Olin raskaana ja menimme tutkimuksiin muistaakseni rv 23 3. Tutkimuksissa todettiin että lapseni oli kuollut kohtuun. Synnytin hänet kuolleena, synnytys käynnistettiin lääkkeillä. Me molemmat saimme nähdä melko kehittyneen sikiön ja "hyvästellä" hänet pois.
Mies ei ole osoittanut minkäänlaisia tunteita koko aikana. En tarkoita että hänen pitäisi itkeä kuten minun, kaikki suree omalla tavallaan. Tarkoitan vaan että haluaisin puhua aiheesta nimenomaan hänen kanssaan, koska hän on se toinen ketä asia minun mielestäni koskettaa.
Se miksi kirjoitan tälle palstalle, minulla ja miehellä oli kiinnostusta toisiimme ollut jo pitkään ja olimme tunteneet toisemme kauan mutta suhteemme ei koskaan olisi tullut onnistumaan. Toiveena oli kuitenkin lapsi, molemmilla. Joten yhteisestä päätöksestä yritimme lasta, hän oli mukana raskaudessa alusta alkaen. Vaan nyt olenkin hylätty, kun en synnyttänytkään tervettä lasta?
Vai voiko tällainen vaikuttaa (ja se että hän näki sikiön) niin vahingollisesti häneen ettei hän kykene puhumaan minulle?
Mies ei ole osoittanut minkäänlaisia tunteita koko aikana. En tarkoita että hänen pitäisi itkeä kuten minun, kaikki suree omalla tavallaan. Tarkoitan vaan että haluaisin puhua aiheesta nimenomaan hänen kanssaan, koska hän on se toinen ketä asia minun mielestäni koskettaa.
Se miksi kirjoitan tälle palstalle, minulla ja miehellä oli kiinnostusta toisiimme ollut jo pitkään ja olimme tunteneet toisemme kauan mutta suhteemme ei koskaan olisi tullut onnistumaan. Toiveena oli kuitenkin lapsi, molemmilla. Joten yhteisestä päätöksestä yritimme lasta, hän oli mukana raskaudessa alusta alkaen. Vaan nyt olenkin hylätty, kun en synnyttänytkään tervettä lasta?
Vai voiko tällainen vaikuttaa (ja se että hän näki sikiön) niin vahingollisesti häneen ettei hän kykene puhumaan minulle?
Vastaukset 17
Vanhimmat
pitäydy nainen asialinjalla tai ei hyvä heilu.
Mies on varmasti syvästi järkyttynyt.
Ehkä ammattiauttaja olisi paikallaan, vaikea sanoa. Voithan yrittää vielä kuulostella hänen tuntemuksiaan aiheesta. Pystytkö juttelemaan esim.äidillesi tai miehen äidille? Ehkä se auttaisi.
Jokainen tosin suree tavallaan eikä ketään tule pakottaa puhumaan.
Ei niitä kiinnosta. Oma poikaystäväni potkaisi kylkeeni mukamas vahingossa ja seuraavana aamuna lapsi alkoi valua ulos. Täysin yksin jätti, siinä sitä miettimään verta valuvana, miten sinne kätilöopistolle pääsisi.
Tämän on pakko olla provo, miksi 20-vuotiaalla on noin kova kiire vanhemmaksi että lasta pitää alkaa yrittämään ihan tietoisesti vaikka ei olla edes parisuhteessa. Ei voi olla totta, vai voiko sittenkin?
Ja mitä tuossa nyt tosiaan tapahtui. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli jo hyvin aikaisessa vaiheessa (ja tais olla vaan hyvä että niin kävi) ja miehen kiinnostus vauva-projektiin loppui. Todella monella naisellahan ensimmäinen raskaus menee kesken. Parempia vastauksia saisit viestiisi tuolta äiti- tai odotus-palstalta.
Kannattaisiko hankkia nyt alkuun koira/kissa hoidettavaksi ja lykätä sitä lasten tekoa vielä muutamalla vuodella kunnes sopiva parisuhdekin on löytynyt. Miksi haluat tietoisesti yh:ksi noin nuorena, kun monet ovat tuossa iässä vielä sinkkuja eikä lapsen teko ole mitenkään ajankohtaista? Aika yksin saisit sen vauvasi kanssa olla, kuinka paljon ylipäätään odotat lapsen isältä osallistumista lapsen elämään? Parisuhteen löytäminen noin nuorella yh:lla ei ole herkku tilanne, suurin osa ikäisistäsi miehistä valitsee mieluummin lapsettoman naisen suhteeseen. Ihan yksinkö meinasit lasta hoitaa? Ensisijainen vastuuhan lapsesta on vanhemmilla (ja tässä tapauksessa lähinnä vain äidillä), eikä hoitoapua voi kuitenkaan odottaa olevan usein tarjolla.
Missä lukee ikä? Laitoin 91 tuohon, koska Eeviina on varattu ja lisäksi Eeviina syntymävuoteni oli varattu. Tällä hetkellä tuntuu, että olisimpa saanut tulla äidiksi edes silloin 20-vuotiaana. Koira ja kaksi kissaa minulla on ja haluan rakastaa pitää huolta mutta se tuntuu mahdottomalle välillä kun suru on suuri. Toisaalta eläimet myös auttaa pääsemään eteenpäin.
"Haluaisin rakastaa pitää huolta mutta se tuntuu mahdottomalle välillä kun suru on suuri" Just.. Vielä eläinrääkkääjä! Anna elukkasi suosiolla sille kuka niistä huolehtisi paremmin.
Yritä keskustelua jossakin muualla.Tänne on pesiytynyt paljon sairaita miehiä jotka vihaavat naisia yli kaiken.
Itsekin täällä käyn max pari kertaa kuussa ihmettelemässä kuinka tällaista naisvihaa ei haluta laittaa kuriin ja ilmoittelemassa naisvihamielisiä viestejä poistoon.
Tottakai se vaikuttaa mieheen siinä missä naiseenkin jos peli on todellista,mutta nyt näyttää ,että hän ei tosiaankaan sinusta välitä hitustakaan,vaan olit hänelle selvästikkin pelkkä synnytys kone.
Nyt suosittelen katselemaan oikean miehen, koska lapsen teko ei ole mikään leikin asia, joita tehdään kenen hyvänsä kanssa.
Oletin, että 91 on syntymävuosi. No kyllähän tuollainen tilanne järkyttää ketä vaan, huolestuttavampaa olisi jos se ei miltään tuntuisi. Ehkäpä mies ei tiedä mitä sanoa sinulle, tai pelkää että haluat alkaa uudelleen vauvanteko-puuhiin mihin hän ei välttämättä ole vielä, tai ei ehkä enää koskaan, valmis. Mies ei sitten halua pitää mitään yhteyttä. Teillä kävi todella huono tuuri.
Mutta silti, on sulla kyllä aika kova homma pärjätä yksin vauvan kanssa sekä kahden kissan ja koiran. Moni pariskuntakin valittaa että koiralle ei meinaa jäädä aikaa vauvalta, tai sitä aikaa pitää erikseen järjestää koiralle. Vähän turhan paljon on näitä tilanteita; ensin otetaan koira, sitten tehdään vauva, sitten alkaa ongelmat koiran kanssa kun koira ei olekaan se perheen vauva enää ja sitten koiralle aletaan etsiä uutta kotia. Sulla olisi sitten yksin useampi eläin sekä vauva hoidettavana. Mitenkäs meinasit pärjätä? Pelkkä halukaan ei välttämättä aina riitä jos ei oikeasti enää jossain vaiheessa jaksa.
Ai no ei minulla kyllä ainakaan millekään tuntuisi? Lapsen näköinen kasa jossa ei ole eloa, niin mitä sitten? Pitäisikö jokaisesta asiasta itkua vääntää, varmaan ottaa kuva siitä kasasta ja laittaa vielä Facebookiin että yhhyhhyy? :(
JA sinuako sitten pitäisi rakastaa?
sama kommentti menee ylle "postimerkkiselle".
"Ai no ei minulla kyllä ainakaan millekään tuntuisi?"
Oletko ihan varma ettet surisi? Monella ystävälläni on ensimmäinen raskaus mennyt kesken, yhdellä kaksikin, seuraavat sitten ovat onnistuneet. Kyseessä on olleet pariskunnat, jotka ovat yhdessä sopineet että nyt on lasten aika ja lapsi on ollut oikeasti toivottu ja odotettu. Kyllä näissä keskenmenoissa tulevat isätkin ovat surreet, ja mitä pidemmälle raskaudet ovat edenneet sitä pahemmalta se on tuntunut. Yksi itse asiassa muuten avautuikin facebookissa asiasta ja heille kävikin vähän ikävämmin raskauden kanssa mutta ei siitä sen enempää. Kuvan laittaminen facebookiin olisi aika mautonta. Kukaan ulkopuolinen ei halua nähdä kuollutta sikiötä ja sillä tuskin sympatiapisteitä heruisi.
Hauskaa muuten, että nämä palstalla kunnon miehiksi itseään tituleeraavat mielenterveytensä ja miehisyytensä kanssa kamppailevat atm:t jaksavat ihmetellä kun naiset aina valitsevat muita miehiä. Nämä atm:t ovat kaukana kunnon miehestä. Olisivat takuulla ensinnäkin huonoja poikaystäviä, toiseksi huonoja vanhempia ja kolmanneksi, voisiko heidän kanssa olla oikeasti edes mukavaa tai puhua mistään viihtymisestä. Näillä atm:illä on taipumus sellaiseen "omaan pesään paskantamiseen" eli haukkuisivat omaa puolisoaan ja perhettään heille itselleen ja muille. Oikeasti kunnollinen mies on tietysti paras vaihtoehto, mutta kyllä renttumieskin menee näiden atm:n edelle mennen tullen. Renttu saattaa olla hyvä isä lapsilleen, puolisonakin siedettävä vaikkakin epäluotettava seksiasioissa, pitää perheensä puolia, ja renttu osaa olla sentään joskus mukava.
palstan at miehet ovat sekä totuudenmukaisia että rehellisiä. ja näitä samoja arvoja myös kunnon nainen (ei siis palstan nainen) arvostaa.
ja jumalauta jos nainen reikäänsä avioliiton ulkopuolella jakaa ei hyvä heilu.
Toi on niin raju kokemus että se koskettaa miestä ja lujaa....mies vain suree sitä omalla tavallaan. Anna surulle aikaa.
Kun se näki sikiön se vaikutti siihen vielä konkreettisemmin, kun jos ei olisi nähnyt.
Siitä lapsesta tuli todellinen, eikä vaan sikiö..se mitä mies näki, se näki omaa verta ja lihaa.
Teille jäi aukko ja tyhjyys, joka pitää surra pois.
Ota yhteys tuonne:
http://www.kapy.fi/
http://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4
Palstan vakituisilla vajakeilla ei ole muuta kuin viihdearvoa, siis sille miksi inhoaa miehiä terävä muistutus. Jokainen atm täällä on kuin juhlapukuun puettu sika, joka lausuu näitä katkeria kommentteja ja irvailee suomen mt-hoidon tasosta ja heittelee samalla omia kirjoista luettuja romanttisia kuvitelmia joka suuntaan. Poikaressut. 2 min hiljaisuus please, näille elämästä ja todellisuudeta vieraantuneille mr.Harlequineille. Sivuttakaa säälien, ei niille kannata huomiota tuhlata edes netissä. Hullu mikä hullu, pilaa aina kaiken -myös itseltään onneksi.
Tämä ketju taitaa sairaudessaan olla palstan ennätys :( Tosin aloitus on aivan väärällä palstalla, perheosiossa varmaan löytyisi parempia.