Laastari on kuin krapularyyppy

Itsenäiseen elämään kykenemättömät ihmiset niitä laastareita aina haalii heti, kun edellinen suhde edes on ehtiny päättyä. Aina pitää joku kuontalo tai vosu siinä vieressä olla.
Vaikka laastarin kanssa aikaa viettäessä koko ajan edellisen suhteen muistot puskee mieleen, niin sinnikkäästi on vaan yritettävä laastarinsa kanssa lykätä eteenpäin.
Ja kun suhde kuitenkin kohta taas katkeaa, niin ainahan uusi löytyy!! Ja niin edelleen. Elämä on sellaista pätkimistä..sitten eron tuskaa ja taas uusi vierelle.

Kumpa se lasstari jäisi ottamatta, sitä siinä sitten on pidettävä, kun ei uskalla yksinkään olla. Laastari elätyttää itsensä ja näitä lasstaraiksi tulevi kyllä riittää.

Tässä yhtä lasstarisuhdetta kaoselen sivusta, lapset ovat jääneet täysin taakse, heille ei riitä aikaa, sillä se eron aiheuttam MFHD näyttää olevan aika pahasti vielä menossa. Laastarin kanssa mennään jatkuvasti suuntaan ja toiseen.
Laastarilla on veilä lisäksi monta ja sanon monta lasta lasta, jotka sitten ovat joka toinen viikonloppu siinä samassa missä nämä omatkin lapset, joten lapset jäävät tässä kaikkein huonommalle osalle. Heidän pitää vain keskenään tulla toimeen, pienin on kaikkein heikommilla.
Arkipäivisn viettävät aikaa lähellä olevien lasten kodeissa. saas nähdä kuinka kauan näiden vanhemmat kestävät asiaa.

Sitten tuo vapaa viikonloppu sitten mennäänkin, milloin Tallinnaan, milloin Golf kentälle, mutta aina mennään. No kenenkä rahoilla, tietenkin lasten , eli lapsilisät ja ealatusmaksut sitten menvätkin tuohon menoon.
Isovanhempia ei päästetä edes käymään, loppui siihen kun laastari tuli, sähköpostilla tulee vain lasten mitat ja tarpeet vaatteista.
Tämä laastari ei omista yhtään mitään kodissa, mutta hän määrää kaiken ja toinen ei ainakaan vielä huomaa asiaa.

Eron jälkeen eronneen puheet olivat niin omituisia, jotta niistä ei oikein ymmärtänyt mitään, syytteli kovasti toisia, eritoten vanhempiaan, joita aikaisemmin aina pyysi luokseen. Eron aikeista ei koskaan tuonut sanaakaan esiin, eikä ulkopuolelle edes voinut aavistaa mitään tulevasta.
Tämä on ollut vanhemmille järkyttävää aikaa, pelokasta aikaa, miten lopulta selvitään, sillä tuota suhdetta ei pysty näkemään kovin pitkäksi, entä lapset, mihin joutuvat, miten voivat kasvaa normaaleiksi nuoriksi.

Miten tuon laastarin saisi lähtemään, sillä vasta sitten jokin voisi parantua. Mikeä avaisi silmät.

Miksi exsuhteesta muistot pitäisi unohtaa - ja vielä laastarin avulla? Eihän se noin mene.

Lisäksi ei ole olemassa laastarisuhteita. Pelkästään erilaisia suhteita. Jotkut suhteet jatkuvat pitkääääään, vaikka ne olisi alkaneet jo ennen eroa edellisestä.

Tunnen yhden loisivan pintaliitäjä-naisen, joka juuri kuuluu tähän ryhmään. Eli ensin etsii treffilapstoilta uuden, minkä jälkeen jättää vanhan.

"PS Aika paksua, että jollain olisi varaa golfata elatusmaksuilla ja lapsilisillä. Joopa joo.Minulla lapsilisä elarit menevät tasan tarkkaan lapsen osuuteen asumiskuluista. Lapsen elämisen maksan itse, niihin ei elarit eikä lapsilisä riitä. Jos minulla ei olisi omia tuloja tai niitä olisi vähemmän, niin rahatilanne olisi paljon kireämpi. Näillä tuloilla ei golffailla eikä vielä pienemmillä etenkään."

Totta vain on, sillä kun ei pätkääkään välitä lapsiensa kohtalosta, ikäänkuin kostaisi heillekin jotain, pienet onnettomat lapset eivät todellkaan ole voineet mitään aiheuttaa, se on sula mahdottomuus.
Tätä tämä on nykypäivän äitien elämä, mistä kummasta he kuvittelavat elämän olevan tuota menoa, bailaamista, naimista, juomista.
Eivätkä osaa antaa arvoa perhelleen ja näin ottavat lapsiltaan kaiken pois, jättävät heidät kuin nallin kalliolle. Sitten vielä huutavat ja haukkuvat kaikki.

Jo tuo, että jokainen elää omaa elämäänsä kertoo hyvin itsekeskeisestä ihmisestä, jonka päähän ei mahdu minkäänlainen toisestä välittäminentai empaattisuus.

Uskon vieläkin siihen että ihmisen onni on olla itsestään välittävä ihminen, joka tietää rajat ja osaa antaa arvoa niin puolisolleen, lapsilleen, vanhemilleen ja kaikille ihmisille.
Silloin kun elämässä kohtaa vaikeuksia, silloin saa vastavuoroisesti välittämistä näiltä läheisiltään ja kannattalee myös vaikeiden aikojen yli, kukaan muu ei kuitenkaakn välitä, kyllä luuserit tulevat kaluamaan luut, muuta ne eivät sinusta välitä.

EI eron jälkeen voi heti seurustella vakvasti vaan hoitta hyviä panoja plakkariin ja sitten kun se sinkkuelämän hauskin puoli tympii ja on riittävästi niitä kaatoja niin sitten voi alkaa taas puolisoehdokasta etsimään.

Minulla ainakin on ihan toimiva "laastarisuhde", joka alkoi ystävyys ja vertaistukisuhteena. Erosimme ihan samaan aikaan, joten oltiin aivan samalla viivalla. Rakkaus kasvoi sitten pikkuhiljaa ilman suurempia ihastumisia tai rakastumisia. Mistään unohtamissuhteesta tässä ei ole kysymys vaan ihan vilpittömästä, molemminpuolisesta tuesta vaikeiden asioiden kohtaamisessa. En nyt tiedä, voiko tällaista suhdetta nimittää laastarisuhteeksi, vaikka suhde alkoikin vain muutama kuukausi eron jälkeen. Haavojen paranemista se toki nopeutti.