Toisessa ketjussa joku sanoi olevansa jo iässä, ettei enää opikaan seurustelmaan. Onko mielestänne joku ikä, minkä jälkeen on jo niin urautunut omien tapojensa kanssa, ettei yhteiselon vaatimat kompromissit enää onnistu? Minkä ikäisenä nuo taidot kannattaisi opetella?
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Onko valtionvelka pelkkä vitsi vai maksetaanko se joskus?!Miksi elämme yli varojen vuodesta 2008 alkaen ja maksaako sitä valtionvelkaa koskaan enää kukaan kokonaan pois? https://www.valtionvelka.fi/tilastot/tilastoja_valtionvelasta/ Yksityishenkilöhän menisi vain ulosottoon ja…
- Kyllä mulla oli tunteita sua kohtaan,mutta voit syyttää ainoastaan itseäsi, että en tehnyt mitään asian eteen. Se on ihan turhaa sinun miettiä, että miksi.
- Millaisen suhteenOlisit halunnut kaivattusi kanssa
- Moikka!!!!!!!!!Miten sun päivä on mennyt? Mä olen miettinyt sua paljon❤️
- Suomi24:n uudistuksia 2026Tervehdys ja hyvää syksyä keskustelijat! 🍂 Suomi24:ää on uudistettu vaiheittain viime kuukausien aikana. Sivuston ulkoasua on selkeytetty ja yhdenmukaistettu. Samalla on tehty kaivattuja korjauksia erityisesti rekister…
- Vasemmistoliiton kannatus kertoo kuinka osa naisista on tyhmiäeli heikkoälyisiä. Vasliittohan on nykyään naisten puolue, suurin osa kannattajista on naisia. Vuoden 2023 eduskuntavaalien tuloksena naisten osuus oli kaikista puolueista suhteellisesti korkein juuri Vasemmistoliitolla…
- Tikusta asiaaMistä ihmeestä minä keksin sulle edes jotensakin järkevää asiaa parn lauseen verran... anna joku idea että kehtaan lähestyä. -töistä tuttu mies
- Nico Lingman on nousemassa suomalaisjulkkisten kaartiinNico Lingman, 34, on podcastaaja, somevaikuttaja ja entinen Puolustusvoimien upseeri. Lingman on astunut isojen suomalaisten julkkisten joukkoon, sillä hän on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Sekä tänään…
- Mies, sulla on paljon ihailijoitaTuntuu, että täälläkin iso liuta sinua kaipaamassa.
- Muutoksen tuuletKoetko, että sinun olisi pitänyt/pitäisi muuttaa itseäsi/elämäntyyliäsi jotenkin, "kelvataksesi" kaivatullesi? Koetko itse, että haluaisit olla "parempi" ihminen kaivattuasi varten? Oletko mahdollisesti muuttunut/muutta…
- Kaipaisin sinua lähelleni nyt niin paljonEnemmän kuin koskaan. 😞
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Anonyymipalstan ongelmaJoskus tämä palsta on kyllä melkoinen ihmiskoe. Yksi ihminen yrittää saada yhteyttä yhteen tiettyyn henkilöön ja antaa tunnisteitakin, mutta hetken päästä ketjussa on jo puoli Suomea vastaamassa kuin viesti olisi tarkoi…
- Hyvää yötä MIkävä on vaikkei kai saisi olla😔❤️ -joku-
- Halisin ja pusisinSinut puhki mies. Kaikki tiedostamattomat surut, vihat ja katkeruudet halisin pois. 🫂
- Do diih.. palsta saanut roimasti uudistuksia .. mielipiteitä..?Eilen näin väläyksen tästä uudesta ulkoasusta ja nyt kummastelenkin toimintaa. Jotakin hyvää ja jotakin huonoa. Pistäkää tähän huomioita uudistuksesta. Sen huomasin että aloituksen otsikon kirjainmäärä on kasvanut huoma…
- vilkaisin kuhmolaisen etusivuaKuhmoon on saatu taas katu päällystetyksi,mutta sitä ei saa ajaa? onko senkin kadunvarressa joku isopalkkainen joka saa oman rauhoitetun kadun,laittakaa ihmeessä ne puomit kumpaankin päähän niin katu kestää kauan,oisiha…
- KORPIGYMI KONKURSIIN!Miten tämä kaikentietävä jumppatyttö saa kaikki puulaakinsa konkurssiin? Kovaa meteliä piti ja Kuusamoa myöten kävi hämmentämässä, mutta lähtöpassit antoi Kuusamolaiset. Tyhjät tynnyrit kolisoo..sanottiin ennen vanhaan.…
- Harmittaa vain todetaEttä elämä on ajanut meidän ohi. Se on totuus. Me oltaisiin oltu hyvä pari nuorempana, mutta ei enää. Olen liian vanha. Naiselta.
- Persut nousi kakkospaikalle ohi kokoomuksen - SDP alle 23%Näin tosiaan näyttää, että persujen kannatus nousee hitaasti kohti vaaleja. Se on toki ollut heille tavallista aiemminkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En tarkkaa ikää pysty sanomaan, koska uskon siinä olevan yksilöllisiä eroja. Mut uskon, että semmoinen raja on olemassa. Kellä vahvempana ja kellä miedompana. Toisethan ei muutenkaan koskaan ole kovin joustavia ja kompromisseihin kykeneviä, joten ihan tuonkin perusteella uskon ton olevan mahdollista. Ettei tarpeeks fakkiintuneena enää paljoa osaa myötäillä toista.
Omalla kohdalla treenit on aloitettu teininä, pidetty välllä siestaa ja taas lähdetty treenaamaan sitä kompromissien tekoa parisuhteeseen. Mut en rehellisesti usko enää jaksavani alkaa uuteen suhteeseen, jos nykyinen ei kestä. En jotenkin tunne kaipaavani mitään uusia haastita sitten enää keltään äijältä. :-)
Kai siinä jokin raja on. Itse kuvittelen nyt, viiskymppisenä, jotain jo oppineenikin. Ainakin nykyinen parisuhde sujuu moninkerroin paremmin kuin pari edellistä...
Mutsi totesi tehtyään seitsemänkymppisenä bänät, ettei enää viitsi ketään ottaa vaivoikseen. Olisko siinä jokin sellainen vaihe, ettei enää kovin paljon halua omasta olostaan joustaa toisen vuoksi? Ei kai tuo ole oppimisesta kiinni tuossakaan vaiheessa, vaan siitä että alkaa arvostaa omaa vapautta enemmän kuin alkavaa parisuhdetta.
ihmisten sanomisiin ei kannata liikaa luottaa. voi olla että tuonkin taustalla on vain halu estää pettymys jos ketään ei enää löytyisikään. jotkut vanhat on viisaita ja jakaa viisauttaan mutta ei kaikki.
Voi olla tosiaan tuostakin kyse. Kuten sanoit, ettei halua enää omasta olostaan joustaa. Arvostaa vapautta enemmän. On hyvä olla yksinkin, ehkä just parempikin olo.
Kyllä se kuitenkin minusta vähän opettelua vaatii kaiken kaikkiaan ihan kaikilta olla parisuhteessa. Miten siinä joustetaan ja eletään, niin että tasapaino säilyy ja ensiksikin löytyy se tasapaino. Ite vaan vahvasti tällä hetkellä olen sitä mieltä, että mulla nyt sellainen parisuhde millaisen olen halunnut. Semmoinen ihminen kumppanina jollaisen kanssa tykkään elää ja saan elämästä enemmän jollain tavalla, kun mitä yksin saisin.
Mun on hirmu vaikea kuvitella, että joku voisi täyttää nykyisen kumppanini saappaat. Siten, että se mulle riittäis. Joten ehkä en lähtis siihin ihan helpolla testailemaan mitä siitä syntyy.
Varmaan vaikuttaa tähän ajatukseen ja asenteeseen eletty elämäkin ja taakse jääneet parisuhteet. Niiden kautta päähän jääneet hyvät ja huonot asiat. Oishan se ihme jos ei ne mitenkään mihinkään vaikuttas.
Eli oisko se raja just se, kun tuntee että nyt riittää? Haluan olla yksin tai koen oloni paremmaksi yksin.
Eiköhän menneillä asioillakin ole vaikutusta tohon asiaan, että haluaako jonkun vaivoikseen. Vaivoikseenkin kertois sanana jo minusta aika paljon. On ollut vaivaa siinä parisuhteessa olemisessa eli kait se on enemmän ottanut, kun antanut?
Joskus voi tulla eteen hetki, että on saanut tarpeekseen tietynlaisesta elämästä ja haluaa kokeilla muunlaista. Kuten vaikka aina parisuhteessa ollut, saattaa haluta olla sinkku, koska ei ole ehtinyt elää sinkkuna vain itselleen? Teoria, joka voi olla tai olla olematta tosi.
Kai ne parikymppisenä olis hyvä opetella, haastavaa päälle kolmekybäsenä oppia jakamaan elämänsä ja totuttautua toisen jatkuvaan seuraan.
Seurustelulla ja yhteiselolla on vissi ero. Eikä ensimmäisen tarvitse johtaa toiseen.
Seurustelussakin pitää oppia jakamaan ja tekemään kompromisseja sekä ottaa toinen huomioon jos tahtoo seurustelun jatkuvan.
Kyllä tietty, kuten ihmissuhteissa yleensäkin.
en usko että on mitään ikärajaa
sen sijaan epäilen että on ihmisiä jotka eivät osaa olla suhteessa vaikka yritystä löytyy monien avioliittojenkin verran
He ovat kuitenkin parisuhdekelpoisia, koska ovat niihin avioliittoihin päässeet.
Yli 30 vuotias P/S kokematon mies ei ole enää parisuhdekelpoinen. Naisilla on tietyt odotukset, jotka tuon ikäisen miehen odotetaan täyttävän, siis muutenkin kuin sen P/S kokemuksen osalta.
Jos miehellä ei sitä kokemusta ole, niin hän ei voi varttua tasapainoiseksi seurustelukumppaniksi eikä täytä niitä vaatimuksia, joita nainen normaalilta sen ikäiseltä mieheltä odottaa.
Ne seurustelun perusteet kannattaa opetella jo teininä, mutta viimeistään parikymppisenä. Tosin en tiedä yhtään normaalia miestä, joka olisi noiden kokemusten hankintaa lykännyt sinne parikymppiseksi asti.
Varmaankin taidot kannattaisi opetella niin pian kuin on mahdollista ja järkevää. Siinä parinkympin korvilla varmaan. Mutta sitten jos kysytään sitä, milloin on se viimeinen hetki, niin en tiedä. Näin 29-vuotiaana minusta tuntuu, että se hetki on jo takanapäin. Ärsyttää viitata aina siihen yhteen kertaan, mutta siis se ainoa mahdollisuuteni, joka olisi voinut johtaa (tai olla johtamatta, en tiedä) parisuhteeseen, kariutui ainakin osaksi siihen että minua ahdisti kun olikin joku enkä ollut "vapaa". Tämä siitä huolimatta, että suhde tuskin eteni niin pitkälle että olisi voinut puhua edes seurustelusta, mutta se vain korostaa kelvottomuuttani: arvostan kaikesta huolimatta huolettoman leppoisaa poikamieselämääni niin paljon, etten pysty siitä luopumaan ihan helpolla.
Sitä en kylläkään tiedä, jos tielle osuisi joku aivan täysosuma, niin miten pitkälle sitä kuitenkin sopeutuisi. Myöskään ei voi oikein tietää, olisiko oma luonne voinut muuttua enemmän parisuhdekelpoiseen suuntaan kuin yksinoloon tottuminen on vetänyt vastakkaiseen suuntaan.