Miestäni se on päämääriä ja elämänintoa. Onnelliset ovat ulospäinsuuntautuneita, jolloin heidän huomionsa on kiinnittynyt johonkin muuhun kuin omaan onnellisuuteen. He eivät ehkä tavoittele onnellisuutta, mutta saavat sitä pyrkiessään eteenpäin päämääriinsä. Noin sivutuotteena. Ja pyrkivät eteenpäin entistä innokkaammin, onnen tuoman tunteen siivillä.
Mitä se teille muille merkitsee ja mitä se teille on?
Minulle se on tieto siitä, että olen oikealla "tiellä" elämässäni! :)
Ja sitten pieni varoitus on kaiketi paikoillaan, pientä rauhoittuimista, jookos?
Pidetään palsta asiallisena, jossa kaikkien on mukava kirjoittaa.
Hyvää jatkoa!
Mitä se teille muille merkitsee ja mitä se teille on?
Minulle se on tieto siitä, että olen oikealla "tiellä" elämässäni! :)
Ja sitten pieni varoitus on kaiketi paikoillaan, pientä rauhoittuimista, jookos?
Pidetään palsta asiallisena, jossa kaikkien on mukava kirjoittaa.
Hyvää jatkoa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samalla täällä ollessasi voisit poistaa nuo:
LIIAN VÄHÄN Sexus 0 42 14:52
IHANAA SEKSIÄ BeibeH 1 124 15:01
LISÄSEXI Sekstailija 0 63 14:51
SEXII HornyBabe
Onnen päivä. Toteutan toiveesi.
:))
Mulle onni on sellanen pieni tunne sisällä että kaikki on hyvin.
minulle se taitaa olla niin monitahoinen asia, että pystynkö edes selvään määrittelyyn siinä.
Pieniä arkipäivän asioita, pyrkimyksiä kuten sanoit ja niiden toteutumista.
Mutta ei onni tekemällä tule. Eikä vaatimalla.
Olisin taipuvainen uskomaan myös, ettei onni tule etsien, vaan onni löytää ihmisen...
Onni on myös pieniä asioita.
Onnellisuus ja olla onnekas, ei välttämättä ole yksi ja sama asia.
Yhteen elämään mahtuu myös samalla kertaa sekä harmia, että onnea.
Onni ei ole yksiselitteistä.
Onni on jokaisen itsensä määriteltävissä, valitettavasti ikuinen jonkin tavoitteleminen saattaa estää näkemästä omaa onneaan.
Minun onneni on tässä elämässä ja suhteessa. Kumppanini ei ole täydellinen, eikä elämämme kulu tanssien ruusun terälehdillä.
Silti määrittelen itseni ja elämäni onnelliseksi.
Onni on sitä, että tässä haluan olla, ja tässä on hyvä olla.
Onni on sitä, että myrskyisenäkin päivänä tietää tahtovansa juuri tätä elämää.
On ollut myös aika, jolloin olin hyvin onnellinen kodistani, joka oli viihtyisä ja kaunis. Olin onnellinen lapsistani, joiden kanssa minula oli mahdollisuus viettää aikaani.
Samaan aikaan olin suunnattoman onneton parisuhteessani. Vailla turvaa, vailla luottamusta.
Olinko onnellinen?
Yhtäällä olin. Riippuu siitä, miten sen onnen määrittää.
Toisalla onnettomampi, kuin koskaan elämässäni.
Olenko arjessa onnellinen? Pääpiirteittäin olen.
Voisi sanoa perusonnellisuudeksi; perusturvaksi.
Minua harmittaa siivottomuus, ja kesken retajava remontti. Se ettei aikaa ole, ja aiemmin, kun oli aikaa, ei ollut rahaa tehdä loppusilausta.
Silti olen onnellinen kodistani, ja kodissani. Olen onnellinen.. vaiko sittenkin onnekas, saadessani elää unelmieni kodissa rakastamani perheen kanssa.
Minua riepoo typerät riidat siippani kanssa, ja ne ikuisuus kiistat, kun se ei muka tajua mitään.
Toisaalla mietin, josko se olenkin minä joka en vain hiffaa..jotain harmonian avainta.
Silti määrittelen suhteeni onnelliseksi.
Onnellisuus sinänsä ei taida olla kultaa ja kimallusta, vaan tyytyväisyyttä elämään ja puitteisiin tässä ja nyt.
Kun ei sinällään koe olevansa mitään vailla.
Vaikka unelmia on, ne eivät kumpua puutoksen tunteesta.
En tiedä..tätä voisi varmaan väännellä loputtomiin.
Eikä perusonnellisuus sitä sano, etteikö ongelmia olisi. Kaikilla on omansa. Ongelmattomuus taitaa olla enemmän sitä onnekkuutta.
Onnellisuutta taas voi olla taito selvitä ongelmista.
Palstan avulla tai ilman.
ihminen, joka ajattelee samoin asiasta nimeltä onni.
Tuntuuko sinustakin, että ihmisillä on nykyään oikein joku onnellisuuspakko? Että on pakko olla onnellinen ja että on pakko rakastaa?
Joku ihme mania. En tiedä. Kaiken pitäisi olla niin kovin täydellistä.
Eihän se niin mene.
Jokainen kokee sen omalla tavallaan, joten sitä on vaikea määrittää yleisesti.Minulle onni on terveyttä, katto pään päällä, perhe ja ystävät, ihmissuhde, myös rakkaus tuo minulle sitä onnea ja hyvää oloa.
Onni on siis sitä, miten ihminen oman elämänsä kokee.Elämän kauttahan se onnikin syntyy. Toisaalta, ihminen saattaa olla onnekkaampi kuin moni muu, mutta ei näe sitä, vaan on onneton. Kai se onnellisuus on siinä mielessä myös omassa elämänasenteessa.
Ihmettelijälle:
Minusta ei tunnu siltä, mutta tottakai ihminen haluaa olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä sekä elämäänsä. Minusta jokainen ihminen pyrkii tasapainottamaan elämäänsä jollakin keinoin, jotta olisi tyytyväisempi. Totta ettei asioiden pidä olla täydellisiä, mutta eihän ne sitä olekaan. Elämä on ylä-ja alamäkeä, joskus tasaista. Minusta ratkaisevaa on se, miten siihen suhtautuu. Jos on positiivinen ajattelutapa ja ottaa realismin myös käyttöön, voi minusta ihmisestä tulla onnellinen myös sitä kautta.
kuinka onnettomaksi ihminen tulee, kun hänen on pakko tavoitella jotain ollakseen hyväksytty ja muiden silmissä onnellinen.
Mielestäni osa ihmisistä ei enää pysty erottamaan omaa etuaan ja omaa haluaan ympäristön paineitten aiheuttamasta vaatimuksesta.
Tämä saattaa esiintyä vaikkapa perheen perustamisessa (lapset) ja ainakin entisaikoina myös avioliiton solmimisessa.
Toivottavasti ymmärsit, mitä ajan takaa.
Ihmiset pitävät joskus vaikka sitten kulissiliittoja pystyssä, "esittävät" onnellista esim. parisuhteissa vaikka eivät sitä ole. Siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että ulospäin ihmisillä on aina halu vaikuttaa onnelliselta. Minusta ihminen tulee onnettomaksi ennemmin, jos ei saa muiden hyväksyntää.Ei ehkä edes ymmärrä itsekään, että esittää muille onnellista, vaikka ei olekaan.
Muuta lisättävää minulla ei nyt tuohon oikeastaan ole, mutta onnellisuus on todellakin siinä, miten jokainen sen itse omassa elämässään kokee. Muut ei voi sitä toiselle määrittää, siksipä nämä ovatkin vain ajatuksia omasta päästäni.
ihminen itse määrittelee onnensa ja onnellisuutensa. Jokainen ihminen on onnellinen, kunhan vain sanoo niin.
Sen takia se on merkityksetöntä pelkissä puheissa tai kirjoituksissa. Sen takia sillä ei pidä ylvästellä eikä kalastella muitten hyväksyntää.
Se on oma henkilökohtainen asia, jolla ei muille ole todellakaan mitään merkitystä.
Onnellinen ihminen on usein energinen ja suosittu. Eikä todistele onnensa perään. Se loistaa hänestä.
Sisäinen hyvinvointi tapaa näkyä ihmisen olemuksesta.
Nyt sain lopultakin puettua sanoiksi sen, mitä koko päivän olen yrittänyt kertoa.
Tämä on oma mieliteeni ja oma totuuteni onnesta.
Muistan teini-ikäisenä kuulleeni sanottavan:
"Kel onni on se onnen kätkeköön
ja olkoon onnellinen onnestaan".
Mun vanhemmat oli onnellisia mut ei ne
sitä julistaneet.
Niin se taitaa olla että oikeesti onnellisilla ei
ole tarvetta julistaa sitä, ne vaan ON onnellisia
ja se hyvä olo välittyy lähelläolijoille....
voin onnellisena yhtyä.
Sillä se on juuri näin.
:)
Kyllä Merja-Linnea on oikeassa, että jos on oikealla tiellä, niin onni seuraa mukana.
Ihmiset ei tiedä että mikä se on se Merja-Linnean oikea tie. Mutta minä uskon että se on se että Merja Linnea on Jumalaa lähellä, sillä häneltä kaikki hyvä anti tulee.
Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne, ja on ihanaa iloa kun on lähellä Jumalaa, ei siinä kysytä kirkkoja eikä lahkoja vaan on lähellä Jumalaa Jeesuksen kautta.
Usko
rauha sisälläni,joka on tullut kaikesta hyvästä mitä ympärilläni on tapahtunut..onni on rauha!
Onni on varmasti meille kaikille eri asia,koska me olemme kaikki kokeneet niin paljon erilaisia asioita,kuten esim.eroja,menetyksiä paljon tai vähän..jne..onni on silloin meille joakiselle henkilökohtainen asia.Menetyksemme voivat esim. viedä onnen tunteen pois elämästämme..kun taas saavutamme niitä päämääriä ja suuntia joihin pyrimme niin saavutamme onnen jälleen.Onni tulee toisille pienistä asioista ja toisille suurista..tämäkin voi riippua siitä mitä olemme jokainen kokeneet tahoillamme.
Tämä on minun näkemys onnesta,ei sen kummempaa..voitte olla samaa tai eri mieltä,mutta minulle onni on eniten RAUHA,syvällä sielun poukamissa..=)
Yksi asia jota itse olen miettinyt on se, miten lähellä toisiaan ovatkaan tunteet olla onnellinen tai onneton - tosin kyse voi olla ihan nuoruuden epävarmuudesta ja kaikista odotuksista (omien ja muiden) jotka muka olisi täytettävä. Ei oikein vielä tiedä, mitä onni on ja miten siihen pääsisi. Sitä ajattelee, että joskus vahempana ja kypsempänä, aikuisena, sitä on sitten onnellinen kun löytää paikkansa elämässä.
Ja kuitenkin, välillä kokee huikaisevia onnen tunteita pienistä asioista. Syyksi kelpaa metsän takaa vyöryvä syvän sininen ukkospilvi aurinkoisena kesäpäivänä tai poikaystävän hipaisu nenänpäähän juuri oikealla hetkellä.
Minua on usein kutsuttu tuuliviiriksi, ja allekirjoitan väitteen kyllä. Mielialat voivat vaihdella onnettomasta onnelliseen salamannopeasti. Koeta siinä sitten tarttua siihen, mitä se onni oikeasti on...ehkä se on sitä, että mikään ei oikeastaan ole huonosti. Toisaalta, itse en ole koskaan ollut onnellinen jos minulla ei ole jotain vaikeuksia voitettavanani. Onni ei siis ole aina samaa kuin rauha.
Jossain runossa, olisiko Helena Anhavan, on kohta; '...olen huikean onnellinen, enkä tiedä, onko se elämän vai kuoleman himoa.'. Olen aina ajatellut, että se kuvastaa sitä läpitunkevaa, pakahduttavaa onnen tunnetta, joka joskus valtaa koko mielen ja kehon.
Se tyyni, rauhallinen onnen tunne siitä, että kaikki on hyvin eikä muuta elämäänsä kaipaa, on ehkä eri juttu. Ehkä sekin valkenee minulle sitten kun aikuistun. Joskus.
Miettimisen arvoinen seikka. Ja todellinen.
Onnen määritelmä on meillä kaikilla sisällämme. Omaan kokemuspohjaan pohjautuen.
On olemassa myös henkilöitä, jotka kammoavat onnea. Sen saavuttaessaan he pelkäävät, että joutuvat siitä hyvästä kokemaan jotain hyvin ikävää...
Ehkäpä elät sitä koekusaikaa nyt. Kokoat niitä tunteita, joita sitten myöhemmin käytät onnellisuutesi mittarina.