Uskottomuus ei minulle tuottaisi nykyisellään minkäänlaisia tunnontuskia. En tuntisi syyllistyvän enää mihinkään moraalisesti väärään seksin vähennyttyä pikkuhiljaa avioliitossamme ja loputtua kokonaan jo useita vuosia sitten lasten syntymään. Siinä ei yksinkertaisesti voi olla mitään väärää, että nelikymppinen mies pitää seksistä ja haluaa sitä. Ja kun vaimokin on tehnyt selväksi, että hän ei vain yksinkertaisesti ole koskaan nauttinut seksistä, ei kenenkään kanssa. Tästä huolimatta suhteessa kuitenkin on rakkautta, eikä sitä missään nimessä ole syytä rikkoa.
Ongelma onkin siinä, että mistä näin pitkän ajan seksiä lähtisi etsimään. Itselläni kun on nuoresta lähtien ollut vaikeuksia "kestää pitkään". Tämä on aina korostunut tilanteissa, joissa jännitän. Oman vaimon kanssa kun aiemmin touhuiltiin, oli tilanne tuttu, eikä ongelmia sen takia ollut mutta nyt monen seksittömän vuoden jälkeen jo tilanne kauhistuttaa... Saisin varmaan helpolla seuraa mukaani esimerkiksi ravintolasta, mutta jo etukäteen hävettää nopea laukeaminen. Ja tällöin vastapuolikin tuntisi itsensä vähintäänkin pettyneeksi.
Tässä elämänvaiheessa jo maksullinenkin seura on joskus käynyt mielessä, mutta tilannehan ei sielläkään varmaan paranisi.
Pidän erittäin paljon suuseksistä, mutta millä helkatilla erotan esimerkiksi ravintolassa naisen, joka haluaisi esimerkiksi hellän ja perusteellisen suuhoidon... Ja miten ihmeessä voi löytää naisen, joka ymmärtää ongelman, eikä ensimmäisillä kerroilla välitä vaikka kovin pitkää "jyystämistä" ei tapahdukaan, vaan nauttisi esimerkiksi täydellisestä "kielimatkailusta"?
Oli tilaisuuksia olisi, tahtoa olisi, tarve olisi ja ehkäpä oikeutuskin olisi, mutta siihen se sitten jääkin.......
Ongelma onkin siinä, että mistä näin pitkän ajan seksiä lähtisi etsimään. Itselläni kun on nuoresta lähtien ollut vaikeuksia "kestää pitkään". Tämä on aina korostunut tilanteissa, joissa jännitän. Oman vaimon kanssa kun aiemmin touhuiltiin, oli tilanne tuttu, eikä ongelmia sen takia ollut mutta nyt monen seksittömän vuoden jälkeen jo tilanne kauhistuttaa... Saisin varmaan helpolla seuraa mukaani esimerkiksi ravintolasta, mutta jo etukäteen hävettää nopea laukeaminen. Ja tällöin vastapuolikin tuntisi itsensä vähintäänkin pettyneeksi.
Tässä elämänvaiheessa jo maksullinenkin seura on joskus käynyt mielessä, mutta tilannehan ei sielläkään varmaan paranisi.
Pidän erittäin paljon suuseksistä, mutta millä helkatilla erotan esimerkiksi ravintolassa naisen, joka haluaisi esimerkiksi hellän ja perusteellisen suuhoidon... Ja miten ihmeessä voi löytää naisen, joka ymmärtää ongelman, eikä ensimmäisillä kerroilla välitä vaikka kovin pitkää "jyystämistä" ei tapahdukaan, vaan nauttisi esimerkiksi täydellisestä "kielimatkailusta"?
Oli tilaisuuksia olisi, tahtoa olisi, tarve olisi ja ehkäpä oikeutuskin olisi, mutta siihen se sitten jääkin.......
Vastaukset 13
Vanhimmat
MIehestä kiinni jos vaimo ei nauti. Älä luovuta vielä. äläkä ala pettämään. PAriterapia auttaa tässäkin asiassa.
Ja katin paskat! Kirjoitan tämän naisena - joka on vasta nyt nelikymppisenä kohdannut sen "vastaparinsa", jonka kanssa seksi on taivaallista. Aiemmin pidin seksiä täysin ylimainoistettuna asiana, jota harrastin lähinnä yleisen sovun nimissä. Ei mies mikään tumpelo ollut, mutta kemiat vaan eivät kohdanneet ja touhussa oli liian yrittämisen maku kaiken aikaa. Joten erottiin sitten, muitakin syitä toki oli kuin seksin sujumattomuus.
Mitä tulee pariterapiaan, niin ei kaikki ihmiset halua mennä ruotimaan sänkyasioitaan ja "kädestä pitäen" opetetttaviksi asian tiimoilta.
Paikkakunta? Ulkonäkö? Laita profiili Suomi24 treffeille ja linkki/nimimerkki tähän ketjuun, voihan joku nainen ottaa sen haasteena, että rakastajan kestokyky saadaan paremmaksi.
Itse en vaan ymmärrä miten voit rakastaa seksitöntä kumppania? Yhdynnässä päästään kaikkein lähimmäs toista, siinä vapautuvat hormonit hoitavat parisuhdetta. Seksitön vaimo on kuin sisko tai äiti, en kutsuisi sitä tunnetta romanttiseksi rakkaudeksi.
Onko nyt niin että vaimo on antanut siunauksensa sinun touhuilullesi muiden naisten kanssa? Kai olet sen asian hänelle selväksi tehnyt. Se helpottaa jo valtavasti asiaa ja se tulevan vastaparisikin pääsee vähemmällä stressillä ukkomiehen rakastajattarena. Uskon että liikkeellä on paljon naisia jotka elävät myös samanmoisissa suhteissaan miestensä kanssa.
Kuin minun kirjoittamani teksti. Mieheni ei ole koskaan oikein halunnut seksiä ja tilanne on sietämätön, tätä on kestänyt vuosikausia. En haluaisi loukata miestä tai pettää mutta ei oikein ole muitakaan vaihtoehtoja enää. Tietysti voisin erota kun lapsiakaan ei ole mutta muuten suhde toimii. Yhdenillansuhteita en edes halua kokeilla. Ilmeisesti vääränlaiset ihmiset tapauksissamme kuitenkin ovat yhdessä :-/
Kannattaa myös kakkoselle heti tehdä selväksi, että rakastat vaimoasi, etkä aio erota. Meinaan se voi takertua ja alkaa häiriköimään ja roikkumaan, jos et heti tee selväksi rakkauttasi vaimoon.
Siis kertokaa nyt viisaammat, että mitä on rakkaus ilman seksiä?!?!?!
Aavistuksen aiheesta poiketen, tarkoittaako romantikko että esimerkiksi neliraajahalvauksen saanut ei voi rakastaa tai tulla rakastetuksi....hmm
Usko tai älä, mutta hekin harrastavat seksiä!
Tai seksi ilman rakkautta?
Ja mitä on seksi ilman rakkautta?
Parittelua.
" Mitä seksi on ilman rakkautta". Kysymyksen esittäjällä on puurot ja vellit sekaisin.
Seksi on pelkkää lihan himoa, ja se herää jo siitäkin jos katselee kuvia pornnosta tai vain eläinten parittelemisesta, eli ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Se on himo, jonka tervejärkeinen ihminen hallitsee, eikä syyttele puolisoaan, eikä ole aina vaatimassa aaamuin, illoin ja päivälläkin seksiä. Kylläse himo kestää päällä, jos koko ajan asiaa ajattelee, jkoko ajan hipelöi vehkeitään ja koko ajan yrittää katsllea pornoa joka paikassa ja jos jututkin ovat aina alapäässä.
Aito rakkaus on yhteistä elämää joka tasolla, se on toisestä välittämistä kaikissa tilanteissa, päätökset tehdään yhdessä, raha-asiat keskustellaan yhdessä, samoin sovitaan ja kerrotaan toiselle meneiset etukäteen ja soviteaan perheen arkeen.
Arkipäivän työt tehdään yhteisen sopimusken mukaan, kaupassakäynti on yhteinen asia, samoin lasten kanssa ulkoileminen on yhteinen asia, kodin työt voi jakaa jokaisessa perheessä sen mukaan, mitä kukin osaa.
Tärkeintä on kuitenkin oppia oman perheen tapa tehdä kotityöt ja saada pois se lapsuuskodin tapa, jossa usein mies ei ole tehnyt mitään kotitöistä, silloin elettiin sitä aikakautta, äidit olivat monesti kotona. Mutta jo suuri ikäpolvi on varsinkin sen naiset tehdä kahta tytötä, eli tehdä palkallisen päivätyön ja lisäksi sen jälkeen kotitytö, mutta nämä naiset eivät ole kovasti purnanneet, sitä vastoin nyt nuoremmat naiset kokevat kaiken liiaksi, jokainen asia pitäisi puolittaa kotitöistä, muuten ukko on paska ja sitten pihdataan. Tai voi olla toisinkin päin.
Elämä ei voi vain noin mennä milloinkaan, pitää olla joustoa ja suvaitsevuutta.