Meillä on vuoden vanha lapsi. Mies on kyllä loistava isä, mutta tuntuu että kaikki on minun vastuullani. Lapsi on nukkunut 3viikkoisesta yöt läpeensä, joskus herää yöllä hetkeksi. Ja silloin se olen minä joka vahtii ja valvoo.
Minulle tuli pari viikkoa synnytyksen jälkeen kohtutulehdus ja lääkäri määräsi että minun täytyy levätä kunnolla, ja miehen pitää hoitaa vauva. Minä kuitenkin tein taas oikeastaan kaiken. Monena viikonloppuna manailin itsekseni että mieshän ei ole koko viikolla vaihtanut vaippaakaan kertaakaan...
Jos ollaan miehen sukulaisten luona, se olen minä joka katsoo kelloa että koska pitäisi lähteä kotiin että lapsi pääsee päiväunille. Olimme ennen joulua miehen isäpuolen vanhempien luona, oltiin pari tuntia oltu ja sanoin miehelle että pitäisi kohta lähteä, päiväuniaika on kohta ja lapsi on syönyt viimeksi yli 2h sitten (syö 3-4h välein). Lopuksi kun lähdettiin, lapsi itki koko matkan nälkää ja väsyä.
Mielestäni pitäisi lähteä ennenkuin lapsi rupee valittamaan väsyä ja nälkää.
Sitten minusta tehdään se "pahis", joka ei tahdo miehen sukulaisten luona käydä, vaan haluan muka aina pian pois. Kyse ei ole ollenkaan siitä että en haluaisi käydä kylässä, vaan kyse on siitä että meidän täytyy mennä lapsen ehdoilla.
Olin muutama viikko sitten kipeänä, kova flunssa jatkui parisen viikkoa. Kahtena päivänä olin tosi kipeä, olo oli ihan hirveä ja ääntä ei lähtenyt ollenkaan. Silti minä hoidin lapsen, mies oli molempina päivinä kavereidensa kanssa.
Olen niin väsynyt tähän. Parisen kuukautta sitten ku lapsi aamuyöllä heräsi ja minä taas valvoin, sanoin aamulla miehelle että hänenkin pitäisi edes joskus valvoa. Tuli hirveä riita, mies oli jo muuttamassa pois ja syytti että vihaan hänen äitiään yms. Hänen äitinsä ei edes liittynyt koko asiaan. Eli tästä aiheesta on hankala puhua, tulee aina kauhea riita.
Tänään aamulla minä taas valvoin ja vahdin, mies vaan känsi selkäänsä.
Sanoin miehelle tästä ja nyt ollaan taas riidoissa.
Tuntuu että olen yksin vastuussa kaikessa. Aina kun ollaan jossain kylässä, minä katson kelloa että koska pitäisi lähteä. Mies aina väittää kaikille että toimimme lapsen ehdoilla, vaikka oikeasti se olen minä joka toimin lapsen ehdoilla ja "pakotan" miehenkin siihen.
Kotonakin minä olen se joka huolehtii että lapsi saa tasaisin väliajoin ruokaa.
Tuntuu että mies haluaisi lapsen vain nukkuvan. Aina kun lapsi herää päiväunilta mies manailee. "miten se nyt jo heräs. mee laittaan tutti suuhun jos se nukahtais uudestaan" jne jne....
Olen yrittänyt nyt siirtyä yksiin päiväuniin, kun lapsi on nyt jonkin aikaa ottanut turhan lyhyet päiväunet (kahdet n.45min pituiset) ja nyt on parin viikon ajan ottanut yhdet päiväunet, n.parin tunnin mittaiset.
Silti mies on parina iltana sanonut että eikö lapsi voitaisi laittaa jo nukkumaan.
Huoh, alan olla niin väsynyt tähän. Toivottavasti jaksoitte lukea ja ymmärsitte kirjoituksestani edes jotain.
Minulle tuli pari viikkoa synnytyksen jälkeen kohtutulehdus ja lääkäri määräsi että minun täytyy levätä kunnolla, ja miehen pitää hoitaa vauva. Minä kuitenkin tein taas oikeastaan kaiken. Monena viikonloppuna manailin itsekseni että mieshän ei ole koko viikolla vaihtanut vaippaakaan kertaakaan...
Jos ollaan miehen sukulaisten luona, se olen minä joka katsoo kelloa että koska pitäisi lähteä kotiin että lapsi pääsee päiväunille. Olimme ennen joulua miehen isäpuolen vanhempien luona, oltiin pari tuntia oltu ja sanoin miehelle että pitäisi kohta lähteä, päiväuniaika on kohta ja lapsi on syönyt viimeksi yli 2h sitten (syö 3-4h välein). Lopuksi kun lähdettiin, lapsi itki koko matkan nälkää ja väsyä.
Mielestäni pitäisi lähteä ennenkuin lapsi rupee valittamaan väsyä ja nälkää.
Sitten minusta tehdään se "pahis", joka ei tahdo miehen sukulaisten luona käydä, vaan haluan muka aina pian pois. Kyse ei ole ollenkaan siitä että en haluaisi käydä kylässä, vaan kyse on siitä että meidän täytyy mennä lapsen ehdoilla.
Olin muutama viikko sitten kipeänä, kova flunssa jatkui parisen viikkoa. Kahtena päivänä olin tosi kipeä, olo oli ihan hirveä ja ääntä ei lähtenyt ollenkaan. Silti minä hoidin lapsen, mies oli molempina päivinä kavereidensa kanssa.
Olen niin väsynyt tähän. Parisen kuukautta sitten ku lapsi aamuyöllä heräsi ja minä taas valvoin, sanoin aamulla miehelle että hänenkin pitäisi edes joskus valvoa. Tuli hirveä riita, mies oli jo muuttamassa pois ja syytti että vihaan hänen äitiään yms. Hänen äitinsä ei edes liittynyt koko asiaan. Eli tästä aiheesta on hankala puhua, tulee aina kauhea riita.
Tänään aamulla minä taas valvoin ja vahdin, mies vaan känsi selkäänsä.
Sanoin miehelle tästä ja nyt ollaan taas riidoissa.
Tuntuu että olen yksin vastuussa kaikessa. Aina kun ollaan jossain kylässä, minä katson kelloa että koska pitäisi lähteä. Mies aina väittää kaikille että toimimme lapsen ehdoilla, vaikka oikeasti se olen minä joka toimin lapsen ehdoilla ja "pakotan" miehenkin siihen.
Kotonakin minä olen se joka huolehtii että lapsi saa tasaisin väliajoin ruokaa.
Tuntuu että mies haluaisi lapsen vain nukkuvan. Aina kun lapsi herää päiväunilta mies manailee. "miten se nyt jo heräs. mee laittaan tutti suuhun jos se nukahtais uudestaan" jne jne....
Olen yrittänyt nyt siirtyä yksiin päiväuniin, kun lapsi on nyt jonkin aikaa ottanut turhan lyhyet päiväunet (kahdet n.45min pituiset) ja nyt on parin viikon ajan ottanut yhdet päiväunet, n.parin tunnin mittaiset.
Silti mies on parina iltana sanonut että eikö lapsi voitaisi laittaa jo nukkumaan.
Huoh, alan olla niin väsynyt tähän. Toivottavasti jaksoitte lukea ja ymmärsitte kirjoituksestani edes jotain.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoitit että miehesi on loistava isä. Mitenhän se sitten ilmenee?
Jospa vika onkin juuri siinä, että sinä teet kaiken ja miehelle ei tekemistä jää? Miehen ei tarvitse ottaa vastuuta ja huolehtia rutiinien sujumisesta, joten lapsen päivärytmi ja tavat eivät ole hänellä ns. selkäytimessä. Suosittelisin, että jätät miestä enemmän kaksin lapsen kanssa, ihan vaikka koko päiväksi silloin tällöin. Silloin miehen on huolehdittava lapselle ruoka eteen ja päiväunet ajallaan ja huomaa myös, mitä tapahtuu jos rutiineista lipsuu. Toivottavasti myös samalla tutustuvat toisiinsa paremmin...
Pidä myös puolesi. Jos olet sairas ja kaipaat lepoa, jätä lapsi miehelle ja sano, että menet nukkumaan eikä sinua saa häiritä. Sitten vain menet.
Oletko töissä vai vielä lapsen kanssa kotona? Jos olet kotona, en pidä kovin pahana että yöheräämiset ovat sinun vastuullasi. Lapsihan nukkuu todella hyvin ja satunnaiset valvomiset pystyt kotona ollessasi kuittaamaan ottamalla torkut lapsen päiväuniaikaan.
Naiset ei osaa sairastaa yhtä hyvin kuin miehet. Meillä mies sanoo, että olen nyt kipeä ja menen lepäämään ja voi löffätä sängyssä koko päivänkin. Itse en ole niin tehnyt, jotenkin tunnen syyllisyyttä siitä (ehkä voin mennä vartiksi lepäämään, jos olen todella kipeä...). Tai kaipaisin mieheltä "lupaa". Että mies sanoisi, että mee nyt lepäämään. Ihan pöhköä? Ehkä vika on joskus meissä naisissa itsessäänkin.
En myös osaa olla jouten, olen niin tottunut hoitamaan lasta, että jos mies antaakin lapselle ruoan, tulee kumma olo, olen levoton ja mietin, että mitäs nyt tekisin. En osaa istahtaa vaikka sohvalle katsomaan TV:tä tai pöydän ääreen kahvikupposen ja lehden kanssa. Kokoajan pitää tehdä jotain. Ehkä se on jäänyt jotenkin päälle. Ihan alkuun hoidin lasta paljon enemmän kuin mies. Ja lapsi piti ottaa mukaan suihkuun, vessaan jne. enkä ehtinyt hetkeäkään olla jouten.
On kuitenkin kiva, että mies edes leikkii lapsen kanssa. Kaikki ei tee sitäkään.
4 11: lapsen kanssa voi tehdä kaikkea muutakin kuin vain vaippoja vaihdella ja ruokaa antaa. Mies kyllä leikkii ja peuhaa lapsen kanssa.
16 6: Kiitos neuvoista. Minä olen lapsen kanssa kotona ja mies on päivät hommissa. Lapsi todella harvoin herää öisin, mutta jos herää niin tottakai minä valvon ja vahdin.
Viikonloppuisin minä valvon ja vahdin myös, silloin toivoisin että mieskin osallistuisi. Meni koko viikonloppu pilalle kun perjantaina (miehellä oli vapaa pe) mainitsin että voisi hänkin joskus vahtia ja valvoa, tuli riitaa ja ollaan koko viikonloppu pidetty mykkäkoulua. Tai ei olla oikeastaan juteltu yhtään mitään, näin se on joka kerta kun mainitsen jostain tällaisesta...
Minulla on pahoja univaikeuksia, en saa nukuttua ilman unilääkkeitä. Eli en pysty ottamaan torkkuja kun lapsi on päiväunilla. Tarvitsen lääkkeet nukahtamiseen.
Meillä myös n. vuoden ikäinen lapsi. Ehkä nuo yöheräämiset vaan jää jotenkin äidin kontolle, jos ne on alussakin olleet. Esim. itse imetin alkuun, joten luonnollisesti minä olin se joka heräsin. Kun en enää imettänyt minä heräsin edelleen. Muutaman kerran mieskin rauhoitteli ja nukutteli lasta, kun oli jonkin aikaa sellaista, että lapsemme huusi 1 h - 1,5 h ja tissi ei kelvannut. Mutta miehellä ei ollut niin pitkä pinna niin katsoin parhaaksi, että minä hoidan sen. Ja lisäksi mies ajatteli, että kun hän käy töissä ja pitää jaksaa aamulla herätä ja olla töissä (eikä siellä pääse ainakaan päikkäreille) niin heräilyt kuuluu minulle. Ja se oli mulle suht ok, toki välillä kun olin ihan puhki, olisin kaivannut apua. Ja ainakin nii, että olisin aamulla saanut nukkua pidempään. Miehen vapaapäivänäkin minä hoidin yöt ja aamut. Ja nyt kun olen töissä, edelleen mahdolliset heräilyt kuuluu mulle (onneksi lapsi heräilee enää harvoin). Mies ei ehkä tajua kuinka väsynyt voi olla, kun on valvonut pitkään. Jos sellaisesta ei ole kokemusta. Mutta teillä nyt onneksi ei noita yöheräämisiä ole paljon tällä hetkellä? Joten se ei kai ole suuri ongelma?
On inhottavaa kun kaipaisi apua, mutta ei osaa esittää sitä niin, että toinen ei loukkaannu, eikä tulisi riitaa. Yritä nyt vain kertoa miehelle miten univaje vaikuttaa. Että pelkäät lapsenkin puolesta, väsyneenä voi sattua kaikenlaista.
Oletko siis käyttänyt unilääkkeitä ja miten heräät, kun lapsi herää? Ja oletko "pöpperöinen"? Itse en uskaltanut unilääkkeitä käyttää, vaikka välillä tuntui, että pää sekoaa unenpuuttesta.
Meillä mies myös harvemmin vaihtaa vaipan oma-aloitteisesti, mutta sitäkin tapahtuu. Ja mies kyllä vaihtaa kakkavaipankin, kaikki miehet ei vaihda sitä. Joten luulen, että monessa muussakin perheessä nuo vaippahommat jää enemmän äidille. Tekeekö mies muita kotitöitä vai katseleeko vain telkkaa vai mitä hän tee, kun on kotona?
Meillä ongelmana on, että jos pyydän tekemään jotain niin mies ymmärtää asian niin, että olen sitä mieltä, että hän ei tee mitään eikä arvosta hänen tekemisiään. Hän esim. tekee lumityöt ym. Asia pitäisi jotenkin osaa esittää oikein, mutta siihen mulla ei ole apuja!
Ehkä kaipaisit omaa aikaa? Ehdota miehelle, ilmoita, että menet nyt lenkille, elokuviin, shoppaileen, kaverin kanssa kahville tms. Että mies hoitaa lapsen. Ja miehelle tietysti myös joskus omaa aikaa.
Ja voisiko lapsi syödä siellä kylässä? Ja onko mahdollista mennä kylään päikkäreiden jälkeen? Ja sellaista se on lasten kanssa, että väsyttyään ne ovat känkkäränkkiä, ei sille aina mahda mitään. Meillä myös kylässä minä hoidan lapsen ja mies seurustelee isännän kanssa. Ehkä mies ei niin tule ajateelleksi sitä. Ja naiset on vähän sellaisia, että eivät haluaisi pyytää vaan toivoisivat miehen huomaavan asiat itsekin. Huomaisivat itse vaihtaa vaipan ym.
Ehkä sun pitäisi myös vähän relata. Itse olen samanlainen, mies ottaa asiat rennommin. Stressasin kaikkea. ennen ja vieläkin jonkin verran, mutta vähemmän kuin alkuun. Ehkä toisen lapsen kanssa toimisi erilailla...
Koita jaksaa ja löytää miehen kanssa joku ratkaisu!
Jutussasi nyt ihmetyttää muutama seikka..Mutta sanon heti alkuun että olen sitä mieltä että molempien on osallistuttava lapsen hoitoon!
Miksei sinne kylään voi ottaa ruokaa mukaan?!? Jos et halua antaa lapselle valmisruokaa ota se omatekemäsi vaikka kylmälaukussa mukaan.
"Lapsi todella harvoin herää öisin, mutta jos herää niin tottakai minä valvon ja vahdin."
Ole tyytyväinen, jos lapsi nukkuu noin hyvin, vaikka jutussasi tuo vahtiminen ja valvominen tuntuvat olevan suuressa roolissa, lapsesi ei kuitenkaan paljoa taida oikeasti valvottaa..? Meillä myös 1v tyttö ja tasan kaksi yötä on nukuuttu katkeamatta, joten mielelläni valvoisin silloin tällöin jos muuten nukuttaisiin hyvin!!
"Monena viikonloppuna manailin itsekseni että mieshän ei ole koko viikolla vaihtanut vaippaakaan kertaakaan..."
"lapsen kanssa voi tehdä kaikkea muutakin kuin vain vaippoja vaihdella ja ruokaa antaa. Mies kyllä leikkii ja peuhaa lapsen kanssa."
Huomaatko kuinka kumoat oman kommenttisi heti seuraavassa?
Sori jos tuli kovin nega sävyinen vastaus, mutta mikä se sun ongelma olikaan...?
Kirjoituksessasi heräsi enemmän nyt pohdittavaksi se että sinä,äiti rentoutuisit vähän etkä ottaisi lapsen hoidon niin haudan vakavasti. Jos ymmärrät mitä tarkoitan? Asioita voi tehdä rennosti ja stressaamatta.
Me olemme koko lapsen pienen iän sukkuloineen sukulaisilla. Alusta asti olemme menneet lapsen ehdoilla,mutta ujuttaneet kyläilyt pväohjelmaan. Esim. jos kyläily osuu pväunien aikaan,lähdemme silloin jolloin lapsi nukahtaa autoon ja siitä sitten jatkanut unia kylässä. Tai jos ruokailu osuu kyläily hetkeen on omat sapuskat lapselle ollut mukana.
Joskus on ollu päivällinen,välipala ja lounas laukussa mukana vaipat vaihtovaatteet yms. Mutta emme ole siitä stressiä ottaneet. Aikansa kutakin. Nyt matkassa on enää nokkamuki ja vaipat.
Mitä miehen tekemiseen tulee niin miehellä ei (joillain voi) harvoin on sellaista hoivaviettiä kuin naisella on. Meillä mies ei ole vaippaa useasti eikä oma-aloitteisesti vaihtanut. Saatika syöttänyt tai valvonut lapsen kanssa. Mies tekee pitkiä työpviä ja on muuten kovasti lapsensa kanssa. Se on ainakin minulle se pääasia.
Miksi sinä kysyt että voisiko vahtia/katsoa lasta? Minä ainakin sanon miehelle että katso lasta jos menen suihkuun,kauppaan yms. En kysele vaan sanon. Meillä ainakin se toimii parhaiten kuin kyseleminen. Kakkavaipankin vaihtoi kun vaan sanoin ojentaen vaipan että vaihda :oD. Kyllähän se siinä yökkäili mutta vaipan vaihtoi...
Älä kyseenalaista sitä mitä haluat miehen tekevä. Vaan sano suoraan mitä pitää tehdä.
Onhan se äidillekin vaihtelua ja piristävää, jos voi välillä käydä jossain, eli juuri vaikka sukkuloida siellä sukulaisissa.
Meillä ei tämä sukkulointi ja yleensäkään autolla pitemmälle meneminen ole onnistunut koskaan, koska lapsi on autopahoinvoiva (nyt 2,5 v.). Maksimimatka on 50 km, JOS pääsee melko suoraa tietä. Vähhänkään pidemmälle matkalle pitää jotenkin saada lapselle ujutettua pahoinvointilääke (lääkärin määräämä), joka kyllä auttaa, mutta jota ei kovin usein ole hyvä antaa (kun vaikuttaa keskushermostoon).
Eli tällaisessa tilanteessa sitä on vähän kuin väkisin sidottu sinne kotiin ainakin niin, että automatkat on poissuljettuja. Se on aika mahdoton yhtälö, että lähtisi ajamaan vaikka jotain 100 km:n matkaa kahdestaan lapsen kanssa. Ei siitä tule mitään, kun toinen oksentaa. Muutoin kyllä olisi mukava kulkea.
väsynyt äiti - tiedän täsmälleen mitä tarkoitit kirjoittaessasi, olen kuin peilikuvasi, kuulostaa juuri samalta kuin meillä, täysin. muut kirjoittajat eivät varmaan täysin ymmärrä mitä tarkoitat, mutta minä ymmärsin, ja olen itsekin miettinyt mitan ja kuinka kauan tätä jaksaa. en halusisi erota, helpommalta se tuntuisi, mutta olen se joka aina sopii riidat ja haluaa yrittää, enkä erota, edes lapsen takia. olen itse erovanhempien lapsi, enkä halua omalle lapselleni samaa. minun mies ei ole edes töissä, vaan työttämänä kotona, joten tuntuu hassulta siksikin että minulle jää enemmän vastuuta. eilenkin oli muksin kanssa ystävänsä luona koko päivän ja osan iltaa, kun tuli kotiin kertoi lähtevänsä kaljoittelemaan kaverinsa luokse, ilmoitti siis kun tuli kotiin, ettälähtee nyt. olin kuin puulla päähän lyöty. ja ei ole tullut kotin yöksi, olen yrittänyt soittaa ja tekstailla mutta ei vastaa, en tajua... minusta tuntuu että omalla miehelläni on masennusta, lievää ainakin, kun on ollut niin kauan työtön ja tuntee olonsa varmaan aika surkeaksi ihmiseksi. mutta ei sitä saa perheeseen purkaa. meille myös valittaa harva se päivä että nalkutan joka päivä. no "nalkutan" kotitöistä. mielestäni miehenkin kuuluu hoitaa kotiarkareita siinä missä minäkin, jos hän on kotona myös ja työttämänä eikä ole muutakaan hommaa. miten teillä väsynyt äiti - nyt menee?
Se ON yleensä äiti joka valvoo, äiti joka herää, äiti joka huolehtii.
Asia helpottaa lapsen kasvun myötä.
Olet normaali, huolehtiva äiti.
Asia helpottaa.
Nim. lapseni on jo koulussa :)
Meillä toinen on sitä mieltä, etten tee mitään. Mutta oikeasti yritän kyllä parhaani ja mielestäni teenkin jotain. Mielestäni jopa tuntuu joskus, että teen kotihommiakin jopa enemmän, kuin ennen lapsen tuloa. Nykyään pitää koti olla tiptop, ei aiemmin niin paljon haitannut vaikka ei joka päivä siivonnut.
Mieti hetki tarkkaan, että mitä mies tekee. Onko oikeasti niin, ettei hän tee mitään. Ota vaikka joku päivä jolloin oikein tarkkailet miehen tekemisiä.
"Monena viikonloppuna manailin itsekseni että mieshän ei ole koko viikolla vaihtanut vaippaakaan kertaakaan..."
"lapsen kanssa voi tehdä kaikkea muutakin kuin vain vaippoja vaihdella ja ruokaa antaa. Mies kyllä leikkii ja peuhaa lapsen kanssa."
Huomaatko kuinka kumoat oman kommenttisi heti seuraavassa?
Enhän kumoa?
Syön unilääkkeitä kyllä edelleen, mutta ovat sellaiset että herään kyllä yöllä jos tarvii, enkä ole pökkyrässä tms.
Nuo yöheräilyt ovat suht.harvinaisia, mutta joka kerta minä vahdin ja valvon.
Tilanteemme muuten vähän parantunut, mutta nyt on tullut uusi ongelma... se että mies on harvoin kotona. On oikeastaan joka päivä työnsä lisäksi 2-3h kavereidensa luona. Eli on kotona vain pari tuntia kun lapsi on hereillä.
2-3 h joka päivä kavereiden luona? Se on kyllä paljon.
Vaikuttaisi siltä, että nyt on jossain vikaa. Olisiko mies kyllästynyt sinun naputukseen, lapseen, perhe-elämään? Pääsetkö itse ikinä mihinkään? Ei vaikuta reilulta! Itsellä oli se tilanne, että mies teki paljon töitä ja jos halusin omaa aikaa niin sitä oli vaikea saada ja pyytää. Mies hermostui, että pitäisikö jäädä työttömäksi. Vapaa-aikanakin puuhasi kaikenlaista "kodin nikkarointia" ym . Tärkeitä asioita jotka pitää joskus hoitaa, mutta tärkeää se kai on äidinkin saada joskus omaa aikaa.
Koittakaa sopia jokin kompromissi, että molemmilla olisi jonkin verran omaa aikaa viikossa. Ja yhteinen kahdenkeskinen aikakaan ei olisi pahitteeksi, onko teillä mahdollisuus saada lapsi hoitoon joskus? Kerro miltä sinusta tuntuu sanomatta, että sinä et ikinä... Vaikka eihän se helppoa ole.
Koita jaksaa!
Hei! Täällä myös ihan samanlaista. Kaikki pitää tehdä itse ja olla ihan superväsynyt . Mies ei tee mitään, vaikka pyytäisikin :s, hän vain koko ajan on töissä tai pyörii kaupungilla ja suurimman osan päivästä pitää olla lapsen kanssa kahdestaan.
VAI NIIN
VAI IN
Vaikka lapsi heräisi yöllä vain 1-2 krt se voi olla raskasta sellaiselle äidille, jolla on nukahtamisvaikeuksia eikä pääse helpolla uudestaan uneen. Jos heräämisen jälkeen menee 1-3h nukahtamiseen niin kyllä se alkaa käydä voimille. Muutoin se on on aika helppoa, jos lapsi herää niin harvoin, kun alkuun voi heräillä tunninkin välein. Tai äiti heräilee muutoin joka äännähdykseen. Mutta en vähättelisi ongelmaa siltikään.