Miten onni korjataan.

Oli tunne että elin elämäni onnellisinta kesää, mitä sen ihanampaa vois olla 25 avioliitto vuoden jälkeen. Kaikki tuntui vaan jotenkin hyvältä ...elämä oli taloudellisetikin siinä jamassa että vaimoni alkoi viettää sapattivuotta..olin tästä hyvilläni ja halusin palkita häntä kaikesta mitä olin häneen kanssaan kokenut arkea ja juhlaa. Tarjosin etelänmatkaa (A-luokan) ja vaikka mitä , vaikka ei hän niistä sitten niin kiinnostunut ollut et olis sit kuitenkaan mitään toteuttanut. Siinä se kesä meni vaimoni oli alkanut jotenkin yht äkkiä käymään lenkillä ja jumpassa ja vaik mitä pukkas uutta kampausta ...ajattelin et hyvä niin kun on alkanut hoitamaan peruskuntoaan vaikka ei oo mikään ylipainoinen eikä muutakaan moittimista, mielestäni kaunis ja muutenkin makuuni.
Kesälomalla jo aloin ihmetellä et nyt ei oo kaikki hyvin vaimoni sai tai soitti kaikenlaisia puheluja joita ei saanut kuulla, niitä puhuttiin ulkona yleensä. Uskottelin itselleni edelleen että soittelee työkavereilleen . Kunnes kerran putkahdin paikalle kun oli juuri aloittanut puhelun ja vaimo pinkaisi siitä paikasta metsään puhelin korvalla, tivailin et mikä tollainen puhelu oli kun noin salainen oli, pyysin jos saisin nähdä kelle hän soitti..mut mitään tietoja ei enää löytynyt siitä hetkestä. Silloin uskoni vilpittömyyteen alkoi horjua. Syksyn mittaan muutuin vaimoni mielestä tyhmäksi jankuttajaksi ja en tajunnut mistään mitään eli mussa ei ollut enää mitään hyvää tai positiivista . Jotenkin olin niin syvästi rakastunut häneen etten saanut itselleni tunnustettua että tähän liittyy joku kolmas osapuoli. Kerroin töissä kavereille vaimon uudesta harraastuksesta ja itseensä panostamisesta...heti oli naispuolisille kavereille selvää että joku on kuvioissa. En uskonut vielä siltikään totuutta. Kaikki asiat kotona alkoi loka-marraskuussa olla niin huonosti että päätin selvittää mistä on kyse mut se vasta vaikeeta olikin. Koko elämäni oli seinää vasten, mistään keskustelusta ei syntynyt mitään. Perheeni puhelimien laskut tulee kaikki minulle joten sain ajatuksen et kun kerta voin nähdä omien puhelujeni soitto tiedot niin miksen myös muiden koska olen liittymän omistaja. Jotenka kaivoin vaimoni kaikki puhelu ja tekstari tiedot ja ei siinä sitten sit enää epäselvää ollutkaan, maailmani murtui. Koska puhelutiedoista puuttuu aina kolme viimeistä numeroa niin ne päätin selvittää kaivamalla vaimoni puhelimen kätköistä loput. Siinäkin meni jokunen viikko , että sain puhelimen käteeni, sitä suojeltiin , se ei koskaan lojunut missään. Numerotiedustelusta sain nimen ja osoitteen. Olin printannut kaikki puhelutiedot viideltä kuukaudelta. Lätkäsin koko paketin vaimon käteen ei siinä paljoa ollut selittelemistä. Tän illan jälkeen ei elämässäni ole mielenrauhaa ollut.
Kaiken tän jälkeen olen saanut kuulla miks näin kävi, lista on loputon.---et ei oo koskaan tullut ollut sellaista tunnetta minua kohtaan mitä sitä kohtaan tuli , ei vaan saanut pidettyä näppejä irti---meidän avioliitto oli vaan halua itsenäistyä---- kuinka helppoa kaikki oli seksissäkin, kaikki tuli vaan yrittämättä---mun koko minäni oli halpa. Minä tyhmänä pidin vaan kiinni hänestä, rakastin häntä en nähnyt mitään muuta, halusin jatkaa jos vaan mahdollista. Olen tän kaiken jälkeen katsonut elämää taakse päin ja nähnyt suuren määrän onnellisia hetkiä ja itse en vaihtaisi mitään päiviä pois ennen ”tätä kesää”. Itsetuntoni on nyt murrettu ja on tunne että en voi tästä enää palautua entiselleni. Ollaan edelleen yhdessä , kaiken vieraissa käymisen olen anteeksi antanut ja ymmärrän et näin voi käydä mut sitä kaikkea selityksen tulvaa miten ihana toinen oli niin sitä en vois itselleni selittää. Miks piti tälläisiä mulle kertoa. Jotenkin on nyt asiat kääntyneet niin että voinko enää luottaa et toinen haluaa jatkaa tässä vilpittömästi. Miten saan itseni kuntoon vai saanko tässä suhteessa enää koskaan.