Olen 30 vuotias mies, ei lapsia/yhteistä asuntoa/lainoja. Yhteiseloa takana n. 10 vuotta josta 3 avioliitossa. Omasta mielestäni suhteemme on tullut erittäin tylsäksi viime vuosien aikana, jokainen päivä tuntuu olevan sinnittelyä seuraavaan.Olemme yrittäneet piristää suhdettamme kaikinlaisin konstein mutta tuloksia ei ole saavutettu. Aikuismainen asioista keskustelu välillämme ei onnistu, menee lähes aina sanaharkkaan. Olen hautonut ajatusta erosta jo pitkään, minun piti aloittaa keskustelu jokin aika sitten (6-7kk) mutta meni luu kurkkuun enkä saanut sanotuksi asiaani. Siitä päivästä lähtien olen miettinyt miten kertoa eroajatuksista. En haluaisi pahoittaa toisen mieltä mutta en oikein jaksaisi tällaista paikallaan junnaamista. Auttakaahan miestä mäessä, miten kertoa eroaikeista.
Miten kertoa halusta erota.
Garl
81155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Garl, kertoisitko tarkemmin, mitä sinä sitten odotit avioliitolta ja miksi yleensä menit liittoon. Miten koet tylsyyden ja mitä yleensä toivoisit elämäsi olevan.
Olet nyt hukassa itse ajatustesi kanssa, niinkuin ajattelen monen muunkin olevan kun eroavat. Tosin sinun kohdallaisi ei ole lapsia, ei omaa asuntoa, ei lainoja. Joten kovin on tyhjästi nuo yhteiset vuodet menneet, ette ole hankkineet mitään yhteistä, tie jelppoon eroon tältä osin on valmis.
Mutta mitä uskot saavasi eron jälkeen. Teidän kohdalla jotenkin näkisin parisuhdenauvonnan olevan vielä mahdollinen, sillä tärkein kysymys lienee, mitä oikein uskot erolla savuttavasi.
Olet kuitenkin jo 30 kymppinen ja kyllä ihmisen pitäisi jo alkaa näkemään asioita aikuisen silmin, eikä lapsen.
Jokaisen pitää ajatella asioita eteenpäin, alkaa jotkain saamaan aikaankin, säästämään, ei moottoripyörät ja autot ole säästämistä.
sinun pitäisi hetki jo miettiä sitäkin, miten sitten vanhempana pärjään ja miten eläkkeellä. Ei elämä voi olla vain tämän päivän tuijottamista, täytyy olla suunnitelma. Tekeehän kaikki fitmatkin lyhyen ja pitkä aikavälin suunnitelmia ja tarkistavat niitä sitten matkan varrella, mutta tärkeintä on että on se suunnitelma.
"mitä oikein uskot erolla savuttavasi."
Eiköhän jokainen, joka on päättänyt erota, halua päästä eroon puolisostaan. Se on se "saavutus" numero 1 :). Sen jälkeen voi siirtyä miettimään seuraavia siirtojaan.
Ei kuule mikään muu auta paitsi kertominen! Et tietenkään haluaisi pahoittaa toisen mieltä, mutta tuossa tapauksessa se on pakko, kun haluat erota. Voisi ehkä myös ajatella, että kumppanisikin haluaisi erota, mutta hänkään ei haluaisi pahoittaa sinun mieltäsi ottamalla asiaa esiin.
Kysele aluksi kumppaniltasi hänen ajatuksiaan liitostanne ja kerro omistasi. Tee kaikkesi, ettei ajauduta riitaan.
ullaVe:n kanssa samaa mieltä. Yritä saada aikaan avoin keskustelu siitä, onko suhteessanne enää mitään mieltä, jos kerran suhteen bensa on loppu. Parhaassa tapauksessa eropäätös on yhteinen, vaikka keskusteluyhteyttä ei arkisissa asioissa olisikaan. Sen saattaa estää ahdistuneisuus suhteen toimimattomuudesta.
Ei erossa kannata selitellä, haet eroa yksin ja hommaat itsellesi uuden asunnon, johon muuttaa. Kesä on sitten hyvää aikaa nauttia sinkkuajasta.
Tuollaisessa suhteessa jossa joka päivä on tuskaa ei pidä olla, voi käydä niinkin että sairastut masennukseen.Ei ole teitä kumpaakaan kohtaan oikein elää tavallaan valheessa ja pettää itseään,ei kannatte siirtää pahaa oloa vaan tehdä ratkasu.Ero asioista puhuminen saatikka sanoa eroavansa ei ole koskaan helppoa kummallekaan,mutta parempi kertoa suoraan.Voit kyllä kertoa kumppanille mitä mieltä olet teidän suhteesta ja jos olette kaikkenne tehneet suhteen eteen eikä silti onnistu.hae ero.Te olette nuoria viellä ja kaikkea on viellä edessäpäin,alku on tuskaista mutta aika parantaa ja elämä jatkuu.Toivon teille kaikkea hyvää yhdessä tai erikseen,jaksamisia sitä tarvitset.
Ero pahoittaa kumppanisi mielen joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Kertomisen siirtäminen kuukausilla / vuosilla eteenpäin (tai kokonaan kertomatta jättäminen) ei vähennä tuskaa, se vain siirtää sitä ja voi estää toipumisen.
Avioliittoa pitää hoitaa, muuten se kuolee.
Valheessa eläminen ei ole mikään ratkaisu. Jos suhdetta ei saa kuntoon, huono tilanne satuttaa myös ennen pitkää molempia. Kannattaa siis olla rehellinen ja avoin. Puolisollasi on oikeus tietää ettet halua olla yhdessä. Hänelle täytyy antaa mahdollisuus jatkaa elämäänsä.
Garl, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa rehellisesti asiasta. Täytyy vaan olla rohkea ja yrittää olla mahdollisimman asiallinen. On hyvä antaa kumppanille tilaa näyttää mielipiteensä, ettei hän koe olevansa nurkkaan ajettu.
Tarinasi kuulostaa paljon mieheltäni. Hän on ollut poissa kotoa jo jonkin aikaa ja sitä ennen muuten vaan poissaoleva. Kunpa hän olisi tullut juttelemaan ongelmista ajoissa, niin ehkä olisimme voineet yrittää selvittää jotain. Nyt sellaista tilaisuutta ei tullut, eikä edes eroajatuksista ei voinut keskustella. Vaikeneminen on lopulta ollut loukkaavampaa kuin mitä ongelmista puhuminen olisi ollut.
Puoliso ei aina tiedä toisen eroajatuksista. Se voi tulla täysin puun takaa ja lamauttaa. Joskus taas toisella on jo asiasta vahva aavistus ja keskustelu avaa mahdollisuuden selvittää tilannetta - joko parempaan suhteeseen tai eroon.
Aina kannattaa yrittää puhua.