Mun tarinani on tämmöinen.
Olin todella nuori ja vapaa kun tapasin erään miehen. Mies oli varattu, mutta liitto meni huonosti. Oikeasti. Hetken harratimme villiä seksiä ja vaimoke sai tietää, mies halusi lopettaa, minä myös. Olinhan nuori ja ei ollut elämän paineita päällä. Tapasimme monen vuoden kuluttua uudelleen, ite olinkin jo varattu ja hän eronnut. Oma liitto meni huonosti niin päädyimme taas "yhteen". Paitsi että minä ihastuin ja olisin halunnut muutakin kuin seksiä. Hän ei, mutta en halunnut ymmärtää/tajunnut sitä. Mies kuitenkin paneskeli samaan aikaa toista. Sen kuultuani, pistin välit poikki.
10 vuoden ja toivottavasti kasvun jälkeen mies otti yllättäen taas yhteyttä. Omassa suhteessa ei kuulema seksiä irtoa ja hän muistelee niin kovin lämmöllä yhteisiä hetkiämme, jotka siis liittuvät vain ja ainoastaan seksiin.
Tulee kaiken maalilman rivo viestiä jne. Itse elän parisuhteessa, eikä tulisi mieleenikään pettää miestäni. Eikä todellkaan alkaa enää pelkäksi patjaksi tälle miehelle. Mahtais vaimo tykätä kotona kun tietäis että miehensä halajaa vierasta perää. V...tu mikä sika!
Oikeesti...mies on siis niin tyhmä että kuvittelee minulta vielä irotavan tilapäiseen seksintarpeekseen...ei todellakaan onnistune. Parasta on kuitenkin mielestäni se, että voisin sanoa itseni kasvaneen, en halua pettää koska ensisjaisesti en kestäisi itse itsenäni jos niin tekisin, en halua loukata miestäni vaikka hän on pettänyt. Enkä enää koskaan sekaannut varattuun mieheen, sen takia että siitä koituu paljon ongelmia, enkä jaksa enää niitä kiemuroita, pahaa mieltä miehen naiselle ja minulle, miehen omat tuskat eivät minua kiinnnosta.
Suoraan olen sanonut, että katsoo peiliin ja ehkä se vika löytyy siitä osoiteesta, jos oman naisen ei tee seksiä mieli.
Olin todella nuori ja vapaa kun tapasin erään miehen. Mies oli varattu, mutta liitto meni huonosti. Oikeasti. Hetken harratimme villiä seksiä ja vaimoke sai tietää, mies halusi lopettaa, minä myös. Olinhan nuori ja ei ollut elämän paineita päällä. Tapasimme monen vuoden kuluttua uudelleen, ite olinkin jo varattu ja hän eronnut. Oma liitto meni huonosti niin päädyimme taas "yhteen". Paitsi että minä ihastuin ja olisin halunnut muutakin kuin seksiä. Hän ei, mutta en halunnut ymmärtää/tajunnut sitä. Mies kuitenkin paneskeli samaan aikaa toista. Sen kuultuani, pistin välit poikki.
10 vuoden ja toivottavasti kasvun jälkeen mies otti yllättäen taas yhteyttä. Omassa suhteessa ei kuulema seksiä irtoa ja hän muistelee niin kovin lämmöllä yhteisiä hetkiämme, jotka siis liittuvät vain ja ainoastaan seksiin.
Tulee kaiken maalilman rivo viestiä jne. Itse elän parisuhteessa, eikä tulisi mieleenikään pettää miestäni. Eikä todellkaan alkaa enää pelkäksi patjaksi tälle miehelle. Mahtais vaimo tykätä kotona kun tietäis että miehensä halajaa vierasta perää. V...tu mikä sika!
Oikeesti...mies on siis niin tyhmä että kuvittelee minulta vielä irotavan tilapäiseen seksintarpeekseen...ei todellakaan onnistune. Parasta on kuitenkin mielestäni se, että voisin sanoa itseni kasvaneen, en halua pettää koska ensisjaisesti en kestäisi itse itsenäni jos niin tekisin, en halua loukata miestäni vaikka hän on pettänyt. Enkä enää koskaan sekaannut varattuun mieheen, sen takia että siitä koituu paljon ongelmia, enkä jaksa enää niitä kiemuroita, pahaa mieltä miehen naiselle ja minulle, miehen omat tuskat eivät minua kiinnnosta.
Suoraan olen sanonut, että katsoo peiliin ja ehkä se vika löytyy siitä osoiteesta, jos oman naisen ei tee seksiä mieli.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Uskon tuon myös että pettäjäkin voi muuttua, mutta en usko että samassa suhteessa. Uuden puolison kanssa vvoi hyvinkin onnistua. Mutta, jokin siinä suhteessa, missä pettää, mättää ja pahasti. Kiinnijäämisen seurauksena voi olla hetken uskollisuus, lopulliseen mutokseen en vain usko ellei sitten ikä ja sairaudet tule vastaan.
Jos pettäjä ei uskalla kohdata omia ongelmiaan tai omaa sisäistä levottomuuttaan niin pettämisen sysää puolison kontolle. Jos ei ole tästä selvillä tulee helposti toistaneeksi omia virheitään. Jos vanha kumppani vaihdetaan lennossa uuteen, edellisen suhteen ongelmat siirtyvät usein seuraavaan ja tulevat enemmin tai myöhemmin esiin. Keski-iässä ei voi aloittaa uutta elämää täysin puhtaalta pöydältä.
Kyllä ihminen voi kasvaa ja muuttua myös samassa suhteessa. Itse olin nuori, vasta 16 vuotta, kun tapasin nykyisen mieheni. Meillä oli etäsuhde ja mulla erittäin vaikeaa johtuen taustastani, alkoholisti perheen hylätty lapsi. Mä petin miestäni monesti, koska en osannut puhua. Lopulta (onneksi!) jäin kiinni ja silloin sain sanottua sen kaiken ulos. Erosimme hetkeksi, mutta palasimme pian yhteen. Asia puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Sillä siisti ja se ei ole jäänyt välillemme kaivelemaan. Nyt olemme olleet yhdessä 11-vuotta ja mä olen todella kasvanut ja muuttunut. Nykyään mä tiedän, että mulla on maailman paras mies, joka kestää sen että mulla on välistä vieläkin henkisesti vaikeaa.
Ei se vika aina ole suhteessa tai puolisossa, joskus vika voi olla ihan vaan ja täysin oman pään sisällä. Suhde ja puoliso voi olla täydellinen, mutta silti ajautuu tekemään jotain niin tyhmää.
Vika on aina, ei vaan joskus, pettäjän oman pään sisällä. Myös niissä täydellisissä suhteissa.
Miehen yleisin kuvitelma on, että kun kerran antaa, niin antaa aina.. siksi ne niiltä exiltäkin vonkaa.
Tapapettäjät eivät koskaan muutu. Onneksi on kunnollisiakin.
samaa että, EI MUUTU.. ei koskaan, jos joku niin haluaa uskoa, pettää itseään.. Sori, mutta näin se on, uskon taas kuten yleensäkin siihen, että aina on poikkeuksia, mutta työtä vaatii ja ennekaikkea ihan terapiaa..
Minä rakastuin mieheeni kun olimme kumpoikin avioliitossa ja erosimme. Asumme nyt avoliitossa tai olemme asuneet jo 15 v. koko ajan mies on pettänyt minua ja joka kerta olen ihmetellyt, miksi minä olen sekaantunut tuollaiseen ihmiseen. Jättäisin sen, tai olisin jättänyt jo ajat sitten, mutta meillä on yhteinen yritys ja yhteinen velkainen talo. Tähän vitutukseen voisin vaikka kuolla. Nyt taas paljastui uusi suhde. En sitten tiedä kuinka pitkälle se on ehtinyt, mutta ainakin sähköpostipostiviestit ovat olleet paljastavia.
Miksi minä olen joutunut tällaiseen helvettiin, mietin sitä joka päivä. Olen siis tyhmä. Kenellekkään en voi kertoa, vaan kulissia pitää yrittää pitää yllä. Ennen aina nauroin kulissiliitoille. Ei naurata enää. Olen joskus ajatellut että kai minua joku koston jumala tuolta ylhäältä nyt rankaisee, kun olen varatun miehen kanssa aikoinaan alkanut ja nyt saan maistaa omaa lääkettäni.
Jos vaikka saisin lottovoiton, maksaisin velkani omalta osaltani ja voisin lähteä kävelemään tästä kulissista. Tosin en kyllä lottoa kuin ani harvoin...
Hoida uusi jätkä itsellesi. Pistä talo myyntiin ja jatka yritystä entisen äijäsikanssa. Jos ei onnistu myy osuutesi lafkasta ex-sällesi. Rupee elämään . Muutosta ei tapahdu jos et toimi.
ei muutu. Onneksi on kunnollisiakin. Ai pettäjiä vai. Yleensä ne on kaikki sellasii et ne pettää sängyssä kunnollisesti, muista jutuista ei tahdo tulla mitään. Puhumattakaan vastuusta.
Ei ole kunnollisia pettäjiä, vaan on kunnollisia miehiä ja naisiakin joiden elämäntyyliin ei sovi pettäminen. Ei kannata katsella valheita täynnä olevaa, muista ihmisistä piittaamatonta pettäjää kun kunnollisiakin löytyy.
Ei Jumala rankaise. Vaikea elämäntilanne ei ole kosto mistään. Vaikka kylläkin olen huomannut, että jos sekaantuu varattuun saa aika useasti maistaa sitä kuuluistaa omaa lääkettään. Mutta otapa ohjat omiin käsiis, miksi riippua miehessä, vaikka yritys olis yhteinen?????
Sika sikaisempi sikaisin. Kumpi on hirveempi kauheempi, nykyinen vai entinen pettäjä?
Ihminen on laumaeläin joka on eristänyt itse itsensä erillisiin kodeiksi kutsuttuihin pikku vankiloihin jossa sitten omistavassa parisuhteessaa ollesaan elää samaan aikaa vangin ja vanginvartian roolia. Kyllähän sen jokainen tajuaa, että rooli on haastava etten sanoisi mahdoton. Ihmisten pitäisi jotenkin päästä eteenpäin tuosta omistaja/omistettu roolista, koska rakkautta ei voi omistaa eikä pakottaa. Sitä voi vain antaa eikä se antamalla kulu, ei vaikka sitä antaisi useammalle. Ei pidä rakentaa itsetuontoa eikä omanarvontuntoa omistajanroolin ja em liittyvän kunnian mukaan. Kannattaa keskustella voisiko elää hieman löysemmässä liekassa. Lisävaikeus tässä on vielä se, että ihmiset omistaessaan toisia ihmisiä pitävät heitä myös samalla esineinä vaikka eivät itse tätä edes tajua. Olisiko löydettävissä jokin muu tie kuin tämä ankarasti kilpailtu esineiden keräily kulttuuri?
Mitä sä horiset. Luuletko että jokaisessa parisuhteessa petetään tai että jokaista pitää vahtia että saisi pidettyä itsellään? Olen ollut suhteessa mieheni kanssa jo 18 vuotta, alusta asti meillä on ollut samanlainen arvomaailma, emme hyväksy pettämistä ja seksiä on kotona tarpeeksi. Meillä ei ole koskaan ollut tarvetta vahtia toisiamme tai pistää liekaan. Sääliksi käy tuollaisia ihmisiä joiden moraalitausta ei kohtaa. Nuo asiat kannattaa selvittää jo ennen yhteenmenemistä.
Niin sullahan se kristallipallo oli? Mekin oltiin oltu yhdessä on 27-vuotta jne. ja kuinkas kävi. Voisi jopa sanoa, että hyvää avioliittoa(miehen, aikuistenlasten ja jopa anopinkin mielipide). Mies petti. Joten se siitä selvittämisestä ja moraalitaustojen kohtaamisesta!
Tiesitkö, että myös pettäjä kohtaa aikamoisen kriisin itsensä ja omien arvojensa sekä moraalinsa vastaisesta käytäytymisestä, kun käry käy. (ei kaikki )
Voisin jopa sanoa, että taitaa olla hieman ennenaikaista hehkutella, toivon totisesti ettei miehesi petäkkään.
Jos minulla olisi asiat noin hyvin en kyllä kehtaisi tulla tänne kehuskelemaan ettei meillä petetä.
Meilläkin selvitettiin kaikki suhdekiemurat ennen yhteen menemistä, niin vain kävi että petturuus iski 20v jälkeen.
Joten sulla on vielä pari vuotta aikaa olla unelmissasi, ellei jo ole tapahtunut, vai miksi olet uskottomuussivulla.
Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan...
Petturi?!?! Aargh! Sinuna kyllä eroaisin
Aivan. Itse petin miestäni ennen, mutta nykyään olen muuttunut. En tule koskaan enää pettämään, sillä se on jotain ihan kamalaa loppujen lopuksi sekä petetylle että pettäjälle. Onneksi rakas mieheni ymmärtää tämän, ja voi luottaa minuun taas. :)
narsku.
En usko että voi muuttua. Jos ei koe puolisoaan tarpeeksi haluttavana niin silloinhan alkaa katsella muita. Jos lisäksi puuttuu moraali ja selkäranka ja kunnioitus puolisoaan kohtaan niin tuskin niitä ominaisuuksia myöhemminkään itsestään löytää. Tuollaisen ihmisen kanssa on turha sitoutua kehenkään ja turha tuollaista on ottaa puolisokseen.