Olen eronnut nainen, ero on käsitelty ja siitä on jo 8kk aikaa.Puoli vuotta sitten tapasin elämäni miehen, hän oli kuitenkin varattu ja mitään ei sen vuoksi välillämme tapahtunut, mutta viikonlopun ajan vietimme aikaa samassa kaveriporukassa. Ihastuin, väitän jopa että rakastuin, mutta koska hän oli varattu, en voinut tehdä mitään (se ei kuulu periaatteisiini) ja erostanikin oli liian vähän aikaa. Tulimme facebook kavereiksi ja kävin jatkuvasti katsomassa vieläkö hän seurustelee....
Jossain vaiheessa ajattelin että nyt rupeaa tuntumaan siltä että haluaisin seurustella. Aloin "tapailla" yhtä miestä ja hän vaikuttaa kaikinpuolin täydelliseltä, mies kyllä teki selväksi jo aluksi, että ei etsi tällähetkellä mitään vakavaa, mutta piti ajatuksesta tapailu... Joten me tapailtiin, mutta ei koskaan puhuttu mitään vakavammasta ja oletinkin että tämä on sellainen "kunhan nyt ollaan"-suhde.
Sitten kävi ilmi että tämä ensimmäinen SUURI ihastukseni on vapaa ja tahtoo tavata!!! Kerroin asiasta minun tapailu kaverilleni ja hän tuntui ottavan sen ihan hyvin "se on ok, eihän me olla kun kavereita"... Kunnes seuraavana päivänä sain viestin, että hänellä onkin jo suurempia tunteita minua kohtaan! Itkin sen päivän... itsekin kuitenkin olin ihastunut vaikken myöntänytkään sitä!
En nyt siis seurustele kummankaan kanssa! Molemmat kuitenkin saisin ja en todellakaan enää tiedä mitä tehdä, molemmat ovat ihan unelma miehiä... kaikista hirveintä tässä on se että he ovat vielä kavereita keskenään!
Ensimmäinen ihastus kertoi että tarvitsee nyt aikaa parantua edellisestä seurustelustaan ja ymmärrän sen... pystynkö vielä odottamaan? onko hän sen arvoinen että menetän jotain suurta? Onko hän sittenkään sellainen jota haaveilin? Haluaako hän minut?
Toinen ihastus: Jäänkö ikuisesti haaveilemaan toisen perään, mitä jos? ei muuta kysyttävää, olet täydellinen!
Jossain vaiheessa ajattelin että nyt rupeaa tuntumaan siltä että haluaisin seurustella. Aloin "tapailla" yhtä miestä ja hän vaikuttaa kaikinpuolin täydelliseltä, mies kyllä teki selväksi jo aluksi, että ei etsi tällähetkellä mitään vakavaa, mutta piti ajatuksesta tapailu... Joten me tapailtiin, mutta ei koskaan puhuttu mitään vakavammasta ja oletinkin että tämä on sellainen "kunhan nyt ollaan"-suhde.
Sitten kävi ilmi että tämä ensimmäinen SUURI ihastukseni on vapaa ja tahtoo tavata!!! Kerroin asiasta minun tapailu kaverilleni ja hän tuntui ottavan sen ihan hyvin "se on ok, eihän me olla kun kavereita"... Kunnes seuraavana päivänä sain viestin, että hänellä onkin jo suurempia tunteita minua kohtaan! Itkin sen päivän... itsekin kuitenkin olin ihastunut vaikken myöntänytkään sitä!
En nyt siis seurustele kummankaan kanssa! Molemmat kuitenkin saisin ja en todellakaan enää tiedä mitä tehdä, molemmat ovat ihan unelma miehiä... kaikista hirveintä tässä on se että he ovat vielä kavereita keskenään!
Ensimmäinen ihastus kertoi että tarvitsee nyt aikaa parantua edellisestä seurustelustaan ja ymmärrän sen... pystynkö vielä odottamaan? onko hän sen arvoinen että menetän jotain suurta? Onko hän sittenkään sellainen jota haaveilin? Haluaako hän minut?
Toinen ihastus: Jäänkö ikuisesti haaveilemaan toisen perään, mitä jos? ei muuta kysyttävää, olet täydellinen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä olet vajaan vuoden kuluttua erostasi kykenevä haikailemaan kahden miehen perään, yht'aikaa. Toinen miehistä niin fiksu, että "tarvitsee nyt aikaa parantua edellisestä seurustelustaan". Onpa dilemma. Jos odottelet hetken antenni ylhäällä, vastaan tullee kolmas, joka varmaan onkin se _kaikkein täydellisin_.
Voi, pojat, olkaa tarkkana!
Sähän voit sitten kertoa kuinka nopeasti ihminen voi aloittaa seurustelun uudelleen? Se on jokaisen ihmisen itse mietittävä. Olen erittäin harkitsevainen ja tietoinen siitä että ihminen tarvitsee aikaa parantuakseen, niinkuin itsekin tarvitsin ja yksin olinkin yli puolivuotta... tiedän että osa ei pystyisi siihen vaan hakee heti lohtua muualta. Minä en aijo kenenkään ihmisen kanssa ruveta leikkimään, joten tilanne on usko tai älä, hankala. 2 täydellistä miestä, joku vois sanoa että mitä valitat, ota molemmat... nykyään kun on niin moneen junaan ihmisiä. Mulle riittää silti kiitos vaan yksi mies!
Taidat olla aika nuori? Tämä ihannemies numero kakkonen, jonka kanssa ilmeisesti olet harrastanut mitä nyt aikuiset mies ja nainen ruukaavat harrastaa..tapailu-sana on minusta todella ärsyttävä keksintö sitoutumiskammoisille sinkuille jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat. Siis, tämä mies kaksi oli aluksi aivan sammutetuin lyhdyin liikkeellä, ilman mitään sitoumuksia tai tulevaisuudennäkymiä, päivä kerrallaan, kanssasi. Ja kun tajusi sinulla olevan toinen kiikarissa, niin niitä tunteita yhtäkkiä olikin kovasti. Minulle tulee mieleen pikkupoika, joka ei oikein välitä vanhasta leikkiautostaan, mutta annas olla kun toinen lapsi halusi ottaa lelun, niin yhtäkkiä siinä pitääkin roikkua kiinni kynsin hampain.
En tiedä, onko mies yksi sinulle sopiva, ehkä, mutta tätä mies kakkosta en pitäisi isossa arvossa. Hän tulee pettämään tai jättämään sinut alta aikayksikön, jos kerrot jättäneesi aiemman ihastuksen kokonaan ja haluavasi nyt parisuhteen hänen kanssaan.
Komppaan. Tottakai kakkosta harmittaa kun menettää kivan panopuunsa. Ei hän ajattele sitä mikä mahtaisi olla parasta naiselle, vaan omaa itseään.
Varmuuden vuoksi kannattaisi ottaa välimatkaa ehkä molempiin ja antaa asioiden seljetä. Jos se ykkönen kypsyy siihen että haluaa naisen, niin mikä siinä sitten. Jos ei niin ei tiedä tuleeko vielä joku kolmonenkin kuvioihin mukaan. Itsellenikin tulee mieleen että taitaa olla nuoret ihmiset asialla.
Keski-ikäisenä ei noita "ihania" miehiä olekaan sitten tarjolla edes yhtä per vuosi. Ei tule mitään kahden miehen loukkua...
Kuule! Odotapa rauhassa niin ei ole kohta kumpaakaan "ihanaa" miestä sua kuolaamassa:)