Kun olin pieni, mulla ja mun isällä oli tosi hyvät välit, voitaisiin sanoa, että isä oli mun paras kaveri. Mun porukat erosivat kun olin 13 vuotias. Mun isä muutti ulkomaille ja löysi itselleen uuden, ulkomaalaisen perheen. Mun isälle tämä perhe oli yli kymmenen vuoden ajan kaikki kaikessa, uusioperhe meni kaiken edelle. Mun isällä ei ollut mulle aikaa, kaikki aika ja raha menivät uuteen perheeseen. Mä kasvoin ja aloin rakentaan itselleni omaa elämää ja yritin päästä vaikeista ajoista yli.Nyt kutenkin mun isä on alkanut olla yhteydessä enemmän, ja soittelee jatkuvasti. Saattaa suuttua, jos en vastaa het puhelimeen tai olen kaverin luona käymässä. Mun pitä(isi) raportoida kaikki tekemiseni hänelle ja jos olen viikonloppuna muualla paikkakunnalla käymässä, hän kyselee missä olen ja milloin tulen yms. Hän ei kertonut minulle aikanaan naimisiinmenoistaan, uusista lapsistaan yms. niin miksi mun pitäisi kertoa hänelle kaikkea nykyisin, kun olen jo aikuinen ihminen?
Vaikea isäsuhde
JOOHAnna
2196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin ei tarvitsekaan.isäsi on varmaaankin nyt vanhettuessaan huomannut kuinka on joskus tehnyt sinulle väärin. eikö hän osaa pyytää anteeksi.
kerro hänelle ettet ole tilivelvollinen menoistasi.
kerro myös miten rakensit itsellesi omaa ja helppoa se ei ollut.olisi siinä isääkin tarvittu.
aikuiset sitten osaa olla tyhmiä.sulla varmaankin on mahdollisuus paikata välit vielä isäsi kanssa :)
V AI IIIN