Olen miettinyt missä menee ystävyden raja ja toivoisin saavani mielipiteitä.. Olen tuntenut ystäväni 4v ja viiemiset pari vuotta olemme olleet läheisiä. meillä on mieheni kanssa kriisi, itse olen ollut kerran uskoton jota kadun syvästi, ei miehenikään mikään pulmunen ole ollut mutta nyt ystäväni käytös mietityttää.. Hän avoimesti myöntää että panisi miestäni ja on koko ajan mieheni puolella, sanoo tukevansa häntä, kävi meillä miten tahansa ja välillä jopa kyselee onko meidän suhteessamme mitään järkeä. On hän minuakin auttanut käytännönasioissa, mutta ei kysele miten voin, kaipaanko tukea, päin vastoin kritisoi minua monessa asiassa selkäni takana ja sanoo, että minun kuuluukin kärsiä ja minut pitäisi viedä johnkin hoittoon (olen masentunut tajutessani miten tyhmästi olen käyttäytynyt). Hänelle mieheni vointi on tärkeintä ja suutuspäissäni menin laittamaan välini poikki ystävääni, niin ei tunne mitään tehneensä väärin, koska julkisesti myöntää haluavansa panna miestäni, on ehdottanut tälle suihinottoa ja hieroo, lääppii ja halailee häntä nähhteni. kannan vastuuni pettämisestä, mutta onko ystävälläni oikeus tähän, onko hän enää minun ystäväni vai ylireakoinko kaiken?
ystävyyttäkö?
stäälonkaa
3184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ei todellakaan ole ystäväsi!
Ei täytä ainakaan niitä kriteereitä jotka itselläni on ystävästä. Voimia sinulle ja toivottavasti asiasi selkiytyvät kuntoon.
Eikös raamatussakin sanota ettei pidä himoita toisen puolisoa? ;)
Ei minustakaan täytyä AIDON ystävän merkkejä ja usein huumorissa on puoli totuutta. Kun vuodet vierii ja miehesi kanssa tulee riitaa, niin miehelläsi voi olla silloin suuri kiusaus suutuspäissään toteuttaa leikinlaskut käytännössä.
"Älä tee sitä toiselle, mitä et haluaisi itsellesikään tapahtua."