee jatkuvasti mieheni sukulaisille ja "tilittää tunteitaan" joista sitten saan jatkuvasti kuulla tyyliin "kuinka hänellä on niin vaikeaa" mieheni saa myös osansa tuosta käydessään tyttärensä luona tai jutellessaan hänen kanssaan puhelimessa. Tiedän aina täsmälleen ns. "nenänpään asennosta" milloin on oltu yhteyksissä.
Olemme olleet yhdessä jo reilun vuoden mutta en ole tytärtä koskaan tavannut koska hänen sanojensa mukaan, hän ei ole valmis vielä siihen. Tuotakin pidän jokseenkin kummallisena.
Tilanne on vaikea koska luonnollisesti pyrin välttämään, etten sanoisi miehelleni asiasta "suoria sanoja" kuinka koen lapselliseksi tuollaisen aikuisen naisen käyttäytymisen jne. Lisäksi näen kyllä, että asia vaivaa miestäni ja hän on yrittänytkin sitä tyttärensä kanssa selvittää/todeta, että näin tämä asia nyt vaan on "elämä jatkuu" Totta kai olen yrittänyt mahdollisimman pitkälle joustaa ja ymmärtää, että joo..vaikeeta on mutta nyt on alkanut käpy mennä, kaitpa tällaisessakin jokin raja on olemassa:O
Tämä tulee esille mm. sellaisena, että tytär soittelee jatkuvasti mieheni sukulaisille ja "tilittää tunteitaan" joista sitten saan jatkuvasti kuulla tyyliin "kuinka hänellä on niin vaikeaa" mieheni saa myös osansa tuosta käydessään tyttärensä luona tai jutellessaan hänen kanssaan puhelimessa. Tiedän aina täsmälleen ns. "nenänpään asennosta" milloin on oltu yhteyksissä.
Olemme olleet yhdessä jo reilun vuoden mutta en ole tytärtä koskaan tavannut koska hänen sanojensa mukaan, hän ei ole valmis vielä siihen. Tuotakin pidän jokseenkin kummallisena.
Tilanne on vaikea koska luonnollisesti pyrin välttämään, etten sanoisi miehelleni asiasta "suoria sanoja" kuinka koen lapselliseksi tuollaisen aikuisen naisen käyttäytymisen jne. Lisäksi näen kyllä, että asia vaivaa miestäni ja hän on yrittänytkin sitä tyttärensä kanssa selvittää/todeta, että näin tämä asia nyt vaan on "elämä jatkuu" Totta kai olen yrittänyt mahdollisimman pitkälle joustaa ja ymmärtää, että joo..vaikeeta on mutta nyt on alkanut käpy mennä, kaitpa tällaisessakin jokin raja on olemassa:O
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta tarinalta. Itse olin vuosia vähän samanmoisessa ahdingossa. Mieheni tytär pyrki terrosoimaan kaikin mahdollisin keinoin ja vetosi mieheni syyllisyys tunteisiin kunnes sain tarpeekseni ja soitin tuolle tyttärelle ja kehotin häntä pitämään tunkkinsa :d se tepsi
Mies joutuu valitsemaan.
Ihmisissä on osa heitä jotka omistavat toiset ympärillään.
Tämä omistus menee jopa hengen yli eli tapetaan seurustelu kumppani tai perhe.
Tossa valitsemisessa on vaan riski että veri onkin vettä sakeampaa
Ei kuulosta ihan terveeltä tilanteelta, tulee mieleen joku sellanen liika takertuminen.
12-vuotiaan tyttären tunteet tulee ottaa huomioon.
22-vuotias pitäköön itse huolen itsestään. Jos ahdistaa, menee juttelemaan siitä psykologin tms kanssa jne. Tuo että itse suoraan soitat tytölle on varmaan hyvä idea. Jos 22-vuotias nainen ei henkisesti kestä ajatusta isän uudesta seurustelukumppanista, älä anna sen häiritä itseäsi ja yritä nätisti sanoa miehellekin että ei aikuinen tytär saisi olla isästään enää mustasukkainen. Voisitko järjestää niin, että tulet miehelle käymään ihan tietoisesti silloin kun tytär on siellä. Härkää sarvista face to face. Puhdistaisi ilmaa. Tytöllekin tulisi varmaan parempi olo todellisen kohtaamisen jälkeen, kuvittelujen sijaan.
Asutaan mieheni kanssa luonnollisesti saman katon alla. Tytär ei tänne ole nenäänsä pistänyt kuten aikaisemmin kirjoitin "ei koe olevansa valmis siihen" kutsuttu on muutaman kerran kylään mutta ei vaan käy. Mieheni onkin sitten yksinään vieraillut hänen ja hänen miehensä luona.Myöskään ns. sukujuhliin en ole osallistunut. Onhan tämä ollut aika naurettavaa kun huomaa melkein viisikymppisenä itsenäisenä naisena, että miehen aikuinen tytär leikkii meillä kuin narunukeilla ja me vaan sätkitään iloisina :d
ha,ha on aika kehittömätön nuori nainen. kyll ton ikäisen pitäsi jo suhteista ymmärtää. ainahan vanhempien ero voi sattua ja olla pahempaakin mitä useamman vuoden perhe on ollut koossa, mutta ei se oikeuta ihmistä käyttäytyyn kuin kolmi vuotias.
on se kumma että aina kiikästää jostakin kun on toisten lapsia mukana, oli ne sit minkä ikäsiä tahansa.
ei munkaan kaverin aikuinen tytär ole yhteyksissä minuun, katkas välit ykskaks, vastausta en saanut pyynnöistäni huolimatta :) ja on kolmikymppinen!
v ai iin
Juuri kirjoitin vuodatuksen omasta isästäni tänne :D ei kyllä ole selvästi sama isä kyseessä kerta tapaa tytärtään.. Mutta onko tyttärellä jokin syy tällaiseen? Vai onko hän aina ollut vain isin pikku tyttö ja todella on nyt mustasukkainen?
Joo ei taida olla sun iskä :d
Ei kait sillä mitään pätevää syytä ole. Mieheni erokin sujui ihan mallikkaasti eli ei siis mitään draamaa tai tragediaa puolin eikä toisin. Pitkällisen harkinnan tuloksena päätyi eroon ja pariin kertaan jo aikaisemmin oli asunnut hetken poissa kotoaan.
Tytär on kyllä varmaankin ollut se "iskän tyttö" ja se kyllä hankaloittaa luonnollisesti tilannettani entisestään joten varovainen on sanoissaan oltava ;)
Eniten tilanteessa harmittaa se, että näen kuinka mieheni kärsii tästä. Minullehan tuo ihminen on täysin vieras joten vaikka en häntä tapaisi tuskin häviän mitään.
Juuri niin et häviä mitään. Anna tyttären sahata omaa oksaansa. Hankalien tyttärien kannattaa muistaa että rakastunut mies asettuu aina viimekädessä naisensa puolelle.
anna tytön ja isän selvittää tunteensa, mitäs sinä filosofoit siinä, olet vieras ihminen tytölle myös..
ehkäpä iskä pitää tytärtään vielä lapsena henkisesti.sanokaa naiselle että alkaa elää omaan aikuista elämäänsä ja isäsi ottaisi etäisyyttä eikä aina ole tavoiteltavissa.tyär riippuu isässään pahasti.jos työllä on ongelmia,iskän pitäs sanoa sille että hakee ammattilaiselta apua,iskällä on uusi vaimo jota rakastaa ja on oikeutettu onneensa.menkööt vaälit poikki,tytärhän pompottaa nalleisäänsä kympillä,koska antaa tehdä niin.
Tuttuakin tutunpi tilanne minullekkin. Kesti vuosia ennenkuin jonkunlaiset välit saatiin aikaiseksi miehen tyttären kanssa, älä anna asian masentaa,tytär kyllä hyväksyy tilanteen kun ei muutakaan voi.